Kirjoitan tänne, koska ei ole muuta keinoa tunteideni purkamiseen. Lyhyesti, menetin elämästäni miehen, joka merkitsi minulle valtavan paljon. Merkitsee edelleen. Emme olleet pariskunta, kyse ei ollut erosta. Silti se tuntuu samalta. Ehdin rakastua, vaikka tiesin sen toivottomaksi. Olo on jatkuvasti kamala. Ahdistunut, alakuloinen, lohduton. Mikä teillä on auttanut sydänsuruihin, onko aika ainoa mikä lieventää kipua?
On vaikeaa hyväksyä tosiasiat
Anonyymi-ap
24599
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Oliko hän työkaverisi? Kaupan ala, ilmeisesti (kuten aina)?
Ei liity kaupan alaan mitenkään.
Miksi olet fiksoitunut tähän niinikään miehen kirjoittamaan kaupan ala-provoon ja leikitkö jotain tunnistelu ja vuorovaikutusleikkiä yleisemminkin täällä? Kova olet kyselemään ”hyvin” suurella todennäköisyydellä vääristä paikoista ja tiloista. Tuo on aika mulkeromaista toimintaa mitä teet
Jätetään se aika pois, mies on kiero kun kylän akka
Vedä kännit!
Sehän vain pahentaa tilannetta. Sä hyvin tiedät.
Olen tuo kaupan alan huhuilija. Itse selviän musiikin avulla, blokkaa omat negatiiviset ajatukset. https://www.youtube.com/watch?v=-5FmexVcPBI. Tää biisi kannustaa ryyppäämään lisää, eli siinä toisellekin kommentoijalle lisää sisältöä elämään. Sydänsurut hellittävät hitaasti. Välillä voi olla että kaivattu ei ole mielessäni päiviin ja sitten hän yhtäkkiä tulee taas mieleeni. En näe häntä ikinä enkä tiedä missä hiihtää niin se auttanee irti pääsemisessä.
Kiitos kommentista. Minäkin kuuntelen paljon musiikkia, nyt en tosin ole siitäkään nauttinut normaaliin tapaan. Pelkään, että minunkin kohdallani tässä tosiaan kestää kauan, ennen kuin pahin suru hellittää. Tuo antaa toivoa, että sinä pystyt jo toisinaan unohtamaan hänet useaksi päiväksi. Toivottavasti nuo ajanjaksot sinulla hiljalleen pidentyvät, ja joskus vielä huomaat, ettet ole aikoihin häntä miettinyt.
Eipä kannata puuttua toisten elämään ilman lupaa! Se on rikos, yrittää sotkea toisten asioita, mänkö jakeluun? Hae apua!
Vastaan tuohon oman näkemykseni, aikaa joskus auttaa ja joskus ei auta edes aika. Ikävä kyllä, elämä on tälläistä raadollista se ei mene aina niinkuin toivoisi. Ajan mukana voi tulla lohdutus, nyt en tarkoita ketään ihmistä. Joskus kun aikaa kuluu voi löytyä uusi suhde, mutta sekään ei pyyhi pois tuskaa joka jäi sinun sydämeen asumaan kaipauksena. En, osaa neuvoa sinua, koska olen itsekkin eksyksissä tunteiden kanssa. Olen vain odottanut milloin aika käy korjaamaan minua taas, mutta ei sitä vileä ole tapahtunut yhtään. En, itsekkään ollut hänen kanssa pariskunta, mutta tärkeä hän on minulle. Olen ajatellut jopa hetken lohtua että hakisin jostain ihmisestä, mutta mitä se auttaa. Sitä vai haluaisi että joku asia toisi helpotusta oloon.
Kyllä, ymmärrän mitä tarkoitat. Osuvasti kirjoitit kaipauksesta, joka jää sydämeen asumaan. Osa sydämestä tuntuu olevan poissa, hänen luonaan. Voisinpa vain pikakelata aikaa siihen vaiheeseen, jolloin terävin kipu on tasoittunut. En tiedä millaiset asiat juuri sinulle tuottavat ilo: liikunta, musiikki tms. Olisiko niistä apua? Toivottavasti.
Ja pahoittelut että kirjoitan niin negatiivisesti, mutta juuri siksi tänne nyt kirjoitan. Toivon, että negatiivisten tunteiden sanoittaminen auttaa niiden käsittelyssä. Maanantaina on sitten helpompi taas esittää, että elämäni on ennallaan.
