Tervehdys!
Täytän heinäkuussa 20 v. Olen ollut yhdessä mieheni kanssa pian 4 vuotta ja naimisissa olemme olleet elokuussa vuoden. Olen hankkinut itselleni ammatin ja mies valmistuu korkeekoulusta ensi talvena. Nyt olen vakituisesti töissä.
Olen kotoisin paikkakunnalta, jossa asuvat kaikki ystäväni ja perheeni. Mies tulee olemaan töidensä vuoksi paljon poissa kotoa, (viikot pois, v-loput kotona, ehkä ei ihan niinkään usein). Hänellä on jo nyt kouluvaiheessa paljon menoja. Olen siis todella yksinäinen, nykyiseltä paikkakunnalta en tunne ketään.
Tarkoitus olisi siis muuttaa tälle kyseiselle paikkakunnalla, tällä hetkellä asumme 200 km päässä sieltä. Jos minä vain löydän töitä, miehellä sellainen on jo tiedossa ja varmistettu.
No nyt sitten pari viikkoa sitten päätimme jättää ehkäisyn pois ja katsoa mitä milloinkin tapahtuu. Muutto-ajatus syntyi vasta viime viikonloppuna.
Muutosta puhuimme silloin vanhempiemme kanssa ja he sanoivat että voimme asua sielläkin niin kauan ,kunnes löydämme oman asunnon. Siellä on iso talo melkein tyhjillään, kun minä ja siskoni olemme muuttaneet pois. Tarkoitus olisi ruveta ensi kesänä rakentaankin.
Entäs jos nyt sitten käy haikara moikkaamassa?? Jos siis asuisimme vanhemmillani, meillä olisi hyvät mahdollisuudet alkaa rakentamaan, eipä olisi siinä välissä vuokrista murhetta. Vanhemmilleni tämä siis todella sopii.
Mutta voiko niin oikeesti tehdä, että "pidämme sirkusta", vanhempani, veljeni, mieheni ja vauvakin? Emme ole sanoneet vielä tässä vaiheessa mahdollisesta perheenlisäyksestä mitään..
Vai olisko helpompi lakata miettimästä ja asua vuokralla, tosin ei varmasti riitä varat kumpaankin; asuntolainaan ja vuokraan. Vai pitäiskö yrittää etsiä valmis talo? Tosin rakennusvimma olisi kova. Eikä sielläpäin ole pahemmin asuntoja myynnissä. Vai asuisiko vaan vuokralla vielä pari vuotta? Vanhemmat oli sitä mieltä että ei kannata enää siinä vaiheessa, kun kummatkin on töissä.
Antakaa jotakin viisaita ohjeita, jos vaikka joku olisi joskus ollut samanlaisessa tilanteessa.
Tiedän, että olen nuori, mutta meillä on kaikki ihan hyvin, mitään ei olla jätetty kesken eikä mitään.
kiitoksia jo etukäteen ja hyvää kesää kaikille! :)
Täytän heinäkuussa 20 v. Olen ollut yhdessä mieheni kanssa pian 4 vuotta ja naimisissa olemme olleet elokuussa vuoden. Olen hankkinut itselleni ammatin ja mies valmistuu korkeekoulusta ensi talvena. Nyt olen vakituisesti töissä.
Olen kotoisin paikkakunnalta, jossa asuvat kaikki ystäväni ja perheeni. Mies tulee olemaan töidensä vuoksi paljon poissa kotoa, (viikot pois, v-loput kotona, ehkä ei ihan niinkään usein). Hänellä on jo nyt kouluvaiheessa paljon menoja. Olen siis todella yksinäinen, nykyiseltä paikkakunnalta en tunne ketään.
Tarkoitus olisi siis muuttaa tälle kyseiselle paikkakunnalla, tällä hetkellä asumme 200 km päässä sieltä. Jos minä vain löydän töitä, miehellä sellainen on jo tiedossa ja varmistettu.
No nyt sitten pari viikkoa sitten päätimme jättää ehkäisyn pois ja katsoa mitä milloinkin tapahtuu. Muutto-ajatus syntyi vasta viime viikonloppuna.
Muutosta puhuimme silloin vanhempiemme kanssa ja he sanoivat että voimme asua sielläkin niin kauan ,kunnes löydämme oman asunnon. Siellä on iso talo melkein tyhjillään, kun minä ja siskoni olemme muuttaneet pois. Tarkoitus olisi ruveta ensi kesänä rakentaankin.
Entäs jos nyt sitten käy haikara moikkaamassa?? Jos siis asuisimme vanhemmillani, meillä olisi hyvät mahdollisuudet alkaa rakentamaan, eipä olisi siinä välissä vuokrista murhetta. Vanhemmilleni tämä siis todella sopii.
Mutta voiko niin oikeesti tehdä, että "pidämme sirkusta", vanhempani, veljeni, mieheni ja vauvakin? Emme ole sanoneet vielä tässä vaiheessa mahdollisesta perheenlisäyksestä mitään..
Vai olisko helpompi lakata miettimästä ja asua vuokralla, tosin ei varmasti riitä varat kumpaankin; asuntolainaan ja vuokraan. Vai pitäiskö yrittää etsiä valmis talo? Tosin rakennusvimma olisi kova. Eikä sielläpäin ole pahemmin asuntoja myynnissä. Vai asuisiko vaan vuokralla vielä pari vuotta? Vanhemmat oli sitä mieltä että ei kannata enää siinä vaiheessa, kun kummatkin on töissä.
Antakaa jotakin viisaita ohjeita, jos vaikka joku olisi joskus ollut samanlaisessa tilanteessa.
Tiedän, että olen nuori, mutta meillä on kaikki ihan hyvin, mitään ei olla jätetty kesken eikä mitään.
kiitoksia jo etukäteen ja hyvää kesää kaikille! :)
Vastaukset 17
Vanhimmat
ja etsikää valmis talo.. ei se rakentaminen niin henua ole!
Tota noin. Ihan tämmösenä teini-ikäsen äitinä tulee mieleen, et mikä helvetin kiire teillä on saada kaikki heti tänne nyt? Siirtäkää vaikka sitä lapsen hankkimista. Ei ole paljon iloa lapsesta, jonka kanssa ei ehdi yhtään viettää aikaa. Olkaa kaksin vielä hetki. Lapsi sitoo hirveästi ja silloin on ainakin toinen pois rakennuskuvioista. Tuntuu turhan uuvuttavalta.
muuttaa vanhemmille ja rakentaa ja jos tuntuu, et vauva on liikaa kuvioissa vanhempien luona, niin muutatte sitten vuokralle sen kanssa jonnekin... Toisaalta ennen on asuttu aina tollei isovanhempien luona, joten ei se ois eka kerta maailman historiassa.
itse neuvoisin, että muuttaka vahemmille ja aloittakaa talonrakennus, mutta siirtäkä vauvan teko vähän kauemmaksi. Me olemme rakentanut jo reilun vuoden ja ei todellakaa ole mitään herkkua, vaikkei mitään hirveätä rääkiä emme olekaan pitäneet. ehäsyn jätimme pois viime vuoden puolella, koska talomme on etistynyt hyvää vauhtia ja vauvakuume oli hirmusen kova :) Muuttamaan pääsemme toivottavasti syksyllä ja esikoisemme syntyy marraskuun alussa. Mielestäni erittäin onnistunut järjestely: talo valmitumassa ja lapsi tulemassa :)
niin vain tulekaan? Ei se ole niin itsestään selvää että vauva tulee sitten kun tilataan tai tehdään, ainakaan kaikille.. Ei kantsis varmaan ainakaa vauvakuume- tai lapsettomuuspalstalla tuollaista neuvoa antaa. Helppo neuvoa kun itse on tullut raskaaksi tuosta vaan?
Meillä esikoisen laskettu aika kesäkuussa, taloa aletaan rakentamaan ensi keväänä jos saadaan luvat (päästäisiin omaan muuttamaan 2-3v. kuluttua), minä ollut työttömänä puolisen vuotta (tuet minimit), tänään alkoi virallinen äippäloma ja vanhempieni luona asutaan mieheni kanssa.
Toisinaan ihmiset kummastelevat ja varmasti selän takana arvostelua riittää, mutta eipä haittaa meitä, hyvin meillä menee eikä tämä sentään lopullinen tilanne ole! Jos asuttaisiin vuokralla ei meillä olisi mitään mahiksia rakentaa ja jos kerran helpommallakin pääsee niin miksi ei??? Nykymaailmassa kuulostaa varmaan oudolta asua vieläkin "kotona" (tosin asuimme useita vuosia ulkomailla ja suomessakin vuokralla muualla, joten olemme tavallaan "paluumuuttaneet" vanhempieni luo)vaikka ikääkin on jo 24 molemmilla. Minusta on hienoa että omat vanhempani ovat valmiita panostamaan omiin lapsiinsa näin, vaikka olenkin jo aikuinen kuten isoveljenikin, toivon että voin tarjota saman omille lapsilleni. Miksi pitäisi kituuttaa omillaan, kun kerran apu on siinä ihan silmien alla? Kaikilla tämä ei toimi, meillä on onnea ja toimii loistavasti!
Pohtikaa ihan itsekseen mikä olisi teille parasta ja tehkää omat ratkaisunne muiden mielipiteistä välittämättä.
Kiitoksia kaikille!
Saa nähdä mihin tästä päädytään. Mutta no asioilla on tapana järjestyä.
Tuski tästä vuokralle enää mennään, ehkei välttämättä ihan uuteen asuntoon päästä, mutta voihan sitä löytää jonkun kivan myynnissä-olevankin..
Kevättä!
Tiedätkös, tekstistäsi tuntuisi siltä että miehemme saattaisivat olla samalla alalla hommissa, joten viikkojen poissaolot ovat tuttuja, itsekään en tältä paikkakunnalta tällä hetkellä tunne paljoa ihmisiä ja vähän samat muuttamis ja talo asiat on mielessä. Jos haluat vaihtaa kokemuksia mailaa [email protected]
Moi, mulla jokseenkin erilainen tilanne, mutta tiedän tuon 'pähkäily'tunteen..
meillä kävi niin että ensin piti ostaa talo/rakentaa. no ei sitten ruvettukkaan tuumasta toimeen, vaan aateltiin että ihan edullinen vuokrakämppäkin on alla jne. sitten aivan yllättäen tajusin olevani raskaana. sitten taas mietittiin että vuokralla vai oma, kaupungissa vai maalla jne.
voi että ollaan mietitty tota asumista ja paljon. nyt sitten ostettiin talo, jota remontoidaan, tarkoitus olisi se kuukaudessa saada siihen kuntoon että siellä vois 'asua'. jos menee pidemmän aikaa niin vanhempieni luokse mennään evakkoon.
Mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että muuttakaa ja rakentakaa/ ostakaa oma koti. Meillä ratkaiseva tekijä oli se, että en halua viettää äitiyslomaani nykyisellä paikkakunnalla, jossa en tunne ketään.
parempi olla lähellä perhettä ja tuttavia,kun kaiket ´päivät on kotona. ei välttämättä avunkaan takia, vaan oman psyyken.ei tarvi päivästä toiseen miettiä että mitä tekis ym kun voi käydä tuttuja moikkaamassa vauvan kanssa ym. Ja jos rakennusajan asutte vanhempiesi luona, voit itse päästä aika vähällä :) mun on äiti ainakin ihan fiilareissa raskaudesta, ja hyvä ettei neuvolaankin tule mukaan... että tiedän että yksin ei mieheni kanssa jäädä kun lapsi syntyy....
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että äitiyslomaa en kyllä tod. vietä missään paikassa jossa on aina yksin. Kysyisin tuosta kun kirjoitit: "muuttakaa ja rakentakaa/ ostakaa oma koti". Tarkoititko siis että muutettais just näille mun vanhemmille? Vaiko minne?
Tuskin mun porukat nyt ihan pyörtyis jos me sinne muutettais vauvan kanssa. Tosin mun siskokin saa vauvan ja on luonteeltaan vähän sellainen, että luulen että tulee kysymään tulevaisuudessa useasti porukoilta lapsenhoito-apua ja muuta..
Mä olen perheestä ainoa, joka asuu kauempana, mun sisko asuu kahen kilsan päässä porukoista. Siellä tulee käytyä ehkä kerran kuussa, ja täytyy myöntää, että ikävä on välillä tosi kova. Itse muutin kotoa pois 16-vuotiaana, eli melkein neljä vuotta sitten. Eli tuskin porukat pahakseen laittaa että mua alkais näkyyn siellä vähän useemminkin..heh..
