Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Crystalille

    Heipä hei Crystal. Näit minulle miessuhteen joulun aikana ja tässä sitä nyt seurustellaan. Vaan elämän haasteet jatkuvat, eivät taida koskaan loppua. ;) Jostakin syystä, vaikka mies on ihana, hellä, huomaavainen, luotettava, keskustelutaitoinen, minua pelottaa ja välillä tuntuu että tila loppuu. Ahdistun ja kiukuttelen, ja sitten inhoan itseäni. Enkö minä ollutkaan tähän valmis ja mitä oikein pelkään? Haluammeko lopultakaan samoja asioita? Potkaisisitko takamukselle, kun ärsyttää itseäni tämä "prinsessa herne tyynyn alla vai nenässäkö -olo". Taidan olla työasioista uupunut. Näkyykö siihen mitään valoa, uutta työtä kaipaisin? Vai olenko aina tyytymätön vinkuja vain? Tällaista vuodatusta. Mitä näet ystäväinen? Kiittäen Tanjukkainen
    2155
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    olla onnellinen. Ihmiset ovat niin tottuneita olemaan enemmän tai vähemmän onnettomia, että kun onni lopulta kohtaa, he eivät uskalla nauttia siitä vaan pelkäävät sen loppumista. Sinulla on oikeus onneen ja oikeus nauttia siitä. Sinulla ei ole syytä ahdistua.

    Tietysti sopeutuminen uuteen tilanteeseen on vaikeaa, vaikka muutos olisi odotettu. Sinun olosi johtuu lievästä stressistä, joka liittyy aina kaikkiin muutoksiin. Ota rauhallisesti, päivä kerrallaan, ja nauti.

    Äänestä

    • Kiitos viestistäsi Crystal. Se antoi voimaa ja uskoa. Sinä muuten näit tämän miehen tulevaksi, en meinannut itse uskoa että niin kävisi mutta näin kävi. Kiitos vielä ja voimia kevääseesi!

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Tanjukkainen kirjoitti:

    Heipä hei Crystal. Näit minulle miessuhteen joulun aikana ja tässä sitä nyt seurustellaan. Vaan elämän haasteet jatkuvat, eivät taida koskaan loppua. ;) Jostakin syystä, vaikka mies on ihana, hellä, huomaavainen, luotettava, keskustelutaitoinen, minua pelottaa ja välillä tuntuu että tila loppuu. Ahdistun ja kiukuttelen, ja sitten inhoan itseäni. Enkö minä ollutkaan tähän valmis ja mitä oikein pelkään? Haluammeko lopultakaan samoja asioita? Potkaisisitko takamukselle, kun ärsyttää itseäni tämä "prinsessa herne tyynyn alla vai nenässäkö -olo". Taidan olla työasioista uupunut. Näkyykö siihen mitään valoa, uutta työtä kaipaisin? Vai olenko aina tyytymätön vinkuja vain? Tällaista vuodatusta. Mitä näet ystäväinen? Kiittäen Tanjukkainen

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu