Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Viha astui elämääni

    Palvoin sinua kaikessa.
    Vuoksesi olin valmis mihin vain.

    Aina jaksoin sua odottaa,
    ehkä jopa odotin liikaakin.

    Sinä lupasit sitä sun tätä,
    myös sen ettet minua petä.
    Petit kuitenkin, petit kunnolla.
    Et edes anteeksi pyytänyt
    vaikka hajotit minut pirstaleiksi.

    Silloin, niin silloin
    viha astui elämääni.
    Minä vihasin kaikkea,
    varsinkin sinua.

    Pienen pienessä hetkessä tuhosit iloisen,
    onnellisen, rakastuneen ihmisen
    täyteen vihan tunteiden.
    Veit minulta kaiken kauniin,
    veit uskon rakkauteen,
    tilalle jätit vihan, vihan
    joka asuu nyt minussa,
    se on syöpynyt sieluuni.
    Viha vie voimia, mutta onneksi,
    onneksi joskus se häipyy ja
    silloin en tuhlaa sinuun ajatustakaan.
    en edes vihan.
    4245
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    Pettäminen sattuu sydämeen kaikista kipeimmin! Mutta pian huomaat rakastavasi taas :)
    Pettämisen jälkeen on vaikeaa luottaa enään keneenkään...
    Mutta hienosti kirjoitit tuskasta, vihasta ja turhautumisesta!

    Äänestä

    toisen niskaan aika kepeästi. Kyllä se viha on ihan itsestäsi lähtösin.

    Äänestä

    • Ihmiset täällä tajuaa, että nämä ovat vain "runoja", ei välttämättä elämästäni.
      Niimpä suurin osa runoistani on MIELIKUVITUSTA!

      Äänestä

    • gisel kirjoitti:

      Ihmiset täällä tajuaa, että nämä ovat vain "runoja", ei välttämättä elämästäni.
      Niimpä suurin osa runoistani on MIELIKUVITUSTA!

      Ompas sulla tympee asenne!!! Älä viitsi marista! Olisit tyytyväinen että joku viitsii sun runoja kommentoida!!! Monet muutkin kirjottaa mielikuvituksesta! Voihan se aina olla jollekkin ajankohtainen tilanne!

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    gisel kirjoitti:

    Palvoin sinua kaikessa.
    Vuoksesi olin valmis mihin vain.

    Aina jaksoin sua odottaa,
    ehkä jopa odotin liikaakin.

    Sinä lupasit sitä sun tätä,
    myös sen ettet minua petä.
    Petit kuitenkin, petit kunnolla.
    Et edes anteeksi pyytänyt
    vaikka hajotit minut pirstaleiksi.

    Silloin, niin silloin
    viha astui elämääni.
    Minä vihasin kaikkea,
    varsinkin sinua.

    Pienen pienessä hetkessä tuhosit iloisen,
    onnellisen, rakastuneen ihmisen
    täyteen vihan tunteiden.
    Veit minulta kaiken kauniin,
    veit uskon rakkauteen,
    tilalle jätit vihan, vihan
    joka asuu nyt minussa,
    se on syöpynyt sieluuni.
    Viha vie voimia, mutta onneksi,
    onneksi joskus se häipyy ja
    silloin en tuhlaa sinuun ajatustakaan.
    en edes vihan.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu