Suhteeni on kestänyt 6vuotta ja alussa mieheni oli melkeinpä sairaalloisen mustasukkainen.Hän tutki puhelimeni,luki kirjeeni ja päiväkirjani,suuttui tosi pienistä asioista jne.Jos olin tyhjentänyt pihalta tupakkiroskiksen,oli se selvä merkki siitä että hänen poissaollessaan meillä oli käynyt miesvieraita ja hävitin vieraat tupakantumpit etten vaan jäisi kiinni...jne.
Pikkuhiljaa tilanne tasoittui ja mieheni rauhoittui.On hän vieläkin jonkun verran mustis ja kyttää puhelutietojani ja kirjeeni ym,enää ei kuitenkaan tule joka kuukausi hirveitä riitoja hänen kuvitelmiensa takia.
Nyt on osat vaihtuneet melkeimpä päälaelleen ja minä olen se mustasukkainen ja hulluna kyttäävä ja kuvitteleva osapuoli!En voi itselleni mitään.
En varmaan voi kokonaan tästä miestäni syyttää mutta kyllä hän on vahvasti osasyyllinen siihen miksi käyttäydyn näin.Puhelin on koko ajan piilossa minulta,sen soidessa hän ei vastaa ainakaan jos olen paikalla,sähköpostiakaan ei voi avata jos olen samassa huoneessa...lisäksi hän on jäänyt useita kertoja kiinni valehtelusta.Valehtelun aiheet eivät ole liittyneet vieraisiin naisiin vaan mihin milloinkin.Kiinni jäädessään mies vain katsoo tiukasti silmiini ja kysyy "mitä mä muka nyt oon valehdellu?".Muutaman kerran hän on yrittänyt puhua suunnilleen "mustaa valkoiseksi" kun on jäänyt valheesta kiinni.
En enää osaa luottaa mieheeni vaikka hän puhuisikin totta.Mistäs minä voin tietää mikä on totta ja mikä ei kun aika vähäpätöisistäkin asioista hän on valehdellut.
Loppupelissä minä olen aina se hulluna kyttäävä lehmä jolle ei kuulemma voi edes kertoa mitään kun kuvittelen kuitenkin jotain pahempaa.Helpompaa on valehdella...mutta valehtelu vaan kasvattaa omaa epävarmuuttani ja epäilen häntä aina enemmän.
Miten ihmeessä tästä kierteestä pääsee irti?Olen monesti yrittänyt selittää asiaa miehelleni.Mikään totuus tuskin on niin paha kuin kuvitelmani jos huomaan hänen valehdelleen.
Nytkään en tiedä onko hän puhunut totta asioista joista riitelemme.On ihan mahdollista että kaikki on totta,mutta minä olen saanut asiosta erilaisen kuvan...en voi sille mitään mutta en vaan osaa luottaa hänen sanaansa enää.Olen yrittänyt hakea varmistusta hänen versiolleen riidan aiheuttaneista tapahtumista mutta en ole saanut.Ei ole todisteita suuntaan eikä toiseen.
Riita varmaan laantuu aikanaan,mutta koskaan tuskin saan tietää olivatko omat luuloni vai mieheni selitykset lähempänä totuutta.Luottamusta on aika vaikeaa rakentaa uudelleen kun sen on valehtelulla saanut murrettua...
Pikkuhiljaa tilanne tasoittui ja mieheni rauhoittui.On hän vieläkin jonkun verran mustis ja kyttää puhelutietojani ja kirjeeni ym,enää ei kuitenkaan tule joka kuukausi hirveitä riitoja hänen kuvitelmiensa takia.
Nyt on osat vaihtuneet melkeimpä päälaelleen ja minä olen se mustasukkainen ja hulluna kyttäävä ja kuvitteleva osapuoli!En voi itselleni mitään.
En varmaan voi kokonaan tästä miestäni syyttää mutta kyllä hän on vahvasti osasyyllinen siihen miksi käyttäydyn näin.Puhelin on koko ajan piilossa minulta,sen soidessa hän ei vastaa ainakaan jos olen paikalla,sähköpostiakaan ei voi avata jos olen samassa huoneessa...lisäksi hän on jäänyt useita kertoja kiinni valehtelusta.Valehtelun aiheet eivät ole liittyneet vieraisiin naisiin vaan mihin milloinkin.Kiinni jäädessään mies vain katsoo tiukasti silmiini ja kysyy "mitä mä muka nyt oon valehdellu?".Muutaman kerran hän on yrittänyt puhua suunnilleen "mustaa valkoiseksi" kun on jäänyt valheesta kiinni.
En enää osaa luottaa mieheeni vaikka hän puhuisikin totta.Mistäs minä voin tietää mikä on totta ja mikä ei kun aika vähäpätöisistäkin asioista hän on valehdellut.
Loppupelissä minä olen aina se hulluna kyttäävä lehmä jolle ei kuulemma voi edes kertoa mitään kun kuvittelen kuitenkin jotain pahempaa.Helpompaa on valehdella...mutta valehtelu vaan kasvattaa omaa epävarmuuttani ja epäilen häntä aina enemmän.
Miten ihmeessä tästä kierteestä pääsee irti?Olen monesti yrittänyt selittää asiaa miehelleni.Mikään totuus tuskin on niin paha kuin kuvitelmani jos huomaan hänen valehdelleen.
Nytkään en tiedä onko hän puhunut totta asioista joista riitelemme.On ihan mahdollista että kaikki on totta,mutta minä olen saanut asiosta erilaisen kuvan...en voi sille mitään mutta en vaan osaa luottaa hänen sanaansa enää.Olen yrittänyt hakea varmistusta hänen versiolleen riidan aiheuttaneista tapahtumista mutta en ole saanut.Ei ole todisteita suuntaan eikä toiseen.
Riita varmaan laantuu aikanaan,mutta koskaan tuskin saan tietää olivatko omat luuloni vai mieheni selitykset lähempänä totuutta.Luottamusta on aika vaikeaa rakentaa uudelleen kun sen on valehtelulla saanut murrettua...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Moi
Mun mielipide on nyt hieman katkeruuden värittämää ja siksi ehkä vähän tyly. Itselläni on myös jotenkin vaikeuksia luottaa poikaystäväni sanaan, vaikka varsinaista valehtelua ei ole tapahtunutkaan. Olen ollut mustis hänen existään ja joskus hän sitten viitasikin jollain sananparrellaan siten entiseensä etten ole päässyt asiasta yli. Vaikka kuinka monta kertaa olen yrittänyt tolkuttaa itselleni, että minähän tässä olen neuroottinen enkä pääse kierteestä pois: minulla vain on niin huono itsetunto jne jne. Mutta nyt kun olen jo vuoden pohtinut melkeinpä joka päivä sitä etten vain koe olevani hänen silmissään riittävän hyvä, niin olen vakavasti alkanut miettiä eroa. Ehkä joku toinen saisi oikeasti minut tuntemaan itseni erityiseksi. Ehkä kaikki ei olekaan minun syytäni. Mutta samalla tavalla kuin sinäkin jumiudun kerta toisen jälkeen miettimään mikä on lopulta totta ja mikä omaa kuvitelmaani.
En vain jaksa enää...
Sinun tilanteessasi mies vielä ehkä peittelee jotain ja herääkin epäilys onko hänellä joku toinen. Ehkä hän ei siksi enää ole edes sinusta niin mustasukkainen: koska hänellä on jo joku muu varalla.
En halua masentaa, mutta ehkäpä sinullekin olisi joku parempi. Tätä minä hoen itselleni. Olen vaan nniin pelkuri etten osaa antaa periksi...ja kun viimeiseen asti haluaisin uskoa asioiden järjestyvän.
..mutta en tietoisesti yrittänyt lukea mieheni txtviestejä/sähköpostia enkä kuunnella puheluita..mutta mutta josssain vaiheessa huomasin, että kun hän on omalla tietokoneellaan ja minä lähellä, hän heti laittoi sähköpostin kiinni, eikä avannut ennenkuin olin poistunut paikalta. Sama koskee hänen puhelintaan, ennen hän antoi esim.minun ja lasten soittaa/viestittää omasta puhelimestaan jos meidän kännyt oli jossain muualla tai akut tyhjänä tms. nykyisin hänen kännyynsä ei saa koskea!!Mutta minä en välitä, olen asiaa häneltä kysynyt ja hän totesi ettei ole mitään salattavaa ja kasvoista näki että on. Joten aloitan tässä pikkuhiljaa oman elämän, väistyn hänen elämästään ilman sen suurempia riitoja, minkäpä sille voin että näin kävi.
...mutta jotain salattavaa miehellä tuntuu olevan.En viitsi tarkemmin asioitamme tänne purkaa,mutta suurin riidan ja epäilyksen aihe ei ole muut naiset vaan menneisyyden päihderiippuvuus...enkä osaa luottaa siihen että kaikki olisi vieläkään niiltä osin ok.Liikaa on vihjeitä päinvastaiseen suuntaan.Töissä mieheni käy ja tekee pitkää päivää,muutenkin on käytökseltään normaali.Silti en osaa luottaa...enkä ihan täysin luota muissakaan asioissa.
Mistäpä minä hänen naispuolisia tuttujaan tuntisin,näkyyhän noita olevan.Sellaisia joista en ole koskaan edes mainintaa kuullut mutta joiden kanssa on kuitenkin puhelinnumerot vaihdettu.
En minäkään aiemmin ole tarkoituksella kytännyt mieheni puhelinta tai meilejä.Mutta kun tarpeeksi tiukkaan niitä salailee niin kyllähän siinä alkaa väkisin mielenkiinto herätä...
Harmittaa kun en pysty luottamaan.Nytkin on ihan mahdollista että kaikki selitykset mitä mieheni on riidan aiheesta antanut ovat totta.Paskamainen homma jos niin on,koska olen vastannut hänen rehellisyyteensä epäilyillä enkä ole uskonut sanaakaan.Tuskin kovin kannustavaa tämäkään...nyt kun kerrankin olemme pystyneet puhumaan fiksummin riidan aiheuttajista.Yleensä kun en ole saanut vastauksia mihinkään,tai ainakaan asioitten selvittelyn taso ei ole ollut näin hyvä ja vuorovaikutteinen.
Luulempa kuitenkin etten koskaan saa tietää absoluuttista totuutta tästäkään riita-asiasta.
niin ruma ja mätä valehteleva sika, että jos joku sille antaa,ihan sama! Jos sattuu olemaan sen verran seisokkia.
Vuosikausia mies oli sairaanloisen mustis, ei kuitenkaan ite myöntänyt sitä.Sen kyllä huomasivat niin vieraammat kuin tututkin ihmiset.
Sitten tänä keväänä alkoi muutos näkymään.Sainkin tulla ja mennä miten halusin.
Miehelläni oli työasioitten kanssa kaikenlaista tohinaa koko kevään, en siis ihmetellyt hänen menojaan sen ihmeemmin.
Pyysin kerran, että menisimme yhdessä jonnekin vähän relaamaan, laivalle tai kylpylään tai jotakin.Hän ehdotti, että menisin likkakaverini kanssa.Silloin alkoi hälytyskellot soimaan.
Tutkin hänelle niin rakkaaksi muuttunutta kännykkäänsä ja löysinkin sieltä erään naisen lähettämän hellän viestin.
Palaset rupes loksahteleen kohdalleen.Syy sihen, että mies ei ollut minusta mustis olikin se, että hänellä oli toinen nainen.
Kerroin tämän vaan varoittavaksi esimerkiksi.Näinkin voi käydä, mutta ei pidä tätäkään yleistää.
: ) Tämä viesti sai kaikessa kauheudessaan multa naurut. Hohhoijakkaa, meitä surullisia naisia riittää. Tytöt tsempataan.
Olemme olleet yli 15-vuotta naimisissa ja meillä oli hieman samanlaisia kokemuksia.
Kerron tämän nyt hyvin typistettynä, pääpiirteittäin.
Mieheni oli aluksi äärimmäisen mustasukkainen.
No ehkä syystäkin minä flirttailin kaikkien kanssa ja kävin aina sopivassa tilanteessa vieraissakin.
Lapset olivat pieniä ja mieheni keskittyi lapsiin ja omaan uraansa. Hän lopetti perääni juoksemisen ja aloin ihmetellä miksi. Jossain vaiheessa selvisi, että hänellä oli vakava suhde toisen naisen kanssa. Tässä vaiheess minä tulin mustasukkaiseksi.
Seurasi parin kuukauden raivo puoleltani. Juoksin
vieraissa, häiriköin mieheni suhdetta ja myöskin
miestäni. Mieheni heittäytyi tosi fittimäiseksi ja kylmäksi minua kohtaan, hän rakensi avioeroa
ja asioita omaksi edukseen. Tilanne alkoi muistuttaa kaikin puolin kaaosta.
Tullessani eräs sunnuntaiaamu taas reissultani kotiin oli koti tyhjänä. Tavarat olivat paikallaan , mutta mies, lapset ja lemmikit puuttuivat. Hyökkäsin välittömästi mieheni
tyttöystävän luo, herätin tämän ja aloin huutaa porraskäytävässä. Nimittelin tätä huoraksi ( kuten hän myös minua ). Hän soitti poliisit ja
sulkeutui sisälle . Mennessäni ovesta ulos poliisit tulivat vastaan ... no asiaa selviteltiin. Saapuessani takaisin kotiin tuli
puhelimeeni tekstiviesti: " en ole ollut kuukauteen sun ukkosi kanssa ".
Soitin anopilleni ja aloitimme asioiden selvittämisen. Tämä oli elämäni tuskaisin puoli vuotta ( toistaiseksi ). Jossain vaiheessa mieheni
alkoi puhua korostuneesta sukupuolivietistäni ja sanoi ymmärtävänsä sen. Hän sanoi, että jos asia
on minulle tärkeä ja uskon suhteeseemme, hän voisi sallia kolmannen pyörän, kunhan saa olla mukana.
