Tuossa kun on aikasemmin jo sivuttu aihetta niin ajattelin kertoa oman kokemukseni perättömistä ilmoituksista koiran haukkumisesta.
Ensimmäinen kerta oli kun muutin ensimmäiseen omaan asuntoon. Koira oli äidillä ja minulla vain ehkä joka toinen viikonloppu. No alakerran naapuripa oli tehnyt ilmoituksen isännöitsijälle, että koira haukkuu illalla/yölllä. Kertaakaan en jättänyt koiraa yksin iltaisin ja muistan varoitusta edeltävältä viikonlopulta yhden ainoan kerran kun koira haukahti. Sanoi kovan sanan, ei muuta. Haukahti kerran, kymmenen ja yhdentoista välillä. Siitä siis ilmoitus isännöitsijälle. Ja sanottakoon veilä, ettei koiramme haukkunut muuten kuin leikkiessään. Ja silloinkin yksittäisiä lyhyitä haukkuja.
Toisen kerran olin hoitokoirani kanssa pari viikkoa äitini luona. Tämä koira haukkui aika paljon yksin ollessaan, sitä en kiellä. No, ilmoitus isännöitsijälle tuli kaksi viikkoa lähtömme jälkeen. Talossa kyllä koira haukkui, mutta se oli ihan toisessa asunnossa. Nämäkin koirat haukkuvat paljon, isännän poissa ollessa.
On se niin ihanaa kun ei mennä sanomaan suoraan koiran omistajalle, että koiran haukunta häiritsee. Selvittäisiin monelta harmilta.
Ja olen itsekkin kärsinyt naapurin haukkuvasta koirasta. Kävin sanomassa hänelle, että voisi yrittää asialle tehdä jotain. Haukkumisen syy selvisi ja väheni huomattavasti. Hän ei tiennyt, että se kuuluu niin selvästi meille.
Ensimmäinen kerta oli kun muutin ensimmäiseen omaan asuntoon. Koira oli äidillä ja minulla vain ehkä joka toinen viikonloppu. No alakerran naapuripa oli tehnyt ilmoituksen isännöitsijälle, että koira haukkuu illalla/yölllä. Kertaakaan en jättänyt koiraa yksin iltaisin ja muistan varoitusta edeltävältä viikonlopulta yhden ainoan kerran kun koira haukahti. Sanoi kovan sanan, ei muuta. Haukahti kerran, kymmenen ja yhdentoista välillä. Siitä siis ilmoitus isännöitsijälle. Ja sanottakoon veilä, ettei koiramme haukkunut muuten kuin leikkiessään. Ja silloinkin yksittäisiä lyhyitä haukkuja.
Toisen kerran olin hoitokoirani kanssa pari viikkoa äitini luona. Tämä koira haukkui aika paljon yksin ollessaan, sitä en kiellä. No, ilmoitus isännöitsijälle tuli kaksi viikkoa lähtömme jälkeen. Talossa kyllä koira haukkui, mutta se oli ihan toisessa asunnossa. Nämäkin koirat haukkuvat paljon, isännän poissa ollessa.
On se niin ihanaa kun ei mennä sanomaan suoraan koiran omistajalle, että koiran haukunta häiritsee. Selvittäisiin monelta harmilta.
Ja olen itsekkin kärsinyt naapurin haukkuvasta koirasta. Kävin sanomassa hänelle, että voisi yrittää asialle tehdä jotain. Haukkumisen syy selvisi ja väheni huomattavasti. Hän ei tiennyt, että se kuuluu niin selvästi meille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minun kirjoitukseni ei ole perätön, jos olisi mahdollista niin antaisin teidänkin kuunnella haukkumista joka kuuluu parasta aikaa.
Koiranomistajalle on sanottu useammankin kerran, mutta ei ole mitään vaikutusta. Isännöitsijällekin on viesti lähtenyt. Tämä on niin kauheaa kuunneltavaa, että kukaan ei sitä usko jos ei itse kuule
tilanteesi. Ei varmasti ole kiva kuunnella älytöntä haukkumista, en minä sitä. Vaan oikesti perättömiä ilmoituksia. On niitä aiheellisiakin, tottakai.
monet ilmoitukset ovat täysin perättömiä.. Mikähän ihme siinäkin on että valitetaan tyhjästä? Kaverini sai aikoinaan varoituksen kun "hänen koiransa haukkui yksin ollessaan". Ilmoitukseen oli laitettu kaikki minuutintarkkoja kellonaikoja myöten, mutta kömmähdys tuli siinä että kaverini oli silloin kotona ja koira oli hiljaa. Eikä koira muutenkaan räkytä turhasta. Ilmoitus oli todennäköisesti tehty vain vittuillakseen, koska kaverini oli aikaisemmin valittanut naapureittensa ylenmääräisestä metelöinnistä.. Naapurit myöskin kävivät oven takana aina silloin tällöin vakoilemassa että josko se elukka haukkuisi. Pelästytettiinpä sekin akka kerran kunnolla kun käskettiin koiran olla hiljaa ja raotettiin postiluukkua ja räkytettiin sitten itse kunnolla.. Poistui täti aika vikkelästi ja punastellen siitä oven takaa..
Olen jo kerran aikaisemminkin kertonut, miten olen menetellyt joutuessani kärsimään turhista valituksista.
Kun menin töihin, teen vuorotyötä, laitoin nauhan nauhuriin ja jätin radion päälle tietty, että isännöitsijälle selviäisi ajan kulku.
Hyvästelin koiruuteni ja kissani, samalla radiosta kuului uutiset ja aikamerkki.
Noh, koirani haukkui siinä parisen minuuttia ero tuskaa. Sen jälkeen nauhalta kuului vain ajoittaista koiran tassuttelua, kissojen naukaisuja ja syömisen ääntä ja juomisen lotkutusta.
EI ENÄÄ KUULUNUT HAUKKUMISTA!!Sen muutaman tunnin aikana mitä olin poissa.
Laitoin nauhan isännöitsijälle ja perään ukaasit oikeudellisiin toimenpiteisiin ryhtymisestä jos ei aiheettomat valitukset lopu ja viattomien asukkaiden vainoaminen.
Minä olen pistänyt kovan kovaa vasten turhille kitisijöille. Eri asia on jos valitetaan aiheesta, niin silloinhan aikuisen ihmisen pitää kantaa vastuu tottakai.
Mutta Suomen oloissa niin koira kuin koiranomistaja eivät voi yöpyä taivasalla, niin mua suuresti raivostuttaa pikkusieluiset ihmiset jotka tieten tahtoen yrittävät järjestää kanssaihmisiä vaikeuksiin.
Pitänee perustaa tuonne Pönttövuoren tunnelin taakse siirtokunta ja karkoittaa kaikki ihmisporukoihin sopeutmattomat valittajat sinne asumaan.
entisessä kodissamme. Saimme seinähullun yläkerran naapurin joka kaiken huipuksi oli vielä sukua isännöitsijälle, mitä onneksi emme tienneet. Alkoi valitusten tulva, oven takaa häirintä, postilaatikon kolistelu, ovi kellon soittaminen aina kun olimme poissa kotoa ja jopa silloinkin kun luultiin meiltä olevan kaikki poissa. Uhkasin oikeudenkäynnillä. Homma seisahtui tai niinhän sitä luulimme.
Sitten alkoi tapahtua toden teolla. Poikani asuivat vielä silloin molemmat luonani. Mieheni oli lähtenyt töihin ja nuorempi poikani kouluun. Itse olin ollut yö vuorossa ja kotiutunut ennen seitsemää aamulla, vanhempi poikani kävi lukiota, ja ihan yksinkertaisesti lintsasi koulusta ja luki matematiikan tenttiinsä. Yhtäkkiä koirat alkoivat haukkua ja poika meni huoneestaan katsomaan, isännöitsijä, yläkerran naapuri, ja kaksi muuta ihmistä seisoi eteisessämme. Ja kertoivat pojalle tulleensa tekemään asunto tarkistuksen hajuhaitan vuoksi. Itse olin aivan pökerryksissä herätessäni ja hakiessani vaatteita päälleni. Saman tien avattiin makuuhuoneeni ovi jossa isännöitsijä ynnä naapurimme kurkistelivat.
Nämä kaksi muuta seisoivat eteisessä ja katselivat mitä tuleman pitää.
En sanonut muuta kuin huomenta ja menin soittamaan poliisille. Nämä kaksi muuta olivat läänin eläinlääkäri ja ns.terveystarkastaja. Virkamiehille yllätys oli epämielyttävä ja melkoinen, sillä he olivat luulleet meidän saaneen ilmoituksen tulostaan. No asia eteni aikanaan, tuli nippu anteeksipyyntöjä virallinen ilmoitus jotta meillä ei haise, ja mentiin asumisoikeuteen ja raastuvanoikeuteen. Vastapuoli eli isännöitsijä joutui maksamaan kaikki kulumme, yläkerran naapurimme muutti pois ja isännöitsijä ei isännöi enää kuin omaa huusholliaan, missä sitten lieneekään. No mekin muutimme pois.
Tämä samainen naapuri oli terrorisoinut taloa jo vuosikausia. Ihmiset eli muut asukkaat keräsivät nimi adressin jossa ilmoittivat ettei meistä ole ollut haittaa , ei hajuhaittaa, ei haukkumis haittaa eikä muutakaan ongelmaa.
Jälkeenpäin ajateltuna elimme keskellä painajaista. Niin meinasi unohtua virkamiehet saivat myös huomautuksen, sillä heidän olisi itse pitänyt ilmoittaa tulostaan meille. Eikä luottaa isännöitsijän sanaan.
Ja se yläkerran naapuri oli vanha nainen, joka kuvitteli omistavansa koko maailman.
Muistakaa kaikki ettei asiattomiin huomautuksiin pidä alistua tekemättä vastarintaa.
Kyllä se on niin että ihminen kuulee vain sen mitä haluaa. Esimerkki: itselläni on ajokoira joka ei haku ollenkaan sisällä ollessaan, naapurini kyllä kuulee sen haukkuvan kokoajan, (työskentelen kotona ja olen miltei 24 tuntia vuorokaudessa koirani kanssa). Tyttärelläni on pystykorva, joka haukkuu paljon, mutta kun hän kysyi naapuriltaan häiritseekö koira heitä haukkumisellaan, naapuri sanoi: en ole kuullut koiran haukkuvan!!!