Kun joku meistä ei-vl:stä kertoo olevansa Jeesukseen uskova, pelastettu, matkalla taivaaseen, niin silloin voi odottaa jonkun vl:än heräävän huomauttamaan että: "Älä tuudittaudu väärään rauhaan". Mitä haluaisitte siihen vastattavan ja miksi?
a) Olet oikeassa. En taida olla ollenkaan uskova.
b) Niin. En ole ihan varma pelastuksestani.
c) Tiedän pelastuvani. Minun rauhani ei ole "väärää" rauhaa.
d) Kerro kuinka saisin oikean rauhan?
e) Jotain muuta. Mitä?
T: Tiinaliina
a) Olet oikeassa. En taida olla ollenkaan uskova.
b) Niin. En ole ihan varma pelastuksestani.
c) Tiedän pelastuvani. Minun rauhani ei ole "väärää" rauhaa.
d) Kerro kuinka saisin oikean rauhan?
e) Jotain muuta. Mitä?
T: Tiinaliina
Vastaukset 53
Vanhimmat
-kristityt" opin kannattaja?
Vain-me-kristityt-oppi onkin ihan raamatullinen. Tarkoitin siis aloituksessani sitä vl:ien versiota, eli suunnilleen näin: vain-me-(vanhoillis)lestadiolaiset-ja-jokunen-yksilö-jossain-kaukana-muilla-mailla-oppi.
T: Tiinaliina
Taas lisäys. Myös niiden joukossa on pelastuvia, jotka eivät ole tunnustavia kristittyjä. Ainakin pieninä kuolleita lapsia, ja uskoisin myös Jeesuksesta tietämättömiä aikuisia olevan ainakin jonkin verran. Jumalan tuomiot ovat oikeudenmukaisia ja meille arvaamattomia.
T: Tiinaliina
..on tässä mulla että
Jeesus on Anteeksiantamuksen Henki. Ihmisen ei tarvitse välttämättä uskoa siihen "fyysiseen ukkoon" vaan Hänen Henkeensä. Tämähän voi periaatteessa tapahtua sielläkin missä Jeesusta ei mainita tältä nimeltä, vai voiko?
Ja koska Jeesus on kaikkialla Hän voi hoitaa suhteensa ihmisiin Henkensä kautta muidenkin uskontojen sisällä.
Toisaalta esim. minulle itselleni pätee Jeesus. Se tuli selväksi siinä tilanteessa kun uskoon tullessani kävin sisäsistä keskustelua Jumalan kanssa tästä. Minulle ei annettu muita vaihtoehtoja.
Raamattu lupaa että JOKAINEN etsivä löytää...
Voidaankin kysyä että eikö miljardin ihmisen Kiinassa tai Japanin yli sadan miljoonan ihmisen joukossa löydy vähintäänkin miljoonia vilpittömästi Jumalaa etsiviä?
>>
Jeesus on Anteeksiantamuksen Henki. Ihmisen ei tarvitse välttämättä uskoa siihen "fyysiseen ukkoon" vaan Hänen Henkeensä. Tämähän voi periaatteessa tapahtua sielläkin missä Jeesusta ei mainita tältä nimeltä, vai voiko?
>>
Jeesus sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä, Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani."
Tuo kohta on mielestäni pahasti väärinymmärretty. Sen sijaan että ajattelemme Jeesusta persoonana, meidän pitää ajatella ennenkaikkea Hänen opetustaan. Hän oli ja on yhtä, mitä Hän opetti.
=> Rakkautta ja anteeksiantamusta. Ilman näitä ei kukaan pääse Jumalan luokse:)
Uskokin on kaksijakoinen:
1. Luja luottamus.
2. Elämänsä ohjaaminen tuon luottamuksen perusteella. Tässä tapauksessa Jeesuksen opetusten perusteella.
Kumpi siis merkitsee enemmän. Luottamus että Jeesus on, vai se että ojennamme elämämme sen mukaan, mitä Hän opetti?
Tästä Ismo Alanko laulaa osuvasti kappaleessaan Jouluyö:
"Meille tietä viittoi, poika Jumalan.
Isämme pojan vain huomasivat,
Häntä palvoivat,
tien unohtivat..."
Itse en usko että Jumala välittää nimistä, joilla me häntä kutsumme. Vaikka pelastumme yksin armosta ja Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan, niin elävä usko näkyy elämässämme, teoissamme ja valinnoissamme. Jumalalle usko on tekoja ja teot uskoa.
On hyvä muistaa myös seuraava paikka Raamatusta:
Room. 2:
"14 Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki.
15 Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä.
16 Tämä tulee näkyviin sinä päivänä, jona Jumala minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi"
Ei pitäisi vastata, kun en kyseistä käsitystä tunne tai kannata (missähän sellaista opetetaan?), mutta:
En tunne tarvetta kenellekään mainostaa että matkalla taivaaseen tässä ollaan. Mitään varmuuttahan asiasta minulla kun ei ole.
Onnellinen se joka on rauhan löytänyt. Mitäpä sitä muilta hakemaan vahvistusta/kieltoa, joka ei ole tästä maailmasta.
..vahvistusta sellaiselle, joka..
e)
Mitä Häh!
Väärään rauhaan eikö kaikki rauha olekkaan oikeaa ja Jumalalle kelpaavaa, keskustelisin mielellään kanssasi vaikka olitkin aika hyökkäävä.
ja miksi
Ois jouheva jatkaa keskustelua ja kertoa kuinka Jumalalla on jo täällä maitten päällä armotaivas jonka asuvaiset perivät kerran taivaan kodin jne.
Hyvä vastaus, pitäisiköhän kokeilla minkä vaikutuksen se tekisi noihin vl:iin. Oletko itse kokeillut vastata noin? Mitäs he siihen sanoivat?
T: Tiinaliina
Tullut tilannetta jossa olisin huomauttanut jota kuta väärästä rauhasta tai pyytänyt jatkaa keskustelu jonkun VL:n kans ollessani itse ei vl
Pidätkö sinä minua ei vl:nä ja jos pidät niin miksi?
Eikö kysymys ollut kohdistettu vl:lle?
vl:t keskustelevat mielellään uskomisen asioista jos tuntevat että keskustelu kumppani on aidosti kiinnostunut ja ei ole täynnä onnistuneisuutta.
