Sait minut tulemaan luoksesi. Nyt olen viikon itkenyt ja voinut todella huonosti. Teetkö tämän tahallasi? Sinun on pakko tietää mitä aiheutat. Nautitko toisen kärsimyksestä? Miksi teet tämän minulle?
Mietin vain
Anonyymi-ap
19<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Anteeksi jos olen jollekkin aiheuttanut tietämättäni surua, en toivo sille naiselle pahaa vaan päinvastoin💕
Älä vain erehdy luulemaan, että syyllistäisin sinua täällä. Tapahtunut muutos on surullinen, mutta eb ole katkera. Ymmärrän sinua❤ Ehkä jonain päivänä.
Ja minä syyllistän, kun olen niin huono ihminen. Ap
Masentuneena kaikki tuntuu 1000x pahemmalta.
Tiedän. Täältä on vaikea päästä ulos. Ne kurkistusreiät on olemassa, mistä voin katsoa elämää. Elämää, johon haluaisin osallistua. Mutta en kykene.
Jos toinen saa olosi tuntumaan pahalle niin eikö pitäisi päästää vain irti?
Pitäisi. Mutta aina uudestaan olen jaksanut toivoa, että jokin olisi muuttunut. Rakastan syvästi häntä, enkä osaa tehdä sille asialle mitään. Näin on ollut vuosia ja tuntuu että on toiselle vitsi.
Miksi ajattelet että olisit pelkkä vitsi hänelle? En usko että hän pitäisi sinua minään vitsinä. Tiedä vaikka rakastaa ja pelkää itsekin tehdä asialle jotain, asiat eivät aina oo niin helppoja kuin niiden luulis olevan. Kommunikoimalla asiat selviä mutta joskus on vaikea saada sitä " noloa" ensimmäistä sanaa / aloitetta suustaan.
En tiedä. Olen tietoisesti itse mennyt kutsuttuna hänen luokseen. Pitäisi alkaa varmasti ottaa vastuuta omista tekemisistäni. Olla vastuullinen aikuinen ihminen. Mutta tuntuu etten ole riittävän vahva luopumaan hänestä. Tilanne ei myöskään ole se, että tulisi olo että nytpä avaudun hänelle. Ei ollenkaan. Miten pystyy irrottautumaan vaikka on tunteissa kiinni? En tiedä pystynkö siihen. Missään kohtaa en ole lakannut tuntemasta, vaikka on välillä suunnattomasti ärsyttänytkin. Sattuu niin ja haluaisin vaan pois kaikesta tästä tuntemisesta.
Jos pystyn irrottautumaan hänestä, niin mitä tilalle? En usko että ikinä enää pystyn rakastumaan/päästämään ketään lähelleni. Sairastan keskivaikean masennuksen vaikea-asteista vaihetta ja kaikki on minulle tämän takia ollut vaikeaa. Pitäisi jaksaa hoitaa asioita miljoona ja kunto on tämä mikä nyt on. Koskaan ole saanut häneltä mihinkään tukea, mutta tämän on osannut tehdä. Satuttanut aina uudestaan ja uudestaan. Kunpa ei tarvitsisi nähdä enää ikinä.
Miksi sinä syyllistät toista henkilöä, jos et puhu hänen kanssaan oikeassa elämässä?
Selvitä asiat, eikö se olisi parempi teille kummallekin.
Puhutaan kyllä kaikesta muusta, paitsi väleistämme. Ei halua kuulla niistä asioista mitään, tämä on koettu. En tuputa tietenkään. Haluan ottaa omista valinnoistani vastuun. Mutta ei kai se vastuu ihmissuhteissa yksin toiselle kuulu? Jos on jotain luvattuna, niin eikö siitä tulisi pitää kiinni? Toinen aina lupaa jotain ja jättää sitten tekemättä. Kuin en olisi yhtään mikään ja ihan kun minulle saisi tehdä niin. Ei minua saa kohdella huonosti. Aikaa kun on kulunut, olen antanut anteeksi. Vaikka ei ole pyydetty. Tiedän, olen hölmö. Tunteellinen hölmö. Mutta hän on häikäilemätön toimissaan. Ja se on totta.
Ja alkaa ärsyttämään, jos anonyymipalstalla syyllistetään syyllistämisestä. Täällä kirjoittajilla ei ole muuta paikkaa käsitellä näitä asioita. Tunteitani puran täällä ja koen että on oikeus ilmaista asiat siten kun ne tuntuu nyt. Ehkä jossain kohtaa kun käsittelen asioita, näen asiat laajemmin. Mutta juuri nyt en siihen pysty. Oma kokemus on, että vanha on toistanut itseään. Ja en ole omaa osuuttani siinä kiistänyt mielestäni. Mutta se että alkaisin soimaamaan itseäni täällä heikoksi raukaksi, ei kyllä auta. Siihen on syynsä, että olen tällainen. Ja yhtä varmasti hänellä myös syynsä siihen, että on sellainen kuin on. Tai että käyttäytyy niin. Minä olen vaikea ja työnnän pois. Mutta yhtä varmaa on se, ettei hän siedä minulta yhtään mitään, vaan vuoren varmasti hylkää aina. Mihin voin luottaa? Siihen että lähtee aina ja jättää yksin.
Emme kyllä puhu kaikista muistakaan asioista. Hän ei pysty ottamaan vastaan ja jotenkin vaientaa ja sensuroi minua. Kamalaa. Olen tulkinnut sen niin, että ei halua läheistä suhdetta, vaan meinaa että minä olisin hänelle kepeää viihdettä. Tai ei kai niin hullu sentään ole? Olen ennemminkin ollut raskasta, kuin hyvää seuraa. En osaa olla rennosti hänen kanssaan. Ensin odotan tapaamista. Sitten kun nähdään, ajattelen että ei v...u. Tätähän tämä olikin.
Nyt kun näitä mietin, en näe syytä olla missään tekemisissä. Jo hänen asenteensa vastakkaiseen sukupuoleen on kieroutunut. Olen saanut osakseni jotain, mitä en olisi ansainnut. Välillä olen kaivannut ystävääni, joka ei täällä enää ole vaikuttamassa. Ajatellut, että hän olisi voinut tsempata minut eteenpäin tilanteesta. Tai sitten ei ehkä kuitenkaan. Tämä on tilanne, josta täytyy selvitä yksin. Olen rukoillut satoja kertoja ahdinkooni ratkaisua.
Ei kuulosta hyvältä tyypiltä...
Olet harhoissa, ei toisten yhteiseen kotiin pidä tulla, eikä mökeille, tuskin hän on pyytänyt!
Sullahan on mies, mitä sä mies toisella miehellä teet?
Nii toiset hakee lohtua aina kun oma ei ole paikal