Onkos teilläpäin esikoulussa/koulussa käytössä maistamis- tai syöntipakko? Jos on, miten olette suhtautuneet? Takavuosilta tämä kai on aika yleinen monelle mieleenjäänyt, ilmeisesti eivät asiat ole oleellisesti kouluissa tässäkään suhteessa muuttuneet jos on yleistä. Ainakin täällä on käytössä.
pakkosyönti/maistaminen?
kouluun
192015
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
olen aloittanut jo kotona maistamissysteemin. Jos ei kerta kaikkiaan mene alas, on jätetty siihen. Uskoisin, että kouluissa se on todella pieni määrä, lusikallinen tai jotain, mitä nirsoimmat laittavat lautaselleen. Mutta se lusikallinen on maistettava.
Jos lasta ei totuta eri ruokalajeihin tulee hänestä mitä todennäköisemmin happareilla syötetty NORSU!
Totuttaminen on yksi asia, pakottaminen toinen asia.
PS. mitä tai mikä on "happari"?
Olin penskana todella nirso ja muutenkin hankala. Ilmeisesti mua saatiin jotenkin houkuteltua maistamaan melkein kaikkea, mutta pakotettu ei. Minkäänlaisia traumoja ei siis tullut ja toisella kymmenellä aloinkin vapaaehtoisesti koskemaan outoihin ruokiin. Nyt menee melkein mikä vaan (ja tarvittaessa mikä vaan) alkaen kaalilaatikosta päättyen mustekaloihin ja heinäsirkkoihin.
jos hän joutuu maistamaan? Tottuminen uusiin ruokalajeihin vaatii kymmeniä maistamiskertoja. Ei siis riitä, että on kerran maistanut kalaa ja todennut, että pahaa on...
Nämä ruuasta nirsoilijat ovat 99 %:sti niitä, jotka saavat koulupäivän jälkeen herkutella vanukkailla, pullalla, kekseillä, karkeilla, hampurilaisilla, pitsalla ym. ym. Ei ihme, ettei ruoka maistu! Ymmärrän kyllä, että jokaisella on ruokia, joista ei pidä, mutta kun on lapsia, jotka nyrpistävät nenäänsä kaiken ruuan kohdalla.
En voi ymmärtää vanhempia, jotka vastustavat perusruokien maistamispakkoa!
Ehkä auttaa ymmärtämään, jos tietää, että kaikille lapsille ei syöminen välttämättä ole yhtä helppoa, joillakin on (tai on ollut joista on voinut jäädä syömiseen liittyviä ikäviä muistoja) esim. suun lihaksistossa toiminnallisia ongelmia.
On toivottavaa, että syöminen on mutkaton ja miellyttävä luonnollinen asia ja ruoka maistuu. Tätä palvelee se, että maistaa ruokia mitä on tarjolla ja totuttautuu niihin. Pakko kuitenkin saattaa tehdä syömisestä epämiellyttävän ja pelottavan tapahtuman ja aiheuttaa tai pahentaa ongelmia vuosiksi eteenpäin, toisinsanoen pakon lopputulos voi olla aiotulle päinvastainen.
Ihmisiä lapsetkin ovat ja on syynsä, miksi ihmisille on säädetty fyysisen koskemattomuuden suoja.
Todellakin syöminen ei kaikille ole helppoa. Minä sain taistella toisen lapseni kanssa tästä pakkoruokailusta monta vuotta. Sehän on selvää, että uutta olisi opittava ainakin maistamaan,ei kaikkea voi tyrmätä. Mutta jos lapsi selvästi ilmaisee, että jokin ruoka on kerta kaikkiaan yököttävää, onko enää mitään järkeä tuputtaa monta kertaa? Meillä esim. punajuuret ovat kauhistus. Kerta toisensa jälkeen niitä vain laitettiin lapsen lautaselle ja mussutettiin, että pitää olla kun toisillakin on. Vielä tänä päivänäkin lapsi yökkää kun haistaakin punajuuren. Ja hänellä valitettavasti oli monta tällaista ruokalajia, jotka olivat yhtä yököttäviä. Huomautan, että tällä lapsella oli myös haju-, kuulo- ja tuntoyliherkkyyttä. Eli järki käteen siinä tuputtamisessakin.
Maistaa pitää,syödä ei tarvitse.Näin meillä koulussa.
meillä lapset ennen ruokaili luokassaan ja silloin oma ope valvoi aterian. sovittiin yhdessä vanhempainillassa että jokaisen on maistettava eli ruokaa otetaan ainakin lusikallinen. ope ei kyllä jokaisen maistamista tietenkään pysty valvomaan vaan se oli sitten lapsen asia huijasiko tuhrimalla lautasen ruualla maistamatta.
nykyisessä koulussa on maistamispakko tai ruuan ottopakko eli kaikkea maistetaan ennen tyrmäystä.
mielestäni pakkomaistaminen on ihan kohdallaan varsinkin kun usein syömättömyys on vähän muotijuttu. ainakin täällä ruuat ovat joitakin mokia lukuunottamatta syötäviä perusruokia. eri asia on sitten jääkö ruoka syömättä siksi että se on niin erilaista kuin mihin on kotona totuttu. eli kärjistetysti onhan se liha työlästä purra jos on lauantaimakkaraan tottunut...
Koulussa ym. muissa laitoksissa on pakko tunti toisensa jälkeen tehtävä ja toimittava käskyjen mukaan. Eikö edes sitä mitä suuhunsa pistää saisi lapsella olla omaa päätäntävaltaa vai onko se niin että jos ope sanoo että syöt niin sinähän syöt. Minusta se on väärin, jokaisella pitää olla oikeus itse päättää mitä omaan suuhunsa laittaa ,sitä ei opet määrää. Silti toivon että oppilaat söisi, mutta jos siitä tulee valtataistelu niin se on väärin.
ennen pakotettiin syömään. Oksensin riisipuuron ja hernekeiton joita oli pakko syödä. Vieläkään en kyseisiin ruokiin koske, inho on niin voimakas ja muisto kamala. Aikaa tuosta on vierähtänyt jo 40v.
Itse kasvattajana en kannata pakkosyöttöä juuri kyseisestä syystä Jos ronkkii joka ruokaa, se on taas toinen huttu, mutta jos ei kertakaikkiaan saa alas, ei todellakaan ole pakko.
lukutaitoa! sovittiin että ope valvoo ruuan oton ei enää meneekö se suuhun vai ei!
jo 2-3luokkalaisilla tytöillä on yleistä että ei syödä koulussa eikä varsinkaan lihaa. siis muotina koska kotona asiasta ei tiedetty.. onneksi ope otti yhteyttä koteihin nopeasti muodin alettua. asiasta ilmeisesti heidän piirissään puhuttu enemmänkin koska tiesi sen olevan valtakunnallinen suuntaus. muutes miesope. inho ja yökkäily on tosiasia ja silloin ei kenenkään kuulu joutuakkaan syömään, mutta pakko on vielä maistamaan velvoittamisesta aika kaukana!
on sitäpaitsi ollut huvittavaa huomata kuinka mennään äkkiä yhden perässä vaikka kaivoon.. toinen tytöistämme on alati nälkäinen ja syö kuin hevonen sillä seurauksella että kylkiluut törröttää. kaverien vaihtuessa jossakin vaiheessa yhden äiti sanoi ettei heidän tyttönsä koskaan yli 3v aikana ollut syönyt koulussa kuin näkkärin ja pakkolusikallisen ja kun tytöistä tuli bestikset alkoi ruoka maittaa eikä siitä tavastaan ole sitten päässyt eroon.. toisen lapsen luokalla ope päätti että saa ottaa yhden näkkärin jos ei muuta syö ja kummasti alkoi ruoka maittaaa ja kyllä sitä näkkäriäkin meni!
voi olla että olen todella vanhanaikainen, mutta kyllä kaikkea on maistettava. se että jostakin ei pidä kertoo todella useammin kodista kuin koulun ruuasta! ne joiden kotona syödään monenlaista ruokaa syövät koulussa ja ne joilla kotiruoka on aika köyhää einesmössöä ei kouluruoka maita. samaa sanoi koulun terveydenhoitaja vanhempainillassa taannoin ja hän tuntee nämä lapset perheineen vastasyntyneestä... myös kunnan laajuisesti kouluruuan menekki on havaittu olevan enemmän sosiaalisesta taustasta kiinni. eli vuokralähiöissä joissa työttömyys korkea, yksinhuoltajia paljon heitetään koulussa kokoliharuuat jätteeseen ja makarooni yms pöperöt loppuu kesken. syyllistämättä noita vanhempia sanoisin että tässä olisi koulun paikka sivistää lapsia vaikka puolipakolla!
vielä tarina: luokallani oli tyttö joka yökkäili kaikelle kouluruualle. meikäläiselle se maittoi silloin ja vielä myöhemmin työssä samaisella koululla. hänen kolme lastaan ovat samassa koulussa lasteni kanssa ja arvatenkin yökkäilevät kaikelle ruualle! onko se sittenkin perinnöllistä?
tänään kotiin tulee meille yksi ähky joka on saanut lempiruokaansa ja toinen nälkäinen jolle ruokalassa oli tarjolla näkkäriä ainoana ruokana..
maistamispakko, mutta ei syömispakkoa. Näin toimitaan kotona, eskarissa ja koulussa. Jokainen ymmärtää, ettei kaikesta voi tykätä mutta maistaa pitää kaikkea mahdollista. En itsekään tykkää kaikista ruokalajeista, mutta syön kyllä kaikkea mahdollista. Samaan yritän opettaa myös lapseni.
Itse olin lapsena tosi nirso lähes kaiken ruuan suhteen. Minua ei koskaan pakotettu syömään, ei koulussa, eikä kotona. 20-vuotiaana en vielä syönyt kanaa, kalaa tai kokolihaa, enkä montaa muutakaan peruselintarviketta. Olin juuri tällainen lapsi, joka kyllä herkutteli nameja ja söi kaikkea muuta "hyvää". Liikuntaharrastusten avulla, en sentään ollut ylipainoinen.
Olen kyllä hieman "katkera" vanhemmilleni, että eivät pistäneet minua syömään tai edes maistamaan. No, reilusti parikymppisenä tulin sen verran järkiini, että tajusin itse tilanteen ja rupesin maistelemaan erilaisia ruokia. Nykyään olen aika kaikkiruokainen perusjuttujen suhteen.
Mutta... nirsoiluni on kyllä aiheuttanut itselleni valtavan monta ikävää tilannetta lapsuus- ja nuoruusvuosina. Uskon että ne kokemukset ovat paljon "traumaattisempia" kuin se, jos minua olisi kohtuuden nimissä vaadittu maistamaan eri ruokia jätetty herkut pois.
Mielestäni vanhemmat antoivat minun kohdallani aivan liian helposti periksi ja hyväksyivät sen, että olen "niin huono syömään". Totta kai olin, koska en koskaan joutunut mitään uutta maistamaan ja sain aina tilalle sellaista, mistä pidin. Edelleenkin saan taistella päivittäin houkutuksia vastaan. Koen sen suurimmaksi osaksi johtuvan siitä, että minulla ei lapsena ollut selkeää ruokarytmiä ja karkkipäiviä ( tai se oli joka päivä!).
Omien lasteni kohdalla olen toiminut aivan päinvastoin. Olen vaatinut heitä maistamaan ja totuttanut syömään peruskotiruokaa laidasta laitaan. En ole sortunut makeisiin välipaloihin heidän kanssaan. Ruoka-ajat ovat säännölliset ja vaikka lapset eivät aina niin ruuasta tykkäisikään, syövät kyllä kun on nälkä!
Kannattaa siis katsoa asiaa eteenpäin, ei pelkästään sen hetkistä tilannetta. Tiedän, että se ei ole helppoa houkutella lasta syömään uutta ruokaa, mutta vaiva kyllä palkitaan myöhemmin!
"maistamispakko" on kuulemma yhden lusikallisen syömispakko näkkileivän syöntipakko sen jälkeen.
Meillä koulussa maistaa sen minkä maistaa ja sitten saa viedä pois.Olen huomannut, että lapset monesti maistamisen jälkeen syövätkin sen pienen määrän jonka ensin saivat ja sitten hakevat lisää.Se "paha" olikin hyvää.
viittasit jossain ylemmäs vastauksessa suun lihaksiston ongelmiin.
kyseessä siis on lapsen sairaustila, joka on saattanut jätää pelon oudon ruuan syömiseen?
jos kyseessä on sairauden jälkitila, ota lääkärintodistus asiasta ja vie kouluun ja ilmoita että lapsi ei saa pakkolla joutua pistämään suuhunsa mitään.
onhan noita vegaaneja ja vegetaaareja, diabetekoita ja keliakikoita ja allergisia, joilla myös on amat ohjeet. siinä se menee yksi lihasrappeumakin.
Itse olen jo yläasteella, missä ruokailuun meno ei ole enää pakollista.
Ala-asteella oli syömis/maistamispakko, mikä oli hyvä asia. Eihän ketään oikeasti pakotettu, jos ei pystynyt syömään! Enemmän vain komennettiin "aino, otahan lisää ruokaa/maistahan nyt tuota salaattia". Ei tuo mielestäni väärin ollut, ja hyvä vain, että komensivat. Jos ei oikeasti pystynyt syömään, ei syöty, vaan vietiin ruuat roskiin. Näitä tapauksia oli kyllä suht harvoin.
Koulussa ollaan mietitty, että ruoka on kyllä parantunut huomattavasti niistä ajoista, kun ala-asteella oltiin. Silloin oli paljon enemmän kaiken maailman lindströmin pihvejä ja kumiperunoita. Ruuat tulivat ala-asteelle nykyiseltä yläasteeltamme. Koulussamme on siis nyk. keskuskeittiö. Ja se ruoka on toikeasti hyvää! Mautonta joidenkin mielestä, mutta meillä on mahdollisuus lisätä siihen itse joitakin mausteita. En niistä tarkemmin tiedä, kun en niitä käytä.
Nykyisin ruokapakko olisi aika naurettavaa. Kyllä yläasteella jo tietää, mitä haluaa syödä ja mitä ei. Sitäpaitsi jos tulen kouluun 11, en todellakaan mene ruokailuun vaan syön vasta kotona.
Kokemuksena maistamispakosta kerron kuinka eskarilaisen oli pakotettu syömään puolikas banaani jota hän ei ole vauvanakaan syönyt, eikä myöhemminkään. Se vaan maistuu hänestä pahalta. No seurauksen pakkosyötöstä poika tietysti oksensi ruokapöydässä, jolloin vanhemmille ilmoitettiin että pojalla on oksennustauti ja pitää hakea pois (siihen meni yksi työpäivä äidiltä hukkaan). Kotona sitten selvisi mistä oksentaminen johtui, eikä päiväkodissa sen jälkeen ole hänelle pakkosyötetty banaania. Koulussa alkaa sitten varmaan taas uusi kierros...