Samanlaisia kokemuksia mullakin. Kohta vuosi mennyt ja vaikka välillä on helpompaa jo, niin sitten tulee taas monta päivää putkeen kun vaan surettaa ja itkettää. Ei oltu koskaan mitään, eikä pitänytkään olla. Viatonta hauskanpitoa sen piti olla. Sit meille tapahtu jotain. Ja niin ne tunteet vei ja on hänkin kertonut välillä, että ikävöi. Mä tiedän, et tää on niitä matkoja, että ikävöin häntä loppu elämäni ajan. On tässä ollut kyl paljon hyvääkin. Mun itsetunto on kohentunut ja uskallan kokeilla sellaisia asioita, joista oon haaveillut ja vaikka minkälaista muutakin omituista. ❤️
Hanki laastari. Toimii.
Tyttöystävä jo vuosien takaa on kyl kätevä.
Kiva et joku tollaseenkin suostuu
Se tauti paranee sillä millä se on tullutkin. Etsit hänet.
Niin samoilla ajatuksilla.
Itselleni kävi myös samoin, kun menetin elämäni naisen. Ei mekään oltu pariskunta. Ehdittiin kuitenkin hengailla hyvän aikaa. Hänkin (n) merkitsee edelleen minulle kaikkea sitä mitä kaipaan ja hänellä on myös muisto siitä.
Tänäänkin aamulla katsoin taas muisteloita, mitä ja millaisia viestejä oli vaihdettu tänä päivänä keskenämme aikaa sitten. Ihania kirjoituksia häneltä.
Hänellä on aina paikka sydämessäni.
Mies
Miksi siis menetit hänet? Tietääkö hän merkityksensä?
Et voi menettää elämäsi naista, jos ette olleet pariskunta, sama aloittajalle miehen suhteen. Ei voi menettää jotakin, mitä ei olekaan.
Hengailukaverit ovat hengailukavereita, kun sellaiseen takertuu, se käy toiselle ahdistavaksi ja kanssakäyminen on lopetettava kokonaan.
Ketään ei voi omistaa. Ei edes parisuhteessa. Näin ollen ketään ei voi menettää.
Vai olisiko sittenkin toisin?
Jotain tärkeää voi menettää, on siitä tehty virallisia sitoumuksia tai ei. Olipa kyse mistä tahansa elämässä.
Et voi menettää mitään missä toinen ei ole ollut millään tavalla osallisena. Ymmärrätkö miksi teet väärin?
Näin, toista tuntematta ja eläminen harhoissa toivoen hänet elämänsä mieheksi/ naiseksi, toivo ei toteudu, jollei tee asioiden eteen duunia. Aloitteellisuus on tänä päivänä vaikeaa, ehkä tässäkin tapauksessa antaisi parempia vastauksia hyvässä tai pahassa. Molemmat kuitenkin parempia vaihtoehtoja kuin elää kaipauksessa, joka ei etene toivomalla tavalla.
Itse kadotin kaipauksen, kun totuus olikin ihan muuta, kuin harhat, joita olin hänestä itselleni synnyttänyt. Totuus oli itselle enemmän helpotus kuin kärsimys myös jälkeenpäin ajateltuna. Maksoin harhastani kovan hinnan. Samalla petyin toiseen raskaasti. Enpähän kuitenkaan kärsi enää harhasta, jossa olisin voinut velloa vuosia, vuosikymmeniä (sydänsuruja)?
Ehkä sitä ei pidä tehdä kenestäkään tarkoitustaan, ainakaan nyt ei vielä tuossa vaheessa. Sen ymmärtää vielä jotenkin pitkän suhteeen loppuessa tulevan tuskan , oli suhde sitten lähes mitä vaan. Mutta mitäpä sitä muuta voi silloinkaan kuin kieriskellä ahdistuksessaan aikansa ja nousta siitä hieman muuttuneena tosin. Jotkut jopa katsoo sen olevan osoitus syvällisyydestä, että on antanut itsensä hajota oman itsejkkään pyyteensä takia.
On tietenkin ikävää ja raskasta tuo kun on alkanut pitää jotakuta elämäänsä jo kuuluvana ja hänestä joutuu sitten kuitenkin luopumaan. Mutta jos se jotain lohduttaa niin rakkauden ei ole kyllä tarkoituskaan olla mikäään onnen tyyssija. Kaikkihan tietää syvllä sisimmässään että se liitto tai suhde pitemmän päälle tulee olemaan ennenkaikkea epäonnea. Mutta se on sitä rakkautta jakaa onnettomuus rakkaan kanssa ennemmin kuin olla onnellinen muutoin. Kun sitä kypsänä ja kokeneenakin, täysin sen tietäen että särkynyt sydän tulee paranemaan ja sitä tulee loppujen lopuksi tuon eron tuskan kestettyään olemaan onnellisempi ilman kuin kanssaan, niin silti valitsisi sen yhteisen epäonnen, tuo laskelmointi ei enää vaan päde, hedonismi. Särkykööt sydämet sitten ennemmin yhdessä, se on rakkauden motto. Niin siis eihän tämä nyt sitten lohduttanut yhtään. Jos ei onnistunut pääsemään tähän ihanaan surkeuteen lainkaan.