Nyt alkaa olemaan rahoittavat lääkkeet loppu ja päivittäin on aikamoiset itsemurhafiilikset. Minulla on aika psykiatrille vasta ensi viikkolla, joten siihen pitäisi jollakin tavalla pinnistellä. Jos ahdistus käy ylitsepääsemättömäksi, mitä mahdollisuuksia minulla on saada apua? Voiko terveyskeskuksen päivystyksestä saada rauhoittavia lääkkeitä tai unilääkkeitä, jotta selviäisin ensi viikkoona asti. Vai uskaltavatko antaa moisia ollenkaan, jos potilas puhuu itsemurhasta? Vievätkö mielummin mielisairaalaan? Sinne en haluaisi mennä.
Itsemurhafiilikset
ja lääkkeet loppu
4804
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
lääkettä, ainakin mulle on antaneet, mutta en ole kyllä mitään itsemurhajuttua niille heittänyt. Sanonut etten saa nukutuksi ollenkaan jos en saa unilääkettä(joka on tosi asia). Kannattaa sanoa että sulla on rauhottavatki loppu niin antavat niitäkin sieltä...sitten vielä kannattaa valittaa että mm-toimistoon on sairaan pitkä jono ettet sinnekään pääse.
Sulle nauretaan terveyskeskuksessa että "koita ny kestää". Säästösyiden takia sua ei oteta tosissaan. Olet kävelevä aikapommi ja sinunlaisia on kaupungit täynnä. Auta armias ku napit loppuu. Saadaan taas lukea iltapäivälehdistä kun hullu teurasti 5 ihmistä ilman syytä. Toivon että löydät lääkkeitä...
En ole vaaraksi muille, ainoastaan itselleni. Minun osaltani ei siis ole odotettavissa uutista, että teurastin 5 ihmistä ilman syytä. Se on joku ihan muu hullu, joka niin tekee.
Saattaa olla, että jos huolestuvat sinusta oikein pahasti siellä päivystyksessä, voit löytää itsesi sairaalan osastolta, jossa kenties pitävät sinua vähän aikaa tarkkailussa, jonka aikana sitten yrittävät päätellä ja analysoida oletko todellisessa vaarassa itsellesi. Jos olet, niin sitten saattaa räpsähtää M1-päätös eli pakkohoito, joka ei ehkä ole aivan niin kamalaa kuin miltä kuullostaa. Minullakin on (jo kohta melkoisen) vakaviakin itsemurhatunnelmia pidellyt tässä lähipäivinä, kotiuduin juuri sairaalan intervallijaksolta (joka siis tarkoittaa pientä viikonlopun kestävää sairaalassa vietettyä aikaa, jonka ajankohta oli sovittu etukäteen) Kävin tänään lääkärillä ja terapiassa, mutta tuskin nuo juuri mitään apua tähän elämäntilanteeseen tuovat, kun en jaksa paljoa edes puhua, yritän jättää suuni avaamisen minimiin. Tahdon vain nukkua. En tiedä sitten antavatko ne siellä lisää tarvittavaa, minulle ainakin kerran antoivat.
Jaksamisia!