Minulla vissiin taas oireilee tämä vl-allergia, ja siksi vastauksesi ei oikein tuntunut vl-vastaukselta. Olen monesti miettinyt, että mitähän ne vl:ät oikeastaan haluaisivat siihen vastaukseksi ja mitä siihen yleensä edes voisi vastata?
Jos vastaisin tyyliin "Joo. Voihan tämä olla väärääkin rauhaa, kerrotko lisää?", eki tuohon sinun ehdottamaasi tyyliin, niin silloinhan en edes voisi sanoa olevani uskova! Silloinhan olisin epävarma pelastuksestani, epävarma Jumalan armosta. Ja eihän se niin ole. Tuo sinun ehdotuksesi ei siis sovi minun suuhuni, vaikka muuten olikin hyvä :). Sopisi niille välinpitämättömille nimikristityille.
T: Tiinaliina
.. viihdyt yllättävän hyvin. Lienee menossa siedätyshoitokausi..?
.. el-allergiaa.. vaikka kaikesta päätellen pitäisi. Mitähän tämä tarkoittaa..?
"Jos vastaisin tyyliin "Joo. Voihan tämä olla väärääkin rauhaa, kerrotko lisää?", eki tuohon sinun ehdottamaasi tyyliin, niin silloinhan en edes voisi sanoa olevani uskova! Silloinhan olisin epävarma pelastuksestani, epävarma Jumalan armosta. Ja eihän se niin ole."
Tuollainen ns. pelastusvarmuus on jossain määrin vl:ille vieras ajattelutapa. Minä vl:nä tunnen sydämessäni, että tämä usko on oikea, mutta lukemattomia kertoja myös piehtaroin epäilyksissä ja kiusauksissa. Kun minulle sitten saarnataan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, mielen täyttää taas Jumalan rauha. Kun synti taas tarttuu ja tekee matkan vaikeaksi, täyttää sielunvihollinen ajatukset kaikenlaisella turmeluksella, epäilyksellä ja kiusauksella.
Uskovaisina olemme (vaikkakin hengen puolelta synnille kuolleet pois) jatkuvassa sodassa kolmiliittoista vihollista vastaan, joka on persoonallinen paha, tämä maailma ja oma liha. Niistä pahin on oma liha, josta Luther sanoo, että hän pelkää sitä enemmän kuin Turkin sulttaania, joka hänen elinaikanaan suuresti uhkasi kristittyä Eurooppaa. Lihan saastaisuuksia ei koskaan pestä pois niin, että synti ei meissä enää asuisi. Vasta kuolemassa jätämme tämän tomumajan, turmeluksen alhon, murheen laakson. Sitä ennen emme voi muuta kuin heittäytyä Vapahtajamme sovitustyön varaan ja tyytyä hänen armoonsa.
Kerta toisensa jälkeen tunnen tarvitsevani syntien anteeksiantamusta ja armovakuutusta Jeesuksen sovitustyön riittävyydestä. Omat voimat eivät tässä aljetussa uskossa riitä, vaan tarvitsen jatkuvasti taivaallista vahvistusta. Siellä missä kaksi tai kolme kokoontuu Jeesuksen nimeen, on Mestari itse Pyhän Henkensä kautta läsnä. Virren tekijän sanoin: Niin toisten kanssa yhteen, on luotu ihminen.
Ja toisaalta, Jeesuskin epäili, Mark.14:
"35. Ja hän kävi vähää edemmä, lankesi maahan ja rukoili, jos mahdollinen olis, että aika hänen ohitsensa kävis.
36. Ja sanoi: Abba minun Isäni! kaikki ovat sinulle mahdolliset: ota pois minulta tämä kalkki, ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, mutta niinkuin sinä."
Vastaan nyt kuitenkin vielä tässä ketjussa, vaikka jo olenkin päättänyt jättäytyä pois tältä palstalta.
Olen samaa mieltä kanssasi, O.M. En minäkään sitä tarkoittanut, että se rauha olisi jotain sellaista, minkä koko ajan ja jatkuvasti tuntee. Kyllä se järkkyy välillä herkästikin, ja viimeistään kun jotain väärää ja syntiä tekee.
Sinä tunnet sydämessäsi, että sinun uskosi on oikea, tunnet siis olevasi Jumalan lapseksi syntynyt ja syntisi anteeksi saanut. Tiedät senkin, että Jumalan lapsille on luvattu ikuinen elämä taivaassa, ja uskot siihen. Sitä se Jeesuksen lupaama rauha on. Ja sitä rauhaa ei ole muilla kuin uskovilla.
Kerronpa hiukan itsestäni.
Asuin varhaislapsuuteni uskovassa kodissa ja uskonasiat olivat jo silloin minulle hyvin tärkeitä ja Jeesuksen tunsin rakkaaksi. Sitten yhdeksänvuotiaana minut vietiin ateistikotiin, missä ei uskaltanut Jeesusta mainitakaan. Siellä oli emännällä päämääränä repiä viimeisetkin sellaiset ajatukset kokonaan pois minusta. Salaa sitten öisin laitoin käsiä ristiin ja rukoilin apua Jumalalta. Kirkossakäynnit ja Raamatunlukemiset ja muut vastaavat olivat tietysti täysin kiellettyjä.
Seuraavassa kodissa huushollin juoppohullu isäntä odotteli vaan, milloin täyttäisin 16, koska silloin kuulemma saa pienemmän linnatuomion, kun raiskaa ja tappaa tyttölapsen. Eikä sieltäkään kirkoissa käyty. Lähdin sitten 15 vuotiaana pois, koska tunsin oloni huomattavasti turvallisemmaksi narkkareiden ja juoppojen kämpillä, joihin kaupungilla tutustuin. Aika lailla "maailmassa" elelin, enkä muustakaan enää ymmärtänyt. Sitä rataahan siinä sitten aika kului.
Ja sitten nykyisyyteen. Minulla on koti, lapsia, työpaikka, kunnollisia kavereita, toimeentulo, ei enää minkäänlaista alkoholiongelmaa. Lyhyesti sanottuna kaikki hyvin. Jos parikymmentä vuotta sitten olisi tehty todennäköisyyslaskelma minun mahdollisuuksistani elämässä, niin niiden mukaan olisin luultavasti haudassa, linnassa, mielisairaalassa tai jossakin alkoholistien asuntolassa. Miksi niin ei käynyt?
Minulla ei ole sukulaisia eikä uskovia ystäviä, jotka olisivat olleet tukemassa ja ohjaamassa oikealle tielle. Ei ole ollut sen jälkeen, kun ensimäisestä lapsuuskodistani jouduin lähtemään. Eikä minulla itsellänikään olisi ollut voimaa yksin muuttaa elämääni huonosta hyväksi. Ketä minun siis pitäisi kiittää tästä nykyisestä hyvästä elämästäni?
Nyt tullaan siihen, että minulle sanotaankin, että en ole uskova, että en ole Jumalan lapsi. Jos en ole Jumalan lapsi, niin silloinhan olen perkeleen lapsi. Välimuotoja ei ole. Perkelekö se siis olikin, joka minua nosti ja kantoi pienestä asti, niin etten kokonaan mennyt hukkaan? Perkelekö se olikin, joka ohjasi minut tälle tielle, jolla nyt olen, tähän elämään, joka on kaukana siitä entisestä?
Itse olen tästä nykyisestä tilanteestani kiittänyt Jumalaa, sitä että Hän on minuakin armahtanut ja antanut anteeksi ne vääryydet ja synnit mitä olen tehnyt, parantanut haavat ja ottanut pois katkeruuden. Häneen olen luottanut enemmän kuin lapsi isäänsä, paljon enemmän. Hän on ollut minun mielessäni isä, äiti, sisarukset ja ennenkaikkea se ainoa, joka on minusta huolehtinut, pitänyt omanansa.
En nyt tiedä onko hyvä vai huono kirjoittaa tätä, mutta tein kuitenkin. Toivottavasti tämä edes vähän valottaa sitä, miksi minua niin paljon satuttaa, kun sanotaan väärän rauhan omaavaksi, ei-uskovaksi, epäuskoiseksi jne. Ja odotetaan minun "tunnustavan" olevani epäuskoinen perkeleen lapsi. Sitä en voisi koskaan tehdä. Jos niin tekisin, niin se tuntuisi siltä, kuin kiittäisin perkelettä siitä hyvästä, mitä olen osakseni saanut.
En minä tällä(kään) kirjoituksellani hae teiltä hyväksyntää uskolleni. Minulle riittää todistukseksi se sydämessäni asuva Jumalan lapsen rauha. Enkä teitä enempää kiusaa näillä vain-me-harhaoppisyytöksilläni ja kyselyilläni. Jääkää Jumalan rauhaan. Samoin minä.
T: Tiinaliina
Ethän loukkaantuneena lähde? En silti halua sinua väkipakolla pitää tällä palstalla, parempiakin ajanvietteitä ihminen voi harrastaa kuin internetti;-).
Toivottavasti ymmärrät, että me vl:t olemme vilpittömästi yrittäneet täälläkin uskostamme kertoa. Toivottavasti olet saanut itsellesikin jotakin näistä keskusteluista. Inhimillisiä ja erehtyviä ihmisiä me kaikki olemme, mutta olen huomannut, että sinun kanssasi on keskustellut monikin ihminen vilpittömästi.
Sinulla on ollut raskas elämänkohtalo, ja sydäntä lämmittää kuulla, että olet monien vaiheiden kautta päässyt hyvään elämään.
Jos sinulla on olo, että asiasi ovat kunnossa, emme voi sinua hengellisesti auttaa. Toivottavasti olet huomannut, että vilpittömästi olemme uskostamme puhuneet. Jos sinulla nyt tai myöhemmin elämässäsi tulee tarvetta päästä kuulemaan ehdotonta synninpäästön saarna sellaisille elävän veden lähteille, jotka ovat vaikuttamassa esimerkiksi O.M:n kirjoituksiin, niin tiedät osoitteen!
Kyllä minä sen uskon, että olette vilpittömästi halunneet puhua, enkä minä loukkaantuneena täältä lähdekään. Ei tarvii teidän kenenkään sellaista ajatella.
Mutta niinkuin olen yrittänyt tässä selitellä, niin olen syntini anteeksi saanut uskova, Jumalan lapsi. Ja sitä minkä Herra on antanut, ei voi kukaan ihminen ottaa pois. Teissäkin olen monta Jumalan lasta tunnistanut. Mutta minun paikkani on siellä, missä myös minut tunnistetaan siksi mikä olen. Lestadiolaisten porukassa se paikka ei näköjänsä ole. Ja synninpäästösaarnaa voin kuulla muuallakin kuin RY:n tilaisuuksissa.
Hyvää jatkoa kaikille.
T: Tiinaliina
Laitanpa tähän läksiäisiksi vielä yhden vanhan, tutun ja niin ihanan virren sanat. Siitä virrestä tulee aina niin lämmin tunne sydämeen. Voiko jonkun toisen tekstistä sanoa, että "omistettu sille ja sille" kun ei itse ole kirjoittanut tekstiä? Jos voi niin sanon tämän virren sanoista, että omistettu sinulle ja nimimerkki O.M:lle. Uskon että tämä virsi on teillekin rakas.
T: Tiinaliina
. . . . . . . . . . . . .
Siunattu varmuus, Jeesus on mun, Oi mikä riemu autuutetun.
Jumalan lapsi, perillinen, veressä pesty oon Jeesuksen.
Tämä on laulu sydämeni, ylistän Herraa ainaisesti.
Hallinto Herran täydellinen, siinä on näky ihmeellinen:
Enkelit rientää julistaen sanomaa rauhan, rakkauden.
Tämä on laulu sydämeni, ylistän Herraa ainaisesti.
Hallinto Herran täydellinen, Hänessä olen onnellinen.
Iloiten kuljen täytettynä, Jeesuksen armon kyllyydellä.
Tämä on laulu sydämeni, ylistän Herraa ainaisesti.
jos sanoisit numeron. Jos tämä sitten on nykyisessä virsikirjassamme.
Aakkosellisen hakemiston mukaan ei ainakaan löytynyt, mikäli olit ensimmäisen säkeistön laittanut myös ensimmäiseksi.
JK. Minulla olisi kirja jossa on myös melodia nuotit, joten olisi helppo tutustua.
Minulla ei ole aavistustakaan mistä virsikirjasta se voisi löytyä. Itselläni ainoa virsikirja on vuodelta 1888 ja siinä ei ainakaan ollut tuota virttä. Tässä on kuitenkin pikku tekstinpätkä laulun tekijästä:
. . . . . . . .
Fanny Crosby
Sokea satakieli
”Siunattu varmuus, Jeesus on mun” on yksi suosituimpia hengellisiä lauluja niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin. Se on myös kuuluisin laulu, jonka Crosby eläessään sanoitti.
Frances Jane Crosby (1820-1915), yksi kristillisen historian kuuluisimpia lauluntekijöitä, sokeutui jo kuuden viikon iässä. Hän kirjoitti 95-vuotisen elämänsä aikana yli 9000 laulua ja runoa. Se merkitsee viidentoista täysmittaisen hengellisen laulukirjan pinoa!
Laulu on kaunis ja vaikuttava. Se soi radio DEissä aina silloin tällöin. Siitä on tehty toinenkin sanoitus "varmana laulaa Herrasta saan". En kylläkään muista, missä laulukirjassa se on.
Sanat ovat rohkaisevat, ja heikolla hetkellä auttaa uskomaan. Fanny J. Crosby on mielestäni löytänyt asian ytimen. Kun tuntee sydämessään synnit anteeksi, voi laulaa varmana kiitosta Herralle, oli sitten kahden tai useamman kristityn kirkko koolla.
Olin jo ryhtyä kirjoittamaan jotakin poissulku-uskonnosta ja lahkolaisuuksista, mutta olkoon. Virsi ilmeisesti jäi soimaan, joten onkin ihan hyvä mieli.
Sinulle, Tiinaliina hyvää jatkoa ja voimia elämän tiellä. Vaikutat tervehenkiseltä kristityltä.
http://www.cyberhymnal.org/htm/b/l/blesseda.htm
on kaunis selviytymistarina ja uskon, että Jumala on Sinua auttanut. Minä uskon, että Jumala voi ja haluaa auttaa myös epäuskoisia ihmisiä jaloilleen - ei vain uskovaisia ihmisiä. Muistatkos Raamatusta, kuinka Jumalaa pelkääväistä ja hurskasta Jobia Jumala salli saatanan kiusata kaikenlaisilla koettelemuksilla? Ajallinen hyvä ei välttämättä ole iänkaikkisuusosamme kannalta hyvää eikä vastaavasti ajallinen paha iänkaikkisuusosamme kannalta pahaa. Jumala on Sinulle osoittanut ajallisella hyvällä, ettei hän ole Sinua hyljännyt.
Sinun tarinasi todella valotti minulle, miksi uskovaisten eksklusiivinen seurakuntakäsitys on Sinua satuttanut. Tässä kuten monessa muussakin asiassa, olet osannut ilmaista itseäsi. Ehkä Jumala on nähnyt Sinun kohdallasi hyväksi valmistaa Sinua valtakuntaansa varten näyttämällä suuruutensa ensin ajallisessa elämässä. Tutkimattomat ovat Herran tiet.
Sanoit, että Sinulla on rauha siellä, missä nyt olet. Kuitenkin jos Sinusta vähänkin tuntuu, että jotain puuttuu siitä osasta, jossa Sinä lapsena elit ja jossa Sinä maailmaan synnyit, neuvon Sinua etsiytymään Jumalan lasten seuroihin.
Olet opettanut minulle nöyryyttä (jota taas kestää sen tavanomaisen ½ vrk - 1 vko:-() avannut silmiäni näkemään omia vikojani ja olet ollut keskustelemassa täällä vilpittömällä mielellä. Kiitos Sinulle siitä ja anteeksi vielä kerran, että olen pahoittanut mieltäsi ja ollut taitamaton sanoissani. Siunausta elämääsi. Se virsi oli kaunis sanoiltaan, vaikka en säveltä tunne, ja sen omistaminen myös minulle tuntui mukavalta.
Jobin vaimo sanoi hänelle: "Kiroa Jumala ja kuole!" Job ei kuitenkaan sitä tehnyt, ei voinut kieltää uskoansa, Jumalan lapseuttansa. Ei sittenkään vaikka siinä oli "ystäviä" vieressä häntä syyttämässä. Niin se on, että Jumalan lapsi on Jumalan lapsi, huolimatta siitä mitä muut kuvittelevat tietävänsä. Sen tietää ja tuntee sydämessään, eikä sitä toiset näe.
"Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä,
että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.
Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan." (1. Joh. 3:19-21)
Ei sinun tarvitse pyydellä anteeksi. En minä kanna kaunaa ja anteeksi olen antanut jo pyytämättäkin. Eilen tuli mieleen se raamatunkohta, että: "Älä anna auringon laskea vihasi ylle". En minä mitään vihaa tuntenut sinua enkä muitakaan kohtaa, mutta hiukan loukkaantunut olin silti. Ja varmaankin minunkin tuli sinua loukattua? Jos näin on ja vaikka ei olisikaan, niin anna sinäkin anteeksi se, mitä olen ymmärtämättömästi sanonut. Samoin te muut, jos/kun olen jotakin loukannut.
T: Tiinaliina
Eli taas tuli (tuolla aikaisemmassa kommentissani)vastattua sinun ystävälliseen viestiisi takertumalla siihen, mistä voisi saada pikku väittelyä aikaiseksi, jos haluaisi, vaikka minuhan piti lopettaa sellainen. Anteeksi ja yritän muistaa tästälähtien.
O.M. kirjoitti:
"Sanoit, että Sinulla on rauha siellä, missä nyt olet. Kuitenkin jos Sinusta vähänkin tuntuu, että jotain puuttuu siitä osasta, jossa Sinä lapsena elit ja jossa Sinä maailmaan synnyit, neuvon Sinua etsiytymään Jumalan lasten seuroihin."
Tiinaliina:
Kiitos kutsusta. Mutta, mutta ... niinkuin tässä vaiheessa jo varmasti tiedätkin, niin uskon synninpäästön olevan yhtä pätevä muissakin seurakunnissa kuin RY:llä. Se näkyvään(kin) seurakuntaan kuuluminen on tärkeää, olen sen tullut tässä pikkuhiljaa huomaamaan. Minulla onkin tarkoitus tässä pikkuhiljaa erääseen sellaiseen tutustua lähemmin, jospa se vaikka olisi minulle tarkoitettu.
Ja tarkoitushan ei tietenkään ole, että juoksentelisi siellä sun täällä, vaan siinä yhdessä pitäisi pysytellä. Mutta jos joskus vahingossa eksyn johonkin vl:ien saarnoja kuuntelemaan, niin tottakai uskon heidänkin synninpäästösanat omalle kohdalleni. Ja kuten sanoin, kiitos ystävällisestä kutsustasi.
T: Tiinaliina
olevan oikein hyvä että ei vl menisi seuroihin. Oikein pelottaa minkälainen kiihkoilija minustakin siellä tulisi. Joutuisin pitämään epäuskoisena lukuista määrää uskovia ystäviäni. Pidän vain me oppia vaarallisena oppina. En halua että kenestäkään tulee sen kannattaja. Kritisoin ankarasti myös sitä että ihminen ei saa yksinkertaisesti uskoa syntejään anteeksi vaan vaaditaan menemään jonkun vl luo pyytämään ne anteeksi. Koen sen täysin vieraana Jeesuksen evankeliumille ja sille Hengelle mikä evankeliumissa on. Ihminen on ottanut raamatusta yhden jakeen ja tehnyt uuden opin sen ympärille.
ihmisen sisuksissa
Miksei sais uskoa yksinkertaisesti kuuluvansa Kristuksen ostolaumaan kuten lauluntekijäkin laulaa
ja olla niin lapselline että uskoo yhdellä paimenella olevaksi vain yksi lauma.
Jos itse pystyt tajuamaan kuinka yksi paimen kaitsee useaa eri suuntiin hamuavaa laumaa ei sinun silloin pitäisi olla vihainen niille tyhmille jotka eivät sitä ymmärrä.
Ja muutenkin jos huomaa ettei ole joka suhteessa kuin lammas ei pysy siinä laumassa.
No eihän sinne heidän seuroihinsa mikään pakko ole kenenkään itseänsä tunkea. En minäkään ajatellut mennä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos vahingossa sattuu sellaisiinkin tilaisuuksiin eksymään. Eikä ne harhat nyt ihan tuosta vaan kerrasta hyppää. Ei edes kaikki vl:ät usko siihen vain-me-oppiin.
Pahana harhanahan minäkin sitä vain-me-oppia pidän. Mutta toisaalta se ei ole mikään pelastuskysymys, eikä sinänsä kadota ketään. Eli minun puolestani pitäköön oppinsa ihan rauhassa, enkä minä ainakaan jaksa sitä vastaan enempää vouhkata.
Onhan muillakin uskonsuunnilla ja yksilöuskovilla omat harhansa, meillä kaikilla. Niin suotakoon nyt vl:illekin omansa. Olen muuten alkanut vähän ymmärtämään heidän tympiintymisensä siihen, että he saavat jatkuvasti olla puolustautumassa meitä vastaan, jotka tullaan tänne ihan siinä mielessä, että kritisoidaan heidän väärää oppiansa (joka heidän mielestänsä ei ole väärä). Kai sitä voisi muustakin keskustella.
Minulla ainakin alkoi omatunto kolkuttaan, kun niin ajattelemattomasti tuli "hyökättyä". Parempi lopettaa ajoissa, eikä kasvattaa katkeruutta heidän ja meidän muiden välille. Hekin ovat kuitenkin vilpittömiä Jumalan lapsia, ja kyllä Jumala heitäkin johdattaa. Ja onhan heillä myös paljon hyvääkin opeissaan, sellaista josta monet muutkin voisivat ottaa mallia.
T: Tiinalina
Minä en ole valmis jättämään vl rauhaan heidän väärien opetuksien osalta.;) Jos kiihkoisimmat katkeroituvat sentakia johtuu se vain siitä että he ovat kykenemättömiä keskustelemaan ja ottamaan erilaisia mielipiteitä huomioon. Toisaalta he ovat vapaita arvostelemaan myös minun opinkäsityksiä.
Eikä se tämä vain me oppi ärsytä minua vaan tuo uskosta uskoon tulkinta ja se että syntejä ei saa uskoa suoraan anteeksi. Eli suomeksi evankeliumin rajoitukset. Aloitinkin aiheesta uuden keskustelun ja katson kuinka hyviä vastauksia ja perusteluja saan.
Niin, onhan se ärsyttävä oppi, se ettei syntejänsä saisi anteeksi ilman ihmistä siinä välillä. Se liittyy siihen vain-me-oppiin koska pelastuminen on sidottu vl:iin, heidän kauttansa saatuihin synninpäästöihin. Mutta koitas nyt, Baptisti, sitten ainakin keskustella sivistyneesti heidän kanssaan. Eikä liikaa vikoilua. Eiväthän he halua sinulle pahaa, vaan vilpittömällä mielellä haluaisivat jakaa toisille siitä, mitä itse pitävät oikeana. Aivan niinkuin sinäkin. Pitäisi aina yrittää muistaa, että ei se toinen (yleensä) ole piruillessaan erimieltä, vaan päinvastoin.
T: Tiinaliina
heillä on mahdollisuus puolustella näkemyksiään esittämiäni vastaväitteitä vastaan. Yritin perustella näkemykseni mahdollisimman laajasti ja raamattua käyttäen.
Tottakai haluan keskustella sivistyneesti. Sentakia toivonkin että ne tuomio julistukset jäisivät vähemmälle.
Väärän rauhan lisäksi haluaisin mainita sinulle myös Raamatusta tutun: "Usko ei ole jokamiehen". Ymmärrän että sinua ahdistaa tämä eksklusiivisuutemme mutta odotatko jonkun muuttavan kantaansa? Ja vaikka saisitkin vl-läiseltä tunnustuksen niin mitä apua sinulle siitä on? Me uskomme mäin kuin uskomme siksi, koska Raamttu sanoo:"Siitä te heidät tunnette, että te keskinäisen rakkauden pidätte." Ei ole keskinäistä rakkautta ku ei ole yhteistä uskoa.
Oletan että sinua vaivaa tämä asia kun tunnut täällä viettävän pitkiäkin aikoja todistellen, että uskoa löytyy muualtakin veren maku suussa. Ei kukaan vl tässä muuta kantaansa vaikka kuin todistelet.
Synti on synti ja sitä ei lakata saarnaamasta. "Karttakaa eriseuroja". Sielunvihollinen houkuttelee monia ekumeenisuuden tielle. Se tie on täynnä turmiota ja rappiota.
Kun kyselet kerran niin vastaukseni kuuluu:
Sinun rauhattomuutesi jo yksin riittää kertomaan ettet taida olla uskovainen. Jatkuvat hyökkäyksesi Jumalan valtakuntaa kohtaan kuitenkin kertovat, että sinulla ei ole tunnon rauhaa. Rakastava Taivaan Isä olisi avosylin juoksemassa sinua vastaan jos vaan parannukseen nöyrtyisit. Jos vain Herramme Kristuksen kallis veri saisi puhdistaa sydämesi. Toivon sinulle parasta ja rukoilen, että voisit nöyrtyä Herramme ristin edessä.
Ymmärsinkö oikein, että eriseuralaisten kanssa ei siis ole, eikä saa olla rakkautta.
Onko kriittisyys vl:iä kohtaan, sama asia kuin hyökkäys Jumalan valtakuntaa kohtaan? Vl=Jumalan valtakunta, no niinhän täällä taidetaankin toistella. Nyt ymmärsin.
Olemmeko te (siis vl:t), nyt niin kauhean yksimielisiä kuitenkaan? Aika rankasti sanottu, että "ei kukaan", kun kerran joka vuosi vl-uskosta luopuu suuri joukko ihmisiä.
Jumalan valtakunta on siellä, missä Jumalan lapset ovat. Siihen valtakuntaan minäkin saan armosta kuulua. Parannuksen epäuskostani olen jo tehnyt, eli sekin asia on kunnossa ja minulla on rauha sydämessäni. Se rauha, minkä Jeesus antaa.
En ole täällä hyökännyt Jumalan valtakuntaa vastaan, vaan vain-me-harhaoppia vastaan. Teille ilmeisesti uskovan ihmisen halu vastustaa sitä oppia, minkä kokee vääräksi, on todistus uskon puutteesta? Niin ainakin olen ymmärtänyt. En kuvittele pystyväni muuttamaan vl:ien kantaa tässä asiassa, vaan olen täällä yrittänyt saada selvyyttä siihen asiaan, että uskotteko todellakin siinä asiassa sillä tavalla, minkä käsityksen alkujaan siitä sain.
Toinen motiivini vl:ien kanssa keskustelemiseen on ollut haluni ymmärtää, miksi tulkitsette Raamattua niinkuin teette, mikä erottaa teidän oppinne muista luterilaisista suuntauksista ja oletteko kaikki asioista samaa mieltä (noin yleisesti ottaen). Voin nyt todeta saaneeni vastaukset ainakin suurimpaan osaan mielessäni olleisiin kysymyksiin, ja katson kaikille osapuolille parhaimmaksi väistyä syrjään keskusteluista.
Kiitos kaikille niille vl:ille, jotka olivat osaltanne auttamassa minua vakuuttumaan siitä, että myös teidän joukossanne on sydämen uskon omaavia lämpimiä kristittyjä.
Loppusanoiksi.
"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö."
Nämä ovat Jeesuksen sanoja kaikille niille, jotka häneen uskovat. Minulle samoin kuin teillekin. Jääkäämme siis rauhaan, kukin tahollamme.
T: Tiinaliina
"Ymmärsinkö oikein, että eriseuralaisten kanssa ei siis ole, eikä saa olla rakkautta."
Tässä on nyt kysymys hiukan eri asiasta. Minulla on ystäviä jotka kuuluvat johonkin muuhun seurakuntaan seä ystäviä jotka eivät usko mihinkään. Rakastan molempia näitä. Tässä keksinäisellä rakkadella tarkoitetaan uskonveljeyttä, yhteistä uskonymmärrystä.
"Onko kriittisyys vl:iä kohtaan, sama asia kuin hyökkäys Jumalan valtakuntaa kohtaan? Vl=Jumalan valtakunta, no niinhän täällä taidetaankin toistella. Nyt ymmärsin"
Kyllä kriittisyys kuuluu asiaan. Mutta kun henkilö joka kirjoittaa päivittäin useita viestejä ko. aiheesta taitaa kyse olla sielunhädästä. Yritin opastaa ainoastaan pois järjellisistä pähkäilyistä Jumalan hoiviin. Jumala ei ole löydettävissä matematiikalla tai loogisia lauseita yhditelemällä. Ei ole tällaista "koodia", jonka ihminen pystyisi ratkaisemaan.
Mainitsit vielä vl-luopumiset. Tokihan porukkaa luopuu. Puhuin hiukan yleisemmällä tasolla. Pahoittelen jos annoin ymmärtää, että vl-ihmiset olisivat kykenemättömiä erimielisyyteen. Olemme riitaisia ja syntisiä ja yhtä pahoja kuin te muutkin. Ei meissä itsessämme ole mitään sellaista, minkä takia olisimme pelastukseen kelpaavia. Ainoa vanhurskautemme on Isän oikealla puolella istuva Kristus, joka viattomana vuoti verta meidän lankeemuksemme tähden. Ja tämän veren maljasta kun juomme tulemme osallisiksi hänestä. Toivon sinullekin Parannuksen Armoa.
että kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Kaikki haluaisivat päästä taivaaseen ja sillä uskolla, joka on. Minä ratkaisin tämän asian niin, että pyysin Jumalaa johdattamaan itseni sellaiseen kristillisyyteen ja uskoon, että pelastuisin ja niin teki miehenikin, kun olimme vielä maailmassa. Uskoimme, että Jumala osaa johdattaa oikealle tielle. Me voimme kertoa vain omasta kokemuksestamme, joka on ihan aito eikä mitään luuloa. Jumala johdattikin meidät sitten ihmeellisiä teitään esikoislestadiolaisten seuroihin. Emme epäile Jumalan johdatusta kohdallamme,emmekä kaipaa mitään parempaa,olemme löytäneet perille, olkoon Jumalan lapsia sitten missä onkin, mutta ainakin oikeaan Jumalan lasten laumaan pääsimme.
Voitko sen perustella Raamatulla. Vai onko tämä pelkkiin tunteisiin perustuva kokemus?
Miten muuten, kun joku kirjoittelee usein Jehovan todistajien palstalle JT:itä kritisoivia viestejä, kertooko se mielestäsi, että kyseisellä henkilöllä on hätä ja puute siitä rauhasta jonka todistajuus voi antaa?
Tiinaliina, sää oot yksi niistä harvoista täällä kirjoittavista, joiden juttuja jaksaa lukea :)
> Voin nyt todeta saaneeni vastaukset ainakin
> suurimpaan osaan mielessäni olleisiin
> kysymyksiin, ja katson kaikille osapuolille
> parhaimmaksi väistyä syrjään keskusteluista.
