Moni täällä kirjoittaa kevyesti rakastavansa toista. Ihan niinkuin se nyt olisi vaan perus toteamus.
Niin kysytyään sitten kevyesti että oletko koskaan pohtinut mitä rakastat hänessä ja tunnetko edes häntä todella niin hyvin että rakkaudesta voi puhua?
Niin kysytyään sitten kevyesti että oletko koskaan pohtinut mitä rakastat hänessä ja tunnetko edes häntä todella niin hyvin että rakkaudesta voi puhua?
Vastaukset 67
Vanhimmat
Rakastan hänen ääntään, karismaansa, hauskuuttaan, mukavuuttaan, pätevyyttään ja ulkonäkökin on komea. En tunne ollenkaan hyvin.
Niin mutta miksi juuri hänen? Nuita piirteitä löytyy muiltakin. Oletko koskaan pohtinut mikä on se asia mikä tekee hänestä erityisemän sinulle kun muista?
Jotenkin mulla oli hänestä joku tunne jo silloin kun kuulin hänen nimensä ja kun eräs kehui häntä. Ikäänkuin kiinnityin häneen. Minä olen rakastunut, mutta joo en voi sanoa että rakastan melkein vierasta ihmistä sillä tavalla kuin esim. parisuhteessa pitkään olleet.
Ps. Hän vain on erityislaatuinen mies.
Okei. Toivottavasti mielikuva vastaa todellisuutta ja saat lopulta erityislaatuisen miehesi.
Tietenkin vastaa. Hän ois mulle täydellinen omana itsenään. Tavallisia ihmisiä me kaikki ollaan roolien ja titteleiden takana.
Ei minulla ole mitään syytä epäillä sitä.
Tuli tunne, että sinä oisit juuri hän. Saatan harhaillakin.
En ole. Voit olla varma siitä. Toivon vai onnea sinulle ja että haaveesi toteutuu.
No, höh, minä kun niin luulin. Mites minä nyt tälleen harhailen.
Sellaista se on rakastuneen elämä. Harhailua.
Minä rakastuin. Rakastuin kun se katto mua silmiin. Rakastuin siihen mitä näin sen silmistä. Nyt olen rakastunut. En voi eritellä mihin rakastuin koska rakastuin
Entä jos hänen ajatukset ei kohtaa yhtään itsesi kanssa?
Kohtaa. Nyt on sen verran hämärä tapahtuma kyseessä että en osaa sitä selittää. Se pitää itse kokea että ymmärtää. Tää on tapahtuma mitä en ole ikinä kokenut. Joutuis keksii uusia sanoja että sen voisi sanoilla kertoa.
Toivottavasti näin on.
Ei tarvita toivoa. Näin se on.
Kauan meni silmiin katsomisesta rakastumiseen?
Onnea sitten vaan. Tämähän on selvä homma sitten. Eikuin vaan ilmoitus toiselle että rakastat siitä se lähtee.
Kaikki tapahtu samaan aikaan.
Onko muuta kuin silmiin katsomista tapahtunut? Sivusta
Olen tai olin ihastunut tai kiinnostunut en rakastunut.
Tämä kyseinen kysymys ei sitten kosketa sinua.
Mies resonoi kun itse vaipuu, kaipa se kertoo, että kiinnostunut on.
Värähtelykö riittää sitten syyksi rakastaa toista?
Totta on, että en voi puhua rakkaudesta vielä tässä vaiheessa, vaikka tiedän, että rakkautta se tulisi olemaan, jos tuntisin paremmin. Olen todella rakastunut. Tekee mieli sanoa, että rakastan.
Miten voit olla niin varma?
Tuntuu vaan siltä. En muuta osaa sanoa. On ihan alusta asti tuntunut.
Ootko koskaan ajatellut että rakastaisitkin pelkästään mielikuvia hänestä ? Että ne eivät välttämättä vastaa todellisuutta hänestä?
Uskon hänen olevan ihana ihminen.
Tietysti koet niin. Harvemmin ihminen vastenmielisenä pitää rakkauden kohdettaan.
No sepä se. Mutta sen verran olen kuitenkin häntä nähnyt, että tuskin ihan väärässäkään olen.
Rakastuin häneen jo ensi katseessa ♥️
Kerro nyt vähän mitä sieltä katseesta näkyi?
Ei ole mitään kevyt rakastamista, on rakkautta tai ei. Eli ihminen rakastaa tai ei.
Aika kevyesti ihmiset tuntuu kuitenkin rakkaus sanaa täällä käyttävän.
En vastaa kysymykseen. Totean vain, että sana rakkaus kokee inflaation täällä palstalla.
Samaa mieltä kanssasi.
Entäs miehet ja rakkaus?
"Jos tarpeeks hyvän näköinen? haluaa p@nnaria?ja vielä jos jaksaa sietää seuraa tarpeeksi,....saa siivoo kämpän ym.....??."
Hyvännäköinen on yhdyssana .
Sehän tuossa trollaavan miehen kommentissa oli olennaisin asia mihin kiinnittää huomiota. Pannariin ei muuten tarvita munia, myös vegaaninen vaihtoehto on mahdollinen. Tämä ei ole metafora eikä varsinkaan kosinta
Rakkauden tunnustaminen tällä tasolla ei voi olla aidosti mitenkään mahdollista. En oo vielä tietääkseni kohdistanut kenellekään rakkaus-sanaa, koska sen kirjoittaminenkin vaatii keskivertoa enemmän tunnepuolesta.
Kun en tunne häntä, eikä hänkään minua, on tyydyttävää kirjoittaa olevani kiinnostunut hänestä. Rakkaus saattaa muuttua nopeasti siksi, millaiseksi se on tarkoitettu.
Noihan se yleensä tuppaa menemään. Itse kuitenkin en lähde epäilemään muiden tunteita jos kirjoittavat jotain rakastavansa. Jokainen varmasti kokee senkin niin eri tavalla. Voihan se olla ns. mielikuvia mihin rakastuu jos ei tunne. Itse uskon että voi ihastua mutta rakastua voi vasta kun on tutustunut. Se on oma mielipiteeni.
Mielikuva toisesta, jonka sanat koskettaa enemmän kuin toisen. Sellaisiin on jotenkin helppo vastata. Ihan nìinkuin vaikkapa sulle.:)
Olipa kivasti kirjoitettu. 😊
siinä, rakkaudessa siis on kai jotain tekemistä sillä mitä itsellä ei ole, ja sen antamisella, mutta kyse ei puutteellisuudesta vaan menetyksestä tai rajoituksesta positiivisessa mielessä, jonkin kadotetun saavuttamisesta, mutta myös sen antamisesta jollekulle joka ei sitä halua, koska rakastaminen on toisen puutteen representoimista ja se on epämukavaa, koska emme halua puutettamme heijastettavan takaisin itseemme, mutta rakastamisen ehto kuitenkin on onnistunut representaatio toisen puutteesta, joten siinä on aina regressiota sekä sen paljastumista miten on epäonnistunut representoimaan tuon toisen puutetta...kai tässä jotain on
loving is to give what one does not have, lacan
“There is no support for love… as I have told you: to give one’s love, is very precisely and essentially to give as such nothing of what one has, because it is precisely in so far as one does not have it that there is question of love.”
(Seminar V, 7th May, 1958).
it is sustained by a something which is nothing. We start to get a sense of why Lacan felt the need to turn to poetry and storytelling to convey the nature of love.
But in order to produce love, the way this lack is manifested is crucial. It should be presented not as a deficiency (the man is a loser, hopeless and pathetic) but as a ‘positivised’ lack – a loss or limitation that is used to one’s advantage; something missing that has produced – as if from nothing – something gained.
But in Seminar XII Lacan adds an extra twist to his formula for love: ‘Loving is to give what one does not have… to someone who does not want it’ (Seminar XII, 23rd June, 1965).
Lacan’s idea is that loving involves accurately representing someone’s lack, rather than simply returning their love to them. Ultimately, we do not want our lack reflected back to us – we would much prefer to receive love in return – but as the experience of mourning shows us, the successful ability to represent the other’s lack is a condition for love:
“What we give in love, is essentially what we do not have and, when what we do not have returns to us, there is undoubtedly a regression and at the same time a revelation of the way in which we have failed the person (manque a la personne) in representing his lack.” (Seminar X, 30th January, 1963).
https://www.lacanonline.com/2016/06/what-does-lacan-say-about-love/
Hänellä on pilkettä silmäkulmassa, mutta myös se vakava ja syvällisempi puoli, joka erityisesti vetoaa minuun. Hänen silmänsä ja äänensä ja se miten hän puhuu. Ja kun hän juttelee, hän katsoo suoraan silmiin, katse ei harhaile. Se on koko olemus, en osaa sitä tarkemmin kuvailla.
Niin, vaatimukset ei kiitollisuutta kasvata https://youtu.be/zs_AZcPSYxs
Ei se ollut tai ole rakkautta. Kaipuuta oman itsen löytämiseen hänen kauttaan enemmänkin. Pelkkää mielikuvitusta jos realistisia ollaan.
Hyvin sanottu. Sitä haluaa tulla nähdyksi, ja sitten kun kohtaa ihmisen, jonka piirteitä paljon arvostaa, ja joka on tarpeeksi viisas ja puoleensavetävä....niin sitten jollain oikealle hetkelle ajoitetulla jutulla voi olla iso merkitys. Mitä se on lopulta? Jos käy niin, että antaa ymmärtää jotain, ja sitten tulee odotuksia, jotka ei täytykään. Leikkiikö siinä joku jonkun toisen tunteilla? Kummatkin? No ei tässä tapauksessa. Tai ei voi tietää mitä toinen ajoituksellaan ajatteli. Ei varmasti mitään, kirjoittelen ajatuksenvirtaa.
Kyllä mä ajattelin tosi paljon häntä silloin. Sitten se, mitä teki oli niin hämmentävällä tavalla kiehtovaa, etten osannut sitä suhteuttaa mihinkään… ajatusten virtaa täälläkin.
No se oli aitoa, ja tosi luontevaa siinä tilanteessa. :)
No eihän nää rakastakaan. Jokanen lässyttää ulkonäöstä jota ihailee ihastuneena tai on mennyt sekasin omasta itsestään kun joku katsoo. Eli ihastunu itseensä toisem huomion kauttta
Tosirakkaus ei oo tullasta kropan palvontaa
Avioliitossa 30v ekä osaa tarkkaan sanoa miksi rakastan. Teineistä asti oltu yhdessä. Se voi olla se miltä hän tuoksuu sillä se saa veden kielelle sellainen myskimäinen ominaistuoksu ehkä vähän rasvainen ja iho miltä se sormissa tuntuu ja sitten se kroppa, olemus kun näen hänet, minut valtaa lämmin tunne. Voisin tuijottaa ja tuijottaa hänen olemustan vaikka kaukaakin katsottuna kauan aikaa.
Välillä niin teenkin, että pelkästään vaan katselen kun hän nukkuu, tekee jotain ulkohommaa. Rakastan myös hänen vaatteitaan. Kun pesen pyykkiä tai vien hänen vaatteitaan kaappiin mieleni valtaa lämpö niitä katsellessa.
Joka ikinen kerta kun hän ajaa autolla pihaan tunnen iloa,joka ikinen kerta ja kertoja on ollut kymmeniä tuhansia varmasti.
Hän ei juuri puhu eikä pussaa. Minä olen se joka halaa, pussaa, tekee aloitteen seksissä. Hän on seksikäs ja tunnen kipinän.
Toisinaan talvisin hän rappaa autoni ikkunat aamuisin.
Hän ostaa minulle mitä haluan.
Joskus tuntuu ettei hän rakasta minua koska ei puhu juurikaan ona-aloittrisesti eikä halaa tai ehdota seksiä. Mutta ei koskaan välttele kun minä halaan ja aina myöntyy seksiin kun ehdotan.
Joskus tuntuu että hänen puhumattomuudestaan johtuen meillä puuttuu henkinen yhteys melkein kokonaan ja tuo tekee minut hyvin surulliseksi.
Joskus tuntuu että hän on itsekäs omine menoineen ja hankintoineen, koska ei jaa asioita kanssani. Ei kerro missä liikkuu, mitä nähnyt, ketä tavannut tai mitä suunnittelee, mistä haaveilee.
Kun kysyn rakastaako hän minua niin vastaa myöntävästi. Kun kysyn mitä hän ajattelee meidän tulevaisuudesta vastaa haluavansa vanheta kanssani.
Eli puhuu kun kyssyn, itse ei aloita krskustelua eikä jaksa kauaa keskustella. Vastaa kyllä yhdellä lauseella kysyttäessä.
Hiljaa otan kätesi käteeni, ne ova paljont työtä tehneet. Rakkaat kätesi puhuvat minulle omaa kieltään, kertovat kuinka sydämmesi tahto on ollut tehdä työtä myös minun vuokseni, lastemme vuoksi, elämämme vuoksi.
Pullistuneet suonet ja väsyneet jänteet puhuvat rakkaudesta ja uhraukseen asti sekä tahdosta tehdä vaikeuksista huolimatta.
Sinun pitkät käsivartesi ylettyvät ja taipuvat moniin töihin sinä taitava mies jota rakastan.
En tiedä miksi mutta kätesi kun otan siittä kiinni rauhoittaa levottomuuteni ja kun halaan sinua kiedot kätesi ympärilleni ja tunnen olevani ainoassa oikeassa paikassa johon minut luotiin.
Ja silloin kun pyydän silittelyä sinun käsistäsi virtaa voima, kosketuksesi voima on ihmeellinen sinä minun parantajani ihme mies jota syvällä sisimmässäni kannan kaikkialle ja jota ihailen kuin koko universumin supersankaria.
Vuoksesi elän, hengitän, koen, näen ja puhun, liikun.
Sinun vuoksesi olen nyt tässä, kirjoittamassa ihmeellisestä miehestä jota en aina ymmärrä mutta joka saa minut yrittämään kaikkeni toisinaan uuvuksiinkin asti.
Minulla on tahto
Tajdon rakastaa, tahdon olla uskollinen, tahdon ymmärtää, tahdon oll hyvä sinulle, tahdon vaikka aina en rakkaudesta tiedä ja miksi rakastan vai rakastanko ollenkaan mutta minä tahdon sinun vuoksesi ja itsenikin vuoksi minä tahdon joka ilta tulla peiton allesi kiinni sinuun tunteakseni että olemme yhtä, etkä sinä koskaan aja pois vaan puhut kehonkielelläsi kuinka otat minut vastaan lämmöllä joka huokuu syvältä kuin tuluvuoren kuuma magma.
”Ihastuminen voi tuntua niin voimakkaalta, että ihastus voi tuntua joltain elämää suuremmalta. Siksi moni uskoo, että rakkaus ensi silmäyksellä on mahdollinen.
Tosiasiassa voimakas ihastuminen ei aina käännykään kiintymyksen kautta rakkaudeksi. Joskus ihastuminen roihuaa nopeasti loppuun, ja alkanut suhdekin lakastuu”
https://www.terve.fi/teemat/ihastuminen
Ihastumisen tunne on aivan ihana. Jotkut vakaissa parisuhteissa olevat puhuvat kaihoten ajasta, jolloin eivät syöneet, nukkuneet eivätkä ajatelleet – mitään muuta kuin tyttöystäväänsä tai poikaystäväänsä.
Toisaalta nämä suhteen alkuvaiheet ovat hyvin kuluttavia, kun koko kroppa käy kirjaimellisesti ylikierroksilla. Kun ihastuksen kohde on poissa näkyvistä tai käden ulottuvilta, ihastunutta voi vaivata ihan vierotusoireiden kaltaiset tuntemukset, ahdistus ja paha olo.
Kun oma rakas taas tulee näköpiiriin, ahdistus helpottaa. Kun ihastus syvenee rakkaudeksi, nämä maaniset piirteet jäävät usein pois.
https://www.terve.fi/teemat/ihastuminen
En muista ihastumisesta juurikaan mutta minusta tuntuu että ihastun mieheeni aina yhä uudelleen ja uudelleen. Koen että hän on elämäni rakkaus. Ehkäpä siksi olemme olleet 30v naimisissa eikä mieleni ole tehnyt pettää häntä. Ihan muilla asioilla nytkin liikun tällä sivustolla, eksyin vaan.
Tämä vaihe 8n nyt meillä taas. Lähettelemme viestejä töistä sovimme pikapano paikkoja ja unelmoin miehestäni pitkin päivää. Hän pyörii päässäni 24h.Tuntuu että oon rakastua, ihastua hurahtanut hänern taas ihan täysillä vaikka yhdessä oltu 32v. Kaipaan häntä koko ajan, voisin vain suudella ja suudella ja katsoa, nuuhkutella ja puristella ja ihailla ja illa ihan kiinni hän on niin IHANA.
Tämä on niin kummallista että rakastua repsahdan aina uudelleen ja uudellern samaan ihmiseen. Löydän hänestä jatkuvasti uusia puolia.
Vasta sanoin miehelle että oon varmasti rakastunut häneen vielä kuolemanikin jälkeen.
Eli seksin takia suhteessa.
Et tiedä mitään rakkaudesta. Tiedät vain panetuksesta
Ihan kaikkea hänessä päästä varpaisiin, ja nyt kun luonne on tullut esille niin kyllä roihuaa! Pitää kohta juosta jorpakkoon viilentymään. :D
Eli olet ihastunut et rakastunut
Rakastumisen tunne on tasainen
Ihastuneen tunne on vuoristorataa ja kuin huumeissa
Älä sie tule valistamaan mikä on oikeaa mikä ei.
WAU...Onnellinen nainen..
Tosi rakkautta..
Näin juuri...
On sellainen ihminen, joka vetoaa minuun syvästi ja on ollut katse, joka vetosi syvästi. On tunnelmia, jotka vetoavat syvästi ja olemus, joka herättelee. Ehkä pelkään vähän, että herättelee liikaa.
Englannissa kassatäti sanoo thanks, love.
En rakasta ketään
Ei yllätä yhtään.
Olen pohtinut mitä rakastan kumppanissani ja onko se tunne rakkautta vai jotain muuta. Ja kyllä, siinä vaiheessa olen yleensä tuntenut kumppanini vähintäänkin hyvin, useimmiten jo todella hyvin, mutta en tietenkään läpikotaisin.
En osaa sanoa mitä rakastan, kun se on se ihminen ja se mitä hän minulle edustaa, se mitä koen hänestä ja hänen kanssaan, mitä olemme yhdessä unelmoineet ja suunnitelleet, kaksi elämään eksynyttä pientä ihmistä yhdessä.