Olen kärsinyt koko aikuisikäni voimakkasta jännittämisestä,ja siitä johtuvasta ahdistuksesta.
Loppusyksystä -2000 räjähti käsiin ja jouduin pitkälle sairaslomalle itsemurhayritysten ja sairaalajakson saattelemina.
Sanouduin irti työsuhteestani keväällä 2001 sairasloman aikana,koska esimieheni ei ymmärtänyt
"tautiani".Olin niin tyhmä,että kerroin hänelle rehellisesti sairaslomani syystä.No enpä kyllä ole päivääkään surrut työni menettämistä,sillä on aika vaikea kuvitella olevansa työelämässä,kun ei uskalla matkustaa bussilla,eikä asioida esim.kaupassa,ja suihkuun menoakin suunnittelen päiväkausia,ennen kun jaksan mennä sinne.
Nyt olen määräaikaisella kuntoutustuella lokakuun loppuun asti,ja pelkään jo etukäteen taas sitä
systeemiä minkä joudun kahlaamaan läpi sairaslomani lopun häämöttäessä,sillä alan olemaan varma,että en enää tästä kummallisemmaksi kuntoudu,kun kaikkea on jo kokeiltu.
Toivoisin vastauksia asiasta tietäviltä ja saman kokeneilta.
Loppusyksystä -2000 räjähti käsiin ja jouduin pitkälle sairaslomalle itsemurhayritysten ja sairaalajakson saattelemina.
Sanouduin irti työsuhteestani keväällä 2001 sairasloman aikana,koska esimieheni ei ymmärtänyt
"tautiani".Olin niin tyhmä,että kerroin hänelle rehellisesti sairaslomani syystä.No enpä kyllä ole päivääkään surrut työni menettämistä,sillä on aika vaikea kuvitella olevansa työelämässä,kun ei uskalla matkustaa bussilla,eikä asioida esim.kaupassa,ja suihkuun menoakin suunnittelen päiväkausia,ennen kun jaksan mennä sinne.
Nyt olen määräaikaisella kuntoutustuella lokakuun loppuun asti,ja pelkään jo etukäteen taas sitä
systeemiä minkä joudun kahlaamaan läpi sairaslomani lopun häämöttäessä,sillä alan olemaan varma,että en enää tästä kummallisemmaksi kuntoudu,kun kaikkea on jo kokeiltu.
Toivoisin vastauksia asiasta tietäviltä ja saman kokeneilta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuntu tutulta lukea sun tarinaasi! Itse olen Taistellut mielenterveysongelmien kanssa 17- vuotiaasta asti. Olin monta vuotta kuntoutustuen varassa ,kun opiskelut ja työssäkäynti loppui pitkien ja useiden sairaslomien takia. Neljä vuotta sitten mun vointi kuitenkin koheni aika paljon, ja lähdin opiskelemaan ammatillisen kuntoutustuen avulla. Vuotta ennen valmistumistani mä sitten sairastuin pahaan unettomuuteen ja masennukseen. Jouduin sairaalahoitoon ja myöhemmin avo-hoitoon. Elättelin silloin vielä toiveita opintojen jatkamisesta, mutta nyt on se tilanne edessä, että joudun jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle ja lopettamaan opinnot kokonaan. Elämänmuutos on tosi rankka, olen kuitenkin vasta 34- vuotias ja olin tosi motivoitunut saamaan itselleni vihdoin ammatin ja pääsemään työelämään kiinni. Sopeutuminen uuteen on edessä. Kiitos kun kirjoiti omasta kokemuksestasi, tuetaan toisiamme!
Eläke ei estä opiskelemista. Oispa mullakin niin ois varaa opiskella.
Eläke ei estä opiskelua eikä myöskään pienessä mitassa ansiotyötä. Työkyvyttömyyseläke on kuitenkin ainakin itselläni laihanlainen, eikä eläkkeellä olevalla ole oikeutta opintotukeen eikä opintolainaan. Suurin este opiskelulle on ainakin itselläni se sairaus, jonka vuoksi eläkkeellä olen.
Eläkkeellä voisi lähteä vaikka portugaliin tai kreikkaan asuun ja töihin.. lämmintä ja halpaa viiniä..
kotimaassa kai sillä ei eläisi sen enempää kuin työttömyyskorvauksellakaan, kun ei ole kertynyt eläkettä, mutta muualla voisi pärjätäkin, thaimaaseen menolippu ja rannalle löhöömään ja pikku duuniin siinä sivussa jonkin kotimaisen roiston palkoille, kuka sinne on muuttanut..