Olin aika äimistynyt. Mutta siitä se pikku hiljaa lähti. Nykyään harrastamme kimppailua erilaisissa
yhdistelmissä.
En sano, että tämä on kaikille sopiva ratkaisu. Meille se on sopinut. Meillä on luotu säännöt tähän touhuun, luottamus on perusta ja meillä on hauskaa.
Se mikä oli varsinainen asiani: mustasukkaisuus tuhoaa suhteen. Ja jos ihmisten tarpeet ovat kovin erilaiset - vaikeaa on ja tulee olemaan.
Hyvää keväänjatkoa kuitenkin Sinulle. Toivottavasti asiat järjestyvät pikaisesti:)
olivatko ne ihmiset joiden luona kävit vieraissa naisia? Siis oletko bi-seksuaali vai oliko sinulla miehesi rinnalla muita miehiä. Minusta on hieman eri asia pettää oman sukupuolen kanssa kuin vastakkaisen (vaikka pettäminen on jokatapauksessa mielestäni AINA väärin). Mutta jotenkin se ei ole ihan sama jos kaipaa myös samaa sukupuolta. Silloin ne ei kilpaile oman kumppanin rinnalla, koska niistä etsii erilaista "juttua".
Aika mielenkiintoinen juttu kun otit esiin erilaiset tarpeet ym vaikka en itse niistä mitään maininnut.Mutta sekin on totta että meillä minä olen seksuaalisesti paljon aktiivisempi osapuoli ja haluaisin huomattavasti useammin kuin mieheni.Aloitteet seksiin tulevat useammin minulta kuin häneltä.Kertaakaan en ole hänelle pakkeja antanut,itse olen saanut niitä joka kuukausi,jopa viikottain.Alkaa sekin vähän syödä naista.Olenkin lopettanut aloitteitten tekemisen ja seksin "vonkaamisen",tai ainakin vähentänyt huomattavasti.Ajattelin että jospa sekin osaltaan helpottaisi ettei mieheni koe paineita vaimon tyydyttämisestä.
Tämä siis ei ole meillä se varsinainen ongelma ainakaan juuri tällä hetkellä mutta kyllähän kaikki liittyy kaikkeen kun parisuhteesta on kyse.
Mietin vaan että onkohan minullakin "korostunut sukupuolivietti"...tai ainakin mieheni mielestä voisi olla.Toisaalta jos saisin enemmän hellyyttä ja läheisyyttä mieheni aloitteesta(ettei aina itse tarvitsisi mennä halimaan ja kiivetä syliin) niin en varsinaista seksiä kaipaisi niin paljon.Tämä on kokeiltu juttu.Ehkä kärjistettynä voisi ajatella niin että jos en saa riittävästi huomiota ja hellyyttä niin haluan paikata sen seksillä.
Tämä on edelleenkin aika kaaosmainen osa elämääni, vaikka siitä alkaa olla jo 10-vuotta.
Olen aina ollut Bi, mutta näihin aikoihin suurin osa suhteistani oli miehiä. Eli ei ollut tarkoitus hakea jotaibn muuta.
Tässä pitää muistaa , että mieheni on aina ollut ERITTÄIN halukas ja kykenevä. Tuohon aikaan 7 x / vrk ei ollut mitenkään ihmeellistä.
... eikä ole vielä nykyäänkään :)
En voi kehottaa parinvaihtoon enkä varsinkaan suhteen ulkopuolisiin, ilman sopimusta.
Se mikä sopii meille, ei välttämättä sovi kaikille.
Parinvaihto ja kolmas osapuli mukana vaatii todella paljon mieheltä.
Mieti itse miltä tuntuu katsoa rakastasi toisen käsittelyssä ja vielä nauttivan siitä.
Ja mieti miltä tuntuu kun miehesi katsoo Sinun temmelllystäsi toisen miehen kanssa ...
Asia mitä täytyy tunnustuksena sanoa miehelleni, että hän on jaksanut tämän vielä hölmöilyjenikin jälkeen. Siinä on Suuri Ihminen.
... mutta, taitaa se itsekin oikeaseti nauttia siitä. Näin luulen:)
kukaan nainen ei itse nimitä itseään lehmäksi...
Olen itse narttu/lehmä /tamma/lumppu/huora/äiti/neitsyt
juuri silloin kun haluan...
Saattaisiko olla niin, että miehelläsi on muitakin suhteita? Ja siksi epäili suhteen alussa sinua. Yleensähän juuri pettävä osapuoli pelkää sairaalloisesti toisen syyllistyvän samaan.