hoitajapulako.

Kateus ja omanarvontunne vaarassa...

Hoitajapula on viimeisten vuosikymmenien väärien poliittisten ja arvopainotusten ja väärien päätösten tulosta. Se alkoi mm. siitä, että koulutuksen aloituspaikkoja on vähennetty, työn arvostusta vähennetty, vaatimustasoa on kuitenkin lainsäädännöllä kiristetty ja työn arvostusta heikennetty mm. palkkaratkaisuilla. Työ ei ole houkuttelevaa ja työpaikoilla jatkuva kiire ja vuoronvaihdot jokapäiväistä tohinaa, jolloin perhe-elämän suunnittelu ja toteutus kärsii ja hoitajat ja heidän perheensä kärsii. Esimiehet istuvat monta tuntia puhelimen ääressä ja haalivat työntekijöitä puuttuviin vuoroihin. Työn säännöllisyydestä ei tietoakaan eikä voi suunnitella perheen kanssa tulevia tapahtumisia. Lisäksi byrokratia ja tietokone vievät suuren ajan muihin työtehtäviin varatusta ajasta. Nämä kaikki yhdessä vaikuttavat siihen, että työ ei enää ole iloista hoitamista, vaan kaikkien muiden (lisä)työtehtävien ohessa joskus potilaiden kiireistä hoitamista. Potilaat kärsivät ja sen seurauksena stressi työssä lisääntyy, kun ei voi kaikkea välttämätöntäkään tehdä. Vastuullisemmat sitten usein jättävät oravanpyörän. Jos miesvaltaisella työpaikalla vaikkapa paperitehtaalla olisi tuollainen päivittäinen härdelli, niin paperikoneet pysähtyisivät. Hoitajat taas velvoitetaan töihin vailla oikeutta ilmaista mielipidettään laillisin keinoin.

Onneksi en itse ole hoitotyössä, kun taas puoliso on! Hyvin läheltä siis tullut seurattua alan muutosta ja ihmeteltyä aika villiäkin menoa hoitoalalla.

Suomalaista työ elämää..Johtajia jotka eivät osaa tai halua puuttua epäkohtiin..Pienillä muutoksilla monesti työstä saadaan mielenkiintoisempaa..Kuunneltaisiin duunarin mielipidettä eikä olla niin jääräpäisiä..