Tämä meidän uskomme ei perustu siihen, että mitä ihmiset sanovat, vaikka he mitä sanoisivat.
Ei sittenkään vaikka joku ei osais kaikkea oikein sanoakaan tai tehdä. Tämä usko ei perustu minkään ihmisteon päälle.Mutta se perustuu Raamttuun.
Me kaikki teemme virheitä. Ja ne hyvät ihmiset on tämän uskon ulkopuolella. Sellaiset jotka ei Jumalan armoa tarvitse.
Ulkopuolisten parjauksista huolimatta laulamme, kuten Siinonin laulun kirjoittaja ilmaisee asian siis kuten esim.mitä Siionin laulaja sanoo:
Armo kuuluu sulle juuri, sulle raukka kurjinkin.
Vaikka rintaas tuska suuri, kalvaa liekin polttavin."
Ja uskomme: että "jolla ei ole Jumalan seurakunta maanpäällä, sillä ei ole Jumala Isänä taivaassa."
Ja myös että kun ihminen kuolee; Seurakunnalla tulee jäädä todistus, että sielu kelpasi Jumalalle. Jos sitä ei jää, se jää kuin huutokaupan varaan, kuten eräs VL-puhuja asian ilmaisi.
Ja myös uskomme, että jos me olisimme samaa uskoa sinun kanssa, me kulkisimme samassa paikassa seuroissa, ja meillä olis samat sananpalvelijat.
Mutta totusshan on, että näin ei asia ole. Vaan sinä kuulut eri laumaan.
Jessuskella ei ole kuin yksi lammaslauma täällä maan päällä.
Mutta Jeesus sanoo, että "minulla on myös muita lampaita, jotka tulee tähän lammmaslaumaan saattaa. Ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen."
Tätäkin asiaa käytetään väärin. Ja otetaan väärää tukea tästäkin. Raamattua voi käyttää väärin jokainen joka haluaa.
Ja otetaan vaan osa Raamatusta ja otetaan vaan se osa mikä on ihisen korvasyyhyn mukaan: Että "Jeesus sanoo; että minulla on myös muita lampaita."
Mutta tämä jätetään pois: Että "jotka tulee saattaa tähän lammashuoneeseen ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen ja yksi lammaslauma."
Mitä Raaamttu sanookaan siitä, että jos sitä Isoa Kirjaa alkaa muuttamaan: "Minä otan sen nimen elämän kirjasta pois,sanoo Jumala."
On siis vaarallista jos ei usko, miten Raamattu sanoo. Ja siitä ei ole ihmiselle viimisenä päivänä mitään hyötyä, jos on väärin uskonut ja väärään laumaan kuulunut.
Ja kaikille asioille saa luvan jos haluaa.Mutta sillä ei mitään voita. Vaan ihminen on hävinnyt ja tapppio tullut sen ihmisen osaksi joka näin menettelee.
Me vl:ät haluamme kuulua voittajien laumaan silloin kun viiminen tuomio julistetaan. Ja meillä ei ole vara tinkiä näistä uskonasioista yhtään.
"Miten muuten, kun joku kirjoittelee usein Jehovan todistajien palstalle JT:itä kritisoivia viestejä, kertooko se mielestäsi, että kyseisellä henkilöllä on hätä ja puute siitä rauhasta jonka todistajuus voi antaa?"
Kysymys ei ollut osoitettu minulle vaan Jukalle, mutta ainakaan minulla ei ole tarvetta kirjoitella Jehovan todistajien palstalle mitään. Missä maaperä on hedelmällinen, sinne Jumala kyllä kylvää sananpalvelijoidensa kautta hyväksi katsomaan aikana. Tiit.3:
"10. Eriseuraista ihmistä pakene, kun häntä kerta taikka kahdesti neuvottu on,
11. Tietäen, että senkaltainen on käännetty pois ja syntiä tekee, niinkuin se, joka itsensä tuominnut on."
Minulla ei ole myöskään vähäisintäkään tarvetta kalastella taivaskelpoisuutta minulle vieraista lahkoista.
Tälle palstalle kirjoittelun koen varsin kaksijakoisesti. Toisaalta on mahdollista, että joku armosta osaton tulee synnintuntoon tämän palstan kautta, Jumalallehan ei ole mikään mahdotonta. Toisaalta on aina kyseenalaista istua siellä, missä pilkkaajat istuvat, mutta täällä näkee vakiokaluston lisäksi myös surffailijoita, joille saattaa olla hyväksi saada myös oikeiden vl:ien vastauksia. Toisaalta en aina pidä viestieni sävystä, kun niitä myöhemmin luen. Jumalan sanaa tulisi aina muistaa julistaa nöyränä, kun omassakaan uskossa ei ole vähäisintäkään ansiota. Tähän en valittavasti kykene.
kerroin kuinka minä ja mieheni olemme saaneet Jumalalta suuren armon ja nyt saamme yhdessä kulkea kristillisyyden tietä, jos sinä et sitä usko tai pidät juttujani höpötyksinä ei sillä ole mitään merkitystä meille. Pääasia, että me tiedämme, että Jumala on meidät maailmasta herättänyt ja elävään kristillisyyteen johdattanut. Mutta tiedän, että pilkkaajat ovat aina valmiina, missä Jumalasta todistetaan ja totuutta kirjoitetaan tai puhutaan. Sen olemme pitkän vaelluksemme aikana saaneet myös kokea, että Jumala on omiensa kanssa ja antaa voimaa, silloinkin kun ylenkatsotaan, mutta kerran tulee se päivä, kun kaikki muuttuu toiseksi, kun Jumala on kaikki valittunsa täältä kerännyt...silloin saamme voittopalkinnnon kunhan vain kuljemme loppuun asti oikeaa tietä. Kuule, me olemme saaneet tunteemmekin Jumalalta, emmehän muuten voisi rakastaa puolisoni kanssa toisiamme.Emme ole tunnevammaisia!
Vai pitäisikö sanoa kicki. Taas tuli tuota vain me potaskaa.
"Ulkopuolisten parjauksista huolimatta laulamme, kuten Siinonin laulun kirjoittaja ilmaisee asian siis kuten esim.mitä Siionin laulaja sanoo:"
V:Niin se että arvostelee vain me oppia on tietysti taas sitä parjausta. Kovin on kulunut fraasi vetäytyä aina tuon marttyyrileiman taakse ja torjua kritiikki siten.
"Armo kuuluu sulle juuri, sulle raukka kurjinkin.
Vaikka rintaas tuska suuri, kalvaa liekin polttavin."
Ja uskomme: että "jolla ei ole Jumalan seurakunta maanpäällä, sillä ei ole Jumala Isänä taivaassa."
V:Niin hienoa kun seurakunta onkin niin taivaaseen ei seurakunnan jäsenkirjalla mennä vaan Kristuksen työn tähden. Yksin uskon kautta ja yksin Kristuksen tähden.
"Ja myös että kun ihminen kuolee; Seurakunnalla tulee jäädä todistus, että sielu kelpasi Jumalalle. Jos sitä ei jää, se jää kuin huutokaupan varaan, kuten eräs VL-puhuja asian ilmaisi."
V:Kun ihminen kuolee niin jos hän on ollut epäuskoinen niin ei siinä auta mikään seurakunnan todistus.
"Ja myös uskomme, että jos me olisimme samaa uskoa sinun kanssa, me kulkisimme samassa paikassa seuroissa, ja meillä olis samat sananpalvelijat.
Mutta totusshan on, että näin ei asia ole. Vaan sinä kuulut eri laumaan."
V:Kuule, kyllä te vl:ät olette jakaantuneet jo vaikka kuinka monesti ja moneen osaan milloin minkäkin pikkuasian tähden. Joskus huonojen henkilösuhteidenkin tähden. Niin tapahtui alkuseurakunnassakin että ihmisten tiet erkanivat kun eivät olleet samaa mieltä tai tulleet juttuun. Niin kävi Paavalille ja Barnabaallekin. Apt.15:37-41. Kun täällä maanpäällä ei ole sitä täydellisten joukkoa tai puljua joka voisi ottaa evankeliumiin yksinoikeutta. Kovasti on hentojen perusteiden varassa tuo ylpeiden vain me oppi.
"Jessuskella ei ole kuin yksi lammaslauma täällä maan päällä."
V:Jumalalla on lammaslaumoja joka puolella maailmaa. Kiitos ja ylistys Herralle Jeesukselle.
"Ja myös että kun ihminen kuolee; Seurakunnalla tulee jäädä todistus, että sielu kelpasi Jumalalle. Jos sitä ei jää, se jää kuin huutokaupan varaan, kuten eräs VL-puhuja asian ilmaisi."
V:Kun ihminen kuolee niin jos hän on ollut epäuskoinen niin ei siinä auta mikään seurakunnan todistus."
Tarkoitan tässä seurakunnalla Jumlan valtakuntaa, sitä uskovien yhteyttä. Enkä maallista...
"Jessuskella ei ole kuin yksi lammaslauma täällä maan päällä."
T.baptisti: Jumalalla on lammaslaumoja joka puolella maailmaa. Kiitos ja ylistys Herralle Jeesukselle.
Vastaus: Raamatun mukaan on vain yksi lauma ja yksi paimen ja ne kaikki on yhtä. Ne ovat samassa mielessä ja samassa ajatuksessa.
Jaa, vl laumako se on muka ainut lammaslauma?
Älä Larssi viitti höpsöttää levottomia.
ei ole vl oppi vaan usko Kristukseen. Jollei Jumala ihmisen silmiä ja korvia avaa, ei kenenkään puheet ja kirjoitukset auta. Niin kauan on toivoa, kun on elämää.
Hyvin teet, että uskot. Sillä uskomalla Jeesuksen sovitustyön omalle kohdallesi olet autuas.
Itse en tosin lähde kyselemään el:lta, helluntailaistilta, jehovalaisilta, heränneiltä todistusta uskolleni. Riittää että minulla on siitä todistus sydämessäni. Jos joku tahtoo tiedustella autuuteni perustusta, vastaan ilomielin, hiljaisuudella ja pelvolla.
kulkee muiden uskonnollisten ryhmittymien palstoilla jatkuvasti kiusaamassa, kyseenalaistamassa ja rienaamassa näitä ja näiden outoja oppeja?
Itse en tiedä ainakaan monta sen kaltaista veeällää.
toimi näin ennen kuin suomukset tippuivat silmistä. Toivottavasti suomukset tippuisivat mahdollisimman monen silmistä!
Vähän laajemmin ei ole huono asia jos palstalla liikkuu uskomme kyseen alaistajia he pitävät keskustelua yllä herätelle hyviä keskusteluja.
Ajatteleppa tätä palstaa ilman Melperiä, Admataa, A.A ja eräitä muita kuinka monta asiaa olisi jäänyt selvittelemättä perinpohjin
Ja ei kenenkään oikealla puolen viivaa oleminen ole itsestään selvä asia joten pitkämielisyyttä ja nöyryyttä tarvitaan ennen kaikkea meiltä
Asia on paljoudessaan näinkin.. ja tulee olemaan.
on aiheuttanut sen, että vanhoillislestadiolaiset eivät kokoonnu esikoislestadiolaisten kanssa yhdessä samoihin seuroihin.
Voimme vain rukoilla Jumalaa, jolle kaikki on mahdollista, että Jumalan lapset voisivat olla yhtä. Jos jollain on niin lyhyt näkö, ettei näe Jumalan työtä muissa kuin itsessään ja ystävissään tai jos ei usko näkevänsä taivaassa muita kristittyjä, niin asia selvä ja en lähde siitä väittelemään. Tähän keskusteluun ei kannata osallistua myöskään niiden, joilla ei ole rauhanrakentajan mieltä.
Jos sinulla on halu tehdä rakkauden työtä ja toimia Jumalan rakkauden ja sanan saattajana, jotta vieläkin moni ryöväri pelastuisi, olet todella ymmärtänyt miten paljon Jumala sinua työssään tarvitsee. Sillä Jeesuksella ei olekaan mitään sanottavaa hyville.
Meidän pitäisi olla sisaria ja veljiä rakkaudessa keskenämme, sillä me olemme hengellisesti yhtä, meillä on sama Jumala, sama päämäärä.
Jumala toimii, ken Häntä estää voi, lauletaan yhdessä hengellisessä laulussa. Jumala tekee työtään kaikkialla, vaikka Hänen henkensä lepääkin lopunajalla pohjoisten maitten yllä.
Täällä on ollut aivan ihania kirjoituksia ja vastauksia minullekin, olen saanut kokea Jumalan rakkauden vaikutusta niiltä, jotka ovat uskaltaneet ojentaa kätensä raja-aidan yli.