m roup varjoarmeija

ja sit mä heräsin....

Lääkkeittä suu täyteen ja 3ässän sairaalaan

suojarinteelle satuilemaan lisää

Pian on taas kulunut neljäs kahdennettakymmenettä viikkoa pääsiäisestä,teollisen ajanlaskun kalenterissa valmistaudutaan viettämään juhlaviikkoa suuren keski-suomalaisen sammon kunniaksi.

Juhlaviikolle on kutsuttu vieraaksi tietäjiä useista kaukaisista maista jotka tuovat mukanaan satumaisia rikkauksia,sekä monia taidokkaasti tehtyjä esineitä.

Tulee myös tuhatpäinen pyhiinvaeltajien joukko joka nöyrästi vaeltaa kohti tuota modernin ajan temppeliä,vuodattaakseen omasta ruumiistaan hikiuhria,kunnes korkean minareetin huipulta nousee valkea savu.

Tämä valkea savu on merkki Teräksen,Rahan ja Lihan liitosta,joka solmittiin muinaisuudessa aikana jolloin paikkakunta oli vielä karua erämaata.

Näin ihmisjoukon vaeltavan ison hopeisen portin luokse,joukko koostui monista eri ihmisroduista ja he puhuivat useita eri kieliä.
Saapuessaan portille he olivat kuin yhtä ruumista,mutta välittömästi portilla paimenet erottivat heidät kahteen laumaan toiseen vuohet ja toiseen lampaat.

Portista sisälle päästyään heidät ohjattiin valkean tornin juurelle arvovaltaisen mestarin eteen,jonka lempeä ääni julisti
”Rakkaat lampaani olen teitä pitkään odottanut luokseni,tulkaa olen kattanut teille julapöydän ilmastoituun saliini,siellä voitte levätä matkanne rasituksista.Levättyänne saatte hallita kanssani
minä annan teille vallan käskeä vuohia ja he lankeavat teidän eteenne polvistuen.

Mestari käänsi katseensa vuohiin,katse täynnä vihaa ja inhoa hän huusi ”TE KIROTUT häipykää silmistäni teille minulla ei ole muuta antaa kuin tuskaa ja ahdistusta viekää heidät pois.

Santarmijoukot ajoivat vuohet betonisiin karsinoihin joissa heitä rääkättiin yötäpäivää hirvittävän sadistisilla tavoilla.Heidän silmänsä sokaistiin valokaarilla,iho ja keuhkot poltettiin karrelle myrkyllisillä höyryillä,heitä riiputettiin köysissä,raajat väänneltiin luonnottomiin asentoihin
ja heidän koko kehonsa runneltiin.

Vuohien suolainen hiki valui syviin avohaavoihin kirvellen ja paljastuneisiin hermoihin pudonnut kyyneltippa viilsi koko kehoa kuin sähköisku,tätä käsittelyä moni ei kestänyt.
Jäljellejääneet yksilöt päästettiin välillä toipumaan,kunnes taas vapaaehtoisesti palasivat.

Vuohet olivat alistuneet omaan kohtaloonsa.