Kiitti vastauksesta PM67.
Lähinnä minua huolestuttaa jaksamiseni eläkerulijanssin loppuun viemiseksi.
Miten itse oot pärjäillyt paperisodan pyörteissä ja hoitohenkiläkunnan "pompotuksessa".
Muille kantaa ottaneille sanoisin,että ei missään nimessä kannata ainakaan olla kateellinen työkyvyttömyyseläkkeellä olevien ansioista.
Itselläni 17 vuoden työssäolon jälkeen kuntoutustuki on 5000 mk/kk/brutto.
Lääkkeisiin menee noin 700/mk/kk.
no mulla on se tilanne että on lainaa maksamatta (ei mitään yksityisyrittäjän liialla riskillä ottamaa) liiaksi, joten ei kantsi mennä töihin vaikka niitä jostain saisi, joten joudun istuun kotona tekemättä mitään suurimman osan aikaa, alkaa vähitellen masentaan sekin kun ei tekemistä keksi, eläke mahdollisesti mahdollistaisi muuton ulkomaille ja uuden elämän aloituksen, työmarkkinatuella ei voi lähteä muualle
Äkkiä lukaisemalla sattui vaan silmiin toi tavallisen tuttu tarina "sanouduin ite irti" Sitä sun ei olis kannattanu missään nimessä mennä tekemään.
Nyt sun kannatta olla mahdollisimman varhaisesa vaiheesa yhteydessä hoitavaan lääkäriisi, enen kuin kuntoutustuen koppu on lähellä. Pyydät työkyvyn arviota ja/tai kuntoutussuunnitelmaa tai lähetettä esim. alueesi keskussairaalan yleissairaalapsykiatriselle tutkimusosastolle.
Mitäs aikoisit tehdä ja touhuta jos pääsisit eläkkeelle pian?Vai etkö mitään?
Tuntui hyvältä kuulla kokemuksesi.Minäkään en "jaksa".Terapeuttini yrittää uskotella minulle että opiskelu ja elämä on edessäpäin,mitähän se tarkoittaa?Tässä on yritetty viimeiset 10v. masennuksen kourissa aloittaa uutta elämää päivittäin,mutta kun en jaksa niin en jaksa.
Olen myös jännittäjä pelkkä ovesta ulos meno tuntuu pelottavalta.Inhoan "kohtaamisia" ihmisten kanssa en halua häiriöitä enkä konflikteja.Mulla ei ole kykyä käsitellä omia eikä muiden tunteista(joista en vitun vertaa välitä).Viime viikolla jouduin ajelemaan ratikalla ja joku vanha harppu tuli neuvomaan(kysymättä) missä pitää istua.Iskin rusinaa kyynärpäällä palkeisiin että keuhkot tyhjeni.Paska juttu minulle,jouduin vaihtamaan ratikkaa ja taas jännittämään,mitä idiootteja joudun kohtaamaan.Haluaisin elää rauhassa,enkä joutua enään "istumaan" teidän takianne.
Kannattaisiko vähentää lääkitystä jos vanhoihin käyt kiinni. Tai jollei ole, lopettaa ratikoilla ajelu.
Olen kerran käynyt terapeutilla. Jos joutuisin käymään kuuntelemassa tyhjänpäiväistä paskaa useamman kerran, varmaan mullakin palaisi kiinni. Koskaan en ole yksinkertaisempaa naista nähnyt kuin hän oli. Silti löytyi mielipidettä minua vastaan.
Minulla oli päinvastoin kuin sinulla, terapeutti yritti tehdä selväksi että minun ei kuulu käydä töissä - tai opiskella.
Työpaikalla laittoivat innokkaasti terapeutin juttusille, jos joku toisesta valitti. Niinpä jouduin terapeutille, kun ERI firmassa oleva henkilö oli minusta valittanut - työpaikan sisäisten kiistojen ansiota, joihin en tosin ottanut osaa, mutta ilmeisesti eräs osapuoli oletti minun ottaneen niihin osaa.
Varmaan on puolet näistä terapeutilla käyneistä lopettaneet työelämänsä.
Osa niistä vanhoista harpuista on muuten vaan yksinäisiä, etsivät juttuseuraa, huomaat ilmiön esimerkiksi kaupan kassalla jonossa odotellessasi. Sietäisit turpiisi saada.