Miten SE tapahtui

Ihan aluksi ihastuin mieheni ihaniin silmiin ja hymyyn. Nyt rakastan miestäni hänen huumorintajunsa, järkevyytensä, kohteliaisuutensa ja herkkyytensä takia. Meillä on myös paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita.
Olemme pian olleet yhdessä kaksi vuotta. Tavatessamme olin 20v, hän 30v.

Tavattiin salilla, vaihdettiin katseita, myöhemmin kutsuin hänet kahville (rohkeasti numerotiedustelusta saamasta numerosta!), yhdessä ollaan oltu yli 8 kuukautta ja suhde on aivan loistava.. parasta mitä kohdalleni on koskaan sattunut! :)
Saman katon alla asustellaan.
Mies on 23, minä (n) 28.

hiuksiin! Oltiin 15 v. ja rippikoulussa. Siitä lähtien on oltu yhdessä vaihtelevalla menestyksellä melkein 30 v., mutta mieheni hiukset on edelleen upeat....

Rakastuin miehessäni hänen vaatimattomuutensa ja karismaansa. Hänen hellään ja huolehtivaiseen sydämeensä. Hänen kauniisiin silmiinsä ja hymyynsä, hänen kykyynsä rakastaa aidosti ja rakastella;)Siihen, että hänen kanssaan saan olla juuri oma itseni ja tiedän olevani tärkein asia hänen elämässään. Kuinka hän kokee minut parhaaksi ystäväkseen, jolle kertoa huolet ja murheet, kuinka hän tukee minua ja on ylpeä minusta. Kuinka hän laskee leikkiä kanssani joka päivä, inhoaa riidellä, auttaa kotitöissä ja kuinka hän aidosti kuuntelee minua. Sen lisäksi hän on niin ihanan itsepäinen;)
Tapasimme baarissa...
Olemme olleet yhdessä yli 2,5 vuotta, hän oli tavatessamme 27 vuotias, minä olin juuri täyttämässä 23 vuotta. :)

Ensin ihastuin häneen todella voimakkasti ja vahvasti. Hän oli suoraan sanoen täydellinen,juuri sellainen kuin olen aina mieheni halunnut olevan.. Lista yksityiskohdista olis todella pitkä ja ei kaikkia niitä ominaisuuksia osaa edes ääneen suoraan sanoa,koska niille ei ole sanoja :)

Niin ja tavatessamme olin 16,hän 18. Nyt minä 18,pian 19 ja hän on 20. Emme seurustele,mutta RAKASTAN!!

...hänessä hänen suoraan ryhtiinsä, itsevarmaan tapaansa kantaa itseään. Kädet taskussa rennosti, hymy huulilla. Hänellä on ihanan miehekäs ääni, joka saa aikaan kylmiä väreitä vieläkin. Tunnen oloni turvalliseksi hänen kanssaan. Luottamus on molemminpuolista.

Hän saa minut tuntemaan itseni tärkeäksi, maailman kauneimmaksi naiseksi, ei pelkästään sanoillaan, mutta myös teoillaan. Kukkia, aamiainen vuoteeseen tai ihan vaan tekemällä myös minulle kuuluvat kotityöt kun olen töistä väsynyt. Hän on paras ystäväni ja osaa lukea sanojani jopa rivien välistä, sillä hän tietää asioiden taustat.

Tapasimme kavereiden välityksellä. Hänellä oli säätöä erään tuttuni kanssa, mutta toisemme tavattuamme, muut jäivät... Olin tuolloin 16v. hän 19v. Yhdessä 6v, 2,5 naimisissa...

Vastasin hänen deitti ilmoitukseensa ja kirjoiteltiin päivittäin noin kuukausi, soiteltiin muutaman kerran ja sitten ajelin hänen luokseen noin 100km päähän nähdäkseni hänet ensin, ennenkuin kerron hänestä lapsilleni. Jo kirjoitteluvaiheessa tuntui hyvältä ja se on vain jatkunut aina parantuen.
Minulle oli tärkeitä asioita hänen uskovaisuutensa ja musikaalisuutensa, sekä se, että hän hyväksyi menneisyyteni ja lapseni.
Koska kummankin exät olivat kovin erilaisia ei seksi alkuun ottanut sujuakseen. Mutta ymmärtäväisyyttä ja hellyyttä kun riitti niin nyt sekin on kohdallaan.
Olen 39 ja hän 38
meillä on kummallakin tahoillamme 4 lasta, siis yhteensä 8 :)

tapasimme ystäväni ja tämän kämppiksen tupareissa, mieheni siis oli ystäväni kämppiksen siskon miehen kaveri.... =) tavalliseen tapaan juotiin ja toilailtiin... aamulla halusin vain kotiin... ihastuin hänessä hänen autoonsa :p!!!! lähdin kyytiin ja huomasin että tämä mieshän onkin älyttömän mukava... tavatessamme olin 16 ja hän 28. yhdessä ollaan oltu 2vuotta, 4,5kk sitten meille syntyi pieni tyttö... =)

Rakastuin kaikkeen hanessa, hanen tapansa ottaa minut huomioon joka tilanteessa, hanen alykkyyteensa ja huumorintajuunsa, hanen sanoihinsa ja hanen tekoihinsa, kaikkeen hanessa! Han oli enemman kuin olin ikina kuvitellut etta kukaan voi olla, niin paljon enemman kuin oisin ikina keneltakaan odottanut. Vielakin mietin etta jossain taytyy olla jotain vikaa koska niin taydellinen mies tuntuu edelleen mahdottomalta. Olen penkonut ja kysellyt, mutta kaikki on niinkuin ennenkin. Olen NIIN ONNELLINEN, etta elan joka paiva kuin viimeista paivaa hanen kanssaan, koska pelkaan taman unen loppuvan omaan taydellisyyteensa. Tapasimme netissa, tarkoitus ei ollut etsia poika-/tytto ystavia, mutta niin vain kavi vaikka han asui toisella puolella eurooppaa. Han tuli katsomaan minua suomeen, ja silloin olin 100 % varma etta tassa se on, ihminen jonka vuoksi teen mita vaan, poltan kaikki vanhat sillat, teen kaikkeni etta han rakastaisi minua ja haluaisi olla minun kanssani aina. Han lahti suomesta ja kahden kuukauden kuluttua mina seurasin hanta hanen kotimaahansa. Ja taalla olen, ja onnellinen.