Miten autan?

Nainen toki päättää omasta kehostaan, mutta tulee samalla vaikuttaneeksi päätöksellään niin monen elämään. En siis koe sekaantuvani toisten asioihin (mähän en siis ole tekemisissä veljeni exän kanssa).

Ihmiset usein vastaavat herkimmin provosoiviin tai kiukkua nostattaviin viesteihin tai kysymyksiin, joihin heillä on jonkinlaisia vastauksia...tämä ei ole oikein kumpaakaan, siksi lienee hiljaista. Mies näkökulmaa en voi tarjota, mutta:

Todella ikävä tilanne, muuta ei voi sanoa. Jos veljen ex ei halua lasta pitää miehen tuesta ja pyynnöistä huolimatta, ovat keinot vähissä. Naista ei tietenkään voi siihen pakottaa niin kuin itsekin sanoit, mutta se ei vähennä miehen tuskaa tuossa tilanteessa.

Jos nainen päätyy aborttiin, et sinä voi juuri tehdä muuta kuin olla veljesi tukena kuuntelemalla ja ymmärtämällä häntä jos hän haluaa puhua asiasta. Ehkä voisit jossain vaiheessa keksiä teille jotain yhteistä mukavaa tekemistä, että valjesi saa muutakin ajateltavaa? Riippuu tietysti ihan veljesi mielentilasta, vieraan ihmisen on tässä vaikea neuvoa. Sinä tunnet veljesi ja osaat ehkä päätellä millaista tukea hän kaipaa. Mitä itse toivoisit sisarustesi/ystävien tekevän jos olisit veljesi paikalla?

Keinot ovat vähissä. Koettakaa pitää keskusteluyhteyttä yllä. Veljesi voisi tarjoutua yksinhuoltajaksi ja voisi pyytää ex:ää antamaan lapsen hänelle. Mokomasta naisen kuvasta toki joutaa päästä eroon.

Voi olla, ettei mieskään säily entisellään abortin jälkeen. Kuolemansurun varjo on pitkä. Älä ainakaan hylkää hädän paikassa, joka saattaa olla syvä ja pitkä.

Tilanne osoittaa nykyisen aborttilainsäädännön ihmisarvoa ja tasa-arvoa loukkaavat virheet: Se

1) ei turvaa kasvavan lapsen henkeä eikä lapsen oikeutta omaan ruumiisesa eikä

2)isän oikeutta lapseensa.

Tapahtuu oikeusmurha kun kolmesta asianosaisesta kahta ei oteta huomioon.

Suostuisiko veljesi ottamaan lapsen itselleen alusta alkaen? Eli jos kyseisen naisen ei synnyttämisen jälkeen tarvitsisi kantaa mitään vastuuta lapsesta, voisi tilanne olla toinen. Onko veljesi valmis tukemisen sijaan ottamaan koko vastuun syntyvästä lapsesta?

Paha varmaan yrittää neuvotella osapuolen kanssa, joka vaikenee vihan muurin takana. Kamalaa kun hän torjuu kaiken avun, oli päätös mikä tahansa...

Meillä on yksi (yllätys)lapsi. Kun hän sai alkunsa, söin sikiölle vaarallisia lääkkeitä ja olin välillä aika masentunut. Miehen kanssa (silloin vielä avokki) oltiin palattu yksiin puolen vuoden tauon ja muiden suhteiden ja syrjähyppyjen jälkeen.

Eli ei kovin hyvä pohja vauvantuloa ajatellen. Päätin kuitenkin riskeerata oman terveyteni ja lopetin lääkityksen kokonaan. Kävin säännöllisesti mtt:ssa juttelemassa. Yllättäen raskausaika sujuikin loistavasti enkä edes pelännyt synnytystä.

Vauvan synnyttyä ja alkahankaluuksien jälkeen imetin melkein vuoden, ennenkuin aloitin taas lääkityksen.

Onneksi olen saanut (ja ottanut vastaan) apua sukulaisilta muilta tahoilta. Suuri apu oli Ensi- ja turvakoti ry:n päiväryhmästä, joita järjestetään eri puolilla suomea.http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/2toiminta/toiminta.html

Meillä on verot ja RAY muut systeemit, miksi niitä ei saisi hyödyntää? tunnen olevani etuoikeutettu, kun olen esikoiseni kanssa saanut apua ihan tavallisissakin asioissa ja huomannut sekä saanut kuulla pärjänneeni kaikesta huolimatta.

Pojalla on kova uhma päällä ja hän on iloinen ja hyvin kehittynyt. Oikea hurmuri!

Avioliittoa on tulee kesällä 3v täyteen ja muksu on parivuotias. Olemme saaneet yksilö ja pariaikoja perheasiainneuvottelukeskukseta. Jonotamme parhaillaan ME-viikonloppuun http://www.memennaaneteenpain.fi/
Mielestämme meillä voisi mennä paljon pahemminkin!