Mitä ihmettä tässä tilanteessa pitäisi tehdä ja mistä lähteä hakemaan apua, vai tarvitseeko tähän ylipäätään apua? Olen ihan hukassa.
Olen aina ajatellut että olen jotenkin outo, ja nyt kaikki ystävätkin ovat kaikonneet. Oireilin jo lapsena koulussa kiukuttelemalla ja kapinoimalla. Olin myös jo lapsena todella impulsiivinen. Olen ollut teinistä asti vaihtelevasti masentunut ja todella ahdistunut.
Käytökseni on aina ollut todella impulsiivista, ja se tuntuu vain pahenevan vuosi vuodelta. Nykyään tuntuu siltä etten ihan oikeasti enää hallitse itseäni. Toteutan ihan kaikki mitä saan päähäni ennenkuin ajattelen. Rahankäyttö on aivan holtitonta. Mielialat vaihtelevat ihan kokoajan. Kun olen iloinen, olen niin iloinen että teen typeriä päätöksiä sillä verukkeella että kaikki on niin hyvin. Kun olen surullinen tai vihainen, elämä tuntuu toivottomalta ja silloin en ajattele mitään muuta kuin että haluan kuolla. Olen jopa lyönyt ihmisiä ja ollut putkassa tämän takia.. En voi enää tehdä mitään suunnitelmia tuntia pidemmälle, koska en tiedä mikä mieliala on esimerkiksi illalla. Jos mieli on huono, en kertakaikkiaan kykene tekemään yhtään mitään järkevää. Jos innostun jostain, innostun niin paljon ettei siinä ole mitään järkeä.. Päihteiden käyttö lähtee joskus käsistä. Juon noin kerran puolessa vuodessa. Mutta kun juon, juon monta päivää. Vihanhallintaongelmista kärsin varmaan eniten. En halua satuttaa läheisiäni. Jos pidän jostain ihmisestä, vaadin hänet kokonaan itselleni enkä pysty olemaan ilman häntä. Valehtelen kokoajan, kaikille ja kaikesta. Olen yrittänyt lopettaa mutta en vain lopeta. En pysty olemaan yksin hetkeäkään. Pelkään ja ahdistun. Pelkään myös kokoajan että jotain pahaa tapahtuu. Siis ihan sairaalloisen paljon. En uskalla nukkua kun näen joka ikinen yö painajaisia ja saan unihalvauksia. Pää käy kokoajan ylikierroksilla. Ihan kamala olo itsestäni jatkuvasti, ja olen kuullut miten ihmiset haukkuvat selän takana. Se on ihan ymmärrettävää koska käytökseni ei ole ikinä ollut normaalia.. Lopetin vuosi sitten työn hetken mielijohteesta. En ole ajatellut mennä uudestaan töihin koska en pysty pitämään kiinni rutiineista. Mieheni sanoo että olen laiska. Ehkä olenkin. Luulen myös että minulla on jonkin sortin dissosiaatiota, sitä epätodellista oloa on joka päivä vähän väliä. Se on todella ahdistavaa. Ruokaan minulla on aina ollut jotenkin outo suhde. Syön ihan kokoajan ja kaikkialla. Ruoka pitää myös syödä tietyllä tavalla pikkutarkasti tai alkaa ahdistaa. Kumma kyllä olen normaalipainonen silti. Unirytmi on aina ollu vaikea pitää normaalina. Nukun myös todella paljon, noin 12-14 tuntia joka yö, tai muuten olen kiukkuinen ja väsynyt. Ferritiini ja hemoglobiini on testattu ja kunnossa. Itsetuhoisuutta on välillä, ollut lapsesta asti. En tiedä miksi teen niin kun ei se edes helpota oloa. Kukaan ei tiedä siitä enkä aio kertoa. Muutaman vuoden on ollut aina silloin tällöin näköharhoja. Näen miten asiat liikkuu vaikka tiedän että näin ei ole. Pelkään harhoja ja se on myös yksi syy miksi ahdistaa jäädä yksin.
Mieheni kärsii tästä niin paljon että tuntuu pahalta olla hänen kanssaan. Olemme olleet viisi vuotta yhdessä, ja tänä aikana olen jättänyt hänet lukuisia kertoja. Aina katunut viimeistään seuraavana päivänä ja mennyt pyytämään anteeksi. Välillä ihmettelen miksei minulla ole enää yhtään ystävää, välillä taas ymmärrän sen täysin.
Pahinta tässä on se että yritän ihan tosissani muuttua, enkä ymmärrä miksei se onnistu. Kärsin tästä joka päivä enkä kehtaa nähdä mieheni sukulaisia enää tämän takia.. Oma perhe varmaan on jo hyväksynyt sen että päässä viiraa eivätkä he enää jaksa kommentoida käytöstäni. Jos näen ihmisen ensi kerran tai en tunne häntä kunnolla, vaikutan ihan tavalliselta ja fiksulta. Mutta heti kun tutustuu paremmin, alan käyttäytyä oudosti.
En edes tiedä oliko tuossa kaikki, mutta ehkä tuo antaa jotain osviittaa ja antaa ymmärtää kuinka outo olen. Kiitos jos jaksoit lukea.<3
Olen sekaisin
3
67
Vastaukset
- Anonyymi
Suosittelisin menemään jonnekin ammatti-ihmisen luokse juttelemaan.
Eihän se kivaa ole, jos kaikki jatkuu samalla tavalla vuosia eteenpäin.
Asialle voisi ehkä tehdä jotain, saada jotakin apua.
Et tasan varmaan itse nauti tilanteestasi, eikä luultavasti läheisesikään.
Mutta älä syytä itseäsi, että kaikki olisi sun vika, ongelma on siinä, että sinulla on ehkä tunteissasi, itsetunnossasi, jossakin, jokin vähän pielessä, ja aina on mahdollista yrittää parantaa asioita.
Se vaatii vain omaa tahtoa ja rohkeutta, voimaakin kyllä, siis henkistä.
Ja mitä avoimemmin asioista kertoo, on mahdollisella auttajallakin helpompaa ymmärtää ja yrittää auttaa. Itse on tosin isoin työ tehtävä.
Avun pyytäminen ei ole heikkoutta, se on rohkeutta.
Tsemppiä ! Hei,
Hyvä, että kirjoitit tänne! On tärkeää voida purkaa mielessä olevia huolia ja murheita. Vertaistuki voi olla hyvä voimavara. Ja saitkin jo hyvän vinkin hakeutua keskusteluavun piiriin. Ulkopuolisen kanssa keskusteleminen voi helpottaa ja tuoda uusia näkökulmia. Keskustelu yleensä helpottaa ja vaikeisiinkin ongelmiin voi löytyä ratkaisuja.
On olemassa monia matalan kynnyksen auttavia tahoja, joista voi saada tukea elämän eri tilanteissa. Kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä ja keskustella omasta tilanteesta ja ajatuksista joko ammattilaisen, tai vertaisten kanssa. Alla tiedoksi tahoja joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja maksutta:
- Tukinet.net - Tukipisteesi netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy esimerkiksi Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/
Lisäksi maanantaista torstaihin klo 15-19 on aikuisten kahdenkeskinen Solmussa-chat, jossa voi jutella päivystäjän kanssa mistä tahansa mielessä olevasta huolesta tai hankalasta elämäntilanteesta.
Tukinetissä on myös monenlaisia ryhmächattejä ja keskusteluryhmiä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.
Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin rekisteröitymistä.
Keskusteluapua on mahdollista saada matalalla kynnyksellä myös seuraavilta tahoilta:
- Valtakunnallinen kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Myös etävastaanotto on mahdollista osassa paikoista. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/
Lämpimin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata- Anonyymi
Kuulostaa bipolaarisen ja skitsofrenian yhdistelmältä (en nyt sit muista sen virallista nimeä )
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 663105
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai262183Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä681749Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t251627Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian161361- 281321
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61236Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja281200Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101157Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu621051