Yksinäisyys

Yksin asuja, olen päässy tavallaan siitä irti luomalla virikkeitä, jossain vaiheessa oli ongelmia.
Kun vanhuus tulee ei voi toteuttaa sitä mitä nuorempana, täytyy elää sen mukaan mihin mahdollisuuksia, elämä voi olla ihan hyvää se on itsestään kiinni monisairaanakin.

pe

Olen rakentanut itselleni omanlaiseni elämän eläkkeelle jäätyäni.
Yksin elän, mutta en yksinäisyyttä pode.
En ole täyttänyt vuorokautta tekemisillä. Kolmena päivänä viikossa on kodin ulkopuolinen säännöllinen harrastus. Kotityöt ja ulkoilu muina viikonpäivinä. Lepoa ja oleilua on sopivasti.
Olemme erilaisia, mikä sopii minulle, ei välttämättä ole hyvä kenellekään muulle.

Avioliitossa aikanaan olin joskus yksinäinen. Nyt en juuri koskaan.

En tunne itseäni vanhaksi vaikka seuravaksi täytän 70 v. Naisena.Aivan varmasti yksinäiseksi usein. Koska kahden vuoden aikana kuolemalle menetyksiä paljon.Myös ne ystävät saman oloiset kuin monivuotinen suhteeni kuoli.asuimme kyllä erillä .22vuotta se kesti.Todella 17 ihmistä menetin kuolemalle 2020-2021. Kyllä nivelrikot polvissa,käsissä ymm. Mutta ei tee minua vanhaksi.Asun vuokra asunto.Itä-Helsinki. Kuljeskelen ulkona läpi vuoden ajat,Kotini vangiksi en jää,Pidän päivärytmin ja uni rytminkin.Ei ole loma mökkejä,ei loma matkoja. ei perintörahoja.Ei niitä lesken eläkeitä tai miehen tuloja. Yksinäisyyteen toki tottuu ,surulla on aikansa. En menisi kuitenkaan arvostelemaan niitä henkilöitä jotka tuntevat itsensä yksinäiseksi. Syy ei aina heissä itsessää,Usein leimataan,ihmisen oma syy. Näkemättä nenäänsä pidemälle .Oletetaan,luulaan ,kuvitellaan.Ne varsinkin joilla elossa ystävät läheiset.Mahdolisuus matkustaa.On omat mökit tai talot. Ainahan nissä puhaa on aika kuluu rattoisasti ja jos on pesämunaa, Voi mennä teatterit,kampaajat,ymm.Tuota tahditomutta esimerkinä:Lohjalla asuva ikäiseni rouva sähköpostila vuosi sitten. Minä haluan miehelleni näytää hyvältä kävin kampaaja ,värjäsin hiukset ymm. Sinä et kai välitä näytää hyvältä hiuksissa. Hitto soikon 3kk sitä kun suhteeni kuoli. Tasan tarkasti tiesi ja sen siskoni,veljenikin kuoli ja sen minulla ei miehen rahoja kuten hänellä joka mahdollistaa hänen elintasonsa.Eli ihmisten on helppo nokittaa ja arvostella toisia. Varsinkin kun rahalla rakentavat kuoren elämässään : Mutta koskaan eivät saa ydintä.. anteksi lukihäiriöni.en testi virheitäni itse näe,Hyvä syksyä Itä-Helsinki 94

En muuttaisi itä-helsigiin edes jalat edellä, huomasin jo opiskelu aikana ettei helsinki ole paikka jossa tulen asumaan.
Kun jätät maallisen elämän et saa rahojasi mukaan, raha ei poista yksinäisyyttä, älä ole kateellinen toisten rahoista, älä valita aina sairauksiasi ja kurjuuttasi.
Kun tyytyy kohtaloonsa on helpompi elää, elämässä on muutakin kuin raha.
Älä mieti politiikkaa, varsinkaa perussuomalaisia, ota mallia Marinista, marinin motto " kyllä me tästäkin selviämme "

Hyvin usein tunnen tuon tunteen,
ei sillä ole ajan kanssa mitään tekemistä,
se on kokonaisvaltainen tunne ja kaipaus.
Olen vuosia elänyt itsenäisen naisen elämää,
mutten ilman parisuhdetta ja hyvää sellaista.
Kevät oli menetyksen kevät ja vei läheisimpäni.
Kaipaan monia asioita siitä yhteisestä elämästä.
Kaipaan lämpimiä arkisia puuhasteluja.
kinasteluja ja rupatteluja ja... ja... ja..
Mutta kaikista eniten kaipaan sydämmellistä
läheisyyden tunnetta, niitä hetkiä
jolloin sai kietoa "sormet sormien lomaan".

