En enää edes muista, että milloin viimeksi olen sinut nähnyt. Ehkä joskus elokuussa, eli ei ole kyse mistään vuosista edes.
En oikeastaan enää edes yritä tehdä asian eteen mitään, se tuntuu niin turhalta. Elän päivä kerrallaan, ihan omaan tahtiin. Näen tai en, se ei muuta mitään, tai vaikuta mihinkään. Samat tunteet pyörii jokatapauksessa. Ilo, suru, epätoivo, haikeus....
Eipä tässäkään kirjoituksessa mitään järkeä taas ollut, mutta missäpä olisi.
En oikeastaan enää edes yritä tehdä asian eteen mitään, se tuntuu niin turhalta. Elän päivä kerrallaan, ihan omaan tahtiin. Näen tai en, se ei muuta mitään, tai vaikuta mihinkään. Samat tunteet pyörii jokatapauksessa. Ilo, suru, epätoivo, haikeus....
Eipä tässäkään kirjoituksessa mitään järkeä taas ollut, mutta missäpä olisi.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Missä se näkeminen tapahtui?
Hän ajoi autolla ohitseni. Ainakin muistaakseni se on viimeisin kerta, kun olen häntä nähnyt. Jos nyt oikeastaan näin silloinkaan...
Nainen vai mies ajoi? Mistä tunnistit hänet?
Mies ajoi. Kai vain olen oppinut tunnistamaan hänen auton?
Joistakin voi olla paljon huonoja muistoja, kun liian kauan oli liikaa ihmisiä muka auttamassa, mutta auttamiselta se ei tuntunut koskaan. Oli täysin väärä tapa toimia alusta asti. Kun menetti vuosia sitten tärkeän haaveen toteutumisen, mikä olisi ollut tie hyvään ja onnelliseen elämään, ei elämä ole tuntunut elämisen arvoiselta. Kun kauan voi huonosti, ei kenestäkään jaksa kiinnostua.
Lisäys edelliseen, ei jaksa kiinnostua edes kaverina.
Liittyikö tärkeän haaveen toteutuminen työasioihin? Onko työkamu kyseessä?
En ole koskaan ollut kiinnostunut työkamuista!
Miten voi jollain toisella olla täysin samat mietteet kuin itsellä?
Eipä tämä ole kuin särkyneiden sydänten palsta.
Teit aloituksen niin ei ole turhia ajatuksia. Minä taisin nähdä omien tunteiden pyörittäjän tässä kuussa? Kuitenkin, näki tai ei, niin tunteet ei katoa. Tämä tilanne vaivannut jo vuosia.. tässäkään ollut järkeä.
Maailmassa paljon on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. On paljon asioita, joita ei voi ymmärtää järjellä. Jotkut ihmiset, monesti miehet, yrittää liikaakin ymmärtää asioita järjellä.
Minulla ei ole vuosista kyse. Tai en oikeastaan muista milloin tämä tarkalleen alkoi, viime syksynä/talvena, että kyllä tässä pikkuhiljaa on vuosi jo tätä ajatusta päässä pyöritelty.
Mitä ajatusta? Surua ja epätoivoa?
Ihastuminen, se on päällimmäinen tunne. Ihana tunnehan se on, en sitä kiellä. Epätoivo on kyllä roikkunut mukana alusta saakka. Suru tullut mukaan oikeastaan kesällä.
Tämä on vähän kuin sellainen vaaka, toisessa kupissa positiiviset tunteet ja toisessa negatiiviset. Kesän jälkeen tuntunut, että negatiivisten tunteiden kupissa on enemmän painoa.
Enkä nyt siis tarkoita sitä, että minulla olisi negatiivisia tunteita häntä kohtaan. Ne tunteet ovat tätä tilannetta kohtaan.
Tarkotuksella oon sua koittanu vältellä hyvä jos on tuottanu tulosta
No näin olen vähän arvellutkin..
Menneet ovat menneitä ja niin sen olla pitääkin.