Yhä jatkuu se

mitä ei olisi koskaan saanut aloittaa. On äärettömän surullista, että iso määrä ihmisiä ei tunnu millään ymmärtävän sitä, miten paljon pahaa mieltä he tekemisillään ja sanoillaan saavat aikaan. Tuntuu todella vastenmieliseltä kuulla heidän sanojaan arjen aherruksen keskellä, äidit ja isätkin luulevat osallistuvansa jonhonkin sellaiseen, minkä pitäisi saada hyvää aikaan, mutta niin se ei ole. Siltä se kauan jatkunut toiminta ei ole tuntunut koskaan. Ymmärryksessä ei ole ollut mitään vikaa yksittäisen ihmisen näkökulmasta katsoen, vaan niiden kaikkien muiden näkökumasta katsoen. Muut eivät hyväksy yksittäisen ihmisen mielipidettä siitä mitä hän pitään itselleen tärkeänä ja se on ollut koko ajan suuri virhe. Mitä kauemmin se on jatkunut sitä pahemmaksi tilanne on tullut. Aina kun joku aukaisee suunsa ns. kertomalla se saa voimaan pahoin. Elämänilo on viety lähes kokonaan ja luottamus ihmisiin on mennyt. On täysin mahdotonta olla missään tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joka on ollut keskeisessä osassa rankoissa vuosissa! Kasvot muistuttaisivat aina sellaisista ajoista ja valtavasta kauan kestäneestä stressistä. Stressi ei lopu ennen kuin on täysin hiljaista. En voi koskaan auttaa sellaista joka on ollut mukana rikkomassa, mikään rahamääräkään ei voi muuttaa tilannetta paremmaksi. Liian kauan liikaa ihmisiä mukana häiritsemässä elämää monella tapaa!