Ja se paikkakunta olisi jo siinäkin mielessä hyvä, että siellä on mun kavereita joilla on itelläänkin lapsia!
Täytyy kattoa miten tässä järkätään, mutta kovasti kyllä tulee asiaa pohdittua!
Mutta kiitos sun viestistä, oli todella kannustava! :)
omaan kotiin.. vanhempien luona asuminenhan on vain väliaikainen tilapäisratkaisu !??
mahdollisen tulevan lapsenkin kannalta taatusti parempi että jo heti vaavina pääsee omaan kotiin ettei tarttee sitten myöhemmine stressata muutosta/ ehkä vielä myöhemmin kavereiden ja hoitopaikan ym jättämisestä...
Juu siis ihan väliaikaisesti vanhempien tykö muutettais, puhun ihan muutamasta kuukaudesta. On sitä kuitenkin niin omaan rauhaan jo tottunut, että ei siellä vuosikausia voi olla.
Täällä paikkakunnalla ei ole niin kauheesti ainakaan myytäviä asuntoja, että rakentaa kai pitäis. Että siinä sitä aikaa kuluukin.
Joops, mut kiitoksia sinulle!
Häät kesällä, vauva tulossa vuoden vaihteessa ja rakennusprojekti käynnissä!! Huh huh. Täytyy ottaa vaan oikea asenne rakennuksien suhteen, että ei stressiä!! Hiljaa hyvä tulee! Me asutaan vuokralla siihen asti kun päästään muuttamaan omaan taloon. Talolainasta tosin maksetaan siihen asti vain korkoja, ettei tule vuokrakustannuksia ja lainoja samaan aikaan maksettavaksi.
En ole vielä tässä vaiheessa ottanut selvää noista laina-jutuista, mutta siis noinkin onnistuu että makselee vaan korkoja?? Mitä sellaiset sitten maksaa?
Voitko vähän valaista mua, kuinka paljon jonkun suuruiseen vuokraan tulee päälle maksettavaks asuntolainan korkoja?
Voi maksaa vaan korkoja. Nyt me ollaan nostettu vasta osa lainasta (n 60 000)ja maksetaan korkoa n. 150 egee/kk. Me aletaan lyhentää lainaa n. vuoden kuluttua kun päästään eroon vuokra-asunnosta... siihen asti maksellaan vaan korkoja ettei tarvitse elää vain vedellä ja leivällä.
Kannatta kaikkea ylimääräistä projektia välttää samaan aikaan kun on pieniä lapsia. Itse olen tällainen äiti, jonka mies on todella paljon matkoilla työnsä vuoksi. Siinä kun yrittää sitten hoitaa kodin, pienet lapset ja oman työnsä lisäksi kaikki juoksevat asiat, niin rakennusprojekti tuntuu utopialta.
Eihän meillä ole aikaa millään siihen. Tai kyllä mieheni aikaa löytäisi, mutta se on sitten kaikki meiltä perheeltä pois.
Itse tein sen virheen, että annoin miehen huolettomana matkustella alusta asti, nyt on kuudes vuosi menossa. Käytännössä on kaikki asiat minun vastuullani, mieheni tuskin tietää edes mihin sairastuessaan voi mennä lääkäriin, ei kykene millään tekemään kauppalistaa, puhumattakaan siitä, että esimerkiksi laskut tulevat ajallaan hoidetuksi. Itseasiassa, joskus epäilen, että hän ei tiedä edes meille laskuja tulevan.
Nyt kun olen uupunut tilanteeseen, on mieheni aivan ymmällään. Hän ei kertakaikkiaan osaa asettua minun osaani. Hän ei oikein kunnolla edes tunne lapsiaan, joka minusta on hyvin huolestuttavaa...
Niin no meillä sellanen tilanne kuitenki, että mies tulee aina olemaan poissa, merillä kun on. joten jos sinne saakka jään odottelemaan, niin ollaan jo viiskymppisiä..
Että tosiaan, samassa tilanteessa mä kuitenkin olen, vaikka sitten kymmenen vuoden päästäkin. Eipä se helppoo ole, että mies on tuommosessa ammatissa, mutta enhän mä hänen puolestaan voi päättää.
Ihan hyvä kuulla tuommoistakin palautetta, sinulla ei varmasti ole helppoa!
Mutta pärjäilehän, ja hyvää kesän odotusta!