Viikon paras hetki taas takana kuin hujauksessa, ja dopamiinitasot tapissa. Taas mennään vuoristorataa, ohikiitäviä onnen hetkiä joita sitten kelataan edes takas luupilla yön tunteina. Tämä on niin koettu jo, en jaksaisi enää. Voisinko vaan saada takaisin vanhan tylsän laiskanpulskean elämäni? Elämän arvoisen elämäni, joka ei valu hukkaan etsimällä vastakaikua lähtökohtaisesti tuhoon tuomitulle tunteilleni säälittävästä trolliviidakosta. Naurettavinta on, että tiedän että hän ei käytä edes somea, joten mitä helvettiä hän tekisi täällä? Toisaalta itsekin eksyin tänne jonkun typerän googlehaun jälkeen ja luulin löytäneeni hänet täältä ikävöimästä. Pitäisi laittaa piste tälle jutulle, mutta en taida pystyä siihen. Ja tadaa: tälläkin kirjoituksellani ylläpidän oman riippuvuuteni lisäksi teidän kaltaisteni onnettomien unettomien riippuvuuksia. Teidän, jotka luette pieteetillä tämänkin tekstin janoten kiihkeästi oikeanlaisia, juuri teihin sopivia tunnisteita. Ja tässä ne tulee: tumma mies meren äärellä. Hyvää yötä siis, menkää nukkumaan ja ajatelkaa vaikka pehmoisia vauvan poskia ja unessa vikiseviä koiran pentuja. Minäkin yritän.
Taitaa tulla taas uneton yö
Anonyymi
3125
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko tuo tunniste nyt sinusta vai kaivatustasi?
Gotcha! kumpi vastaus saisi sinut nyt rauhoittumaan yöunille
Ei kumpikaan. En kaipaa tummaa miestä meren ääreltä.