moi :) en oo ikinä kirjottanu tämmöselle keskustelupalstalle nii en tiiä miten tää alotetaan :D
halusin vaan sanoo et vaikka tätä kuulee koko ajan joka paikassa eikä sitä ikinä ite usko nii taas kerran oikeesti asiat tulee muuttuun paremmaks.
mun omat mt-ongelmat alko yläasteella ja täytän kohta 20. isoin ongelma on aina ollu sosiaalinen ahistus, joka oli usein semmosta et en pystyny käymää kaupassa ja välillä niinki paha et kotona piti olla verhot kiinni ettei vaa kukaa ulkona kävelevä ihminen näkis mua. näitten juttujen takia oon nyt viidettä vuotta lukiossa.
oon käyny nuorisopsykalla ja syöny lääkkeitä, mut kumpika ei ikinä oikeestaan toiminu mulle.
ehkä noin vuos sitte laitoin vaa koulukuraattorille wilmaviestin, jossa oikeesti luki "tarttisin varmaa apua tai jotai xd". se käski mut koululääkärille, joka määräs mulle jotain ahistuslääkkeitä ja käski mut psykalle.
oon ny käyttäny niitä ahistuslääkkeitä ehkä puol vuotta ja adhdlääkkeitä muutaman kuukauden ja vittuku elämä on helppoo. siis ihan oikeesti uskallan käydä kaupassa ja kaikkee. ihan hullua et normaalit ihmiset vaan tekee asioita eikä oo koko ajan kauheessa paniikissa xd
olin kans aina hirveen väsyny, ihan sama mitä tein tai en tehny, mut noi adhdlääkkeet on auttanu siihenki tosi paljon.
en ees jaksa kommentoida muutaku pääkii niille jotka aikoo kirjottaa näit perus et "välillä pitää tehä asioita mistä ei tykkää tai mitkä jännittää" tai "ota ittees niskasta kii" tai muita laiskuuskommentteja yms.
varmaa kaikki normaalit ihmiset kokee ahistusta välillä, mut siitä tulee ongelma tai sairaus sit ku se haittaa elämää. oon kans kuullu paljo jotai et ku ahistaa nii pitää jotenki koittaa ajatella loogisesti sitä tilannetta tai asiaa, mut todennäkösesti toi ei vinkki ei auta ketään jonka ahistus on sellasta normistressiä pahempaa. en oo iha varma mut oon ymmärtäny et ahistuskohtauksissa kroppa/aivot menee fight or flight tilaan ja aivot tuottaa liikaa adrenaliiniä. toi homma toimii sillon ku on henkee uhkaavassa tilassa, eikä oo aikaa ajatella loogisesti vaa pitää vaan toimia.
mulla ei oo minkäänlaista pätevyyttä yhtään mihinkään mut haluun vaa sanoo et oon kans käyttäny semmosii hetkellisii ahistuslääkkeitä, joita kuuluu ottaa vaan sillon tällön ku tarvii. tää on vaa mun oma mielipide mut en todellaka suosittelis kellekkä niitä, varsinkaan jos sulla on vähänkä taipumusta riippuvuuteen, koska niihin oikeest jää tosi helposti koukkuun.
en kans tiiä miten tää juttu kuuluu lopettaa. mut jos sul on joku ongelma ja jos oot koulussa tai töissä, nii laita jollekki kuraattorille tai koulu- tai työterveydenhoitajalle viesti. jos et oo kummassaka noista nii laita johonki terveyskeskukseen viesti. tiiän et tää on iha hirveen iso kynnys, mut oikeesti sitku sul on yhtään energiaa nii koita pliis ottaa yhteyttä johonki. olin aina sillee et mitä vittua mun kuuluu kirjottaa, mut laitoin vaa tommosen lyhyen "tarttisin apua" viestin ja se toimi. jos sul on joku ihminen sun elämässä, jolta voit pyytää apua, nii pyydä sitä varaan sulle aika johonki.
pahottelut tän tekstin pituudesta, mut VIÄLÄ YKS JUTTU. ihan oikeesti sun ongelmat ei oo ikinä nii pieniä ku luulet. tietenki aina on ihmisiä joilla menee paskemmin, mut aina on myös ihmisiä joilla menee paremmin. mt-ongelmat aiheuttaa semmosen ajattelun et "oon vaa laiska ja tyhmä ja perseestä, eikä mul oikeesti oo mitää ongelmia" mut ihan oikeesti jos sun elämää rajottaa joku asia, koita kysyy joltain apua. mt-ongelmia on ainaki tosi vaikeeta ellei mahotonta parantaa ite nii hommaa apua. ei sen takii et oisit jotenki tuottava tai hyödyllinen osa yhteiskuntaa vaa sen takii et mua vituttaa et jotkut asiat on oikeesti ratkastavissa jos siihen saa apua mut ne samat ongelmat myös tekee sen et sitä apua ei pysty hakee. vielä kerran pahottelut tän pituudesta mut koittakaa pärjätä siihen asti et joku auttaa <3
halusin vaan sanoo et vaikka tätä kuulee koko ajan joka paikassa eikä sitä ikinä ite usko nii taas kerran oikeesti asiat tulee muuttuun paremmaks.
mun omat mt-ongelmat alko yläasteella ja täytän kohta 20. isoin ongelma on aina ollu sosiaalinen ahistus, joka oli usein semmosta et en pystyny käymää kaupassa ja välillä niinki paha et kotona piti olla verhot kiinni ettei vaa kukaa ulkona kävelevä ihminen näkis mua. näitten juttujen takia oon nyt viidettä vuotta lukiossa.
oon käyny nuorisopsykalla ja syöny lääkkeitä, mut kumpika ei ikinä oikeestaan toiminu mulle.
ehkä noin vuos sitte laitoin vaa koulukuraattorille wilmaviestin, jossa oikeesti luki "tarttisin varmaa apua tai jotai xd". se käski mut koululääkärille, joka määräs mulle jotain ahistuslääkkeitä ja käski mut psykalle.
oon ny käyttäny niitä ahistuslääkkeitä ehkä puol vuotta ja adhdlääkkeitä muutaman kuukauden ja vittuku elämä on helppoo. siis ihan oikeesti uskallan käydä kaupassa ja kaikkee. ihan hullua et normaalit ihmiset vaan tekee asioita eikä oo koko ajan kauheessa paniikissa xd
olin kans aina hirveen väsyny, ihan sama mitä tein tai en tehny, mut noi adhdlääkkeet on auttanu siihenki tosi paljon.
en ees jaksa kommentoida muutaku pääkii niille jotka aikoo kirjottaa näit perus et "välillä pitää tehä asioita mistä ei tykkää tai mitkä jännittää" tai "ota ittees niskasta kii" tai muita laiskuuskommentteja yms.
varmaa kaikki normaalit ihmiset kokee ahistusta välillä, mut siitä tulee ongelma tai sairaus sit ku se haittaa elämää. oon kans kuullu paljo jotai et ku ahistaa nii pitää jotenki koittaa ajatella loogisesti sitä tilannetta tai asiaa, mut todennäkösesti toi ei vinkki ei auta ketään jonka ahistus on sellasta normistressiä pahempaa. en oo iha varma mut oon ymmärtäny et ahistuskohtauksissa kroppa/aivot menee fight or flight tilaan ja aivot tuottaa liikaa adrenaliiniä. toi homma toimii sillon ku on henkee uhkaavassa tilassa, eikä oo aikaa ajatella loogisesti vaa pitää vaan toimia.
mulla ei oo minkäänlaista pätevyyttä yhtään mihinkään mut haluun vaa sanoo et oon kans käyttäny semmosii hetkellisii ahistuslääkkeitä, joita kuuluu ottaa vaan sillon tällön ku tarvii. tää on vaa mun oma mielipide mut en todellaka suosittelis kellekkä niitä, varsinkaan jos sulla on vähänkä taipumusta riippuvuuteen, koska niihin oikeest jää tosi helposti koukkuun.
en kans tiiä miten tää juttu kuuluu lopettaa. mut jos sul on joku ongelma ja jos oot koulussa tai töissä, nii laita jollekki kuraattorille tai koulu- tai työterveydenhoitajalle viesti. jos et oo kummassaka noista nii laita johonki terveyskeskukseen viesti. tiiän et tää on iha hirveen iso kynnys, mut oikeesti sitku sul on yhtään energiaa nii koita pliis ottaa yhteyttä johonki. olin aina sillee et mitä vittua mun kuuluu kirjottaa, mut laitoin vaa tommosen lyhyen "tarttisin apua" viestin ja se toimi. jos sul on joku ihminen sun elämässä, jolta voit pyytää apua, nii pyydä sitä varaan sulle aika johonki.
pahottelut tän tekstin pituudesta, mut VIÄLÄ YKS JUTTU. ihan oikeesti sun ongelmat ei oo ikinä nii pieniä ku luulet. tietenki aina on ihmisiä joilla menee paskemmin, mut aina on myös ihmisiä joilla menee paremmin. mt-ongelmat aiheuttaa semmosen ajattelun et "oon vaa laiska ja tyhmä ja perseestä, eikä mul oikeesti oo mitää ongelmia" mut ihan oikeesti jos sun elämää rajottaa joku asia, koita kysyy joltain apua. mt-ongelmia on ainaki tosi vaikeeta ellei mahotonta parantaa ite nii hommaa apua. ei sen takii et oisit jotenki tuottava tai hyödyllinen osa yhteiskuntaa vaa sen takii et mua vituttaa et jotkut asiat on oikeesti ratkastavissa jos siihen saa apua mut ne samat ongelmat myös tekee sen et sitä apua ei pysty hakee. vielä kerran pahottelut tän pituudesta mut koittakaa pärjätä siihen asti et joku auttaa <3
Vastaukset 2
Vanhimmat
Teksti oli aika pitkä, mutta tuli luettua.
Olet hyvin hoksannut ton, että monet saattavat vähätellä, ettei mulla oo ku pieniä ongelmia. Ei kannattaisi vähätellä.
Mutta turhan monilla on myös se ajatus, ettei kellään muulla ole tällasia ongelmia kun mulla. Eli sitä luulee olevansa yksin ja ainoana, joka kärsii jostakin, esim. tuollaisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Usein saattaa myös tuntea häpeää omista ongelmistaan, eikä kehtaa tai uskalla kertoa kellekkään, että nyt on vaikeeta.
Tärkeintä olisi juuri se, että saisi sanottua sen ääneen jollekin, koska apua on saatavilla, jos sitä haluaa saada.
Ei ole heikkoutta pyytää apua, vaan se on vahvuus.
Tsemppiä aloittajalle, tulet varmaan pärjäämään elämässäsi, kun olet oivaltanut nää asiat hyvin.
Hieno Hyvä Kannustava Aloitus nimenomaan nuorille! Kiitos!