Nyt on ollut psyykkisesti rankin vuosi ikinä mulla ainakin ajoittain ja pelottavinta on miten nopeasti voin yhtäkkiä mennä huonoon kuntoon. Pelkään että joku päivä jään ilman apua ja teen itelleni jotain tyhmää peruuttamatonta. 3 kertaa joutunut vakavan masennuksen takia os tänä v mikä on ennätys mulla. Ja pelottavinta on ollu miten nopeasti kaikki on muuttunut pilkkopimeäksi että ei näe sitä toivon kipinää. Mutta os hoidot on vain kestänyt 3 5 ja 6 päivää. Nopeesti kuntoutunu, rauhottavii saan päivässä max 4 kertaa 0,5mg clonazepaamia monta eri ssri lääkeitä kokeiltu ja todettu että ei sovi minulle nyt viim kertana niin sertraliini toimi hyvin alussa mutta lakkasi toimimasta 3kk jälkeen minkä jälkeen olo oli yhtä paha ellei pahempi kuin aloittaessa. Ei ole ollut ruokahalua koko vuonna oon kuitenki syönyt ja nukkunut ok. Ystävä kuoli ja välillä vatvon sitä. Taloudellisesti kaikki ok tällä hetkellä, kesällä olin niin alakuloinen että en jaksanu hoitaa kelahommia minkä jälkeen masennus pahentui entisestään. Oon kärsiny vatsavaivoista ja oksennusreflexi välillä koko päivän päällä alkuvuodesta asti ei välil kestä tätä mutta jatkan sinnittelyä.
rankka vuosi henkisesti masennuslääkkeet ei sovi minulle
Anonyymi
298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaapa ikävältä. Ite kans ollu tänä vuonna aika pohjamudissa. En liikkunu kesällä ees ulkona juuri yhtään, mikä ei oo mulle tosiaankaan tyypillistä. Johtuu osittain parisuhteesta narsistin kanssa... En mieluusti hae apua masennukseen, koska tiedän, ettei siellä terveydenhuollossa muuta ole kuin lääkkeitä, eikä ne auta kuin väliaikaisesti, jos sitäkään. Saattavat pahentaa vointia. Muista, että se parempi aika voi olla ihan pian. Se hetki, kun paksu pilviverho väistyy sun mielen taivaalta ja näet taas auringon. Niin minulle jo kävi. Vieläkin ahdistaa ja asjoittain masentaa, mutta olen matkalla parempaan. Hakeudu johonkin harrastukseen, osa-aikaisiin opintoihin, avoimen yliopiston kursseille. Näin minä tein, vaikken ollut siinä kunnossa, että olisin jaksanut. Enkä aluksi jaksanut, vaan ahdisti helvetisti, mutta nyt olen alkanut vahvistua. Tai kerää psilocybe-sieniä, jos teilläpäin ei vielä ole pakkasetr niitä vienyt.
Tarkennan siis, toi narsisti on jo takana päin; erottu 1 ja puoli vuottta sitten, mutta hänestä kestää aikaa päästä yli, koska murensi mun itsetuntoa ja luottamusta myös muihin ihmisiin monella tapaa. Ja ei päästä irti. Maaliskuussa laitoin sille viestin; "Älä ota enää yhteyttä". En ole sen jälkeen vastannut puhelimeen, enkä viesteihin. Viimeksi eilen tuli monta tekstiviestiä...