Olin kuin muukalainen

Anonyymi-ap kirjoitti:

outojen ihmisten maailmassa, vaikka minähän se olin erilainen. Olin suunnitellut omannäköiseni elämän, mutta muut eivät sitä tienneet eivätkä osanneet kysyä minulta muutamaa kysymystä, mikä olisi avannut tiedon heillekin. Tuhansia päiviä ilman ymmärrystä ja kukaan ei kertonut suoraan mitä oli meneillään, siksi sisin ei koskaan pystynyt hyväksymään, sitä mitä sielu joutui kokemaan jatkuvasti ja toistuvasti. Joka kerta, joka ikinen päivä se pudotti niihin vuosiin, kun kaikki oli pelkkää arvoitusta. Mitä kauemmin sitä kesti, sitä syvemmälle putosin. Kuolema on ollut kauan olkapäillä mukana kulkemassa, niin syvää on suru ollut. Ihmiset eivät ole kovin tärkeitä minulle, ainoastaan ne jotka ovat lähimpiäni ja minulle rakkaita. Ehkä yksin olemisen tärkeys on vahvistunut, kaiken sen takia mitä on joutunut kokemaan vuosien ajan, kun kukaan ei ymmärtänyt kuinka väärin oli aloittaa se kaikki ilman lupaa. Pysyvyys olisi ollut tärkeintä ja sitä kautta olisi tullut henkinen, fyysinen ja taloudellinen turvallisuudentunne. Kuinka järkyttävältä se kaikki tuntui yhä uudestaan koettuna, kun jokaisessa uudessa paikassa tärkeintä tuntui olevan se, että ihmiset saivat esittää oman esityksensä. Ja joka kerta minä kuolin hiukan lisää sisältä. Kuinka kauan siihen tulee menemään aikaa, että melkein kuollut alkaa herätä henkiin uudelleen. Siihen tarvitaan pysyvää hiljaisuutta, koska olo on hauras ja herkkä ihan vähäisellekin esitykselle missä tahansa. Rikkinäisyys huomaa kaiken mikä vaurioittaa, koska se opetettu siihen niin monen vuoden aikana. Ihmiset eivät tunnu millään ymmärtävän sitä, kuinka paljon se kaikki satutti. Hätähuuto hiljaisuudesta kaikui kuuroille korville yhä uudestaan. Jos se vielä jatkuu niin se on suora viesti minulle, haluamme sinun voivan huonosti, koska me emme osaa kunniottaa sinua ja sinun mielipiteitäsi.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä