Siilin mielenterveyspalvelut

Paljon sinne väkeä lähetettiin eikä ketään takaisin kuulunut, sanottiin aikoinaan Saksassakin.

Anonyymi kirjoitti:

Paljon sinne väkeä lähetettiin eikä ketään takaisin kuulunut, sanottiin aikoinaan Saksassakin.

Kyllä sieltä porukkaa takaisinkin tuli. Bipot ja maailman kolhimat kävivät Harjamäessä lepäämässä ja tasaantumassa. Hoitojakson jälkeen palasivat normaaliin arkeen vuosiksi tai parhaimmillaan loppu elämäkseen.

Miten elävät mielenterveysongelmaiset nyt? Ainakin eläkkeelle joutuneet/päässeet ovat oman onnensa nojassa. Vain onnekkaimmilla on lähipiiriä tukenaan. Säännöllisiä tapaamisia esim. mielenterveystoimistossa ei ainakaan kaikilla ole. Tupakkaa ja viinaa haetaan kauppareissulla. Terveyskeskuslääkärit kirjoittavat reseptillä mitä ikinä mt-diagnoosilla varustettu keksii pyytää. Vasta-aiheita aineille ei huomioida. Roskaruoka, tupakka, viina ja tabut katsotaan oireiden mukaiseksi hoidoksi, jos asiakas ei aiheuta ympäristölleen merkittäviä ongelmia.

Säilytyspaikka Harjamäkeä ei tarvita, mutta hoito- ja keskustelupaikalle olisi huutava tarve.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä sieltä porukkaa takaisinkin tuli. Bipot ja maailman kolhimat kävivät Harjamäessä lepäämässä ja tasaantumassa. Hoitojakson jälkeen palasivat normaaliin arkeen vuosiksi tai parhaimmillaan loppu elämäkseen.

Miten elävät mielenterveysongelmaiset nyt? Ainakin eläkkeelle joutuneet/päässeet ovat oman onnensa nojassa. Vain onnekkaimmilla on lähipiiriä tukenaan. Säännöllisiä tapaamisia esim. mielenterveystoimistossa ei ainakaan kaikilla ole. Tupakkaa ja viinaa haetaan kauppareissulla. Terveyskeskuslääkärit kirjoittavat reseptillä mitä ikinä mt-diagnoosilla varustettu keksii pyytää. Vasta-aiheita aineille ei huomioida. Roskaruoka, tupakka, viina ja tabut katsotaan oireiden mukaiseksi hoidoksi, jos asiakas ei aiheuta ympäristölleen merkittäviä ongelmia.

Säilytyspaikka Harjamäkeä ei tarvita, mutta hoito- ja keskustelupaikalle olisi huutava tarve.

Lue lisää

Toisaalta sehän on vaan hyvä että on tällainen suomi24 siilinjärvi palsta missä nämä entiset potilaat käyvät kirjoittelemassa. Todennäköisesti tervettä kirjoittajaa tältä palstalta ei löydy.

Anonyymi kirjoitti:

Toisaalta sehän on vaan hyvä että on tällainen suomi24 siilinjärvi palsta missä nämä entiset potilaat käyvät kirjoittelemassa. Todennäköisesti tervettä kirjoittajaa tältä palstalta ei löydy.

Lue lisää

Eläpä ruppee kukkoilemmaan. Täällä palstoilla pyörii kunnan johtohenkilöitä.

Anonyymi kirjoitti:

Toisaalta sehän on vaan hyvä että on tällainen suomi24 siilinjärvi palsta missä nämä entiset potilaat käyvät kirjoittelemassa. Todennäköisesti tervettä kirjoittajaa tältä palstalta ei löydy.

Lue lisää

Hyvä toteamus muuten. Paitsi, että sehän, ja sekin asia riippuu vain siitä, että ketä ja millaisia ihmisiä tänne sattuu ylipäätään vaivautumaan ja tulemaan kirjoittamaan mitään. Ylipäätään some ei ole oikea paikka keskustella, eikä se ole todella aitoa, vuorovaikutuksellista keskustelua. Oman ongelmansa tuo trollaus, eli se, että palstalle tulee niitä, joilla ei ole aikomuskaan olla asiallisia, vaan tulla huutelemaan paremman tekemisen puutteessa älyttömyyksiä. Tarvitaanko sitten somea mihinkään, on yksi hyvä pohdinnan aihe. Ainakaan mitään "sosiaalista", tai oikeata keskustelua se ei ole.

Anonyymi kirjoitti:

Toisaalta sehän on vaan hyvä että on tällainen suomi24 siilinjärvi palsta missä nämä entiset potilaat käyvät kirjoittelemassa. Todennäköisesti tervettä kirjoittajaa tältä palstalta ei löydy.

Lue lisää

Mikä on sitten terveen määritelmä? Epäilen, tai pelkään pahinta, että kukaan meistä ei ole täysin terve. Koska jokaisella meistä on joko persoonallisuudessa, luonteessa, arvomaailmassa, tai sitten somaattisessa terveydessä puutteita, ja jotakin heikkoutta, tai vikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä sieltä porukkaa takaisinkin tuli. Bipot ja maailman kolhimat kävivät Harjamäessä lepäämässä ja tasaantumassa. Hoitojakson jälkeen palasivat normaaliin arkeen vuosiksi tai parhaimmillaan loppu elämäkseen.

Miten elävät mielenterveysongelmaiset nyt? Ainakin eläkkeelle joutuneet/päässeet ovat oman onnensa nojassa. Vain onnekkaimmilla on lähipiiriä tukenaan. Säännöllisiä tapaamisia esim. mielenterveystoimistossa ei ainakaan kaikilla ole. Tupakkaa ja viinaa haetaan kauppareissulla. Terveyskeskuslääkärit kirjoittavat reseptillä mitä ikinä mt-diagnoosilla varustettu keksii pyytää. Vasta-aiheita aineille ei huomioida. Roskaruoka, tupakka, viina ja tabut katsotaan oireiden mukaiseksi hoidoksi, jos asiakas ei aiheuta ympäristölleen merkittäviä ongelmia.

Säilytyspaikka Harjamäkeä ei tarvita, mutta hoito- ja keskustelupaikalle olisi huutava tarve.

Lue lisää

Psilosybiineistä ja muista psykedeeleistä saattaisi olla apua monelle esim. masennuksesta kärsivälle. Ainakaan baareissa käyminen ja alkoholin ottaminen ei auta, ja paranna masennusta monenkaan kohdalla. Päinvastoin. Mutta kyseisten depression ja ahdistuksen hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä ei taida tulla markkinoille vielä pitkään aikaan.

Hoito ja keskustelupaikkojen, tai niiden määrän lisäämiselle olisi varmaan tarvetta. Mutta alalla vallitsee resurssipula monen asian kohdalla ja sitäpaitsi, jos hoitoalaa, tai hoitomenetelmiä ja asenteita ei uudisteta, niin eipä niitä palveluita paljon kannata, ja tarvitse jatkossakaan käyttää. Huonon laadun ja väärien hoitokäytäntöjen takia. Uudistustarvetta olisi varmasti.

Anonyymi kirjoitti:

Eläpä ruppee kukkoilemmaan. Täällä palstoilla pyörii kunnan johtohenkilöitä.

Heh, sitten ymmärrän miksi tämäkin kunta on niin umpimätä.

Anonyymi kirjoitti:

Mikä on sitten terveen määritelmä? Epäilen, tai pelkään pahinta, että kukaan meistä ei ole täysin terve. Koska jokaisella meistä on joko persoonallisuudessa, luonteessa, arvomaailmassa, tai sitten somaattisessa terveydessä puutteita, ja jotakin heikkoutta, tai vikaa.

Lue lisää

Eiköhän tuo psykologi- ja ammattikasvattaja-armeijan harrastama ihmisten leimaaminen psykologisin termein aiheuta sinällään ulkopuolisuutta?

Se, että nuorelle tai jopa ihan penskalle lätkäistä kirjainyhdistelmä, joka määrittää hänet ihanneihmisen muottiin sopimattomaksi, aiheuttaa itsessään mt-ongelmia. Vajavaisten lokeroon määritetty ihminen ei kelpaa.

Psykoammattilaisilla on paljon vaikutusvaltaa yhteiskunnassa. He kertovat esim. työelämälle, millaisia ihmisiä kannattaa palkata ja keitä ei. Jos Suomessa ei kelpaa töihin, on kaikin puolin hylkytavaraa. Kannattaisiko hieman höllätä sitä muottia, johon "kunnon kansalaisen" pitää mahtua? Kun saisitte suvaitsevaisuutenne ulotettua käytäntöön eli sallisitte ihmisten olla jotakuinkin omia itsejään, olisi paljon vähemmän tarvetta mt-palveluille.

Hyvät käytöstavat ja arvon antaminen toiselle ihmiselle pitäisi muistaa, vaikka olisikin päässyt virallistetun arvostelijan asemaan. Työssä helposti sokeutuu tekemiselleen, jopa todellisuudelle. Ylhäältä annetut ohjeet ja ympäristön paine syrjäyttävät oman ajattelun. Pitäisi kuitenkin uskaltaa miettiä mielessään, tekeekö enemmän hyötyä vai haittaa.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä toteamus muuten. Paitsi, että sehän, ja sekin asia riippuu vain siitä, että ketä ja millaisia ihmisiä tänne sattuu ylipäätään vaivautumaan ja tulemaan kirjoittamaan mitään. Ylipäätään some ei ole oikea paikka keskustella, eikä se ole todella aitoa, vuorovaikutuksellista keskustelua. Oman ongelmansa tuo trollaus, eli se, että palstalle tulee niitä, joilla ei ole aikomuskaan olla asiallisia, vaan tulla huutelemaan paremman tekemisen puutteessa älyttömyyksiä. Tarvitaanko sitten somea mihinkään, on yksi hyvä pohdinnan aihe. Ainakaan mitään "sosiaalista", tai oikeata keskustelua se ei ole.

Lue lisää

Mitäs sinä tuolla kirjoituksellasi juuri teit ? oliko se "sitä" vaiko mitä.

Anonyymi kirjoitti:

Mikä on sitten terveen määritelmä? Epäilen, tai pelkään pahinta, että kukaan meistä ei ole täysin terve. Koska jokaisella meistä on joko persoonallisuudessa, luonteessa, arvomaailmassa, tai sitten somaattisessa terveydessä puutteita, ja jotakin heikkoutta, tai vikaa.

Lue lisää

Olikos tuo "kehusi" suuntaamasi alaspäin vaiko ylöspäin ?.

Anonyymi kirjoitti:

Paljon sinne väkeä lähetettiin eikä ketään takaisin kuulunut, sanottiin aikoinaan Saksassakin.

Miltähän puolelta tuokin kirjoitus fiksahti.

Näinhän se on, että terveellinen ruoka ja fyysinen liikunta auttavat aika moneen vaivaan. Jos lisäksi vielä on mukavia ihmissuhteita, niin elämä on aika hyvällä mallilla.

Aivokemiaan vaikuttavia lääkkeitä määrätään hanakasti ja ilman, että seurattaisiin, miten ne vaikuttavat. Erityisesti ihmetyttää, eikö lääkäreillä ole keinoja olla määräämättä rauhoittavia alkoholin suurkuluttajille ja alkoholisteille?

Kaikenlaisten hoitajien ja auttajien ammattikunnat ovat töissä ensinnä tienaamassa rahaa ja mielellään mahdollisimman pienellä vaivalla. Ei pidä kuvitella, että he olisivat oikeasti kiinnostuneita tai varsinkaan kykeneviä auttamaan ketään.

Mistä tietää, että henkilö on psykiatri?
Makkarakin arvioidaan luonnehdinnalla: "ei hullumpaa"

Anonyymi kirjoitti:

Mistä tietää, että henkilö on psykiatri?
Makkarakin arvioidaan luonnehdinnalla: "ei hullumpaa"

Vain pöljän Arto laukoo tollaisia puujalkavitsejä ja yleensä kun on takana.

Tuohon voisi esittää kysymyksen: kumpiko noista yhdestä henkilöstä olet? Mutta enpä taida viitsiä esittää edes sitä.

Anonyymi kirjoitti:

Tuohon voisi esittää kysymyksen: kumpiko noista yhdestä henkilöstä olet? Mutta enpä taida viitsiä esittää edes sitä.

Se jolla ei ole tukkaa.

Anonyymi kirjoitti:

Se jolla ei ole tukkaa.

Eli Juhani tai aika moni on kalju.

Anonyymi kirjoitti:

Se jolla ei ole tukkaa.

Onkos etenkin silloin innokkaimmillaan kun vuosittain on tullut ilmaiskanavailta se psyko niminen elokuva jossa norman bates pääosissa.

Nettipalstojen kirjoitteluista ei voi mennä tekemään ihan niin pitkälle meneviä, tai johtavia päätelmiä, että pitäisi ottaa käyttöön laitoshoito takaisin. Koska tänne kirjoittaa niin kovin harva. Somekeskustelujen laatu on ollut jo vuosia pääosin huono. Juuri sen takia, koska tänne kirjoitetaan anonyymisti ja suurin osa trollaa. Aloituskin voi olla sitä.

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että mt-palveluita pitää ehdottomasti kehittää. Mutta ei se laitoshoidon käyttöönottaminen ole mikään ratkaisu. Eikä edes ne alalla niin kehutut ja siellä tarjotut "lääkkeet", neuroleptit ja masennuslääkkeet. Jos elämässä taustalla olevat ongelmat ja muut vaikeudet jäävät hoitamatta ja niihin juurisyihin ei lainkaan perehdytä. Monet yksilön kohdalla olevat vaikeudet voivat olla moninaiset. Ja useilla on psykososiaalisen tuen ja kunnollisen tukiverkoston puute.

Anonyymi kirjoitti:

Nettipalstojen kirjoitteluista ei voi mennä tekemään ihan niin pitkälle meneviä, tai johtavia päätelmiä, että pitäisi ottaa käyttöön laitoshoito takaisin. Koska tänne kirjoittaa niin kovin harva. Somekeskustelujen laatu on ollut jo vuosia pääosin huono. Juuri sen takia, koska tänne kirjoitetaan anonyymisti ja suurin osa trollaa. Aloituskin voi olla sitä.

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että mt-palveluita pitää ehdottomasti kehittää. Mutta ei se laitoshoidon käyttöönottaminen ole mikään ratkaisu. Eikä edes ne alalla niin kehutut ja siellä tarjotut "lääkkeet", neuroleptit ja masennuslääkkeet. Jos elämässä taustalla olevat ongelmat ja muut vaikeudet jäävät hoitamatta ja niihin juurisyihin ei lainkaan perehdytä. Monet yksilön kohdalla olevat vaikeudet voivat olla moninaiset. Ja useilla on psykososiaalisen tuen ja kunnollisen tukiverkoston puute.

Lue lisää

Eihän kirjoittelusta nyt kaikkea voi mennä päättelemään, mutta kyllä siitäkin voi paljon päätellä, mitä ihmisten päässä liikkuu, vaikkapa janalla jäsennellyt/sekavat ajatukset. Itse asiassa juurikin luova, vapaaehtoinen ja vapaa-aikainen viestintä kertoo aika paljon siitä yleensä, millaisia mielenliikkeet eri henkilöillä ovat.

Ja noin yleensäkin laitoshoitoa on ajettu vuosikymmeniä alas, vaikka jonot on sinne kovemmat kuin koskaan. Kyllä esim.keskustelunmuotoinen terapia auttaisi monia ihmisiä jäsentelemään ajatuksiaan paljon enemmän kuin hajanainen kirjoittelu jonnekin nettipalstoille. Tai sitten se toinen vaihtoehto, että monta purkkia mömmöjä mukaan ja kotiterapiaan, sitten istutaan koneen ääressä mömmöhöyryt päässä.

Enkä usko että mt - palveluita voidaan kehittää muuten kuin ihmisten tarpeitten mukaan. Mitään huuhaa - ihmevekottimia ei ole koskaan keksitty, jotka vain ja ainoastaan nappia painamalla saisi ihmisiä parannettua esim.omista synkistä mietteistään. Tai jos tiedät, että miten niitä palveluja voisi kehittää, niin kerro ajatuksesti ihmeessä eteenpäin ...

Anonyymi kirjoitti:

Eihän kirjoittelusta nyt kaikkea voi mennä päättelemään, mutta kyllä siitäkin voi paljon päätellä, mitä ihmisten päässä liikkuu, vaikkapa janalla jäsennellyt/sekavat ajatukset. Itse asiassa juurikin luova, vapaaehtoinen ja vapaa-aikainen viestintä kertoo aika paljon siitä yleensä, millaisia mielenliikkeet eri henkilöillä ovat.

Ja noin yleensäkin laitoshoitoa on ajettu vuosikymmeniä alas, vaikka jonot on sinne kovemmat kuin koskaan. Kyllä esim.keskustelunmuotoinen terapia auttaisi monia ihmisiä jäsentelemään ajatuksiaan paljon enemmän kuin hajanainen kirjoittelu jonnekin nettipalstoille. Tai sitten se toinen vaihtoehto, että monta purkkia mömmöjä mukaan ja kotiterapiaan, sitten istutaan koneen ääressä mömmöhöyryt päässä.

Enkä usko että mt - palveluita voidaan kehittää muuten kuin ihmisten tarpeitten mukaan. Mitään huuhaa - ihmevekottimia ei ole koskaan keksitty, jotka vain ja ainoastaan nappia painamalla saisi ihmisiä parannettua esim.omista synkistä mietteistään. Tai jos tiedät, että miten niitä palveluja voisi kehittää, niin kerro ajatuksesti ihmeessä eteenpäin ...

Lue lisää

Olen kanssasi monesta asiasta samaa mieltä. Ja ihan totta, että ei varmaankaan niissä "mömmöhöyryissä" oleminen ( 🤣) monenkaan olotilaa auta, tai ketään paranna.

Totuus on se, että tässä yhteiskunnassa on edess valtava haaste. Jonot mt-palveluihin vain kasvavat entisestään ja se yhdessä alaa vaivaavan resurssipulan kanssa, on huono yhtälö. Lisäksi alalle tarvittaisiin enemmän työntekijöitä. Ylipäätään johdon ja työntekijöiden välistä vuorovaikutust, sekä työtekijöiden ja mt-palveluita käyttävien esittämiä kehitysideoita pitäisi ottaa enemmän johdon huomioon. Tällä viittaan esim. Julkulan sairaalassa ilmenneisiin ongelmiin. Oli ikävää kuulla niistä, vaikkakin epäilen, että niitä ( ongelmia) on tainnut olla siellä jo pidemmän aikaa.

Mutta palatakseni vielä niihin palvelujen kehittämisideoihin. Yhteisöjenkin täytyy osallistua yleisen hyvinvoinnin edistämiseen. Esim. syrjäytymisen ja yksinäisyyden estämiseksi. Yhteiskunnan ja valtion edistettävä materiaalisen hyvinvoinnin lisäämistä ja palveluiden kehittämistä ja lisättävä enemmän rahaa mt-palveluihin. Mutta ne ovat niitä vasta niitä luotuja puitteita, eli raameja. Lisäksi asenteiden pitäisi muuttua. Eli kyettävä hyväksymään enemmän erilaisuutta. Ja olemaan vähemmän valikoivia, tai luokittelevia. Näkemään jokaisessa olevaa potentiaalia, eli mahdollisuuksia toimia tässä yhteiskunnassa. Ottaa mukaan siis tämän yhteiskunnan toimintaan, ja mahdollisuus tehdä työtä omien voimavarojen mukaan.

Tosiasia on sekin, että ongelmista kärsivien ja vaikeuksista kärsivien kohdalla käytettäviä lähestymistapoja pitää muuttaa. Palveluita muuttaa myös asiakaslähtöiseksi, eli että kuunnellaan enemmän, mitä asiakas itse toivoo ja haluaa hoidoltaan: ja mitä apua toivoo saavansa. Juurisyihin perehtyminen ja ongelmien selvittämiseen keskittyvä hoito monen kohdalla auttaisi enemmän, kuin tyhjänpäiväinen jaarittelu, mitä ihminen päivisin tekee tai esim. sen tivaaminen, että syökö potilas kiltisti lääkkeensä. Ylipäätään lääkekeskeinen hoito ei välttämättä auta ihmistä itseään, jos niiden oireiden taustalla olevat syyt jäävät kokonaan selvittämättä. Joidenkin kohdalla lääkkeet ( neuroleptit) saattavat vain lisätä hermostollisia, eli neurologisia oireita, tai somaattisten sairauksien tulemista. SSRI-lääkkeet taas saattavat aiheuttaa ongelmia sukupuolitoimintojen osalta, eli aiheuttavat mm. impotenssia ja orgasmikyvyttömyyttä. Lisäksi niitä lääkkeitä ei pitäisi koskaan käyttää liian pitkään, eikä etenkään koko iän, ja elämän ajan. Koska tällöin muiden sairauksien, kuten diabeteksen, ja dementian puhkeaminen moninkertaistuu.

Palveluita pitää ehdottomasti kehittää, mutta sitä pitää tehdä tiiviissä yhteistyössä niin palveluita käyttävien, hoitajien, lääkäreiden, kuin johdon kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Olen kanssasi monesta asiasta samaa mieltä. Ja ihan totta, että ei varmaankaan niissä "mömmöhöyryissä" oleminen ( 🤣) monenkaan olotilaa auta, tai ketään paranna.

Totuus on se, että tässä yhteiskunnassa on edess valtava haaste. Jonot mt-palveluihin vain kasvavat entisestään ja se yhdessä alaa vaivaavan resurssipulan kanssa, on huono yhtälö. Lisäksi alalle tarvittaisiin enemmän työntekijöitä. Ylipäätään johdon ja työntekijöiden välistä vuorovaikutust, sekä työtekijöiden ja mt-palveluita käyttävien esittämiä kehitysideoita pitäisi ottaa enemmän johdon huomioon. Tällä viittaan esim. Julkulan sairaalassa ilmenneisiin ongelmiin. Oli ikävää kuulla niistä, vaikkakin epäilen, että niitä ( ongelmia) on tainnut olla siellä jo pidemmän aikaa.

Mutta palatakseni vielä niihin palvelujen kehittämisideoihin. Yhteisöjenkin täytyy osallistua yleisen hyvinvoinnin edistämiseen. Esim. syrjäytymisen ja yksinäisyyden estämiseksi. Yhteiskunnan ja valtion edistettävä materiaalisen hyvinvoinnin lisäämistä ja palveluiden kehittämistä ja lisättävä enemmän rahaa mt-palveluihin. Mutta ne ovat niitä vasta niitä luotuja puitteita, eli raameja. Lisäksi asenteiden pitäisi muuttua. Eli kyettävä hyväksymään enemmän erilaisuutta. Ja olemaan vähemmän valikoivia, tai luokittelevia. Näkemään jokaisessa olevaa potentiaalia, eli mahdollisuuksia toimia tässä yhteiskunnassa. Ottaa mukaan siis tämän yhteiskunnan toimintaan, ja mahdollisuus tehdä työtä omien voimavarojen mukaan.

Tosiasia on sekin, että ongelmista kärsivien ja vaikeuksista kärsivien kohdalla käytettäviä lähestymistapoja pitää muuttaa. Palveluita muuttaa myös asiakaslähtöiseksi, eli että kuunnellaan enemmän, mitä asiakas itse toivoo ja haluaa hoidoltaan: ja mitä apua toivoo saavansa. Juurisyihin perehtyminen ja ongelmien selvittämiseen keskittyvä hoito monen kohdalla auttaisi enemmän, kuin tyhjänpäiväinen jaarittelu, mitä ihminen päivisin tekee tai esim. sen tivaaminen, että syökö potilas kiltisti lääkkeensä. Ylipäätään lääkekeskeinen hoito ei välttämättä auta ihmistä itseään, jos niiden oireiden taustalla olevat syyt jäävät kokonaan selvittämättä. Joidenkin kohdalla lääkkeet ( neuroleptit) saattavat vain lisätä hermostollisia, eli neurologisia oireita, tai somaattisten sairauksien tulemista. SSRI-lääkkeet taas saattavat aiheuttaa ongelmia sukupuolitoimintojen osalta, eli aiheuttavat mm. impotenssia ja orgasmikyvyttömyyttä. Lisäksi niitä lääkkeitä ei pitäisi koskaan käyttää liian pitkään, eikä etenkään koko iän, ja elämän ajan. Koska tällöin muiden sairauksien, kuten diabeteksen, ja dementian puhkeaminen moninkertaistuu.

Palveluita pitää ehdottomasti kehittää, mutta sitä pitää tehdä tiiviissä yhteistyössä niin palveluita käyttävien, hoitajien, lääkäreiden, kuin johdon kanssa.

Lue lisää

Olen niin vanha, että muistan ajan, jolloin nykyisenlaisia mt-"palveluita" ei ollut.

Ehkä aika on kullannut muistot tai dementia alkaa vaivata, mutta tuntuu, että mitä enemmän on psykologeja ja mitä suuremmassa määrin ihmisille tyrkytetään psyykelääkemömmöjä, sitä enemmän on mielenterveysongelmaisia.

Juoppoja on aina ollut, mutta nyt heitäkin lääkitään lisäksi psykoaineilla. Näitä määrätään myös kaikille, joita elämän olosuhteen masentavat, jännittää, ahdistaa tai on vaan paha olla. Aika moni heistäkin ottaa lisäksi alkoa. Näin suuri osa kansaa on jatkuvassa myrkytystilassa, jossa olo on varmasti oikeasti hirveä. Lääkkeeksi määrätään lisää lääkkeitä. Nämä kemiallisessa myrkytystilassa olevat tarvitsisivat lääkkeiden hallitun alasajon sekä apua alkoholismiinsa. Sepä ei sovi hoitosuunnitelmaan. Tarkoitus on varmistaa psykoammattilaisten työllisyys ja palkkakehitys sekä lääketeollisuuden tuotteille menekkiä.

Anonyymi kirjoitti:

Olen niin vanha, että muistan ajan, jolloin nykyisenlaisia mt-"palveluita" ei ollut.

Ehkä aika on kullannut muistot tai dementia alkaa vaivata, mutta tuntuu, että mitä enemmän on psykologeja ja mitä suuremmassa määrin ihmisille tyrkytetään psyykelääkemömmöjä, sitä enemmän on mielenterveysongelmaisia.

Juoppoja on aina ollut, mutta nyt heitäkin lääkitään lisäksi psykoaineilla. Näitä määrätään myös kaikille, joita elämän olosuhteen masentavat, jännittää, ahdistaa tai on vaan paha olla. Aika moni heistäkin ottaa lisäksi alkoa. Näin suuri osa kansaa on jatkuvassa myrkytystilassa, jossa olo on varmasti oikeasti hirveä. Lääkkeeksi määrätään lisää lääkkeitä. Nämä kemiallisessa myrkytystilassa olevat tarvitsisivat lääkkeiden hallitun alasajon sekä apua alkoholismiinsa. Sepä ei sovi hoitosuunnitelmaan. Tarkoitus on varmistaa psykoammattilaisten työllisyys ja palkkakehitys sekä lääketeollisuuden tuotteille menekkiä.

Lue lisää

"Olen niin vanha, että muistan ajan, jolloin nykyisenlaisia mt-"palveluita" ei ollut."

???? Mitähän mahdat tällä tarkoittaa??? Nyt kuitenkin laitospalveluista puhuttu, ja Siilinjärvellä toimi Harjamäen sairaala 71 vuotta, eli vuosina 1926- -97, ja Harjamäen lopettamisenkin jälkeen on alan palveluja löytynyt kunnasta ...

Totta sen sijaan, mitä sanot, että kaikki lääkkeet ei toimi kaikille samalla tavalla, ja etenkin jos kerralla saa useita lääkkeitä, joitten vaikutusta keskenään ei aina hyvin tunneta, niin silloin paranemisen mahdollisuudet voivat jäädä varsin pieniksi.

Mutta ei ne lääketeollisuudessakaan niin pöllöjä ole, että täysin pahaa tapaansa vain niitä mömmäjä ihmisten kiusaksi tuottaisi. Eli on niitten vaikutuksia tutkittu ja testattu, ja monia on jopa lääkkeet auttaneet. Mutta ei ne silti ne lääkkeet sinänsä ongelmattomia ole, varsinkaan ei jos niitä on annettu kerralla liian monia erilaisia ...

Anonyymi kirjoitti:

"Olen niin vanha, että muistan ajan, jolloin nykyisenlaisia mt-"palveluita" ei ollut."

???? Mitähän mahdat tällä tarkoittaa??? Nyt kuitenkin laitospalveluista puhuttu, ja Siilinjärvellä toimi Harjamäen sairaala 71 vuotta, eli vuosina 1926- -97, ja Harjamäen lopettamisenkin jälkeen on alan palveluja löytynyt kunnasta ...

Totta sen sijaan, mitä sanot, että kaikki lääkkeet ei toimi kaikille samalla tavalla, ja etenkin jos kerralla saa useita lääkkeitä, joitten vaikutusta keskenään ei aina hyvin tunneta, niin silloin paranemisen mahdollisuudet voivat jäädä varsin pieniksi.

Mutta ei ne lääketeollisuudessakaan niin pöllöjä ole, että täysin pahaa tapaansa vain niitä mömmäjä ihmisten kiusaksi tuottaisi. Eli on niitten vaikutuksia tutkittu ja testattu, ja monia on jopa lääkkeet auttaneet. Mutta ei ne silti ne lääkkeet sinänsä ongelmattomia ole, varsinkaan ei jos niitä on annettu kerralla liian monia erilaisia ...

Lue lisää

Harjamäki ja vastaavat paikat olivat turvallisia, kodinomaisia ympäristöjä monille ongelmaisille. Nykyisin ongelmien kanssa haahuillaan pikkukämpissä, yleensä yksin viikosta , kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Omaiset ovat huolissaan. Erityisesti ikäihmisille on erityisen raskasta huolehtia mt-ongelmaisesta keski-ikäisestä lapsestaan, mutta on vaan pakko, koska apua ei ole tarjolla.

Äläpä sopertele nyt ratifiointeja haittaavasti.

Niinpä. Kuten sanoit, se on käytännössä aika hankala tilanne ja yhtälö, tuo resurssipula, palveluiden alasajaminen, yhä lisääntyvä avuntarve. jonojen kasvu, rahan ja henkilöstömäärien puute. Useimmat lääkkeet aiheuttavat potilaille vain enemmän pahoin, kuin hyvinvointia, ja lisäävät haittavaikutusten takia muiden sairauksien puhkeamisen riskiä.

Mutta yksilöllinen hoito, ja juurisyiden selvittämiseen keskittyvä hoito ovat yksi peruslähtökohta, mihin psykiatriassa pitää jatkossa potilaiden hoidossa siirtyä. Diagnoosi ja lääkekeskeisestä hoidosta siirtyminen siihen yksilökeskeiseen hoitoon ja ihmisen omia toiveita kuuntelevaan suuntaan on oikea tapa. Jokaisen ihmisen kohtaaminen yksilönä, hänen tunteita, kokemuksia ja ajatuksia kuunnellen, ymmärtäen ja kunnioittavalla asenteella on avainasemassa. Jokaisen yksilön kohdalla pitäisi aina tehdä selvitys, millaiset ovat taustalla olevat asiat, kuten tukiverkoston ja sen hyvin toimiminen, tuen saaminen omilta läheisiltä, psykososiaaliset suhteet ja niiden laatu, taloudellinen toimeentuleminen yms. Ja selvittää esim. ne mahdolliset syyt, jotka ovat laukaisseet oireet. Traumojen selvittäminen ja kyseisten palveluiden järjestäminen ovat minusta yksiä tärkeimpiä hoitosuuntauksia, joihin pitää julkisellakin puolella panostaa nykyistä enemmän.

Alaa pitää ehdottomasti kehittää, mutta resurssien ( rahan yms. ) puute ja palveluiden alasjaminen ovat huolestuttavia näkymiä. Jos niitä asioita ei saada kuntoon, niin aika huonolta näyttää tulevaisuudessa. Yhteiskunnassa ja yhteisöissä kenties ilmapiirin, tai asenteiden muutos ovat ehkä ainoita asioita, joista saattaisi olla apua monelle. Ylipäätään siitä, että otetaan mukaan ryhmään, kysellään kuulumisia, autetaan arjessa ja edistetään sitä solidaarisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ja varmistetaan, että jokainen pärjää täällä, eikä ketään jätetä yksin, ovat ainakin joitakin keinoja edistää jokaisen mielenterveyttä ja hyvinvointia.

Tuohon lisäisin vielä tämän kylän ankean ilmapiirin ja rumat ihmiset.

Anonyymi kirjoitti:

Tuohon lisäisin vielä tämän kylän ankean ilmapiirin ja rumat ihmiset.

Jos taloudelliset olosuhteet menevät alaspäin ja esim. tulee taantuma, niin sillä on ainakin vaikutusta jokaisen elämään. Hintojen nousu ja sotatilanne Euroopassa on saattanut vaikuttaa osaltaan ilmapiirin negatiiviseksi muuttumiseen. Ja jokaisella on omat murheensa ja taakkansa, joista ei ulkopuoliset välttämättä tiedä ja tunne niitä.

Ilmapiiriin ja sen laatuun voi jokainen meistä vaikuttaa omalla hyvällä käytöksellään ja positiivisella asenteella.

Jokaisessa meissä on niin hyviä, kuin huonoja puolia ja ominaisuuksia. Toiseen syvempi tutustuminen ja lähestyminen kannattaa aina. Koska jokaisesta voi löytää paljon hyviä ja arvostettavia asioita. Jos tekee ulkonäön, iän, tai statuksen perusteella valintoja esim. ystävystymisen ja tutustumisen kannalta, jää paljosta paitsi. Ulkonäkö ei ole, tai ei ainakaan pitäisi olla ainoa, mihin katsoo. Jos meistä jokaisesta kuoritaan nahkat pois, niin me olemme kaikki aika tavalla samannäköisiä. Ihmisen sisin ja luonne ratkaisee minusta enemmän, kuin se ulkokuori. Se on vain pelkkää pintaa. Hyvät käytöstavat, iloisuus, toisten auttaminen, tai positiivinen asenne ratkaisee ihmisessä enemmän.

Anonyymi kirjoitti:

Tuohon lisäisin vielä tämän kylän ankean ilmapiirin ja rumat ihmiset.

Rumat ihmiset? Ompa typerästi sanottu.

Moni mt- ja päihdeongelmainen ei vaivaa päätään Putinin ukon tekemisillä, eikä liioin muista koronaa. Kyllä se ahistus ja näköalattomuus on monella kulkenut mukana penskasta tai teini-iästä asti. Jotkut ovat ihan vaan alkaneet maistelemaan viinaa ja tupakkia, jolloin riippuvuus on vienyt voiton kaikesta. On heitäkin, jotka sanovat muuttuneensa mielenterveysongelmaisiksi vasta jouduttuaan ns. ammattiauttajien analysoitaviksi ja saatuaan lääkemömmöjä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos taloudelliset olosuhteet menevät alaspäin ja esim. tulee taantuma, niin sillä on ainakin vaikutusta jokaisen elämään. Hintojen nousu ja sotatilanne Euroopassa on saattanut vaikuttaa osaltaan ilmapiirin negatiiviseksi muuttumiseen. Ja jokaisella on omat murheensa ja taakkansa, joista ei ulkopuoliset välttämättä tiedä ja tunne niitä.

Ilmapiiriin ja sen laatuun voi jokainen meistä vaikuttaa omalla hyvällä käytöksellään ja positiivisella asenteella.

Jokaisessa meissä on niin hyviä, kuin huonoja puolia ja ominaisuuksia. Toiseen syvempi tutustuminen ja lähestyminen kannattaa aina. Koska jokaisesta voi löytää paljon hyviä ja arvostettavia asioita. Jos tekee ulkonäön, iän, tai statuksen perusteella valintoja esim. ystävystymisen ja tutustumisen kannalta, jää paljosta paitsi. Ulkonäkö ei ole, tai ei ainakaan pitäisi olla ainoa, mihin katsoo. Jos meistä jokaisesta kuoritaan nahkat pois, niin me olemme kaikki aika tavalla samannäköisiä. Ihmisen sisin ja luonne ratkaisee minusta enemmän, kuin se ulkokuori. Se on vain pelkkää pintaa. Hyvät käytöstavat, iloisuus, toisten auttaminen, tai positiivinen asenne ratkaisee ihmisessä enemmän.

Lue lisää

"Jokaisessa meissä on niin hyviä, kuin huonoja puolia ja ominaisuuksia. Toiseen syvempi tutustuminen ja lähestyminen kannattaa aina. Koska jokaisesta voi löytää paljon hyviä ja arvostettavia asioita. Jos tekee ulkonäön, iän, tai statuksen perusteella valintoja esim. ystävystymisen ja tutustumisen kannalta, jää paljosta paitsi. Ulkonäkö ei ole, tai ei ainakaan pitäisi olla ainoa, mihin katsoo. "

Tuohon pojoja täysin 10 ... Tosin lainauksen jälkeen taas meni pikkaisen metikköön, sillä ei me kyllä kukaan samannäköisiä olla koskaan, eikä ikinä ... :D

Anonyymi kirjoitti:

"Jokaisessa meissä on niin hyviä, kuin huonoja puolia ja ominaisuuksia. Toiseen syvempi tutustuminen ja lähestyminen kannattaa aina. Koska jokaisesta voi löytää paljon hyviä ja arvostettavia asioita. Jos tekee ulkonäön, iän, tai statuksen perusteella valintoja esim. ystävystymisen ja tutustumisen kannalta, jää paljosta paitsi. Ulkonäkö ei ole, tai ei ainakaan pitäisi olla ainoa, mihin katsoo. "

Tuohon pojoja täysin 10 ... Tosin lainauksen jälkeen taas meni pikkaisen metikköön, sillä ei me kyllä kukaan samannäköisiä olla koskaan, eikä ikinä ... :D

Lue lisää

Mikäs ihme kirjailija olet. Mene muualle kertomaan tarinoitasi.

Ei mikään ihme. Psykiatria/psykologia ovat pseudotieteitä. https://www.skepsis.fi/ihmeellinen/pseudotiede.html

Lääketieteen edustajat hieman vieroksuvat mt-puolta.

Anonyymi kirjoitti:

Ei mikään ihme. Psykiatria/psykologia ovat pseudotieteitä. https://www.skepsis.fi/ihmeellinen/pseudotiede.html

Lääketieteen edustajat hieman vieroksuvat mt-puolta.

Lue lisää

Se armaankin johtunee siitä että hyö tietänevät melko tarkasti kuinka mikäkin medikalisaation hippunen mihinkäkin tilannekulmaan vaikuttaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei mikään ihme. Psykiatria/psykologia ovat pseudotieteitä. https://www.skepsis.fi/ihmeellinen/pseudotiede.html

Lääketieteen edustajat hieman vieroksuvat mt-puolta.

Lue lisää

Psykologia on tiedettä, joka tutkii ihmisen mieltä ja käytöstä.

Psykiatria on erikoislääketiedettä joka tutkii sairauksia jotka aiheuttavat mm.mielenterveyden, käyttäytymisen, motorisien toimintojen yms.oireita.

Psykiatri on erikoistunut lääkäri, jonka koututus kestää n.12-13 vuotta. Koulutuksen pohjana on yleinen lääketieteen lisensiaatin koulutus, jonka päällä pitkähköt erikoistumisopinnot. Lääketiede ei siis todellakaan "vieroksu mt-puolta".

Sen sijaan skeptismi on oppi, jonka mukaan varma tieto ei ole ihmisen saavutettavissa. Se ei ole suoranaista tiedettä, vaikkakin myös tieteellistä skeptismia on olemassa.

Haluaisin kyllä kuulla mistä eräs sai päähän oletuksen, että "lääketieteen edustajat vieroksuisivat mt-puolta", sekä eritoten MIKSI???!

Anonyymi kirjoitti:

Psykologia on tiedettä, joka tutkii ihmisen mieltä ja käytöstä.

Psykiatria on erikoislääketiedettä joka tutkii sairauksia jotka aiheuttavat mm.mielenterveyden, käyttäytymisen, motorisien toimintojen yms.oireita.

Psykiatri on erikoistunut lääkäri, jonka koututus kestää n.12-13 vuotta. Koulutuksen pohjana on yleinen lääketieteen lisensiaatin koulutus, jonka päällä pitkähköt erikoistumisopinnot. Lääketiede ei siis todellakaan "vieroksu mt-puolta".

Sen sijaan skeptismi on oppi, jonka mukaan varma tieto ei ole ihmisen saavutettavissa. Se ei ole suoranaista tiedettä, vaikkakin myös tieteellistä skeptismia on olemassa.

Haluaisin kyllä kuulla mistä eräs sai päähän oletuksen, että "lääketieteen edustajat vieroksuisivat mt-puolta", sekä eritoten MIKSI???!

Lue lisää

Syytä en tiedä, mutta somaattisen puolen lääkärit hymähtelevät psykiatrialle.

Lääketeollisuudelle psykopillerikauppa on kultakaivos. Napit purkkiin ja myyntiin, vaikutuksella ei mitään väliä tai vastuuta, koska käyttäjillä on jo valmiiksi leima otsassa.

Anonyymi kirjoitti:

Psykologia on tiedettä, joka tutkii ihmisen mieltä ja käytöstä.

Psykiatria on erikoislääketiedettä joka tutkii sairauksia jotka aiheuttavat mm.mielenterveyden, käyttäytymisen, motorisien toimintojen yms.oireita.

Psykiatri on erikoistunut lääkäri, jonka koututus kestää n.12-13 vuotta. Koulutuksen pohjana on yleinen lääketieteen lisensiaatin koulutus, jonka päällä pitkähköt erikoistumisopinnot. Lääketiede ei siis todellakaan "vieroksu mt-puolta".

Sen sijaan skeptismi on oppi, jonka mukaan varma tieto ei ole ihmisen saavutettavissa. Se ei ole suoranaista tiedettä, vaikkakin myös tieteellistä skeptismia on olemassa.

Haluaisin kyllä kuulla mistä eräs sai päähän oletuksen, että "lääketieteen edustajat vieroksuisivat mt-puolta", sekä eritoten MIKSI???!

Lue lisää

Psykiatria ja yleensäkin lääketieteessä ja potilaiden hoidossa nojataan edelleenkin niihin vanhoihin tietoihin, lääkekeskeisyyteen ja potilaiden stigmatisoimiseen.

Psykiatriaan kannattaa suhtautua kaikella varauksella, varovaisuudella ja skeptisyydellä. Ehdottomasti ei kannata alkaa käyttää potilaille kenties tarjottuja masennuslääkkeitä, tai neuroleptejä. Koska suurimmasta osasta niitä ei ole joko mitään hyötyä, tai sitten ne aiheuttavat vain lisää somaattisia sairauksia. Ja vievät ennen aikaiseen hautaankin. Jos haluaa olla niin luottavainen yhteiskuntaan, intituutioon, tai siellä toimiviin järjestelmiin, tai oikeammin sokea, niin siitä vaan! Mutta en suosittele. Koska esim. joissakin sairauksissa terveydenhuollossa ajatellaan, että pitää käyttää lääkettä koko elämän ajan. Joidenkin tutimusten mukaan neuroleptejä ei suositella käytettäväksi, kuin lyhytaikaisesti. Mutta mitään seurantaa ei siltäkään osin ole potilaiden kohdalla. Suurin osa esim. neuroleptejä käyttävistä sairastuu vakavasti somaattisiin sairauksiin, ja kuolevat ennen aikaisesti sydän ja verisuonitauteihin. Lisäksi myöhemmällä iällä tulee ennen aikaisesti muistisairaudetkin. Oikeasti mitään psyykelääkkeitä ei tulisi, eikä kannattaisi käyttää liian pitkään ja niidenkin kohdalla olla kriittinen. Ongelmat pystyy hoitamaan keskusteluterapian ja muilla keinoilla, kuin lääkkeillä.

Yksi osa ongelmaa on se, että näitä asioita ja psykiatrian virheitä, tai hoidossa olevia puutteita ei joko nähdä, ei haluta nähdä, tai myöntää. Siksi, psykiatria on tavallaan pseudotiede. Koska siellä ei alalla olevien keskuudessa myönnetä lääkkeiden haittavaikutuksia. Eikä edes tutkita koko asiaa kunnolla.

Anonyymi kirjoitti:

Psykologia on tiedettä, joka tutkii ihmisen mieltä ja käytöstä.

Psykiatria on erikoislääketiedettä joka tutkii sairauksia jotka aiheuttavat mm.mielenterveyden, käyttäytymisen, motorisien toimintojen yms.oireita.

Psykiatri on erikoistunut lääkäri, jonka koututus kestää n.12-13 vuotta. Koulutuksen pohjana on yleinen lääketieteen lisensiaatin koulutus, jonka päällä pitkähköt erikoistumisopinnot. Lääketiede ei siis todellakaan "vieroksu mt-puolta".

Sen sijaan skeptismi on oppi, jonka mukaan varma tieto ei ole ihmisen saavutettavissa. Se ei ole suoranaista tiedettä, vaikkakin myös tieteellistä skeptismia on olemassa.

Haluaisin kyllä kuulla mistä eräs sai päähän oletuksen, että "lääketieteen edustajat vieroksuisivat mt-puolta", sekä eritoten MIKSI???!

Lue lisää

Psykiatria, tai siinä toimivat eivät kykene kyseenalaistamaan omia käyttämiään menetelmiä, lääkekeskeisyyteen ja medikalisaatioon perustuvaa tiedettään, harjoittamaan tarvittavaa itsekritiikkiä ja harjoittamaan oikealla tavalla skeptismiä. Koska kuitenkin jokainen tiede pohjautuu siihen, että myös kyseenalaistetaan omia vakiintuneita, tai lukkoonlyötyjä ajatuksia, oppeja, tai harjoitettuja tieteellisiä metodeja, tai käytäntöjä.

Joten ehkä se jonkun psykiatrian näkeminen pseudotieteenä ei sittenkään ole niin kaukaa, tai väärin ehdotettu.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatria, tai siinä toimivat eivät kykene kyseenalaistamaan omia käyttämiään menetelmiä, lääkekeskeisyyteen ja medikalisaatioon perustuvaa tiedettään, harjoittamaan tarvittavaa itsekritiikkiä ja harjoittamaan oikealla tavalla skeptismiä. Koska kuitenkin jokainen tiede pohjautuu siihen, että myös kyseenalaistetaan omia vakiintuneita, tai lukkoonlyötyjä ajatuksia, oppeja, tai harjoitettuja tieteellisiä metodeja, tai käytäntöjä.

Joten ehkä se jonkun psykiatrian näkeminen pseudotieteenä ei sittenkään ole niin kaukaa, tai väärin ehdotettu.

Lue lisää

Unohdetaan tässä keskustelussa, että miten paljon mielenterveystyö on muuttunut kuitenkin suhteellisen lyhyellä aikajänteellä. Ei siitä niin hirveän monta vuosikymmentä ole kun esim.neurokirurgisia leikkauksia (esim.lobotomia) sai tehdä jopa ilman potilaan suostumusta. Mitkä sitten lienevät ne menetelmät että ne tyydyttäisivät kaikkia?

Suurin murhe yleensä psykiatrissa on maan laajuisesti resurssipula. Lisäksi laitoshoidosta on hyvin pitkälle luovuttu, verrattuna vielä 30-40 vuoden takaiseen. Ja olihan Harjamäen sairaalakin pitkään yksi koko maan suurimmista alallaan, yli 1000 potilaspaikkaa parhaimmillaan, ja noin 600 työntekijää.

Lääkekeskeisyys on varmasti yksi suurimmista, ellei jopa se suurinkin, ongelmista jotka ovat syntyneet kun mm.laitoshoidosta on luovuttu. Lisäksi on tiedossa että monet samanaikaisesti käytetyt lääkkeet voivat aiheuttaa pahempia oireita, kun mitä ilman lääkitystä. Ja psyykelääkkeet toimivat monesti vieläpä varsin yksilöllisellä tavalla eri käyttäjiin.
Keskusteluterapia olisi varmasti pätevä hoitomuoto, mutta jonot ovat pitkät, eikä P-Savo taida tässä mielessä olla edes maan pahimpia ongelma-alueita nykyään. Jos ei ole henkilökuntaa, eikä resursseja järjestää potilaan tahtomia hoitotapoja, niin minkäs voi?

Kuitenkaan psykiatrista pakkohoitoa ("tahdosta riippumaton hoito") ei toteuteta ellei : 1.Henkilö ole selväsi psykoottinen (=mielisairas) 2.Hoitamatta jättäminen pahentaisi sairautta, ja/tai itsensä taikka muitten ihmisten turvallisuutta 3.Muita mielenterveyspalvelujen muotoja ei voida tapauksessa soveltaa ...

Koska laitospaikkoja ei kuitenkaan ole riittävästi (syystä että laitoshoitoa joistain syistä alettiin joitakin vuosikymmeniä sitten katsoa "vanhentuneeksi" hoitomuodoksi), on periaate "purkkien kanssa kotiin" tullut varsin yleiseksi. Monesti kai tuntuu, että yksin pilleripurkkien kanssa kotona ei ainakaan hyvin paranna näitä sairauksia monestikaan?

Sen sijaan psykiatria ei ole näennäestiedettä (=pseudotiedettä), koska ihmisten käyttäytymisen ja mieleterveyden oireet ovat todellisia. Niille on tarvetta edelleen, eikä yksinkertaistetut hoitomuodot ole ainakaan vähentäneet näitä tarpeita. Ongelma vain on siinä, että jokainen ihminen on yksilöllinen niin terveenä kuin sairastuttuaankin. Oliko sitten tietty ryhmä edelleen, jonka on vaikea nähdä että itsekin voisi sairastua?
Kuitenkin on nähtävissä selvästi, että nykyinen psykiatrinen hoito on etenkin yksilön lisääntyviin tarpeisiin nähden varsin puutteellista, jota lisää vielä monin paikon puutteelliset resurssit mm.nykyisten laitospaikkojen määrässä.

Ihmisten tarpeisiin kuitenkin pitäisi yhteiskunnan vastata. Aina se ei ole helppoa käytännössäkään. Ja jos talouspäättäjät eivät rahanyörejä aukaise, niin sitä kautta ei asiat ole helpottaneet. Millaiset olisivat sitten oikeat tarpeet, siten että hoitoa tarvitsevat tuntisivat saavansa oikeasti apua ja helpotusta elämäänsä?
Tässä on paljon kartoittamatonta, sillä ihmiset käsityksieni mukaan kaipaavat yhä yksilöllisempää apua. Ja yhä yksilöllisempi apu vielä paitsi niitä resursseja, niin myöskin aikaa ja energiaa paljon hoitohenkilökunnalta. Mihin ja millaisiin hoitomuotoihin mielenterveysalan resursseja sitten pitäisi jakaa? Tämä kysymys on kai melko avoin, sillä kaiketi on niin, että nykyisin hoidon tarvisijoista liian harvat kokevat saavansa apua, eli millaista apua he sitten todella haluavat? Tätä kysymystä kai pitäisi kartoittaa paljon lisää ja paljon tarkemmin ...

Anonyymi kirjoitti:

Unohdetaan tässä keskustelussa, että miten paljon mielenterveystyö on muuttunut kuitenkin suhteellisen lyhyellä aikajänteellä. Ei siitä niin hirveän monta vuosikymmentä ole kun esim.neurokirurgisia leikkauksia (esim.lobotomia) sai tehdä jopa ilman potilaan suostumusta. Mitkä sitten lienevät ne menetelmät että ne tyydyttäisivät kaikkia?

Suurin murhe yleensä psykiatrissa on maan laajuisesti resurssipula. Lisäksi laitoshoidosta on hyvin pitkälle luovuttu, verrattuna vielä 30-40 vuoden takaiseen. Ja olihan Harjamäen sairaalakin pitkään yksi koko maan suurimmista alallaan, yli 1000 potilaspaikkaa parhaimmillaan, ja noin 600 työntekijää.

Lääkekeskeisyys on varmasti yksi suurimmista, ellei jopa se suurinkin, ongelmista jotka ovat syntyneet kun mm.laitoshoidosta on luovuttu. Lisäksi on tiedossa että monet samanaikaisesti käytetyt lääkkeet voivat aiheuttaa pahempia oireita, kun mitä ilman lääkitystä. Ja psyykelääkkeet toimivat monesti vieläpä varsin yksilöllisellä tavalla eri käyttäjiin.
Keskusteluterapia olisi varmasti pätevä hoitomuoto, mutta jonot ovat pitkät, eikä P-Savo taida tässä mielessä olla edes maan pahimpia ongelma-alueita nykyään. Jos ei ole henkilökuntaa, eikä resursseja järjestää potilaan tahtomia hoitotapoja, niin minkäs voi?

Kuitenkaan psykiatrista pakkohoitoa ("tahdosta riippumaton hoito") ei toteuteta ellei : 1.Henkilö ole selväsi psykoottinen (=mielisairas) 2.Hoitamatta jättäminen pahentaisi sairautta, ja/tai itsensä taikka muitten ihmisten turvallisuutta 3.Muita mielenterveyspalvelujen muotoja ei voida tapauksessa soveltaa ...

Koska laitospaikkoja ei kuitenkaan ole riittävästi (syystä että laitoshoitoa joistain syistä alettiin joitakin vuosikymmeniä sitten katsoa "vanhentuneeksi" hoitomuodoksi), on periaate "purkkien kanssa kotiin" tullut varsin yleiseksi. Monesti kai tuntuu, että yksin pilleripurkkien kanssa kotona ei ainakaan hyvin paranna näitä sairauksia monestikaan?

Sen sijaan psykiatria ei ole näennäestiedettä (=pseudotiedettä), koska ihmisten käyttäytymisen ja mieleterveyden oireet ovat todellisia. Niille on tarvetta edelleen, eikä yksinkertaistetut hoitomuodot ole ainakaan vähentäneet näitä tarpeita. Ongelma vain on siinä, että jokainen ihminen on yksilöllinen niin terveenä kuin sairastuttuaankin. Oliko sitten tietty ryhmä edelleen, jonka on vaikea nähdä että itsekin voisi sairastua?
Kuitenkin on nähtävissä selvästi, että nykyinen psykiatrinen hoito on etenkin yksilön lisääntyviin tarpeisiin nähden varsin puutteellista, jota lisää vielä monin paikon puutteelliset resurssit mm.nykyisten laitospaikkojen määrässä.

Ihmisten tarpeisiin kuitenkin pitäisi yhteiskunnan vastata. Aina se ei ole helppoa käytännössäkään. Ja jos talouspäättäjät eivät rahanyörejä aukaise, niin sitä kautta ei asiat ole helpottaneet. Millaiset olisivat sitten oikeat tarpeet, siten että hoitoa tarvitsevat tuntisivat saavansa oikeasti apua ja helpotusta elämäänsä?
Tässä on paljon kartoittamatonta, sillä ihmiset käsityksieni mukaan kaipaavat yhä yksilöllisempää apua. Ja yhä yksilöllisempi apu vielä paitsi niitä resursseja, niin myöskin aikaa ja energiaa paljon hoitohenkilökunnalta. Mihin ja millaisiin hoitomuotoihin mielenterveysalan resursseja sitten pitäisi jakaa? Tämä kysymys on kai melko avoin, sillä kaiketi on niin, että nykyisin hoidon tarvisijoista liian harvat kokevat saavansa apua, eli millaista apua he sitten todella haluavat? Tätä kysymystä kai pitäisi kartoittaa paljon lisää ja paljon tarkemmin ...

Lue lisää

Edelliselle kirjoittajalle: mainitsit, että ei ole montaakaan vuosikymmentä siitä, kun psykiatriassa käytettiin potilaiden hoidossa neurokirurgisia leikkauksia, eli lobotomioita, ilman potilaan suostumusta. Hyväksytkö itse kyseisen/ tai muut vastaavanlaiset toimintaperiaatteet ja tavat toimia? Ja millä tavalla näet hoitotapojen muuttuneen "lyhyellä aikajänteellä"?

Miksi otit esille pakkohoitoperusteet? Kyseiset M1-lähetteet ja päätökset saatetaan tehdä omien tekemien potilaasta tehtyjen omien tulkintojen ja asenteellisuuden perusteella. Jopa joidenkin potilaiden oireita liioitellen. Tätä on myös tapahtunut ainakin kuluneina vuosikymmeninä. Sitä en tiedä, tapahtuuko edelleenkin. Koska kuten edellinen kirjoittaja "asiantuntevasti" totesi, niin terveydenhuoltoa, ja etenkin psykiatriaa vaivaa vakava resurssivaje, niin rahojen, kuin henkilöstömäärien osalta.

Väittämääsi, että psykiatria ei ole, tai voi olla pseudotiedettä perustelullasi, että "ihmisen käyttäytymisen ja mielenterveyden oireet ovat todellisia", kuittaan siinä mielessä oikeaksi, että eiväthän mitkään ihmisen tekemät aistihavainnotkaan ole koskaan mielikuvitusta, mutta että kaikki on silti useimmiten pelkkää tulkintaa, varsinkin kun sen, tai toisen ihmisen tekemät havainnot tulkitsee ja tekee hänen ulkopuolella oleva henkilö. Kaikki siis voi olla pelkkää tulkintaa. Toinen asia on kokonaan sekin, että pitäisikö ja tarvitsisiko esim. psykoottisista oireista kärsivä, tai sellaiseksi tulkittu lääkitä zombiksi, vai riittäisikö hänen hoidokseen kenties lääkkeettömät keinot. Koska useimmat psykoosit, tai niiden kesto on lyhytaikainen. Sama koskee pakkohoitopäätöksiä ja niiden kriteerejä. Useimmissa tapauksissa on saatettu historian aikana, tai saatetaan edelleenkin tehdä melkoisia ylilyöntejä. Esim. ihmisoikeudet, tai potilaiden oikeuksien toteutuminen ovat sellainen asia, josta ei edes saisi puhua, tai niitä ei alalla noudateta.

Laitospaikkojen, eikä edes pelkkien määrärahojen ja resurssien lisääminenkään automaattisesti korjaa kaikkia ns. valuvikoja. Ihmisten oireiden taustalla olevat syyt ja ongelmien ratkaisemiseen keskittyvä hoito jää kokonaan tekemättä. Ylipäätään jo se psykiatriassa oleva liiallinen diagnoosi ja lääkekeskeisyys ovat niitä yksiä suurimpia syitä siihen, miksi se hoito ei vaan toimi. Takerrutaan aivan liikaa niihin. Lopulta ihminen nähdään vain friikkinä, tai sairaana, eikä keskitytä jokaisen mahdollisiin potentiaalisiin kykyihin, tai nähdä ihmistä kokonaisuutena. Lääkkeetkin aiheuttavat monille ihmisille ongelmia, haittavaikutusten muodossa. Jos psykiatriaa ja sen käyttämiä hoitometelmiä ei uudisteta, lääkkeettömämpään ja kutakin ihmistä yksilöllisesti hoitavaan suuntaan, niin ei kovin hyvältä näytä.

Tuohon kysymykseesi vastaten: Oikealla tavalla tehtyjen galluppien kohdentaminen ja tekeminen mahdollisimmat laajoine kysymyksineen suurempaan osaan väestöä saattaisi ehkä olla ja toimia avuksi alalla toimivillekin.

Yksi tapa monista lukuisista rinnalla olevista on toki se, jota tutkijat jo vähän aikaa sitten ehdottivatkin, että netissä avattaisiin ns. itsehoitolinkki, tai verkko, josta jokainen saisi apua itselleen niin tarvittessa. Se ainakin vähentäisi terveydenhuollossa nyt päällä olevaa kuormitusta. Ja siinä toki säästettäisiin rahaa. Mutta se on vain yksi keino.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliselle kirjoittajalle: mainitsit, että ei ole montaakaan vuosikymmentä siitä, kun psykiatriassa käytettiin potilaiden hoidossa neurokirurgisia leikkauksia, eli lobotomioita, ilman potilaan suostumusta. Hyväksytkö itse kyseisen/ tai muut vastaavanlaiset toimintaperiaatteet ja tavat toimia? Ja millä tavalla näet hoitotapojen muuttuneen "lyhyellä aikajänteellä"?

Miksi otit esille pakkohoitoperusteet? Kyseiset M1-lähetteet ja päätökset saatetaan tehdä omien tekemien potilaasta tehtyjen omien tulkintojen ja asenteellisuuden perusteella. Jopa joidenkin potilaiden oireita liioitellen. Tätä on myös tapahtunut ainakin kuluneina vuosikymmeninä. Sitä en tiedä, tapahtuuko edelleenkin. Koska kuten edellinen kirjoittaja "asiantuntevasti" totesi, niin terveydenhuoltoa, ja etenkin psykiatriaa vaivaa vakava resurssivaje, niin rahojen, kuin henkilöstömäärien osalta.

Väittämääsi, että psykiatria ei ole, tai voi olla pseudotiedettä perustelullasi, että "ihmisen käyttäytymisen ja mielenterveyden oireet ovat todellisia", kuittaan siinä mielessä oikeaksi, että eiväthän mitkään ihmisen tekemät aistihavainnotkaan ole koskaan mielikuvitusta, mutta että kaikki on silti useimmiten pelkkää tulkintaa, varsinkin kun sen, tai toisen ihmisen tekemät havainnot tulkitsee ja tekee hänen ulkopuolella oleva henkilö. Kaikki siis voi olla pelkkää tulkintaa. Toinen asia on kokonaan sekin, että pitäisikö ja tarvitsisiko esim. psykoottisista oireista kärsivä, tai sellaiseksi tulkittu lääkitä zombiksi, vai riittäisikö hänen hoidokseen kenties lääkkeettömät keinot. Koska useimmat psykoosit, tai niiden kesto on lyhytaikainen. Sama koskee pakkohoitopäätöksiä ja niiden kriteerejä. Useimmissa tapauksissa on saatettu historian aikana, tai saatetaan edelleenkin tehdä melkoisia ylilyöntejä. Esim. ihmisoikeudet, tai potilaiden oikeuksien toteutuminen ovat sellainen asia, josta ei edes saisi puhua, tai niitä ei alalla noudateta.

Laitospaikkojen, eikä edes pelkkien määrärahojen ja resurssien lisääminenkään automaattisesti korjaa kaikkia ns. valuvikoja. Ihmisten oireiden taustalla olevat syyt ja ongelmien ratkaisemiseen keskittyvä hoito jää kokonaan tekemättä. Ylipäätään jo se psykiatriassa oleva liiallinen diagnoosi ja lääkekeskeisyys ovat niitä yksiä suurimpia syitä siihen, miksi se hoito ei vaan toimi. Takerrutaan aivan liikaa niihin. Lopulta ihminen nähdään vain friikkinä, tai sairaana, eikä keskitytä jokaisen mahdollisiin potentiaalisiin kykyihin, tai nähdä ihmistä kokonaisuutena. Lääkkeetkin aiheuttavat monille ihmisille ongelmia, haittavaikutusten muodossa. Jos psykiatriaa ja sen käyttämiä hoitometelmiä ei uudisteta, lääkkeettömämpään ja kutakin ihmistä yksilöllisesti hoitavaan suuntaan, niin ei kovin hyvältä näytä.

Tuohon kysymykseesi vastaten: Oikealla tavalla tehtyjen galluppien kohdentaminen ja tekeminen mahdollisimmat laajoine kysymyksineen suurempaan osaan väestöä saattaisi ehkä olla ja toimia avuksi alalla toimivillekin.

Yksi tapa monista lukuisista rinnalla olevista on toki se, jota tutkijat jo vähän aikaa sitten ehdottivatkin, että netissä avattaisiin ns. itsehoitolinkki, tai verkko, josta jokainen saisi apua itselleen niin tarvittessa. Se ainakin vähentäisi terveydenhuollossa nyt päällä olevaa kuormitusta. Ja siinä toki säästettäisiin rahaa. Mutta se on vain yksi keino.

Lue lisää

Lisäys edelliseen: tietyissä tilanteissa, kuten huumepsykoosikohtauksissa rauhoittavien lääkkeiden käyttö voi olla ja on perusteltua ja hyväksyttävääkin. Mutta kyseisiä lääkkeitä, kuten neuroleptejä ei tulisi koskaan määrätä ihmiselle koko elinajaksi käytettäväksi. Niiden käyttäminen tulisi aina olla vain lyhytkestoista Ihmisten elämässä ja oireiden taustalla olevia syitä ei ratkota millään lääkkeillä. Eikä tätä tapaa toimia voi perustella millään resurssipulalla. Koska tätä samaa toimintatapaa on tehty jo useamman vuosikymmenen ajan. Tavassa ajatella ei ole tapahtunut alalla keskuudessa toimivien keskuudessa mitään muutosta.

Ihmsiiä autetaan mm. keskustelulla ja elämässä olevien eri osatekijöiden selvittelemisellä. Eli onko tausta-asiat, kuten talous, sosiaaliset, tai perhesuhteet kunnossa, stressiä aiheuttavien asioiden selvitteleminen ja vähentäminen, levon, ja ravinnon saannin merkitys, ja onko kyseisellä henkilöllä toimiva tukiverkosto jne. Ja kysymällä, mitä kukin potilas haluaa omalta hoidoltaan.

Anonyymi kirjoitti:

Unohdetaan tässä keskustelussa, että miten paljon mielenterveystyö on muuttunut kuitenkin suhteellisen lyhyellä aikajänteellä. Ei siitä niin hirveän monta vuosikymmentä ole kun esim.neurokirurgisia leikkauksia (esim.lobotomia) sai tehdä jopa ilman potilaan suostumusta. Mitkä sitten lienevät ne menetelmät että ne tyydyttäisivät kaikkia?

Suurin murhe yleensä psykiatrissa on maan laajuisesti resurssipula. Lisäksi laitoshoidosta on hyvin pitkälle luovuttu, verrattuna vielä 30-40 vuoden takaiseen. Ja olihan Harjamäen sairaalakin pitkään yksi koko maan suurimmista alallaan, yli 1000 potilaspaikkaa parhaimmillaan, ja noin 600 työntekijää.

Lääkekeskeisyys on varmasti yksi suurimmista, ellei jopa se suurinkin, ongelmista jotka ovat syntyneet kun mm.laitoshoidosta on luovuttu. Lisäksi on tiedossa että monet samanaikaisesti käytetyt lääkkeet voivat aiheuttaa pahempia oireita, kun mitä ilman lääkitystä. Ja psyykelääkkeet toimivat monesti vieläpä varsin yksilöllisellä tavalla eri käyttäjiin.
Keskusteluterapia olisi varmasti pätevä hoitomuoto, mutta jonot ovat pitkät, eikä P-Savo taida tässä mielessä olla edes maan pahimpia ongelma-alueita nykyään. Jos ei ole henkilökuntaa, eikä resursseja järjestää potilaan tahtomia hoitotapoja, niin minkäs voi?

Kuitenkaan psykiatrista pakkohoitoa ("tahdosta riippumaton hoito") ei toteuteta ellei : 1.Henkilö ole selväsi psykoottinen (=mielisairas) 2.Hoitamatta jättäminen pahentaisi sairautta, ja/tai itsensä taikka muitten ihmisten turvallisuutta 3.Muita mielenterveyspalvelujen muotoja ei voida tapauksessa soveltaa ...

Koska laitospaikkoja ei kuitenkaan ole riittävästi (syystä että laitoshoitoa joistain syistä alettiin joitakin vuosikymmeniä sitten katsoa "vanhentuneeksi" hoitomuodoksi), on periaate "purkkien kanssa kotiin" tullut varsin yleiseksi. Monesti kai tuntuu, että yksin pilleripurkkien kanssa kotona ei ainakaan hyvin paranna näitä sairauksia monestikaan?

