Luulis tulevan pahoja

Aloittaja lienee huomannut omissa toiminnoissaan asioita, joihin aloituksessa viittaa.

Jos on koko elämänsä jossain tehtaalla ja kääntää samaa mutteria johonkin hilavitkuttimeen niin sitten sitä mutterivikoja vasta tuleekin. Kun sen vääntämisen lopettaa niin tulee pahoja vierotusoireita ja voi tulla pakkoliikkeitäkin.

Ei suinkaan, päinvastoin. Työelämässä tulee helposti vikoja nuppiin. Työttömänä mieli lepää ja pyyhkii muutenkin hyvin.

Vaikuutaa mutterivialta jos ei keksi itse mielekästä sisältöä ja tekemistä vaan odotetaan jonkun ulkopuolisen täyttävän "tyhjiötä".

Eihän työtön tarkoita että olisi toimeton.

Yhtään mitään ei ehtisi tehdä, jos joutuisi käymään töissä, eikä jaksaisi. Aivot lahoaisivat, kun toistaisi päiviä aina saman valmiin kaavan mukaan, myös fyysisiä vaivoja oli paljon enemmän, kun ei jaksanut pitää itsestään huolta ja oli aina kuoleman väsynyt. Nyt voi työttömänä elää kiireetöntä ja paineetonta elämää, ilman minkäänlaisia aikarajoituksia. Näin aamulla on kiva suunnitella rauhassa kahvia juoden päivän toimintaa ja jos suunnitelma muuttuu niin muuttukoon. Joskus huonolla säällä ei huvitakaan lähteä mihinkään vaan jäädä kotiin lueskelemaan.

Ei lainkaan. Työttömänä on aikaa harrastaa. Kaikki työttömät eivät myöskään ole köyhiä.

Ei työttömyys ole mikään syy mutterivikaisuuksille. Asiansa hoitaville työttömyys ei ole mikään ongelma. Rahaa ei varmasti ole paljon, mutta eipä ole asiaa käskyillekään mitä tehdään ja kenen hyväksi.

Tämän sijasta työttömyyden yksi tahaton seuraus on se että silmät avautuu paremmin siitä, miten työttömien vastaisia lainsäädäntöjä ja toimintatapoja kehitetään aina vain nurjemmiksi, ja kaikki tapahtuu hienosti oikeuslaitoksen silmien alla.

Asiaan liittyy mittavat määrät semantiikkaa, eli sitä, että työvoimahallinnon kanssa asioidessa ei enää edes suomenkielen termitkään pidä paikkaansa, sanojen sisältö on jotakin ihan muuta kuin yleisesti luullaan olevan.

Töissä kun noita muttereita joskus kiillotin, alkoi päässä surista, kun en ymmärtänyt siinä mitään järkeä olevan, mutta hoin mantraa; mulle maksetaan tästä. Kyllä nyt paremmin voin ilman noita huippuhommia. Onhan sitä tietty toisenlaisiakin töitä olemassa, mutta jalona ihmisenä jätän ne niihin kovasti haluaville, vaikka selkä, jalka ja käsivaivaisena 55 olisinkin paljon halutumpi.