Usein haaveilen sinusta. Kuten silloin aiemminkin.
Mutta sinä olet toisen sylissä.
Taas kerran pyydän, että aamuaurinko selvittäisi pöpperöisen pääni, ja lakkaisin toivomasta mahdottomia.
Mutta sinä olet toisen sylissä.
Taas kerran pyydän, että aamuaurinko selvittäisi pöpperöisen pääni, ja lakkaisin toivomasta mahdottomia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Haavemaailma on paras paikka olla. Joskus kolahtaa katsomatta sitä onko varattu vai ei. Minäkin haaveilen usein miehestä, en tiedä onko hän varattu. En ole nähnyt häntä tänä vuonna ollenkaan. Toivon vain että hän voi hyvin siellä jossain missä onkaan ja olisi onnellinen. Täältä en ole häntä tavoittanut ainakaan tietääkseni vaan jutellut ihan täysin tuntemattomien kanssa joilla melkein ollut sama tilanne kun meillä eli viime vuonna nähtiin viimeksi jolloin oli useampi katse. Olen yrittänyt hänet unohtaa kaikin tavoin jopa täälläkin kuvitellut hänet vastailemaan siihen malliin että olisi helpompi ajatella etten merkinnyt hänelle mitään. Tunteet ovat sitkeästi siitä huolimatta mukana. En tiedä miten voisin unohtaa.
Vähän sama juttu. Hajottaa tämä välillä niin paljon. Ei se auta kuin yrittää aktiivisesti unohtaa. Hetkittäin jopa onnistuu, mutta sitten tulee mustia hetkiä, tuntuu ettei selviä. Kai se on hyväksyttävä jotenkin, ja,samalla yrittää sitkeästi vaan mennä eteenpäin.
Se on jännä miten täällä tuntuu olevan monella sama juttu. Sitten kun sanon ettei olla viime vuonna puhuttu kasvotusten sen miehen kanssa ollenkaan yhtään niin sitten vasta sanotaan ettei osu. Minullakin unohdus onnistuu välillä ja sitten tulee takaisin kun sitä vähiten odottaa. Olisi pieni lohdutus jos tietäisi hänellä olevan sama ongelma. Jos hän täällä ollut niin ei ole suostunut tunnisteihin vastaamaan tai sitten ei ole täällä eikä kaipaa minua ollenkaan. Pitää vain hyväksyä nämä tunteet kulkevat mukana mihin meneekään. Pelottavinta olisi kohdata hänet pitkästä aikaa kun en tiedä miten voisin olla normaalisti. Pitää yrittää olla kuin en näkisi häntä ollenkaan vaikka sekään ei hyvälle tunnu.
Minä puolestani en usko koskaan kohtaavani häntä enää. Sitä myöten voisin kuvitella, että passiivisaktiivinen unohtaminen ennen pitkää on mahdollista. Onhan nytkin jo hetkiä, aikoja, jolloin unohdan hänen olemassolonsa tyystin. Näitä aikoja tulee vain saada lisää. Ja se onnistuu olemalla aktiivinen elämässä muuten. Myös tutustuminen uusiin ihmisiin auttaa ja vie aikaa. Ehkä pian huomaan, etten ole ajatellut häntä aikoihin. En koskaan menisi myöskään toisen parisuhdetta sotkemaan. Hän olkoon omansa sylissä, kuten haluaa ollakin. Siinä mielessä en todellakaan toivo, että hän mitään kaipuun tunteita minua kohtaan tuntisi. Eikä tunnekaan, onhan hän juuri siellä, missä haluaa olla, onnellisessa suhteessaan.
Mistä tiedät onko hän varattu ja onko onnellinen siinä suhteessa missä haluaa olla? Joskus pitkässä suhteessa ihastuu helposti muihin. Voihan sitä kohdata toisen mitä yllättävissäkin paikoissa. Siinä sen huomaa jos tunne on kestänyt näkemättä pitkään ja palaa takaisin kun näette niin silloin siinä on jotain mistä voisi pitää kiinni. Sellaista tunnetta kun ei ihan jokaiseen vastaantulijaan tunne. Mutta näkemättä olisi hyvä yrittää päästä elämään elämäänsä eteenpäin. Tunne on minullakin siellä taustalla koko ajan ja elän sen kanssa joskus enemmän tai vähemmän riippuen kuinka tiiviisti saa muuta ajateltavaa. Ainut mitä voit tehdä on jatkaa elämääsi ja hyväksyä ne tunteet jos ne on tullakseen.
En tiedäkään. Toisaalta ei se ole minun asiani tietääkään. Uskon, että hän on juuri siellä, missä tahtoo olla ja tekee juuri niitä asioita mitä haluaa tehdä, juuri niiden ihmisten kanssa kuin tekee, oli sitten onnellinen tai ei. Eihän se kuulu minulle mitenkään. Voin vain hyväksyä ne omat ajatukset ja tunteet, vaikka heikkoina hetkinä se tuntuisikin vaikealle. Minä en ole hänen elämässä eikä hän minun, emmekä me olleet kuin korkeintaan ohimennen puolitutut. Tässä on kyse omista päänsisäisistä kamppailuista ja tunteista enemmän.
Miksi sitten ihastuit häneen jos olette vain puolituttuja? Mitä teillä oli? Miksi olettaisit että on varattu? Entä jos hän kaipaakin sinua samalla tavalla ja odottaa sinua jossain?
Sepä se, miksi ihastuin. En taida tietää enää itsekään. Ehkä hän näyttäytyi minulle kuin haaveisiini sopivana tyhjänä kankaana niinä lyhyinä hetkinä kun kohtasimme? Ei meillä ollut juttelua enempää. Loppu on omaa haihattelevaa mielukuvitustani. Tiedän, että on varattu, kuvat eivät siitä valehtele, ne päinvastoin kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Ei sellainen ihminen kaipaa minua. Johan minä erityisen tyhmä olisin, jos niin luulisin.
Ps. Palstan tapa on ylläpitää väärää toivoa. En lähde siihen mukaan enää.
Juttelitte ihan kasvotusten? Viime vuonna? Jos kuvista näkyy että on varattu niin silloin on. Varattukin voi silti ihastua toiseen.
En ole toisen sylissä, ei ole syli kelvannut enää vuosiin. Lattialla nukun.
Minä en nuku lattialla, mutta en myöskään sylissä.
Joo
Oletko sinä se kaupan alan nuorta varattua naista kaipaava mies?
Siis siltä palstaprinssiltä. Vähän kuulostaa samalle tilanteelle.