Sen sijaan psykiatria ei ole näennäestiedettä (=pseudotiedettä), koska ihmisten käyttäytymisen ja mieleterveyden oireet ovat todellisia. Niille on tarvetta edelleen, eikä yksinkertaistetut hoitomuodot ole ainakaan vähentäneet näitä tarpeita. Ongelma vain on siinä, että jokainen ihminen on yksilöllinen niin terveenä kuin sairastuttuaankin. Oliko sitten tietty ryhmä edelleen, jonka on vaikea nähdä että itsekin voisi sairastua?
Kuitenkin on nähtävissä selvästi, että nykyinen psykiatrinen hoito on etenkin yksilön lisääntyviin tarpeisiin nähden varsin puutteellista, jota lisää vielä monin paikon puutteelliset resurssit mm.nykyisten laitospaikkojen määrässä.

Ihmisten tarpeisiin kuitenkin pitäisi yhteiskunnan vastata. Aina se ei ole helppoa käytännössäkään. Ja jos talouspäättäjät eivät rahanyörejä aukaise, niin sitä kautta ei asiat ole helpottaneet. Millaiset olisivat sitten oikeat tarpeet, siten että hoitoa tarvitsevat tuntisivat saavansa oikeasti apua ja helpotusta elämäänsä?
Tässä on paljon kartoittamatonta, sillä ihmiset käsityksieni mukaan kaipaavat yhä yksilöllisempää apua. Ja yhä yksilöllisempi apu vielä paitsi niitä resursseja, niin myöskin aikaa ja energiaa paljon hoitohenkilökunnalta. Mihin ja millaisiin hoitomuotoihin mielenterveysalan resursseja sitten pitäisi jakaa? Tämä kysymys on kai melko avoin, sillä kaiketi on niin, että nykyisin hoidon tarvisijoista liian harvat kokevat saavansa apua, eli millaista apua he sitten todella haluavat? Tätä kysymystä kai pitäisi kartoittaa paljon lisää ja paljon tarkemmin ...

Lue lisää

Jos jokaiselta potilaalta, ja joidenkin kohdalla pitkäaikaisesti oireilevien potilaiden omaisilta kysyttäisiin, mitä he itse toivoisivat heille annettavalta palvelulta, tai hoidolta, niin se voisi muuttaa aika tavalla psykiatriaakin. Ja jos jokaisen oireilevan ihmisen kohdalla keskityttäisiin sairauksiin ja diagnoosiin tuijottamisen ja lääkekeskeisen toimintavan sijasta henkistä pahoinvointia vähentävien tekijöiden poistamiseen ja henkistä hyvinvointia lisäävien tekijöiden parantamiseen, ja yksilöllisen hoidon toteuttamiseen, niin se olisi myös yksi keino. Ylipäätään painopiste pitäisi olla hyvinvoinnin lisääminen. Lääkkeillä hoidetaan nykyisinkin vain oireita, eli ne ja laitoshoitopaikkojen lisääminen eivät ole ratkaisu näihin ongelmiin.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliselle kirjoittajalle: mainitsit, että ei ole montaakaan vuosikymmentä siitä, kun psykiatriassa käytettiin potilaiden hoidossa neurokirurgisia leikkauksia, eli lobotomioita, ilman potilaan suostumusta. Hyväksytkö itse kyseisen/ tai muut vastaavanlaiset toimintaperiaatteet ja tavat toimia? Ja millä tavalla näet hoitotapojen muuttuneen "lyhyellä aikajänteellä"?

Miksi otit esille pakkohoitoperusteet? Kyseiset M1-lähetteet ja päätökset saatetaan tehdä omien tekemien potilaasta tehtyjen omien tulkintojen ja asenteellisuuden perusteella. Jopa joidenkin potilaiden oireita liioitellen. Tätä on myös tapahtunut ainakin kuluneina vuosikymmeninä. Sitä en tiedä, tapahtuuko edelleenkin. Koska kuten edellinen kirjoittaja "asiantuntevasti" totesi, niin terveydenhuoltoa, ja etenkin psykiatriaa vaivaa vakava resurssivaje, niin rahojen, kuin henkilöstömäärien osalta.

Väittämääsi, että psykiatria ei ole, tai voi olla pseudotiedettä perustelullasi, että "ihmisen käyttäytymisen ja mielenterveyden oireet ovat todellisia", kuittaan siinä mielessä oikeaksi, että eiväthän mitkään ihmisen tekemät aistihavainnotkaan ole koskaan mielikuvitusta, mutta että kaikki on silti useimmiten pelkkää tulkintaa, varsinkin kun sen, tai toisen ihmisen tekemät havainnot tulkitsee ja tekee hänen ulkopuolella oleva henkilö. Kaikki siis voi olla pelkkää tulkintaa. Toinen asia on kokonaan sekin, että pitäisikö ja tarvitsisiko esim. psykoottisista oireista kärsivä, tai sellaiseksi tulkittu lääkitä zombiksi, vai riittäisikö hänen hoidokseen kenties lääkkeettömät keinot. Koska useimmat psykoosit, tai niiden kesto on lyhytaikainen. Sama koskee pakkohoitopäätöksiä ja niiden kriteerejä. Useimmissa tapauksissa on saatettu historian aikana, tai saatetaan edelleenkin tehdä melkoisia ylilyöntejä. Esim. ihmisoikeudet, tai potilaiden oikeuksien toteutuminen ovat sellainen asia, josta ei edes saisi puhua, tai niitä ei alalla noudateta.

Laitospaikkojen, eikä edes pelkkien määrärahojen ja resurssien lisääminenkään automaattisesti korjaa kaikkia ns. valuvikoja. Ihmisten oireiden taustalla olevat syyt ja ongelmien ratkaisemiseen keskittyvä hoito jää kokonaan tekemättä. Ylipäätään jo se psykiatriassa oleva liiallinen diagnoosi ja lääkekeskeisyys ovat niitä yksiä suurimpia syitä siihen, miksi se hoito ei vaan toimi. Takerrutaan aivan liikaa niihin. Lopulta ihminen nähdään vain friikkinä, tai sairaana, eikä keskitytä jokaisen mahdollisiin potentiaalisiin kykyihin, tai nähdä ihmistä kokonaisuutena. Lääkkeetkin aiheuttavat monille ihmisille ongelmia, haittavaikutusten muodossa. Jos psykiatriaa ja sen käyttämiä hoitometelmiä ei uudisteta, lääkkeettömämpään ja kutakin ihmistä yksilöllisesti hoitavaan suuntaan, niin ei kovin hyvältä näytä.

Tuohon kysymykseesi vastaten: Oikealla tavalla tehtyjen galluppien kohdentaminen ja tekeminen mahdollisimmat laajoine kysymyksineen suurempaan osaan väestöä saattaisi ehkä olla ja toimia avuksi alalla toimivillekin.

Yksi tapa monista lukuisista rinnalla olevista on toki se, jota tutkijat jo vähän aikaa sitten ehdottivatkin, että netissä avattaisiin ns. itsehoitolinkki, tai verkko, josta jokainen saisi apua itselleen niin tarvittessa. Se ainakin vähentäisi terveydenhuollossa nyt päällä olevaa kuormitusta. Ja siinä toki säästettäisiin rahaa. Mutta se on vain yksi keino.

Lue lisää

Mielenterveyspalveluissa on tapahtunut huimia harppauksia. Alle 50 vuotta sitten neurokirurgisia leikkauksia tehtiin vielä, ja vieläpä ilman potilaan suostumusta.

Pakkohoitoperusteita voidaan toki tehdä, ja varmasti aika ajoin tehdään edeleenkin virheellisin perustein. Toisaalta ketä siinä sitten pitäisi uskoa?! Tarkoitus on kuitenkin ehkäistä joko sairauden paheneminen, taikka se että potilas vahingoittaisi mahdollisesti toisia taikka itseään. Jos hoidon perusteet on tehty väärin, niin täytyisi sangen nopeasi pystyä se myöskin toteamaan potilaan käytöksen normaaliudesta, ja siten koko pakkohoitopäätös kumoamaan.
Pakkohoitopäätösen lisäksi ei ole mitään pakollisia syitä osallistua mielenterveyspalveluihin. Hyvin monet kuitenkin jopa jonottavat niihin.

Suurin hoitotapojen muutos viimeisten noin 30 vuoden aikana on ollut laitospaikkojen suuri karsiminen. Yksin se on monilla paikkakunnilla lisännyt suuressa määrin jonotusta mielenterveyspalveluihin. Sikäli on kyllä kyseenalaista se, että pitäisikö laitoshoitoa kuitenkin nykyisestään nostaa?

Ehdottomasti myös mielenterveyspalveluissa pitäisi potilasta osata kuunnella. Tätä täytyisi kehittää, mutta tosiasia myöskin on, että täysin yksilöllisten hoitojen kehittämiset syövät eniten niitä resursseja. Sikäli kai osin on ajateltu, että "perustyö" on yhteiskunnan ja ihmisten hyvinvoinnin kehittämistä yleensä. Mutta tämä kehityksen tuloksena ei ainakaan vielä ole loppunut tarve mielenterveyspalveluille.

Lääkehoidoista olen kyllä samaa mieltä : vahvoja lääkkeitä ei pitäisi määrätä pitkiksi ajoiksi, saati eliniäksi. Kuitenkin lääkkeitten tarkoitus ei ole turruttaa oireita, vaan parantaa niitä?

Täysin yksilöllisissä hoidoissa on kuitenkin toteuttamisongelmia : Miten ne saadaan varsinkin nykyisillä kotihoito - tavoilla toteutettua? Tärkeintä lienee kuitenkin se, että potilaan ja hoitohenkilökunnan välillä olisi rehellinen luottamus- ja keskusteluyhteys, jossa potilaan toiveita osattaisiin kuulla niin pitkälle kuin se suinkin vain on mahdollista?

Anonyymi kirjoitti:

Mielenterveyspalveluissa on tapahtunut huimia harppauksia. Alle 50 vuotta sitten neurokirurgisia leikkauksia tehtiin vielä, ja vieläpä ilman potilaan suostumusta.

Pakkohoitoperusteita voidaan toki tehdä, ja varmasti aika ajoin tehdään edeleenkin virheellisin perustein. Toisaalta ketä siinä sitten pitäisi uskoa?! Tarkoitus on kuitenkin ehkäistä joko sairauden paheneminen, taikka se että potilas vahingoittaisi mahdollisesti toisia taikka itseään. Jos hoidon perusteet on tehty väärin, niin täytyisi sangen nopeasi pystyä se myöskin toteamaan potilaan käytöksen normaaliudesta, ja siten koko pakkohoitopäätös kumoamaan.
Pakkohoitopäätösen lisäksi ei ole mitään pakollisia syitä osallistua mielenterveyspalveluihin. Hyvin monet kuitenkin jopa jonottavat niihin.

Suurin hoitotapojen muutos viimeisten noin 30 vuoden aikana on ollut laitospaikkojen suuri karsiminen. Yksin se on monilla paikkakunnilla lisännyt suuressa määrin jonotusta mielenterveyspalveluihin. Sikäli on kyllä kyseenalaista se, että pitäisikö laitoshoitoa kuitenkin nykyisestään nostaa?

Ehdottomasti myös mielenterveyspalveluissa pitäisi potilasta osata kuunnella. Tätä täytyisi kehittää, mutta tosiasia myöskin on, että täysin yksilöllisten hoitojen kehittämiset syövät eniten niitä resursseja. Sikäli kai osin on ajateltu, että "perustyö" on yhteiskunnan ja ihmisten hyvinvoinnin kehittämistä yleensä. Mutta tämä kehityksen tuloksena ei ainakaan vielä ole loppunut tarve mielenterveyspalveluille.

Lääkehoidoista olen kyllä samaa mieltä : vahvoja lääkkeitä ei pitäisi määrätä pitkiksi ajoiksi, saati eliniäksi. Kuitenkin lääkkeitten tarkoitus ei ole turruttaa oireita, vaan parantaa niitä?

Täysin yksilöllisissä hoidoissa on kuitenkin toteuttamisongelmia : Miten ne saadaan varsinkin nykyisillä kotihoito - tavoilla toteutettua? Tärkeintä lienee kuitenkin se, että potilaan ja hoitohenkilökunnan välillä olisi rehellinen luottamus- ja keskusteluyhteys, jossa potilaan toiveita osattaisiin kuulla niin pitkälle kuin se suinkin vain on mahdollista?

Lue lisää

Yksi varteenotettava teoria sille, miksi nykyään on niin paljon henkistä pahoinvointia, tai niin moni kokee kuormittumista, voi olla siinä, että paitsi ulkoiset maailmassa tapahtumat, asiat ja tilanteet, kuten sodat, tai nyt jo hieman laantunut, mutta taannoin jyllännyt koronapandemia, elämässä päällä olevat stressitilanteet, ja yksinäisyys lisäsivät oireilua. Mutta kyllä ihmiset joskus heijastelevat omalla käytöksellään, tai muulla tavoin myös yhteiskunnassa ja ympäristössä tapahtuvia olosuhteita ja tilanteita. Jos ympäristö on jollakin tavalla stressaava, liian kuormittava, tai vaativa, tai kokee elämässään epävarmuutta, jotkut reagoivat niihin vaikkapa ahdistumalla. Ei yhteiskunta, tai siinä olevat järjestelmät ja niiden toimivuus ole koskaan täysin "valmis", tai täydellinen

Siinä mielessä myös mielenterveyden puolella pitäisi ottaa, tai sitä työtä tehdessä ja käytettäviä hoitomuotoja ja keinoja viitoittavaksi ohjenuoraksi, tai teemaksi: oikeasti se hyvinvoinnin ja terveyden positiivisella ja konkreettisella tavalla edistäminen, vaikka sitten netissä, tai ilmaispalvelujen kautta toteutettavien annettavin käytännön ohjein, esim. eteen tulevissa ongelmatilanteissa, nk. THL: organisaatio itse omassa logossaan sitä mainostaa olevansa ja että se edistää kaikkien kansalaisten hyvinvointia ja terveyttä. Sitä pitää tehdä konkreettisesti, antamalla vaikka hyviä elämäntapaohjeita terveelliseen, hyvinvointia luovaan ja tasapainoa tuovaan elämään. Siitäkin voisi olla enemmän hyötyä, kuin sairauksien medikalisoinnista, tai diagnoosiin tuijottamisesta, kaikkien vaatimista olla "normaali", tai samanlainen ( mitä ne sitten ikinä ovatkin, tai liiallisesta lääkkeiden käyttämiseen painottamisesta. Mitä ainakin viime vuosikymmeninä erittäin paljon painotettiin, tai pidettiin ns. "psykiatrian kulmakivenä". Tarvittaisiin takaisin paluuta ns. ruohonjuuritasolle. Eli mm. sairauksien ennaltaehkäisyyn, yhteisöllisyyden lisäämiseen positiivisella tavalla, ja jokaisen yksilön oikealla tavalla tukemiseen siellä yhteisön sisällä.

Anonyymi kirjoitti:

Yksi varteenotettava teoria sille, miksi nykyään on niin paljon henkistä pahoinvointia, tai niin moni kokee kuormittumista, voi olla siinä, että paitsi ulkoiset maailmassa tapahtumat, asiat ja tilanteet, kuten sodat, tai nyt jo hieman laantunut, mutta taannoin jyllännyt koronapandemia, elämässä päällä olevat stressitilanteet, ja yksinäisyys lisäsivät oireilua. Mutta kyllä ihmiset joskus heijastelevat omalla käytöksellään, tai muulla tavoin myös yhteiskunnassa ja ympäristössä tapahtuvia olosuhteita ja tilanteita. Jos ympäristö on jollakin tavalla stressaava, liian kuormittava, tai vaativa, tai kokee elämässään epävarmuutta, jotkut reagoivat niihin vaikkapa ahdistumalla. Ei yhteiskunta, tai siinä olevat järjestelmät ja niiden toimivuus ole koskaan täysin "valmis", tai täydellinen

Siinä mielessä myös mielenterveyden puolella pitäisi ottaa, tai sitä työtä tehdessä ja käytettäviä hoitomuotoja ja keinoja viitoittavaksi ohjenuoraksi, tai teemaksi: oikeasti se hyvinvoinnin ja terveyden positiivisella ja konkreettisella tavalla edistäminen, vaikka sitten netissä, tai ilmaispalvelujen kautta toteutettavien annettavin käytännön ohjein, esim. eteen tulevissa ongelmatilanteissa, nk. THL: organisaatio itse omassa logossaan sitä mainostaa olevansa ja että se edistää kaikkien kansalaisten hyvinvointia ja terveyttä. Sitä pitää tehdä konkreettisesti, antamalla vaikka hyviä elämäntapaohjeita terveelliseen, hyvinvointia luovaan ja tasapainoa tuovaan elämään. Siitäkin voisi olla enemmän hyötyä, kuin sairauksien medikalisoinnista, tai diagnoosiin tuijottamisesta, kaikkien vaatimista olla "normaali", tai samanlainen ( mitä ne sitten ikinä ovatkin, tai liiallisesta lääkkeiden käyttämiseen painottamisesta. Mitä ainakin viime vuosikymmeninä erittäin paljon painotettiin, tai pidettiin ns. "psykiatrian kulmakivenä". Tarvittaisiin takaisin paluuta ns. ruohonjuuritasolle. Eli mm. sairauksien ennaltaehkäisyyn, yhteisöllisyyden lisäämiseen positiivisella tavalla, ja jokaisen yksilön oikealla tavalla tukemiseen siellä yhteisön sisällä.

Lue lisää

Parahin "Anonyymi2022-11-21 17:34:44" : Olet tässä kirjoituksessa aivan oikeassa kaikilta osin. Lisäksi eritoten nuoret kärsivät siitä, kun mielenterveyspalveluja ei ole saatavilla, ja se näkyy liian hyvin mm.lisääntyvinä päihdeongelmina, jotka alkavat yhä nuoremmilla.

Ydinajatus lienee, että kaikkien tarvitsevien pitäisi saada tarpeellista hoitoa, eikä se nykymenetelmillä ole mahdollista. Nykyisin vain akuutit tapaukset otetaan laitospaikoille (jonot on tosiaan todella pitkiä), ja koska byrokratia pyörittää resurssiongelmien kautta yhä useampia apua tarvitsevia, niin pakkohoidon tarpeissakin voi tulla ja tuleekin myös väärintulkitsemista mukaan.

Maailma on kaiketi muuttunut, mutta ei ihan kaikessa oikeaan suuntaan. Aika on sellainen, että se puoltaa menestyjiä ja jopa medioissa voidaan syytellä einiinmenestyviä väliinputoajiksi ja syrjäytyneiksi, varsin kyseenalaisia tälläisen linjaukset. Jos "menestyjät" on yhteiskunnassa toisia parempia, niin miksei heillä ole kykyä auttaa heitä, tai edes ymmärtää ongelmia, jotka tuleva siitä kun yhteiskunta taloudellisesti yms.jakaantuu yhä enemmän ja enemmän kahtia. Siinä on minun mielestäni paljonkin myös mielenterveysongelmien syy, siis yhteiskunnassa, joka jakaa "resurssejaan" liian epätasa-arvoisesti.

Paluu perusasioihin olisi tässäkin mielessä enemmän kuin paikallaan. Eri ihmisiä ja heidän tarpeitaan pitäisi aika kuitenkin pystyä kuuntelemaan, mitään "keskiarvotilannetta" kun ei missään inhimillisessä ja suorassa mielessä ole olemassa. Vaan on vain potilaita ongelmineen, jotka ovat vailla kuuntelua ja ratkaisua, se ei ainakaan ole kovin vähäinen asia.

Anonyymi kirjoitti:

Parahin "Anonyymi2022-11-21 17:34:44" : Olet tässä kirjoituksessa aivan oikeassa kaikilta osin. Lisäksi eritoten nuoret kärsivät siitä, kun mielenterveyspalveluja ei ole saatavilla, ja se näkyy liian hyvin mm.lisääntyvinä päihdeongelmina, jotka alkavat yhä nuoremmilla.

Ydinajatus lienee, että kaikkien tarvitsevien pitäisi saada tarpeellista hoitoa, eikä se nykymenetelmillä ole mahdollista. Nykyisin vain akuutit tapaukset otetaan laitospaikoille (jonot on tosiaan todella pitkiä), ja koska byrokratia pyörittää resurssiongelmien kautta yhä useampia apua tarvitsevia, niin pakkohoidon tarpeissakin voi tulla ja tuleekin myös väärintulkitsemista mukaan.

Maailma on kaiketi muuttunut, mutta ei ihan kaikessa oikeaan suuntaan. Aika on sellainen, että se puoltaa menestyjiä ja jopa medioissa voidaan syytellä einiinmenestyviä väliinputoajiksi ja syrjäytyneiksi, varsin kyseenalaisia tälläisen linjaukset. Jos "menestyjät" on yhteiskunnassa toisia parempia, niin miksei heillä ole kykyä auttaa heitä, tai edes ymmärtää ongelmia, jotka tuleva siitä kun yhteiskunta taloudellisesti yms.jakaantuu yhä enemmän ja enemmän kahtia. Siinä on minun mielestäni paljonkin myös mielenterveysongelmien syy, siis yhteiskunnassa, joka jakaa "resurssejaan" liian epätasa-arvoisesti.

Paluu perusasioihin olisi tässäkin mielessä enemmän kuin paikallaan. Eri ihmisiä ja heidän tarpeitaan pitäisi aika kuitenkin pystyä kuuntelemaan, mitään "keskiarvotilannetta" kun ei missään inhimillisessä ja suorassa mielessä ole olemassa. Vaan on vain potilaita ongelmineen, jotka ovat vailla kuuntelua ja ratkaisua, se ei ainakaan ole kovin vähäinen asia.

Lue lisää

Olet niin oikeassa esille tuomissasi näkökohdissa, etenkin siinä, että tässä yhteiskunnassa mm. huono-osaisuus ja yhteiskunnassa resurssien jakautuminen epätasaisesti aiheuttavat omalta osaltaan ongelmia ihmisille.

Koska on nyt odotettavissa, että tilanne voi kriisiytyä, eli pahentua entisestään, niin tilanteeseen tarvittaisiin monia erilaisia hoitosuuntia ja linjauksia, ja uusia palveluita niiden tarvitsijoille. Tilannettahan pahentaa paitsi apua kipeästi ja nopeasti tarvitsevien määrän kasvaminen ja yhtäaikainen resurssipula. Tästä syystä verkossa avattavien palvelujen järjestämiselle on myös tilausta.

Nyt korkki kiinni. Taidat olla kokemusasiantuntija.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt korkki kiinni. Taidat olla kokemusasiantuntija.

Antamasi bystander että olisimme muka alkoholisti deletoitu.