Kun ei kelpaa kellekkään...

Kun mä olin 12-vuotias olin ylipainoinen. Pituutta en muista, mutta painoin tasan 70kg. Mua haukuttiin koulussa. Yhtenä iltana mä sit vaan päätin että nyt se loppuu. Mä en enää kestä. Aloin laihduttaa. Ja laihduinkin.

14-15vuotiaana painoin 60kg. :) Tuntui ihanalta. MUlla oli TOSI paljon ihania kavereita joittenka kanssa pidin hauskaa. Uskalsin ostaa jopa ensimmäiset "kireehköt" farkut. Mä olin itseeni TÄYSIN TYYTYVÄINEN, mutta silti mua haukuttiin edelleen..

Tällä hetkellä olen, kohta 17-vuotias. Vihaan itseäni. Vihaan kroppaani. Pitutta löytyy 166cm ja painoa 54kg. Tekis mieli oksentaa aina ku kattoo peiliin. Mutta siihen mä en pysty! Mä en kertakaikkiaan pysty oksentaan.

En ole koskaan seurustellu. Mua ei oo yksikään jätkä koskaan kehunut. EI KOSKAAN! Musta tuntuu, että mä en tuu kelpaan koskaan kenellekkään :( Tämmönen on vaan tää mun murhe... tiedän, että maailmassa on paljon suurempiakin mutta halusin nyt vain kirjoittaa johonkin :/
212003
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 21

Vanhimmat

voi sua.. koita kestää ja kyllä sä lydät viel jonkun ihan kullan itelles.

Äänestä
  • Ihmiset, juuri tuollaiset ihmiset ovat kamalia.. ja kun he eivät edes ajattele kuinka paljon sanomisillaan satuttavat toista.. Sitä tehdään vaan, en edes tiedä minkä takia... Minuakin on haukuttu painon takia, vaikka luulisin kyllä olevani normaalipainoinen! Aivan kuten sinäkin.. Toivottavasti pärjäät, ja kyllä varmasti on poikia jotka pitävät sinua kauniina.. olen siitä varma.. ehkä eivät vain tohdi tulla esille:) hassua taas sama juttu, yks jätkä... ihme tyyppi! en koskaan uskonut että joku todella pitäisi minusta juuri tällaisena kuin olen, mutta sellainen ihminen todella oli olemassa.. Olen varma että maailman miljardeista ihmisistä moni pitää sinua kauniina ja kehuisi ulkonäköäsi:) Mutta tsemppiä sinulle paljon ja aurinkoista kevättä:) kesä tulee ja varmasti löydät vielä itsellesi kullan!!! mutta kaikkea hyvää jatkoon:)

    Äänestä

  • sirene88 kirjoitti:

    Ihmiset, juuri tuollaiset ihmiset ovat kamalia.. ja kun he eivät edes ajattele kuinka paljon sanomisillaan satuttavat toista.. Sitä tehdään vaan, en edes tiedä minkä takia... Minuakin on haukuttu painon takia, vaikka luulisin kyllä olevani normaalipainoinen! Aivan kuten sinäkin.. Toivottavasti pärjäät, ja kyllä varmasti on poikia jotka pitävät sinua kauniina.. olen siitä varma.. ehkä eivät vain tohdi tulla esille:) hassua taas sama juttu, yks jätkä... ihme tyyppi! en koskaan uskonut että joku todella pitäisi minusta juuri tällaisena kuin olen, mutta sellainen ihminen todella oli olemassa.. Olen varma että maailman miljardeista ihmisistä moni pitää sinua kauniina ja kehuisi ulkonäköäsi:) Mutta tsemppiä sinulle paljon ja aurinkoista kevättä:) kesä tulee ja varmasti löydät vielä itsellesi kullan!!! mutta kaikkea hyvää jatkoon:)

    Kiitos, sirene88!
    Voi ku oliskin oma nalle-karhu. Semmonen suklaanappi silmä

    Äänestä

Se on ikävää että luulet ja tunnet noin. Mutta sie oot vielä todella nuori ja aikaa on vielä vaikka kuinka paljon. Ole tyytyväinen että olet terve,normaali painoinen etkä ole kehitysvammainen. Mieti miltä heistä tuntuu. Ja juu osa syy siihen että pojat ei kiinnostu on se että sulla on heikko itseluottamus...

Äänestä

Joskus kun lukee vastaavia viestejä, tulee mieleen, että onko ne kirjoitettu ihan provona. Sinä olet jopa ehkä alipainoinen, joten älä ainakaan yritä enempää laihduttaa.

Kropassasi tuskin on mitään vikaa. Seurustelukaan ei ole mikään kilpajuoksu, siihen tarvitaan paljon muutakin ja todellakin muutakin kuin kroppa ja tietty ikä. Ei ehkä maailman suurin murhe ole sinulla, mutta sinulle se on iso asia ja siten erittäin tärkeä.

Ethän vain ole peiliin katsoessasi pulleampi kuin oikeasti oletkaan? Hieman huolestuttaa, kannattaisi puhua lääkärin kanssa.

Muuten, sinun ikäisesi pojat ovat todellakin vielä poikia, kyllä he kehuvat sinua kunhan kasvavat isoksi.

Äänestä
  • Mä nään peilistä siis juuri sen mitä olen. Ruma, lihava läskikasa mutta toivon, että joku joskus tykästyis muhun tällaisena kuin olen. Vaikka ehkä se on vähän mahdotonta, jos en itsekkään tykkää itsestäni.

    Mutta kiitos sinullekkin mielipiteestäsi. Kaikki mielipiteet on tervetulleita!

    Äänestä

Ei sussa ole mitään vikaa. Oot just sopivan painoinen.

Äänestä

En usko tuota...
Meinaan ettet kenellekkään kelpais. Itsekään en juuri välittäisi minkä NÄKÖINEN tyttö olisi. Pojan näkökulmasta viestisi on täyttä huu haata!
Kyllä varmasti pojan löydät, kun viitit yrittää,ehkäpä yllättävän läheltäki. Äläkä ite vieroksu "vähemmän komeita" poikia. Ehkä se ujolta vaikuttava takapenkin asukki katselee sinua... Älä missään nimessä luovuta!

Äänestä

Se on selvää ettei laihduttamista ainakaan ole. Se miksi sua haukuttiin. Jouduit ikävä kyllä vain muutaman idiootin silmätikuksi. Vaikka muuttuisi rumasta ankanpoikasesta kauneimmaksi joutseneksi yläaste-elämässä, kiusaus jatkuisi. Sanat vain muuttuvat.

Itse sain ensimmäisen poikaystävän 16-vuotiaana. Sitä ennen en ollut kenenkään suusta kuullut kehuja, ainakaan poikien suusta. En oikeastaan käynyt missään, yläasteella inhosin kroppaani. Päätin laihduttaa ja sain muutaman kilon pois, vähän tyytyväisempi mutten silti. Ikinä en ole ollut itseeni tyytyväinen, en ole nytkään.

Mutta se, ettei kelpaisi kenellekään. Usko pois, kamalinkin ihminen kelpaa jollekin! Ei sillä että oloisit kamala, ruma, jotain, enhän edes tunne sua. Mutta kun tässä 19-vuotiaana katselee kavereiden elämää niin joutuu väkisinkin huomaamaan, että ne tyypit joiden ei ikinä uskoisi kenellekään kelpaavat, seurustelevat tällä hetkellä.

Tiedätkö muuten... Sanotaan että pojat eivät uskalla tulla juttelemaan kauniille naiselle. En ole ikinä pitänyt itseäni järin kauniina, mutta tämän väitten avulla sain vähän itseluottamusta ylöspäin. Tsemppiä vaan!

Äänestä
  • Kiitos, ankeli!
    Toi oli kiva "Sanotaan että pojat eivät uskalla tulla juttelemaan kauniille naiselle."

    Ja kiitos muutenkin mielipiteistä. Millaisia nämä tyypit sitten ovat "joidenka ei uskoisi seurustelevan ikinä" ??? Kiitos jos vielä tuohon vastaan.

    Äänestä

  • Juulia-88 kirjoitti:

    Kiitos, ankeli!
    Toi oli kiva "Sanotaan että pojat eivät uskalla tulla juttelemaan kauniille naiselle."

    Ja kiitos muutenkin mielipiteistä. Millaisia nämä tyypit sitten ovat "joidenka ei uskoisi seurustelevan ikinä" ??? Kiitos jos vielä tuohon vastaan.

    On vähän vaikea selittää noita joiden ei ikinä uskoisi seurustelevan. Ulkonäöstä ei ole kiinni, vaan luonteesta. Ja ne tyypit, joiden en ikinä uskoisi ketään saavan, ovat inhottujen listallani. Ja sen voin sanoa... Paikka sillä listalla täytyy ansaita. Eli todellakin kamalinkin ihminen voi löytää jonkun :)

    Äänestä

Pituutesi ja painosi ovat kumpikin aivan ok, ja olet ilmeisesti ihan mukava tyttö. Löydät varmasti poikaystävän kunhan vaan pidät silmäsi auki ja koitat jollain lailla edistää sen löytymistä, esim. käyttämällä hyväksi netin deittisivuja, käymällä sellaisissa paikoissa, joista poikaystävän voisi kuvitella löytävänsä yms.

Äläkä ole niin kriittinen itseäsi kohtaan. Epävarmuus näkyy päälle ja siitä on usein haittaa. Ainakin osa pojista pitää sinua varmasti viehättävänä, joten älä mieti, kuinka rumalta näytät, voitko kelvata kenellekään yms., vaan ajattele niin, että näytät ihan hyvältä, olet mukava ja rakastettava ihminen, ja pojat voivat ihan hyvin kiinnostua sinusta. Sinua eivät ole pojat vielä kehuneet, mutta se ei tarkoita, ettetkö kenenkään mielestä olisi kehumisen arvoinen. Joku poika saattaa hyvinkin ajatella sinut nähdessään, että siinäpä on hyvännäköinen tyttö, mutta ei vaan satu sanomaan sitä ääneen.

Äänestä
  • Rowen82, kiitos sullekkin kommentista :)

    Mutta ongelma on vähän myös se, että tuntuu ettei ketään poikia kiinnosta samat asiat kuin minua. Rakastan metsässä juoksemista ja suunnistusta, en ole siitä hirveää numeroa tehnyt, koska kerran ku siitä tuli (peruskoulua sillon vielä kävin) tunnilla puhetta kaikki jätkät rupes nauraan tyyliin "Toi läski muka jaksais juosta. Juokseminen on ihan syvältä" jne.

    Mistäköhän tämän ikäiset pojat tykkäis? Missä ne viihtyis?

    Äänestä

  • Juulia-88 kirjoitti:

    Rowen82, kiitos sullekkin kommentista :)

    Mutta ongelma on vähän myös se, että tuntuu ettei ketään poikia kiinnosta samat asiat kuin minua. Rakastan metsässä juoksemista ja suunnistusta, en ole siitä hirveää numeroa tehnyt, koska kerran ku siitä tuli (peruskoulua sillon vielä kävin) tunnilla puhetta kaikki jätkät rupes nauraan tyyliin "Toi läski muka jaksais juosta. Juokseminen on ihan syvältä" jne.

    Mistäköhän tämän ikäiset pojat tykkäis? Missä ne viihtyis?

    Hei, nyt mä luulen ymmärtäväni osa"syyn" et sulla ei VIELÄ (korostan VIELÄ) ole ketään! Mäkin olen vähän samassa tilanteessa. Myös mä harrastan tällaisia yksinäisiä ja ehkä erilaisia harrastuksia, kuten just suunnistusta! Pidän todella juoksemisesta ja kävelemisestä pitkin metsiä ja muita rauhallisia paikkoja. Vaikka se onkin niin upeaa ja hienoa, niin sen ainut huono puoli on ettei siellä oikein tapaa muita samanikäisiä. Eikä sitä paljoa muutenkaan välttämättä tule juteltua. (sanotko rastilla "sulla on kauniit kurajäljet selässäs?" =) ) (okei toi vois toimiaki :))
    Siksi se KESTÄÄ. Mutta sitten kun se toinen samassa tilanteessa oleva samanhenkinen ihminen sattuu kohdalle, tulos aika varmasti jotain tosi onnellista! Haluan uskoa, että se on jotain syvällisempää ja pitkäkestoisempaa kuin parilla, jotka ovat ensinnä ihastuneet toistensa ulkonäköön.
    Odotus siis palkitaan.
    Oikeestaan sä oot tosi normaali ku sul ei viel ketään, harvalla "metsäläisellä" on! :)

    Mutta kuten huomaat, kyllä samanhenkisiä poikiakin on olemassa :) Meitä on vaan vaikea löytää.. Samoin kuin teitä tyttöjä :)
    En sitten tiedä mistä muualtakaan "helposti" voit löytää oman kullan kuin suunnistus- ym. luontotapahtumista..

    Tai no en tiedä toimiiko sulla, mutta ite oon ettiny samanhenkistä seuraa netistä. Noh, sehän nyt on sitä mitä, aikamoista hakuammuntaa. Mä olen kyllä löytänyt samanhenkisiä tyttöjä, mutta toisaalta joku muu juttu on sitten jäänyt kiikastamaan.. Mutta toivoa on! (siis kyllä mä aina silmäni auki pidän enkä tyrmää vaikkei ihan samat harrastukset olisikaan, ihminen itse se tärkein tietty on)


    Siihen haluun vielä sanoo, et ihan totta, mun ainaki on vaikee mennä puhuu tosi kauniille tytölle! Se on iha outoa, mutta niin se usein on! Tai sitten jos tää tulee puhuu mulle, voin mennä iha sanattomaks!
    Kyllä mun mielestä tavalliset, ok-näköiset tytöt on niitä kivoimpia :) Ainakin helpoiten lähestyttäviä :)

    Sekin vielä, kuten joku mainitsikin, ethän pidä liian korkeaa vaatimustasoa pojankaan suhteen! Toki jos hän näyttää kvasimodolta, mutta muutoin :) Vinkkinä, että ei-maailman-komeimpiinkin poikiin kannattaa tutustua :) (siis koska itse lienen sellainen =))

    Sen sanon vielä, että tyttö on lähes aina ok-näköinen, jos on normaalikroppainen. Niin kuin sinä :) Onneksi olkoon että olet saanut itsesi hyvään kuntoon!
    Muista, laihuus ei ole kaunista, tytön pitää näyttää terveeltä! Olet juuri sopiva!

    Äänestä

No lihava et ainakaan enää ole ollenkaan :) ole siihen tyytyväinen :)
hanki jostakin itseluottamusta, ja varmuutta, ja etsi sitä oikeaa jostain vähän kauenpaa, missä ne jätkät eivät ajattele susta niin kuin joku on joskus sanonut...

Äänestä

sinun ikäisenä tunsin ettei kukaan haluanut mua ja että olin ´varmaan ihan hirveen näköinen. yhtäkkiä se muuttui. ei mistään syystä, se vain meni niin. nyt saan vähän liiankin paljo positiivistä palautetta :)

olosi paranee varmasti ja painosi on erittäin sopiva!

Äänestä

Missään nimessä sun painosi ja poikaystävät eivät kulje siis teoriassa käsikädessä.
Mä olen aina ollut hoikka ja pahan näköiseksi ei ole haukuttu mutta yhden kerran vain seurustelin itse 17 ikävuoteen mennessä.Sulla ei ole vielä mikään kiire!Ja painostasi olet täysin normaalin mitoissa(hoikan oikeastaan).Sun selvä huono itsetunto on yhteydessä tuohon jos ei omaa kultaa ole.Oot kerran nuori,älä tuhlaa sitä peilin edessä murehtimiseen vaan mee pitämään hauskaa sinne missä on ihmisiä,varsinkin kun kesä on tuloillaan ja usko pois että tapaat vielä juuri sulle sen ihanan pojan.

Äänestä

Älä huoli :) Olin aika paljolti samassa jamassa kuin sä vielä muutamia vuosia sitten :) Ensimmäinen poikaystävä "vasta" 18-vuotiaana ym ym. Ei sulla ole kiire yhtään mihinkään, täs nykymaailmas vaan on nii et ala-asteelaiset jo seurustelee, mis en nää mitään järkeä.. Kyllä se tosi rakkaus sut löytyy, luota muhun.

Äänestä
  • Nykyään ala-asteellakin ollaan jo yhessä :/

    Äänestä

Mull oli vähän sama kaks vuotta sitten. Olen kyll koko ikäni ollu normaali painonen. Mut must tuntu pahalt ku monel mun kaveril oli jo joku poikaystävä (saattaa kuulostaa tyhmält tällanen ajattelu) ja mul ei ketään, olin sillon siis 14, nyt 16. Mut kumminki jaksoin sen yli vaikka tuntuki et kukaan ei pidä musta, mull ei o ketään. Masennuinki vähän siit,mut oon vaan jaksanu eteenpäin. Tässä muutama kuukaus sitte ois ollu tilaisuus kysyy oisko mull mahiksii yhteen jätkään, ku onneks huomasinki et se o ihan kusipää. =D
Mut kyll se oma kulta viel löytyy :)

Äänestä

Mitään en haluisi muuta, kuin että oma rakkaani hyväksyisi itsensä, hänessä ei ole todellakaan mitään vikaa, mutta samantapaiset kolahdukset vain painavat omaa mieltä ja itsetuntoa.

Tiedän, ettei sinussakaan ole pienintäkään vikaa. Jos pystyttäisin keskittymään pelkästään elämiseen, kaikilla menisi varmasti paremmin.
Helpommin sanottu kun tehny, en osaa auttaa, en tiedä kuka osaisi.. Joskus elämä tuntuu liian vaikelta kun toinen ei vaan voi hyväksyä itseään..
Löydät vielä tosi kivan jätkän kuka tykkää sinusta oikeasti ja kenelle voit puhua.

Puhuminen ja itsensä hyväksyminen on erittäin tärkeää.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Juulia-88 kirjoitti:

Kun mä olin 12-vuotias olin ylipainoinen. Pituutta en muista, mutta painoin tasan 70kg. Mua haukuttiin koulussa. Yhtenä iltana mä sit vaan päätin että nyt se loppuu. Mä en enää kestä. Aloin laihduttaa. Ja laihduinkin.

14-15vuotiaana painoin 60kg. :) Tuntui ihanalta. MUlla oli TOSI paljon ihania kavereita joittenka kanssa pidin hauskaa. Uskalsin ostaa jopa ensimmäiset "kireehköt" farkut. Mä olin itseeni TÄYSIN TYYTYVÄINEN, mutta silti mua haukuttiin edelleen..

Tällä hetkellä olen, kohta 17-vuotias. Vihaan itseäni. Vihaan kroppaani. Pitutta löytyy 166cm ja painoa 54kg. Tekis mieli oksentaa aina ku kattoo peiliin. Mutta siihen mä en pysty! Mä en kertakaikkiaan pysty oksentaan.

En ole koskaan seurustellu. Mua ei oo yksikään jätkä koskaan kehunut. EI KOSKAAN! Musta tuntuu, että mä en tuu kelpaan koskaan kenellekkään :( Tämmönen on vaan tää mun murhe... tiedän, että maailmassa on paljon suurempiakin mutta halusin nyt vain kirjoittaa johonkin :/

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu