miten jaksan enää, tää masennus on niin kestänyt pitkään että kohta räjähdän...oon niin väsynyt tähän kaikkeen..päivät on samanlaista tuskaa ja mikään ei muutu..yleensä aina itken itteeni uneen ja toivon etten enää heräis..haluun kuolla..mietin vaan et miten saisin tenoxii ku ennen oon aina vetäny tenoxii ku oon yrittäny itsarii sillä mut joutunu vaan sairaalaan, nyt tietäsin ainaki miten paljon pitäs ottaa..antaskohan ne miulle sitä tenoxii jos menisin terveyskoskukseen varaamaan ajan, ei siihen ainakaan porukoiden suostumusta tarvita ku oon jo 18..haluun luovuttaa koska en enää jaksa tätä.hymyileminen sattuu ja samoin tekoileminen..mikään ei auta, mut ainoastaan jos vedän pään täyteen viinaa ja lääkkeitä etten tarvii kokee tätä paskaa:( mie en vaan voi itelleni mitään, miun elämä ei oo todellakaan ruusuilla tanssimista...oon kokeillu ihan kaikkee, liikuntaa, kaverieden kaa oloo, lääkkeitä, psykologin kanssa jutteluu, viinaa, itkemistä, nukkumista..ei auta, sama olo sen kun jatkuu ja pahentuu...kiitos jos jaksoitte lukee mut en haluu mitään haukkumaviestejä...
masentunut
iloton...
3447
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tenoxia että saa itsensä hengiltä? mulla on sitä nyt 20 kappaletta.. mulla on muitakin lääkkeitä kuten monenlaisia rauhottavia. paljon mun pitää ottaa että annos on sellainen etten joudu mihinkään sairaalaan vaan loppu tulee varmasti.
en jaksa enää nimittäin.. olen luullut että tenoxilla ei saa tapettua itteään mut ilmeisesti saa...
tuntuu aika samalta ku ilottomasta.. joka päivä melkein masentaa ja tuntuu että pää hajoaa.. vaikka aurinkokin paistaa ei jaksa kiinnostaa yhtään.. joinakin päivinä tuntuu lähes normaalilta, mutta yleensä ei.. untakaan ei saa öisin ja siihen onkin opamoxia.. ei siitä vaan oikein ole mitään apua ollut.. en kyllä enää tiedä, mitä pitäisi tehdä, että voisi taas olla niin kuin ennen.. tuntuu, että sekoaa kohta.. jos voisi herätä sitten vaikka sadan vuoden päästä jos tuntuisi paremmalta
Älkää nyt tehkö mitään peruuttamatonta itsellenne! Ehkä ajatus kuolemasta joskus tuntuu lohduttavalta( on tuntunut minustakin) mutta mistä tiedätte mitä sen jälkeen tapahtuu, jos elämä jatkuu kuitenkin, vaikka vielä huonommissa olosuhteissa. Sitä kun me emme voi tietää etukäteen. Tarkoitukseni ei ole aliarvioida teidän tuntemuksia eikä loukata. En sano kuuluisia sanoja: ota vain itseäsi niskasta kiinni kyllä se siitä, se on vittumaisinta mitä voi kuulla. Minulla on aika ajoin myös hyvin vaikeeta. Mutta lähtökohta on kuitenkin yrittää elämässä eteenpäin. Eikä kannata kääntää koko maailmalle selkää, läheisistä ihmisistä saa kuitenkin tukea. Masennuksesta kannattaa ammattiauttajien lisäksi ehkä puhua jollekin kaverille jos pystyy, ei kannata pitää kaikkea sisällä. Ehkä kirjoittaminen voi auttaa hieman, vaikka tuntuisi ettei saa edes yhtä lausetta aikaiseksi. Kannattaisi miettiä, mitä aikasemmin on tykännyt tehdä, mistä on saanut iloa. Käydä vaikka shoppailemassa jotain itselle.Tai ilahduttaa jotakin toista, josta voisi saada itselle hyvän mielen.
Itsemurhan tekemällä vain pilaa oman ja monen muun ihmisen elämän.