On ihan luonnollista kaivata seuraa, ihmisellä on tarve tulla kuulluksi.
Ei työn väheneminen sitä poista.
Jos jotkut viihtyvät erakkona hyvä niin.
Toimintakuntoisena yksinolo ei olekaan niin suuri ongelma,
kun pääsee liikkeelle ihmisten ilmoille halutessaan.

Ehkä me ei olla niin hitaita vielä . . . ?

Tämä bainen ei kaipaisi kuin hellyyttä ....ja romantiikkaa .ehkä vähän leipääkin...
mimmimum-..mi

Koko elämäni oli kuhinaa.
Eläkkeelle jäätyäni rauhoitin elämäni.
Nyt on hyvä. Nautin yksin elää, kun vielä jalat ja järki pelaa, pääsen ulos ovestani silloin, kun itse haluan.
Enimmäkseen haluan vain omaisteni seuraa.
Ei sen puoleen, juttelen mielelläni kohtaamieni ihmisten kanssa.

Ei tahdo aika riittää kun menee niin nopesti. Olis monia asioita tehtävä mutta ei jaksa. Minulla on mennyt paljon aikaa netissä viime vuosina. Tiedon etsimistä ja seuraamista miten asia ovat mitä tapahtuu ja miten jatkuu.
Korona hössötyksen ohitin kokonaan. Ihmettelen miten piikittivät itsensä.
Ketään läheistä ei ole kuollut viime aikoina. En ole piikitettyjen kanssa tekemisissä suojelen itseäni niiden shedding haitoilta. Silloin kuin C19 alkoi aloin ottamaan selvää asioista ja niinpä löytyi hyviä linkkejä ja pääsin lähteille. Uusia asioita sain tietää. Se auttaa tuleviin tapahtumiin maailmassa.
Nyt vain odottaa..

Tänään tuntui yksinäiseltä hetken. Piti tavata lenkkeilyn merkeissä mutta satoi reippaasti, ei tavattu. Parin tunnin päästä sade loppui, muttei enää jaksettu lähteä ja jätettiin tältä päivältä sikseen. Loppupäivä meni oleiluksi, eikä saanut alettua mihinkään.
Huvitti. 15-17 vuotiaana rakastuneena eivät säät haitanneet, oli pakkanen tai sade, veri veti yhteen. Nyt on laimentunut eläkeläisen ihastuminen.

Ehkä johtuukin hidastumisesta aloittaja.
Minullakin päivät kuluu vinhaa vauhtia, mutta kun vertaa entis aikoihin niin eipä juuri mitään ole tullut tehtyä.

Heips. 70-kymppiä iloisesti ja risaisesti! Tuota, tämän virstanpylvään tultua ohitetuksi ei enää tarvitse kuunnella hyviä neuvoja, ei totella älä-tee-niin-ihmisiä, vaan tsempata omaa sisintään. Pitkä kokemus on kyllä ohjannut kuulemaan paremmin sisintään ja välittämään vähemmän muiden sanomisista. Valittaa saa, ei ole kellään mukavaa kaikkien vaivojen ja sairauksien kanssa, urhoollisuusmitalia ei kuitenkaan saa kärsimällä hiljaa.
Olen huomannut ilokseni, miten nuoret ihmiset pitävät vanhoista, heidän kanssaan kannattaa olla tekemisissä, jos ei muuten niin ainahan voi katsella hauskoja nuorten youtube-juttuja. Niistä ei paljoa usein tajua mutta sekään ei haittaa.