Mikä tekee AMK:sta käytännönläheisemmän verrattuna yliopistoon? Kenties helpommat opintovaatimukset vai se että ov:t rullaa sisään lähes automaattisesti?
Itse sekä AMK:ssa että kauppakorkeassa opiskelleena jaksan aina ihmetellä kommentteja "menin AMK:n sen käytännönläheisyyden vuoksi". Toki moni on hakenut yliopistolle/kauppakorkeaan, mutta sitä tosiasiaa että 'musta ei ollut siihen' tuskin koskaan halutaan tunnustaa'. Omaa opiskeluaikaani ammattikkoulussa on vaikea verratta kauppakorkeaan mutta jotain kertoo 3 kk työharjoittelu jakso, josta sain amk:ssa 15 ov, mutta kauppakorkeassa vain 2,5 ov.
Kertokaa, mitä tämä paljon mainostettu käytännönläheisyys on?
Itse sekä AMK:ssa että kauppakorkeassa opiskelleena jaksan aina ihmetellä kommentteja "menin AMK:n sen käytännönläheisyyden vuoksi". Toki moni on hakenut yliopistolle/kauppakorkeaan, mutta sitä tosiasiaa että 'musta ei ollut siihen' tuskin koskaan halutaan tunnustaa'. Omaa opiskeluaikaani ammattikkoulussa on vaikea verratta kauppakorkeaan mutta jotain kertoo 3 kk työharjoittelu jakso, josta sain amk:ssa 15 ov, mutta kauppakorkeassa vain 2,5 ov.
Kertokaa, mitä tämä paljon mainostettu käytännönläheisyys on?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Käytännönläheisyys tulee kun porukka opiskelee omatoimisesti ja opettaa asiat muille. Tähän sovelletaan aikataulutusta, kehityskeskusteluja ja seurantapalavereja. Siis haetaan tekemiseen työelämästä tuttuja latteuksia.
Käytännönläheisyys on latteaa jargonia jolla houkutellaan tiettyjä ihmisiä opiskelemaan. AMK:n harjoittelu on aivan turhaa. Itse sain pelkillä kesätöillä harjoittelun kuitattua. Viimeisessä paikassa kirjoitin viimeisenä päivänä viimeisenä tuntina raportin johon pyysin pomon kuittauksen ja kuukauden kuluttua kilahti 20ov. WinhaWilleen.
Harjoittelu tuli näinkin saatua mutta mainostettu mielikuva vaativasta menettelystä ei toteutunut.
Nyt ei ole helppoa olla opiskelija. Monessa kaupungissa on yhtäkkiä ilmestynyt yliopistokeskus josta tulevat kilpailevat paikallisten AMK:n kanssa paikallisista harjoittelupaikoista jotka tulevat vähenemään jatkossa.
Summa Summarum: Käytännönläheisyys on mainoskikka jolla erotutaan yliopistoista. Tällä verukkeella saadaan vähemmän teoriaa hallitsevien mielikuvat korkeammalle kuin mihin ovat kykeneviä.
En tiedä kaupallisesta puolesta mitään (tekniikan miehenä sanoisin, että eihän kaupallisilla aloilla voi edes mitään todellista käytännönläheisyyttä ikinä ollakaan :)), mutta insinöörien ja diplomi-insinöörien käytännönläheisyydessä on kyllä pieni ero.
Amk:ssa harjoittelu kuuluu pakollisena osana tutkintoon, ensimmäisen ja toisen vuoden kesätyöt ovat lähes aina haalarihommia - mikäpä sen käyttännönläheisempää olisikaan. Yliopistoissa harjoittelu on hieman useammin jotain "kopiointivastaavan" työtä (toimistohommia).
Matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa ei ammattikorkeakouluissa niin paljon karata ihmettelemään sellaista teoriaa, mitä hyvin suurella todennäköisyydellä insinööri (tai edes diplomi-insinööri) ei ikinä tule tarvitsemaan. Yliopistoissahan mennään huomattavasti syvemmälle teoriaan, tavalliset teekkarit - ne tulevat suunnittelijat ja vastaavat - eivät ymmärrä kuin ehkä puolet koko aihealueesta. (En tarkoita, että olisi huonoa asia tavallisen insinöörin tai DI:n osata vähän muutakin kuin kerto- ja jakolaskuja.)
Kolmantena ja neljäntenä vuotena tehdään ammattikorkeakouluissa usein lähiseutujen yritysten kanssa erilaisia projekteja kuten jonkin tuotteen lujuuslaskentaa tai kehittämistä. Yliopistoissa projektit ovat ehkä mielenkiintoisempia, mutta kauempana normaalielämästä.
Amk:n insinöörityö on yleensä hyvinkin käytännönläheinen, diplomityöt voivat konepuolellakin olla hyvinkin teoriapainotteisia.
Opiskelen tosin yliopistossa vähemmän käytännönläheistä alaa (teknillinen fysiikka), mutta käsittääkseni nuo kaikki erot koskevat koneteekkareitakin. Tekniikan puolella muuten ammattikorkeakouluopiskelijat tuntuvat tunnustavan ihan suoraan amk:n ja tiedekorkeakoulujen eron; pitävät ehkä jopa yliopistoa vaikeampana, kuin mitä se todellisuudessa edes on.
itse opiskelen hotelli- ja ravintola-alaa. Meillä opiskelu on ollu käytännönläheistä.
Kaikki tietävät amk:n olevan koulu heikompilahjaisille, joita ei kuitenkaan kehdata lukion jälkeen lähettää tavalliseen amikseen. Lisäksi tavallisille amiksille täytyy tarjota koulu jossa voivat jatkaa opiskelujaan ja pärjätä.
Tietenkin kaivetaan esiin koko suomen kielen retoriikan kulminoitumat : "osaaja" ja "käytännönläheinen"
Jo osapuilleen vuonna 1990, meille tule somaliasta "osaajia". Ja jo ala-asteajoiltani muistan ne "käytännönnöllisesti lahjakkaat", jotka 16- vuotiaana jättivät amiksen kesken, jotta saisivat polttaa hasista jokaisena päivänä.
Viimeistään amk on tehnyt noista sanoista koko suomalaisen retoriikan kulmokiven, jolle voimme joko nauraa tai provosoitua. Itse olen valinnut nauramisen.
käytännönläheisyys tarkoittaa samaa kuin suorittava työ. aikaisemmin suorittavaan työhön kouluttautumiseen tarvittiin 2-3 vuotta, miksi nykyisin vuotta-kahta enemmän? onko työt vaikeampia vai jengi tyhmempää?
Taitaa olla työt vaativampia. Nykyäänhän organisaatioita madalletaan ja jäykät, hierarkiset organisaatiot käyvät yhä harvinaisemmiksi. Alimman tason peruspuurtajillakin on tulostavoitteet ja kehityskeskustelut ja ydinvastuualueet sekä tiimipalaverit yms.