eli täytän kohta 18, ja olen seurustellut poikaystäväni kanssa 2vuotta, asuneet yhdessä vuoden. olemme monesti miettineet lapsen tekemistä, tiedän, tiedän, vastuu on suuri, eikä siitä koskaan pääse eroon.
henkilökohtaisesti olen vain sitä mieltä, että lapset pitää tehdä nuorina, ei opiskeluiden jälkeen 3-kymppisinä. opiskellahan ehtii aina.ehkä eniten pelkäänkin tätä negatiivista palautetta, luulevat ensimmäisenä tietenkin vahingoksi... mutta mitenkäs teillä muilla?
henkilökohtaisesti olen vain sitä mieltä, että lapset pitää tehdä nuorina, ei opiskeluiden jälkeen 3-kymppisinä. opiskellahan ehtii aina.ehkä eniten pelkäänkin tätä negatiivista palautetta, luulevat ensimmäisenä tietenkin vahingoksi... mutta mitenkäs teillä muilla?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Viime kesänä, kun olimme seurustelleet mieheni kanssa 2 vuotta, aloimme puhua lapsen hankinnasta. Minä olin 17 ja mieheni 20. Elokuussa oli viimeiset kuukautiset, sen jälkeen aloimme yrittää; tärppäsi heti. :)
Mies käy töissä ja minä lukiota toista vuotta. Täytin helmikuussa 18. Äitiyslomalle jäin huhtikuun alussa, laskettu aika on 23.5.
Monet luulivat lasta vahingoksi. Ystäville ja vanhemmille olemme tietenkin kertoneet, että lapsi on suunniteltu, mutta jokaiselle opettajalle ja puolitutulle en jaksa alkaa selittää, että vaikka olenkin nuori ja koulu on kesken, halusimme lapsen.
Toivottavasti teette niin kuin itsestänne tuntuu!!
miun muuttopäivä on 23.5. ;)
Olen samaa mieltä sun kans!!! Oon nyt 25v ja meillä on kahdet kaksoset, ensimmäiset sain 18v ja yksin.
Se on tasan totta että lapset pitää tehdä nuorina, itse jaksaa paremmin ja isovanhemmatkin ovat vielä nuoria ja virkeitä. Tämä siis ei tarkoita että isovanhempien niitä pitäisi hoitaa, vaan lapsilla on enemmän tärkeitä ihmisiä auttamassa jos on huolia tai jakamassa iloja.
Ensin tietysti pitää olla varma että on tekemässä oikeata ratkaisua, kaikki kun eivät ole tarpeeksi vastuuntuntoisia nuorina. Tiedän monta kaveria jotka vähän leikkivät kotia ja sitten kun ei jaksa, niin lapsi työnnetään mummon syliin ja lähdetään kavereiden kanssa bilettään.
Mutta onnea teille jos olette varmoja asiastanne, asioilla on tapana järjestyä ja sinne kouluunkin pääsee aina takasin.
säälittäviä. Nuoruus mennyt hukkaan, kun sen pitäisi olla iloista aikaa vailla toisista huolehtimisen taakkaa. Ei 3-kymppinen ole vanha. Te olette jo elämänne siinä vaiheessa eläneet, kun muut vasta alkavat nauttia siitä. Teillä ei ole mitään uutta koettavaa elämässänne, mutta nuoruuden olette menettäneet..ja hehkeytenne. Olette lihavia ja paisuneita, ja takuuvarmasti se elämänkumppaninne on jo löytänyt uuden. Huh.
aloittaa vapaamman elämän silloin 3-kymppisenä. Järkee on päässä ja elämän kokemusta enemmän kuin nuorena hurjastelleilla. Huomattavasti parempi lähtökohta.
Ja itse en ole teinivanhempi, olen vain samaa mieltä siitä, ettei lasten tekoa tarvitse jättää liian myöhään.
Totta on myös se, että lapsille isovanhemmat ovat tärkeitä ja on sääli, jos heitä ei ole tai he kuolevat lasten lasten ollessa vielä kovin nuoria. Näin usein käy, eikä sille voi mitään, mutta se on menetys lapselle.
Noihin ennusteisiin teinivanhemman tulevaisuudennäkymistä en viitsi sitten edes kommentoida mitään. On varmaan rankkaa olla noin ahdasmielinen.
Jokainen tavallaan.
millaset tulot teillä oli kun saitte lapset?
Kyllä ne lapset pitää nuorina tehä!! ite aloin oottaa ku oli 18 ja ei kyllä harmita tippaa ehkäpä se oli harvinaisen rankan nuoruuden syytä mutta jos nuoruus on sitä mitä mulla ja muka pitäs olla hauskaa nii ei paljo pyllyä kutitttele ku jää nyt nuoruus elämättä.. mutta näkeepähän enempi elämää nyt sitte kun aikuistuu nopeempaa..
toisten nuoruus on täyttä paskaa vaikka ei lapsia olisikaan ja saa elää ja mennä niin kun haluaa.. joillakin teinivanhemmillakin elämä voi olla ihanaa vaikka lapsi pyörii koko ajan ympärillä ja onkin elämän keskipiste. rankkaa lastenhoito kyllä on sitä en väitä, mutta joillakin teinivanhemmuus voi olla myös hyvä asia. tuskin kukaan ihminen tahallisesti haluaisi pahaa omalle lapselleen. teinit yrittävät varmasti myös pitää huolta lapsistaan jos kerran lapsen ovat aikoneetkin pitää. toiset siinä onnistuu ja jaksaaa, toiset taas eivät.
Olemme mieheni kanssa molemmat juuri 20 täyttäneitä ja kuukauden ikäisen tytön tuoreita,erittäen ylpeitä,vanhempia.Lapsemme sai alkunsa "vahingossa" mikä osoittautui elämämme parhaimmaksi!HIENOMPAA ASIAA EI VOI OLLA KUIN OMA LAPSI!!