jo useamman vuoden ajan, etten voi hyväksyä elämääni yhtään sellaista ihmistä, joka oli ns. mukana rankoissa vuosissa. Voin antaa anteeksi tekemäsi vääryydet ja hiljaisuutesi, mutta en halua nähdä sinua koska se olisi aina paluu sellaisiin vuosiin, joista muutama olisi saanut jäädä kokematta. Kun ihmiseltä ikäänkuin viedään elämä kokonaan ja jätetään kitumaan huonosti voivana, monella tapaa rikottuna ei sellaista toimintaa voi pitää inhimillisenä. Siksi vain nyt vielä täysin tuntematon ihminen, voi joskus olla minulle rakas ja tärkeä.
On ollut selvää
Anonyymi-ap
253
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kauanko olet tätä samaa tarinaa jo jauhanut? Jotenkin vaan epätoivoiselta tuntuu tuo , mitä lie ja kenelle. Odotat jotain hiljaiusuudesta kuulevasi jotta voit antaa anteeksi mutta torjua jonkun , jonka kuvittelet jotenkin haluavan palata elämääsi jollain tavalla.
Suuret pettymyksen tunteet, ehkä kokee tulleensa hylätyksi ja hyväksikäytetyksi? Elämän prinssi ei ollutkaan totta. Totuus lyö joskus kasvoille, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Virheistä voi aina oppia, ja uusi suhde voi alkaa terveeltä pohjalta molempien arvoja kunnioittaen. Suinpäin ei kannata suhteeseen hypätä, jos vakavampaa on etsimässä.