Puhetta vain meistä (uusi aloitus)

Ilmalämpöpumppukin vie sähköä.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Ilmalämpöpumppukin vie sähköä.

Niinhän se vie. ja maalämpökin vie sähköä.

Minä harrastan vain hidasta venyttelyä, ei vanhan ruho ja jänteet kestä muuta eikä ole
hyvä tasapainokyky enää. Huomisiin !Hyvää yötä !

Krista Mikkosen on syytä jäädä heti sairaslomalle,


ja
ÄKKIÄ vaihtaa ministeri tervejäkiseen joka ymmärtää enemmän rajavalvonnasta kuin Mikkonen,


ihmeelistä vetkutusta on Mikkonen harjoittanu, sen puheistakaa ei tahdo saada mitään selvää, puhuu sekavia,

suomi tarvii heti kaikki parhaimmiston ministerin tehtävään,
joku armeijan käyny Mikkosen tilalle,

Anonyymi00004 kirjoitti:

Krista Mikkosen on syytä jäädä heti sairaslomalle,


ja
ÄKKIÄ vaihtaa ministeri tervejäkiseen joka ymmärtää enemmän rajavalvonnasta kuin Mikkonen,


ihmeelistä vetkutusta on Mikkonen harjoittanu, sen puheistakaa ei tahdo saada mitään selvää, puhuu sekavia,

suomi tarvii heti kaikki parhaimmiston ministerin tehtävään,
joku armeijan käyny Mikkosen tilalle,

Meillä on olemassa Suomen armeija, puolustusministeriö ja raja- ja merivartiolaitos,
sisäministerillä ei tarvitse olla munia. Aivot on ne, joilla ajatellaan.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Meillä on olemassa Suomen armeija, puolustusministeriö ja raja- ja merivartiolaitos,
sisäministerillä ei tarvitse olla munia. Aivot on ne, joilla ajatellaan.

Mikkonen ei ollu sopiva tuohon tehtävään,
kuuntelin hänen selotekojaan,

vahvasti sitä mieltä,

joku muu kuin vihreitten edustaja Mikkosen tilalle,

Kyllä nuo sodat ja muut kauheudet koskettaa nimenomaan MEITÄ.
Suomessa on kohta Ukrainan pakolaisten ohella kymmeniätuhansia Venäjän kutsuntaikäisiä nuoria miehiä. Mikkonen on aulis antamaan turvapaikkoja heillekkin. Siitä ei hyvä seuraa. Jahkaillaan ja vetkutellaan sen aidankin kanssa, vaikka ennenkin on siltä suunnalta tultu holtittomasti. Ei kaikki nätisti jonota rajanylityspaikoilla.
Ilmankos Mikkonen jo pyörtyi, taitaa sinilmät alkaa aueta, lähemerellä jo räjähtelee.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Kyllä nuo sodat ja muut kauheudet koskettaa nimenomaan MEITÄ.
Suomessa on kohta Ukrainan pakolaisten ohella kymmeniätuhansia Venäjän kutsuntaikäisiä nuoria miehiä. Mikkonen on aulis antamaan turvapaikkoja heillekkin. Siitä ei hyvä seuraa. Jahkaillaan ja vetkutellaan sen aidankin kanssa, vaikka ennenkin on siltä suunnalta tultu holtittomasti. Ei kaikki nätisti jonota rajanylityspaikoilla.
Ilmankos Mikkonen jo pyörtyi, taitaa sinilmät alkaa aueta, lähemerellä jo räjähtelee.

Venäjä todennäköisesti kieltää värväysikäisiä poistumasta maasta.
Suomi ei ota enää vastaan Venäjältä "turisteja" huomisesta alkaen.
Mihin sitä aitaa tarvitaan ?
Se maksaa monta sataa miljoonaa euroa ja sitä rakennettaisiin useampi vuosi.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Kyllä nuo sodat ja muut kauheudet koskettaa nimenomaan MEITÄ.
Suomessa on kohta Ukrainan pakolaisten ohella kymmeniätuhansia Venäjän kutsuntaikäisiä nuoria miehiä. Mikkonen on aulis antamaan turvapaikkoja heillekkin. Siitä ei hyvä seuraa. Jahkaillaan ja vetkutellaan sen aidankin kanssa, vaikka ennenkin on siltä suunnalta tultu holtittomasti. Ei kaikki nätisti jonota rajanylityspaikoilla.
Ilmankos Mikkonen jo pyörtyi, taitaa sinilmät alkaa aueta, lähemerellä jo räjähtelee.

Suomessa on jo iso venäläisvähemmistö.
Kunhan aikaa kuluu, niin Venäjällä aletaan toitottaa niitä vaikeuksia ja sitä sortoa, mitä pahuutta täynnä oleva suomalainen yhteiskunta kohdistaa nimenomaan venäläiseen väestöön.
Haastatellaan sorrettuja. Valitetaan koulun asenteista. Kerrotaan ryssävihasta.
Pian ollaan valmiita tulemaan apuun ja pelastamaan rakkaat maanmiehet Suomen natseilta.

Mutta ensin on hoidettava Ukraina. Vähän tässä menee aikaa, mutta sen paremminhan maahanmuuttajilla on aikaa asettua uusiin oloihin. Putinilta ei pelastustyöt lopu.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Kyllä nuo sodat ja muut kauheudet koskettaa nimenomaan MEITÄ.
Suomessa on kohta Ukrainan pakolaisten ohella kymmeniätuhansia Venäjän kutsuntaikäisiä nuoria miehiä. Mikkonen on aulis antamaan turvapaikkoja heillekkin. Siitä ei hyvä seuraa. Jahkaillaan ja vetkutellaan sen aidankin kanssa, vaikka ennenkin on siltä suunnalta tultu holtittomasti. Ei kaikki nätisti jonota rajanylityspaikoilla.
Ilmankos Mikkonen jo pyörtyi, taitaa sinilmät alkaa aueta, lähemerellä jo räjähtelee.

Nyt ne nuoret venäläismiehet etsii jo seuraa Tindet- ja Grinder -deittisovelluksista. Ja mitä tästä seuraa, minne vanhus voi enää yleensäkään mittaa..

Ilmari Saarelainen olikin ainoa hauska ja kiinnostava henkilö siinä ohjelmassa.
Yhdessä "Perjantai"-dokkarissa hän oli haastattelussa. Se oli mannaa sielulle.
Itseironia on parhaasta päästä huumoria, itselleen kykenee vain älykäs
nauramaan, yksinkertainen tosikko ei.

Tavanomaista kuuluu. Kipua ja vaivaa ja voimien vähenemistä, mutta hurtisti pitää
ajatella, että hyvä tämäkin, huomenna voi olla vielä vaikeampaa.
Tai helpompaa, jos Luoja suo,,,,, jos Luoja on armahtanut,,,

Minkälaista ohjelmaa ? Tietääköhän ihmiset, että palvelutalon tilaisuuksiin on
tervetullut, vaikkei asu palvelutalossa ?

Henki vielä pihisee, mutta en ole käynyt missään. Ei huvita mikään nyt tällä hetkellä.
Olen tupajumi tupajumissa.
Ruoka tulee kaupasta kotiin kerran viikossa. Mitenkä kysyjällä ja muilla menee ?

Kiitos kysymästä,
tänään oli uimapäivä,

päivät vierii kutomisen kimpussa,
välillä menee ähräämiseksi ,
kun jokin menee vikaan,

olen saamaton,
välliin hävettääki,
eilen alkoi vanhusten viikko,
katsoin Alffa TV:ltä alkavan viinko juhla tialisuutta,
paljon ovat tehneet vanhusten virkistymisen eteen,
kaupungilla olis vaikka minkälaisia tilaisuuksia järjestetty,
siksi tunnenki häpeää
ja saamattomuutta
kun en osallistu niihin,
olen kai oikea erakko jo,
uimassa käyn sentään pari kolme kertaa viikossa,

jaksellaan vaikka oikeesti ei aina jaksetakkaa,,,

Anonyymi00011 kirjoitti:

Kiitos kysymästä,
tänään oli uimapäivä,

päivät vierii kutomisen kimpussa,
välillä menee ähräämiseksi ,
kun jokin menee vikaan,

olen saamaton,
välliin hävettääki,
eilen alkoi vanhusten viikko,
katsoin Alffa TV:ltä alkavan viinko juhla tialisuutta,
paljon ovat tehneet vanhusten virkistymisen eteen,
kaupungilla olis vaikka minkälaisia tilaisuuksia järjestetty,
siksi tunnenki häpeää
ja saamattomuutta
kun en osallistu niihin,
olen kai oikea erakko jo,
uimassa käyn sentään pari kolme kertaa viikossa,

jaksellaan vaikka oikeesti ei aina jaksetakkaa,,,

Hienoa, että Alfalla sentään huomioidaan vanhusten viikko ja kaupungilla,
En ole itse mistään muualta kuullut vanhusten viikosta kuin tältä palstalta.
Vaikea mennä yhtään mihinkään, kun puolen tunnin välein joutuu etsimään vessaa.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Hienoa, että Alfalla sentään huomioidaan vanhusten viikko ja kaupungilla,
En ole itse mistään muualta kuullut vanhusten viikosta kuin tältä palstalta.
Vaikea mennä yhtään mihinkään, kun puolen tunnin välein joutuu etsimään vessaa.

Onko teidän vanhusten viikossanne ollut jotain eroa muihin viikkoihin verrattuna ?
Itsellä on samanlaista tapahtumattomuutta. Vanhuus on mitättömyyden aikaa.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Onko teidän vanhusten viikossanne ollut jotain eroa muihin viikkoihin verrattuna ?
Itsellä on samanlaista tapahtumattomuutta. Vanhuus on mitättömyyden aikaa.

Ei mitään eroa ole ollut.
Päivät nitkahtavat joten kuten seuraavaan.
Kivistääkö kellään muulla koskaan jalkapohjia?
Yritän niitä vähän aina hieroa. Onhan siellä jotain lihaksia.... ainakin ollut.
Jaksellaan

Anonyymi00011 kirjoitti:

Ei mitään eroa ole ollut.
Päivät nitkahtavat joten kuten seuraavaan.
Kivistääkö kellään muulla koskaan jalkapohjia?
Yritän niitä vähän aina hieroa. Onhan siellä jotain lihaksia.... ainakin ollut.
Jaksellaan

Jos se johtuisi siitä, että jalkapöytä "laskeutuu", sen kaari laskeutuu vanhemmiten.
Jakselemisiin !

Anonyymi00011 kirjoitti:

Jos se johtuisi siitä, että jalkapöytä "laskeutuu", sen kaari laskeutuu vanhemmiten.
Jakselemisiin !

Huomenta!
Siitä se varmaan johtuukin.
Kengän kokokin on vuosien saatossa suurentunut 1-1 1/2 numeroa.
Jalkani muutenkin tuppaavat öisin kipuilemaan, varsin jos olen kävellyt pitempiä matkoja.
Sataa vaihteeksi, joten hissuttelen tänään kotona.
Jos vaikka pyyhkisi pölyjä.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Huomenta!
Siitä se varmaan johtuukin.
Kengän kokokin on vuosien saatossa suurentunut 1-1 1/2 numeroa.
Jalkani muutenkin tuppaavat öisin kipuilemaan, varsin jos olen kävellyt pitempiä matkoja.
Sataa vaihteeksi, joten hissuttelen tänään kotona.
Jos vaikka pyyhkisi pölyjä.

Minun on pakko ostaa kaksi numeroa isompia kenkiä kuin nuorempana.
Vähänkään liian pienet ja epämukavat kengät kipeyttävät jalkaterän luut varpaita
myöten.

Luin että jalan suurentuminen johtuu siitä, jalan (luitten?) holvirakenteet,
pitkittäisholvi ja poikittaisholvi madaltuvat vähitellen jo keski-iässä.
Siksi jalkaterä ”kasvaa” lähinnä leveyssuuntaan ja kengännumero suurenee.

Yhtä lääkärikirjan kuvaa jalasta katsellessani näyttäisi siltä, että jänteet,
mitkä pitävät jalkaterää muotissa myös "löystyvät" ja jalka "leviä kuin Elanto"

Anonyymi00012 kirjoitti:

Minun on pakko ostaa kaksi numeroa isompia kenkiä kuin nuorempana.
Vähänkään liian pienet ja epämukavat kengät kipeyttävät jalkaterän luut varpaita
myöten.

Luin että jalan suurentuminen johtuu siitä, jalan (luitten?) holvirakenteet,
pitkittäisholvi ja poikittaisholvi madaltuvat vähitellen jo keski-iässä.
Siksi jalkaterä ”kasvaa” lähinnä leveyssuuntaan ja kengännumero suurenee.

Yhtä lääkärikirjan kuvaa jalasta katsellessani näyttäisi siltä, että jänteet,
mitkä pitävät jalkaterää muotissa myös "löystyvät" ja jalka "leviä kuin Elanto"

Tuo jalkaterän leviäminen on totisubta totta.
Olen hankkinut leveimmät lenkkarit ja talvikengät mitä on löytynyt.
Silti "koronakävelyillä" sain molempiin jalkapohjiin pikkuvarpaiden alapuolelle känsät.
Niissä onkin ollut tekemistä, että sain pois ja pysymään poissa.

Kiitos tuosta "leviää kuin Elanto" ;)
En muistanut sitäkään.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Tuo jalkaterän leviäminen on totisubta totta.
Olen hankkinut leveimmät lenkkarit ja talvikengät mitä on löytynyt.
Silti "koronakävelyillä" sain molempiin jalkapohjiin pikkuvarpaiden alapuolelle känsät.
Niissä onkin ollut tekemistä, että sain pois ja pysymään poissa.

Kiitos tuosta "leviää kuin Elanto" ;)
En muistanut sitäkään.

Jalkojen luut ovat jo kauan olleet niin aratkin, että kenkien täytyy olla pehmeät,
muuten tuntuu kuin jalat seisoisi peltilaatikossa puristuksissa.
Epämukavat kengät kun ottaa pois, jalat on kaksi päivää kipiät.

Vähis on puheet, mutta parempi sekin kuin ei mitään.
Kiva täällä on käydä etäkaveria moikkaamassa,
vaikkei mitään mullistavaa olisikaan tapahtunut.
Kyllähän me sen tiedämme keskenämme sanomattakin
että tapahtumattomuus on meidän "genre" hehheee,,,,,
meidän agendalla ei paljon mitään ole :)))))))))))
Se on se työttömän ralli .....

Kenkäni pohja on muuten mennyt halki,
pysyy koossa, mutta sateella tulee vesi sisään.
Uusia en lähde ostamaan.
Menen ulos vain kuivalla kelillä.
Säästän parisataa.
Hyviä jalkaan mukavia kenkiä ei halvalla saa.
Pitäiskö ostaa "reinot" ?

Jaksellaan kivat kamut !

No kuulehan kohtalotoverini, muistini on ainakin huonontunut muutaman viime
vuoden aikana. En välillä muista nimiä ja unohdan hetkessä mitä mielessä oli tehdä
seuraavaksi. Sitä tapahtuu monta kertaa päivässä enkä muista missä joku paperi on,
vaikka laitoin sen paikkaan, minkä varmasi muistan. En muista.

"Ruhoni" rappeutumisen merkit ovat hirvittävän masentavia. Siinä näkee konkreettisesti
mitä kohti menee. Vielä vuosi sitten olin vähän paremmassa kunnossa.
Olen kai siinä raihnaisuusvaiheessa, joka on viimeinen vaihe ennen kuolemaa.

Sydänhäiriöitä on alituiseen. Päästä repii ja vihloo iljettävästi, pelkään että verisuoni
katkeaa ja saan aivohalvauksen ja joudun makaamaan viimeiset ajat vihanneksena laitoksessa.

Minä elän välillä keskiviikkoa vaikka on perjantai ja miten milloinkin. En ole oikeastaan
koskaan oikeassa päivässä. En sitä pidä niin kauhean pahana, miten tässä muistaisi mikä päivä on kun kaikki on samanlaisia ?

Syljestä tulee mieleen olisiko sinulla joku häikkä sylkirauhasissa ?
Minulla on päinvastoin, sylkirauhaset on melkein lakanneet toimimasta, suu on
aina kuiva, se on pahempi. Sylkirauhaset sijaitsevat jossain poskissa.

Ruuan tilaan kotiin Alepasta, en jaksa kantaa, olkapäitten, kyynärpäitten, ranteen
ja sormien nivelet alkavat kipuilla ja kauppakassin paino ottaa lonkillekin, kun niissä
on kulumaa.
Kun vielä huimaa ja voimat on kadonneet en viitsi kiduttaa itseäni kauppareissuilla.

Jos ei olisi ruuan nettikauppoja en tiedä miten selviäisin. Sieltäkin tilaamisessa oli opettelemista.

Henkisesti on ahdistavaa. On "lyöty" olo. Olen aikaisemminkin kirjoittanut:
Elämän suurin yllätys on vanhuus.
(Ja pahin)

Olen hengessä mukana kanssasi !
Kuulumisiin, jos Luoja suo.....

Jos jaksat lukea niin allaolevassa linkissä on tietoa sylkirauhasista.
Kuiva suu on yleisin vaiva ja jos suussa on liikaa sylkeä se voi johtua siitä,
ettei yksinkertaisesti tule nielleeksi sitä.
Voisin kuvitella, että jos vaikka istuessaan torkahtaa tuoliin voi alkaa sylkeä valua
ulos suupielestä.

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00332

Anonyymi00013 kirjoitti:

No kuulehan kohtalotoverini, muistini on ainakin huonontunut muutaman viime
vuoden aikana. En välillä muista nimiä ja unohdan hetkessä mitä mielessä oli tehdä
seuraavaksi. Sitä tapahtuu monta kertaa päivässä enkä muista missä joku paperi on,
vaikka laitoin sen paikkaan, minkä varmasi muistan. En muista.

"Ruhoni" rappeutumisen merkit ovat hirvittävän masentavia. Siinä näkee konkreettisesti
mitä kohti menee. Vielä vuosi sitten olin vähän paremmassa kunnossa.
Olen kai siinä raihnaisuusvaiheessa, joka on viimeinen vaihe ennen kuolemaa.

Sydänhäiriöitä on alituiseen. Päästä repii ja vihloo iljettävästi, pelkään että verisuoni
katkeaa ja saan aivohalvauksen ja joudun makaamaan viimeiset ajat vihanneksena laitoksessa.

Minä elän välillä keskiviikkoa vaikka on perjantai ja miten milloinkin. En ole oikeastaan
koskaan oikeassa päivässä. En sitä pidä niin kauhean pahana, miten tässä muistaisi mikä päivä on kun kaikki on samanlaisia ?

Syljestä tulee mieleen olisiko sinulla joku häikkä sylkirauhasissa ?
Minulla on päinvastoin, sylkirauhaset on melkein lakanneet toimimasta, suu on
aina kuiva, se on pahempi. Sylkirauhaset sijaitsevat jossain poskissa.

Ruuan tilaan kotiin Alepasta, en jaksa kantaa, olkapäitten, kyynärpäitten, ranteen
ja sormien nivelet alkavat kipuilla ja kauppakassin paino ottaa lonkillekin, kun niissä
on kulumaa.
Kun vielä huimaa ja voimat on kadonneet en viitsi kiduttaa itseäni kauppareissuilla.

Jos ei olisi ruuan nettikauppoja en tiedä miten selviäisin. Sieltäkin tilaamisessa oli opettelemista.

Henkisesti on ahdistavaa. On "lyöty" olo. Olen aikaisemminkin kirjoittanut:
Elämän suurin yllätys on vanhuus.
(Ja pahin)

Olen hengessä mukana kanssasi !
Kuulumisiin, jos Luoja suo.....

Tuntuu pelottavalta, miten moni asia muuttuu ikääntyessä ja millä vauhdilla.
Tahti tuntuu kiihtyvän.
Tuntuu lohduttomalta, että on joutunut luopumaan ihmisistä ja asioista, jotka olivat elämässä tärkeitä.
Ihminen pitäytyisi mielellään tutuissa elämänkuvioissa, koska pysyvyys luo turvallisuuden tunnetta. Muutos aiheuttaa epävarmuutta ja pelottaa. Muutoksille ei voi mahda mitään.

Anonyymi00013 kirjoitti:

No kuulehan kohtalotoverini, muistini on ainakin huonontunut muutaman viime
vuoden aikana. En välillä muista nimiä ja unohdan hetkessä mitä mielessä oli tehdä
seuraavaksi. Sitä tapahtuu monta kertaa päivässä enkä muista missä joku paperi on,
vaikka laitoin sen paikkaan, minkä varmasi muistan. En muista.

"Ruhoni" rappeutumisen merkit ovat hirvittävän masentavia. Siinä näkee konkreettisesti
mitä kohti menee. Vielä vuosi sitten olin vähän paremmassa kunnossa.
Olen kai siinä raihnaisuusvaiheessa, joka on viimeinen vaihe ennen kuolemaa.

Sydänhäiriöitä on alituiseen. Päästä repii ja vihloo iljettävästi, pelkään että verisuoni
katkeaa ja saan aivohalvauksen ja joudun makaamaan viimeiset ajat vihanneksena laitoksessa.

Minä elän välillä keskiviikkoa vaikka on perjantai ja miten milloinkin. En ole oikeastaan
koskaan oikeassa päivässä. En sitä pidä niin kauhean pahana, miten tässä muistaisi mikä päivä on kun kaikki on samanlaisia ?

Syljestä tulee mieleen olisiko sinulla joku häikkä sylkirauhasissa ?
Minulla on päinvastoin, sylkirauhaset on melkein lakanneet toimimasta, suu on
aina kuiva, se on pahempi. Sylkirauhaset sijaitsevat jossain poskissa.

Ruuan tilaan kotiin Alepasta, en jaksa kantaa, olkapäitten, kyynärpäitten, ranteen
ja sormien nivelet alkavat kipuilla ja kauppakassin paino ottaa lonkillekin, kun niissä
on kulumaa.
Kun vielä huimaa ja voimat on kadonneet en viitsi kiduttaa itseäni kauppareissuilla.

Jos ei olisi ruuan nettikauppoja en tiedä miten selviäisin. Sieltäkin tilaamisessa oli opettelemista.

Henkisesti on ahdistavaa. On "lyöty" olo. Olen aikaisemminkin kirjoittanut:
Elämän suurin yllätys on vanhuus.
(Ja pahin)

Olen hengessä mukana kanssasi !
Kuulumisiin, jos Luoja suo.....

Minä aikoinaan ostin vetolaukun jossa siis pyörät alla. Kätevästi ostokset kulkee siinä, vetää laukkua vaan perässä.
Millään en jaksaisi kantaa tavallisia painavia ostoskasseja

Haaveilu on tärkeää, haaveilu nostaa mielialaa ja antaa toiveikkuutta.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Haaveilu on tärkeää, haaveilu nostaa mielialaa ja antaa toiveikkuutta.

joskus haaveet toteutuuki,

siitäki on kokemusksia,,,,
vahvasti uskon luoja on kuullu ajatukset ja toiveet,,

Anonyymi00014 kirjoitti:

joskus haaveet toteutuuki,

siitäki on kokemusksia,,,,
vahvasti uskon luoja on kuullu ajatukset ja toiveet,,

Ei ilman haaveita elämästä tule mitään !

Anonyymi00014 kirjoitti:

Ei ilman haaveita elämästä tule mitään !

jokin lyö jarrut päälle,
ajatukset lukkiutuu vain haaveitten tasolle,

kai se on tarkotuski vanhana,

Anonyymi00014 kirjoitti:

jokin lyö jarrut päälle,
ajatukset lukkiutuu vain haaveitten tasolle,

kai se on tarkotuski vanhana,

Haaveilu ja unelmointi on sallittua ja suotavaakin läpi elämän.
Minulla on sellainen tunne, että haaveillessa aivoni alkavat tuottaa
jotakin "hyvä-hormoonia", haaveilu tekee hyvää mielelleni ja mielialoilleni.
Haaveilu on positiivista ajattelua, sillä on positiiviset vaikutukset.

Joskus harmittaa, kun haaveesta ei voi tulla totta.
Minä esimerkiksi haluaisin pikkuisen puutarhan, se tekisi minut onnelliseksi,
mutta en voi sitä saada.

Minulla on ollut ennen pieni puutarha, lähinnä kukkapuutarha,
oleskelupuutarha ja huomaan miten kaipaan sitä,
miten viihdyinkään siellä puuhaillessani.

Aika meni siivillä, aina oli jotain pientä tuherrettavaa, kohennettavaa ja
kitkettävää ja keväästä syksyyn sai seurata kasvien ihmeellistä kauneutta,
kun kukat kerrallaan tulivat kukinta-aikaan. Kukkien silmiähivelevät värit ja muodot ja tuoksut ja koko puutarha perhosineen ja lintuineen oli terapiaa mielelle.

Ymmärrän sen nyt vielä voimakkaammin, kun sitä ei ole ja ehkä enemmän tarvitsisin
sitä nyt. Kirveltää, koska sen muisteleminen ei korvaa sitä, että saisi olla ja tehdä
puutarhassa jotain vieläkin.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Haaveilu ja unelmointi on sallittua ja suotavaakin läpi elämän.
Minulla on sellainen tunne, että haaveillessa aivoni alkavat tuottaa
jotakin "hyvä-hormoonia", haaveilu tekee hyvää mielelleni ja mielialoilleni.
Haaveilu on positiivista ajattelua, sillä on positiiviset vaikutukset.

Joskus harmittaa, kun haaveesta ei voi tulla totta.
Minä esimerkiksi haluaisin pikkuisen puutarhan, se tekisi minut onnelliseksi,
mutta en voi sitä saada.

Minulla on ollut ennen pieni puutarha, lähinnä kukkapuutarha,
oleskelupuutarha ja huomaan miten kaipaan sitä,
miten viihdyinkään siellä puuhaillessani.

Aika meni siivillä, aina oli jotain pientä tuherrettavaa, kohennettavaa ja
kitkettävää ja keväästä syksyyn sai seurata kasvien ihmeellistä kauneutta,
kun kukat kerrallaan tulivat kukinta-aikaan. Kukkien silmiähivelevät värit ja muodot ja tuoksut ja koko puutarha perhosineen ja lintuineen oli terapiaa mielelle.

Ymmärrän sen nyt vielä voimakkaammin, kun sitä ei ole ja ehkä enemmän tarvitsisin
sitä nyt. Kirveltää, koska sen muisteleminen ei korvaa sitä, että saisi olla ja tehdä
puutarhassa jotain vieläkin.

Ompa harmi, kun sinulla ei enään ole puutarhaa,
puutarha luo kauneutta
antaa mukavaa työtä
aika kuluu huomaamatta
jotkut harrastaa pienessä muodossa perunan kasvatusta ja mansikkaa,
ajatuski lumoaa,

nuoruudessani sain myös nauttia tuon tyyppisestä puutarhasta,
meillä itsellä oli maatila, mutta äitini siskolla naapurissa oli just ommonen satumaa valtavan kaunis puutarha kukkineen ja mansikka peltoineen,
oi niitä aikoja,
ne kaikki on meneisyyttä ja muistoja vain,

nykyisyys on pelkkää vanhan ihmisen touhuja,
ajankuluttamista pienine puuhasteluineen,

siitä huolimatta haaveilen muutoksesta elämässäni,
uudesta kodista, suuresta remontistaki,

jospa luoja vielä suo että haaveet toteutuisi vielä vaikka vanha olenki,

Anonyymi00014 kirjoitti:

Ompa harmi, kun sinulla ei enään ole puutarhaa,
puutarha luo kauneutta
antaa mukavaa työtä
aika kuluu huomaamatta
jotkut harrastaa pienessä muodossa perunan kasvatusta ja mansikkaa,
ajatuski lumoaa,

nuoruudessani sain myös nauttia tuon tyyppisestä puutarhasta,
meillä itsellä oli maatila, mutta äitini siskolla naapurissa oli just ommonen satumaa valtavan kaunis puutarha kukkineen ja mansikka peltoineen,
oi niitä aikoja,
ne kaikki on meneisyyttä ja muistoja vain,

nykyisyys on pelkkää vanhan ihmisen touhuja,
ajankuluttamista pienine puuhasteluineen,

siitä huolimatta haaveilen muutoksesta elämässäni,
uudesta kodista, suuresta remontistaki,

jospa luoja vielä suo että haaveet toteutuisi vielä vaikka vanha olenki,

Hyvää lauantaita kaikillle !

Pienimuotoisesti luonnossa häärääminen olisi vielä mahdollista ja sen päälle istuskella puutarhassa tai kuistilla kahvia juoden ja mansikkakakkua syöden olisi juhlaa
tai ehkä pienen lasillisen kylmää kuplivaa kuohuvaakin voisi joskus nauttia.

Olin vuosia jonossa kaupungin (pieneen) puutarhapalstaan, mutta ei niitä saa.
Niistä ei elävänä kukaan luovu ja jonottajia on noin 1000.
Kuitenkin alueella oli vuosia täysin käyttämättömänä olleita palstoja.
Soitin kaupungille, miksi niitä ei vuokrata uudelleen.
Syyksi selitettiin, että koska niitä ei ole irtisanottu.

Enää en jaksaisi palstalle mennäkään toiselle puolelle kaupunkia,
enkä pystyisi maata kääntelemään lapiolla.

Puutarha "pitäisi" olla läsnä ja lähellä, oma kotipuutarha.
Nämä on entisiä haaveita enää, poissuljettuja, ellei lottovoittoa tule.
Pitäisi keksiä uusia mistä haaveilla !

Pitäiskö alkaa taas lotota ? Minulla oli netissä tehty kestolotto, se oli helppoa,
kun vain piti huolen, että on rahaa lottotilillä.
En ole enää lotonnut vuosiin. Ensi vuoden alusta pitää olla joku kortti,
että saa lotota. Mitään veikkauksen peliä ei voi kioskilta ostaa ilman sitä.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Hyvää lauantaita kaikillle !

Pienimuotoisesti luonnossa häärääminen olisi vielä mahdollista ja sen päälle istuskella puutarhassa tai kuistilla kahvia juoden ja mansikkakakkua syöden olisi juhlaa
tai ehkä pienen lasillisen kylmää kuplivaa kuohuvaakin voisi joskus nauttia.

Olin vuosia jonossa kaupungin (pieneen) puutarhapalstaan, mutta ei niitä saa.
Niistä ei elävänä kukaan luovu ja jonottajia on noin 1000.
Kuitenkin alueella oli vuosia täysin käyttämättömänä olleita palstoja.
Soitin kaupungille, miksi niitä ei vuokrata uudelleen.
Syyksi selitettiin, että koska niitä ei ole irtisanottu.

Enää en jaksaisi palstalle mennäkään toiselle puolelle kaupunkia,
enkä pystyisi maata kääntelemään lapiolla.

Puutarha "pitäisi" olla läsnä ja lähellä, oma kotipuutarha.
Nämä on entisiä haaveita enää, poissuljettuja, ellei lottovoittoa tule.
Pitäisi keksiä uusia mistä haaveilla !

Pitäiskö alkaa taas lotota ? Minulla oli netissä tehty kestolotto, se oli helppoa,
kun vain piti huolen, että on rahaa lottotilillä.
En ole enää lotonnut vuosiin. Ensi vuoden alusta pitää olla joku kortti,
että saa lotota. Mitään veikkauksen peliä ei voi kioskilta ostaa ilman sitä.

Moi,,
mietin sinun haavettasi,,,

kysynki,,
olisko sinulle sopiva pieni rivitalo asunto,
niissä on aina pieni piha
johon voi laittaa kukkapenkkejä tai mitä nyt haluaa sinne istuttaa,

meillä puolisoni kanssa oli ensimmäinen asunto jonka ostimme aikoinaan,
siinä oli pieni takakapiha ja suuri etu-piha,

laitoin heti kukkapenkkejä,
istutetin jonku puun taimenki
myös joitaki pensaita

pyykki narut oli, kun lapsiperheenä tuli paljon pyykkiä
oli mukava kuivata omalla pikku pihalla pyykki raikkaan tuoksuiseksi,
puolisoni laittoi myös lintu-laudan
hän rakasti hoitaa lintujen ruokintaa,
mielellään seurasi niitten touhuja,
siellä oli kaikenlaista pikku eläimiä, oravia, siilejä, lintuja ,
joskus haukka häiritsi pikkulintuja,

takapihalla oli ihana kesäisin viettää aikaa kiikussa ja puutarha tuoleissa istuskellen,

myöhemmin kun lapset oli lentäneet pois,
ja meistä tuli vanhuksia eläkeläisiä,
me ostimme kaupunki asunnon,
puolisoni oli sairastunu vakavasti ,
piha töitä emme enään jaksaneet tehdä
joten muutto oli hyvä juttu,

Anonyymi00015 kirjoitti:

Moi,,
mietin sinun haavettasi,,,

kysynki,,
olisko sinulle sopiva pieni rivitalo asunto,
niissä on aina pieni piha
johon voi laittaa kukkapenkkejä tai mitä nyt haluaa sinne istuttaa,

meillä puolisoni kanssa oli ensimmäinen asunto jonka ostimme aikoinaan,
siinä oli pieni takakapiha ja suuri etu-piha,

laitoin heti kukkapenkkejä,
istutetin jonku puun taimenki
myös joitaki pensaita

pyykki narut oli, kun lapsiperheenä tuli paljon pyykkiä
oli mukava kuivata omalla pikku pihalla pyykki raikkaan tuoksuiseksi,
puolisoni laittoi myös lintu-laudan
hän rakasti hoitaa lintujen ruokintaa,
mielellään seurasi niitten touhuja,
siellä oli kaikenlaista pikku eläimiä, oravia, siilejä, lintuja ,
joskus haukka häiritsi pikkulintuja,

takapihalla oli ihana kesäisin viettää aikaa kiikussa ja puutarha tuoleissa istuskellen,

myöhemmin kun lapset oli lentäneet pois,
ja meistä tuli vanhuksia eläkeläisiä,
me ostimme kaupunki asunnon,
puolisoni oli sairastunu vakavasti ,
piha töitä emme enään jaksaneet tehdä
joten muutto oli hyvä juttu,

Hei, pieni rivitaloasunto pikku pihalla olisi unelmani - lottovoittoa odotellessa
haaveilen siitä. Kun luin kirjoitustasi rivi riviltä siinä on kaikki se ihanuus
mitä toivoisin. Huokaus, kaikkea ei voi saada....
Miten sinun päiväsi on mennyt ?

Anonyymi00015 kirjoitti:

Hei, pieni rivitaloasunto pikku pihalla olisi unelmani - lottovoittoa odotellessa
haaveilen siitä. Kun luin kirjoitustasi rivi riviltä siinä on kaikki se ihanuus
mitä toivoisin. Huokaus, kaikkea ei voi saada....
Miten sinun päiväsi on mennyt ?

Aamu vieri verkaisesti,
radioa kuunnellen
ja
yhdet töppöset sain taas valmiiksi,

-- uuden väriset silmukoin jo alkuun,
aika kuluu paremmin kun käsillä on tekemistä,

tekis mieli ulos,
en vaan saa itteä liikkeelle siinämielessä,
pukeminen ahdistaa ja vanhan naaman meikaaminen käy työlääksi,

jospa huomenna olisi parempi päivä ja saisin itteni liikkeelle ulos,
jää nähtäväksi,

tuosta rivitalosta vielä,,,
pieniä rivitalo-asuntoja saa myös vuokrattua
ja niitä on olemassa myös palveluasuntona monellaki paikkakunnalla,

ittekki jos pitää voimien hiipuessa turvautua viimesillä voimillaan palveluantuoon niin pieni rivitalo osake olis kaikkein mieleisin vanhuuden loppu-päiviksi,

haikeesti kattelen ikkunasta ulos,
jää nähtäväksi lähdenkö vielä tänää jonnekki vai en,,,

nyt jään mietteisiin,,,, kirjoitellaan,,,

Anonyymi00015 kirjoitti:

Aamu vieri verkaisesti,
radioa kuunnellen
ja
yhdet töppöset sain taas valmiiksi,

-- uuden väriset silmukoin jo alkuun,
aika kuluu paremmin kun käsillä on tekemistä,

tekis mieli ulos,
en vaan saa itteä liikkeelle siinämielessä,
pukeminen ahdistaa ja vanhan naaman meikaaminen käy työlääksi,

jospa huomenna olisi parempi päivä ja saisin itteni liikkeelle ulos,
jää nähtäväksi,

tuosta rivitalosta vielä,,,
pieniä rivitalo-asuntoja saa myös vuokrattua
ja niitä on olemassa myös palveluasuntona monellaki paikkakunnalla,

ittekki jos pitää voimien hiipuessa turvautua viimesillä voimillaan palveluantuoon niin pieni rivitalo osake olis kaikkein mieleisin vanhuuden loppu-päiviksi,

haikeesti kattelen ikkunasta ulos,
jää nähtäväksi lähdenkö vielä tänää jonnekki vai en,,,

nyt jään mietteisiin,,,, kirjoitellaan,,,

On haikeeta kun on ulkona kaikesta. Niin paljon olisi tapahtumia ja menoja,
mutta kun on itse yli "parasta ennen" päiväystä ei voi mennä mukaan.
Kun on "out" on "out", ulkona elämänmenosta.
Tänään iski suru puseroon. Lohdullista iltaa ja hyväätekeviä unia !
Kirjoitellaan ja yritetään jaksella !

Anonyymi00015 kirjoitti:

On haikeeta kun on ulkona kaikesta. Niin paljon olisi tapahtumia ja menoja,
mutta kun on itse yli "parasta ennen" päiväystä ei voi mennä mukaan.
Kun on "out" on "out", ulkona elämänmenosta.
Tänään iski suru puseroon. Lohdullista iltaa ja hyväätekeviä unia !
Kirjoitellaan ja yritetään jaksella !

Pakko sopeutua tilanteeseen,
näin ajattelen omalta kohdaltani,
liikun sen minkä vielä ittestä irti saan,

olen luovuttanu kuvitelman että olen vielä ihminen,
ja minullaki on oikeus parantaviin hoitoihin,



otan osaa suruusi,

hyvää yötä,,
huomenna on parempi päivä,,,

Jopas sinä olet laittanut elämän risaiseksi.
Ja porhalsit pirssillä kotio.
Se on ihan oikein.
Olen minäkin repäissyt ihan sanan varsinaisessa merkityksessä.
Repäisin rystyseni verille raastinraudassa.
Niin on tapahtunut joka kerta, kun sen riivinraudan olen esille ottanut.
Suivaannuin niin, että menin ja hankin semmoisen suojakäyttöisen.
Samalla ostin paristot radioon.
Sähköllä olen sitä kuunnellut, mutta näinä aikoina tiedä milloin posahtaa sähköt pois.
Ihan hirvittää, kun välillä lähtee nuo ajatukset laukalle. Silloin tulee niitä entä jos... ajatuksia.
En ole vielä säilykkeitä hankkinut.
Säilykkeistä ajatukset keittiöön, kyllä maar minunkin kyökin pöydälle uus vahakangas ois tarpeen. Jätän hautumaan

Jaksellaan.

Oletko palautunut riehaantumisesta?
Vehka, peikonlehti ja juoru ruukuissaan?
Minä voimistuin ihmisten ilmoilla käynnistä niin, että tein kalakasvispihvejä.
Ilman verta ja rystysnahkojen riekaleita.
Pesetin koneella pyykkiäkin.
Taisin mennä ylikierroksille ja nyt saan lampaita laskea varmaan aamuyöhön.
Tulisipa väliin ruskeita ja mustiakin lampaita niin olisi rattosampaa.

Jaksellaan.

Surkuhupaisaahan vanhan "villiintyminen" on , siihen ei itse voi suhtautua
kuin ironisesti naurahtaen. Ei tässä enää "repäistä". On saavutus, jos jonkun
asian saa hoidettua.
Koitamme kestää ! Jakselemisiin !

"Pörrölanka" ihan sulatti sydämeni. Olet niin ihana lankojaensävyjä miettiessäsi ja
suunnitellessasi. Sinulla on makua ja tyyliä ! Olet tosi ahkerakin, pipoa ja töppöstä syntyy
kuin liukuhihnalta.

Lehtien haravoiminen on enemmänki totuttu tapa
halutaan pihapiirin näyttävän siistiltä hoidetulta,

mutta onko se lopulta tarkotuksen mukaista,

jos lehdet jättää maahan se on luonnon mukaista kiertokulkua
ja tarkotuksen mukaista,
lehdet hajoaa ja lannottaa maata ja uutta kasvustoa,

Hetken huumia tulee, sitten väsähtää taas.

Hei, mukava kuulla, että palautuminen onnistui.
Kyllä sinulla vaikuttaa hyvinkin olevan narut käsissä, etkä ylikierroksille itseäsi päästä.
Välillä pitää maadoittaa itsensä ja ottaa iisimmin.
Minä olen löytänyt ihanan kotileipomon. Mietin vakavasti josko alkaisin kerran viikossa käydä siellä, baarissa.
Kuppi kahvia ja joku baakelssi. Mukaan vasta leivottu leipänen.
Pitänee pitää yhden hengen budjettiriihi.
Korona taitaa tyrehdyttää senkin riennon.

Jaksellaan taas pätkä elämää

Anonyymi00020 kirjoitti:

Hei, mukava kuulla, että palautuminen onnistui.
Kyllä sinulla vaikuttaa hyvinkin olevan narut käsissä, etkä ylikierroksille itseäsi päästä.
Välillä pitää maadoittaa itsensä ja ottaa iisimmin.
Minä olen löytänyt ihanan kotileipomon. Mietin vakavasti josko alkaisin kerran viikossa käydä siellä, baarissa.
Kuppi kahvia ja joku baakelssi. Mukaan vasta leivottu leipänen.
Pitänee pitää yhden hengen budjettiriihi.
Korona taitaa tyrehdyttää senkin riennon.

Jaksellaan taas pätkä elämää

Kunto pitää huolen, ettei ylikierroksille pääse.
Innostuneet suunnitelmat kestävät paljon kauemmin
kuin toteutumisvaihe, joka voi lopahtaa kesken.
Ajatukset lentävät, mutta sitten huomaa,
ettei tästä mitään taida tullakaan,
liian suureellista.
Sitten jää odottelemaan parempaa päivää,
useimmiten turhaan.
Mitä parempia päiviä tässä enää olisi odotettavissa ?
Fyysisesti tarkoitan.
On masentavaa, että fyysisen kunnon takia
moni aie jää kokonaan toteutumatta.
Vain pieniä juttuja saa tehdyksi,
mutta hyvä kun vielä niitä edes joskus.

Kotileipomo-kahvila olisi juuri sellainen ihana pieni juttu,
mutta suuri merkitys ihmisen mielialaan.
Toivottavasti sille ei tule mitään estettä !
Anna palaa !

Anonyymi00020 kirjoitti:

Kunto pitää huolen, ettei ylikierroksille pääse.
Innostuneet suunnitelmat kestävät paljon kauemmin
kuin toteutumisvaihe, joka voi lopahtaa kesken.
Ajatukset lentävät, mutta sitten huomaa,
ettei tästä mitään taida tullakaan,
liian suureellista.
Sitten jää odottelemaan parempaa päivää,
useimmiten turhaan.
Mitä parempia päiviä tässä enää olisi odotettavissa ?
Fyysisesti tarkoitan.
On masentavaa, että fyysisen kunnon takia
moni aie jää kokonaan toteutumatta.
Vain pieniä juttuja saa tehdyksi,
mutta hyvä kun vielä niitä edes joskus.

Kotileipomo-kahvila olisi juuri sellainen ihana pieni juttu,
mutta suuri merkitys ihmisen mielialaan.
Toivottavasti sille ei tule mitään estettä !
Anna palaa !

Moi,,

Mun ongelma on,
ku
aurinko paistaa ja haluttais ulos,
mutt ei millää saa itteään puettua ulkoilu kuntoon,

haikeesti kattelen vain ikkunasta,,
pitäs lähteä ulos,

pitäs pitäs pitäs,
ja siihen jää lähteminen,,,

ei ennen näin vaikeeta ollu,
tukka vaan heilahti kun lähdin ovesta ulos joka päivä jonnekki,

nyt ei saa itteään liikkeelle vaikka kuin haluttais,,,
mikä neuvoksi,,,

Anonyymi00020 kirjoitti:

Moi,,

Mun ongelma on,
ku
aurinko paistaa ja haluttais ulos,
mutt ei millää saa itteään puettua ulkoilu kuntoon,

haikeesti kattelen vain ikkunasta,,
pitäs lähteä ulos,

pitäs pitäs pitäs,
ja siihen jää lähteminen,,,

ei ennen näin vaikeeta ollu,
tukka vaan heilahti kun lähdin ovesta ulos joka päivä jonnekki,

nyt ei saa itteään liikkeelle vaikka kuin haluttais,,,
mikä neuvoksi,,,

Tee näin:

Pane takki eteisen tuolille.
Anna ajan kulua.

Laita sitten kengät viereen.
Tee jotain muuta.

Kokeile ihan muuten vaan sitä takkia ja laita kengät jalkaan, aukaise ovi.
Istahda eteisen tuolille joksikin aikaa.

Ajattele, että kun on nyt takki päällä, kengät jalassa ja ovi auki, että jospas lähtisi ulos.

Jospa se siitä.

Jos ei, niin riisu takki, ota kengät pois jalasta ja laita ulko-ovi kiinni, sisältäpäin.

Ainakin yritit!

Anonyymi00020 kirjoitti:

Tee näin:

Pane takki eteisen tuolille.
Anna ajan kulua.

Laita sitten kengät viereen.
Tee jotain muuta.

Kokeile ihan muuten vaan sitä takkia ja laita kengät jalkaan, aukaise ovi.
Istahda eteisen tuolille joksikin aikaa.

Ajattele, että kun on nyt takki päällä, kengät jalassa ja ovi auki, että jospas lähtisi ulos.

Jospa se siitä.

Jos ei, niin riisu takki, ota kengät pois jalasta ja laita ulko-ovi kiinni, sisältäpäin.

Ainakin yritit!

heh heh,, kiitos neuvosta,,


on epäily,
huomenna on se päivä saan taas itteli ulos,

ainaki nyt on varma tunne,,


jää nähtäväksi,,,

Anonyymi00020 kirjoitti:

Tee näin:

Pane takki eteisen tuolille.
Anna ajan kulua.

Laita sitten kengät viereen.
Tee jotain muuta.

Kokeile ihan muuten vaan sitä takkia ja laita kengät jalkaan, aukaise ovi.
Istahda eteisen tuolille joksikin aikaa.

Ajattele, että kun on nyt takki päällä, kengät jalassa ja ovi auki, että jospas lähtisi ulos.

Jospa se siitä.

Jos ei, niin riisu takki, ota kengät pois jalasta ja laita ulko-ovi kiinni, sisältäpäin.

Ainakin yritit!

Hyvä ohje, kiitos !

Muista sitten että kertoa, miten meni!
Täällä joukolla ihmetellään ja jännätään.

Tuliko siitä uloslähdöstä mitään?

Vai tarttetko lisää meuvoja?

Joo, mutta iäkkäällä ihmisellä on usein velvollisuudentunnetta.

Täällä kun odotellaan innolla, käppäiseekö neuvoa kysynyt jonkun lenkin ulkona, neuvoja on annettu ja lisää annetaan ja kannustetaan.

Jospa tekisit nyt sen lenkin ja kertoisit miten meni, - niin saadaan täällä yhdessä aplodeerata ja heijata?

Ota huomenna se takki ja kengät esille, ja yritä uudelleen!

Ei silti, enpähän minä itsekään päässyt tänään ulos, - mutta huomennapa menen!

Morjenstetaan ohi kulkiessa!

Ihmisen mieliala vaihtelee, se ei ole vakio kellään.

Eläkeliitto kertoo, että masennuksen alkuoireita voi olla:

-mielenkiinnon ja mielihyvän väheneminen.
-painon nousu tai lasku tai merkittävä ruokahalun muutos.
-unettomuus tai liiallinen nukkuminen.
-väsyneisyys ja voimattomuus.
-syyllisyyden tai arvottomuuden tunteet.
-keskittymiskyvyn puute, päättämättömyys.
-itseluottamuksen tai omanarvontunnon häviäminen.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Ihmisen mieliala vaihtelee, se ei ole vakio kellään.

Eläkeliitto kertoo, että masennuksen alkuoireita voi olla:

-mielenkiinnon ja mielihyvän väheneminen.
-painon nousu tai lasku tai merkittävä ruokahalun muutos.
-unettomuus tai liiallinen nukkuminen.
-väsyneisyys ja voimattomuus.
-syyllisyyden tai arvottomuuden tunteet.
-keskittymiskyvyn puute, päättämättömyys.
-itseluottamuksen tai omanarvontunnon häviäminen.

Hahhahhaaa mullahan on kaikkia noita oireita, olen ajatellut, että ne k u u l u u
vanhuuteen.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Hahhahhaaa mullahan on kaikkia noita oireita, olen ajatellut, että ne k u u l u u
vanhuuteen.

niin mullaki,,,
olet oikeassa,
ne kuuluu vanhuuteen,,,,

Anonyymi00026 kirjoitti:

niin mullaki,,,
olet oikeassa,
ne kuuluu vanhuuteen,,,,

Ei haluaisi hyväksyä sitäettä kaikki tuo kuuluisi vanhuuteen. Eiköhän osa ainakin ole
seurausta siitä, ettei terveytensä takia pysty samaan kuin ennen ?
Joutuu syrjään elämänmenosta. Se masentaa. Ihan oikeasti.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Ei haluaisi hyväksyä sitäettä kaikki tuo kuuluisi vanhuuteen. Eiköhän osa ainakin ole
seurausta siitä, ettei terveytensä takia pysty samaan kuin ennen ?
Joutuu syrjään elämänmenosta. Se masentaa. Ihan oikeasti.

on tuttua,,,
jopa elämän halu katoaa välillä,
ajattelee joskus oikein väsyneenä,,, kuolis pois,,,
mutt kun ei kuole,


on vaan pakko elää
ja jostain syystä elämä kantaa,
elämä jatkuu ja jatkuu,
vanhuudesta ja raihnaisuudesta huolimatta,

jää vain ihmetys, kuinkahan vanhaksi mun pitää vielä elää
ja kudon töppösiä heh heh, käsi kipeenä, lahjotan ne sitten sukulaisille ,
kymmenkunta paria olen jo lahjottanu ,

Bravoooo !!!
Kiva, että sait itsesi riuhtaistua liikkeelle ja uusia töppösiä on valmistumassa.
Minäkään en erikoisemmin tykkää "ihmisruuhkista" eikä niitä yleensä päivisin
olekaan.
Kaupan kassajonoissa ei tykkää kukaan seistä ja tavaroita pääsee paremmin
hypistelemään ja tutkimaan, kun ei ole ruuhkaista.

Kohta tässä saa jo varautua hoitamaan asiansa ja tekemään ostoksensa ajoissa
ennen jouluruuhkia. Niitä ei kestä "erkkikään".

Moi moi vaan!
Hienoa, että menit ulos!
Kuulun myös tuohon joukkoon, joka ei pidä ihmismassoista.
Auta armias talvipakkaseĺla, kun toppatakit, myssyt , vantut, kaulahuivit ja kaikki päällä tungoksessa.
Tulee tuska pelkästä ajatuksesta.
En muuten minäkään sunnuntaina ulkona käynyt.
Olen antanut itselleni luvan olla sateella kotona.
Nuo märät ja mädäntyneet puitten lehdet ovat niin liukkaita, että jo varotoimena parempi pysyä kotona.
Nykyisin on vaikka mitä viihdykettä ja kotoilu on välillä mukavaa. Ei hellekään kiusaa.
Jaksellaan

Vanhana on oppinu elämään yksin,
jopa viihtyy ihan yksikseen,
onhan puhelin jos haluaa ottaa yhteyttä,

vain omat lapset siis jälkeläiset tuntuvat enään
erittäin tärkeiltä ihimisiltä ,

ystävät ja tutut heille on vieraskorea
suomalaiseen kultuuriin kuuluvien tapojen mukaan,

eivät enään merkitse samaa kuin nuorena ja terveenä,

vanhuus on tehny tehtävänsä,
henkinen vireys taantuu
kai se on luonnonlaki,

mutta
elän päivän kerrallaan

huomenna on taas parempi päivä,,,

Moi,,

sinähän olet todella yksin,
kun lähin kaveri on 100km päässä,
oi-joi ihan huolestuttaa,
voisimpa autaa,,

mä asun keskellä kaupunkia,
vaikka yksin olenki en koe itteäni yksinäiseksi,

olen kai omituinen otus,
kun en haluakkaa tänne ketään,

en jaksa siivota, enkä jaksa passata muutenkaan muita kuin itseäni,
siinä syy miksen varsinaisesti halua tänne ketään,

mutta
jos mua kutsutaan jonnekki kuten joskus kutsutaan
lähden mielelläni tapamaan lähiomaista tai kaveria,
semmonen on mun kuivio nykyisin elämässä
puolison kuoleman jälkeen,

lähiomaiset ovat kaikkein terkeimpiä ja rakkaimpia elämässäni,

kaverit ovat kyllä tavalaan kaikki tärkeitäki,
meillä on puhelin palavereja tuon tuostaki kavereitten kanssa,
se jostainsyystä on mulle tähänasti riittäny,
tietoisuus kavereitten olemassa olosta on ihan riittävä tunne,

olisin mielelään sinuki kaveri jos se olis mahdollista,,,
luoja sinua auttakoon,,,
uskon auttaaki,

kirjoitelaan,,

Mua on jo pitemmänaikaa haitannu nimenomaan nenänvarressa
silmälasien painaumat
ne ei enään edes korjaannu vaikka ottaa lasit poispäästä,
onkohan silmälääkärillä mitään keinoa hoitaa nenänvarressa olevia painaumia,,,

Anonyymi00028 kirjoitti:

Mua on jo pitemmänaikaa haitannu nimenomaan nenänvarressa
silmälasien painaumat
ne ei enään edes korjaannu vaikka ottaa lasit poispäästä,
onkohan silmälääkärillä mitään keinoa hoitaa nenänvarressa olevia painaumia,,,

Ne "tassut" kuulemma "elähtää" ihon rasvoista ja sangat löystyy, jos ei niitä varovasti kaksinkäsin käsittele.
Netistä minä katsoin ohjeita, mutta en onnistunut itse säätämään.
Ja onhan nyt pehmet silikonitassut nenällä.
Pitää vaan ensin saada iho paranemaan.
On niin pahassa paikassa ja kokoajan altistuu kosketukselle.
Telkkarissa leipovat ihastuttavia suklaakakkuja vadelmilla, ah nam!

Anonyymi00028 kirjoitti:

Ne "tassut" kuulemma "elähtää" ihon rasvoista ja sangat löystyy, jos ei niitä varovasti kaksinkäsin käsittele.
Netistä minä katsoin ohjeita, mutta en onnistunut itse säätämään.
Ja onhan nyt pehmet silikonitassut nenällä.
Pitää vaan ensin saada iho paranemaan.
On niin pahassa paikassa ja kokoajan altistuu kosketukselle.
Telkkarissa leipovat ihastuttavia suklaakakkuja vadelmilla, ah nam!

ei ole kauaa aikaakaan kun ne tassut vaihdettiin liikkeessä mahdollisimman laadukkaisiin
mutta nenänvarren painautumat ei ole parantuneet,
pitäs varmaan olla ilman silmälaseja kokonaan,
se ei kuitenkaan ole mahdollista, on huono likimäkö on pakko pitää laseja lukiessa ja lähelle katsomisessa,
kauas onneksi näen ilman laseja,

Kiitos vinkistä, mutta ei auta.
Minulla on kova nokka.
Ei mikään pehmeärustoinen nykerö.
Minulla lasit aina päässä.
En näe edes telkkarin tekstejä ilman laseja.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Kiitos vinkistä, mutta ei auta.
Minulla on kova nokka.
Ei mikään pehmeärustoinen nykerö.
Minulla lasit aina päässä.
En näe edes telkkarin tekstejä ilman laseja.

Minulla muovisankaiset rillit auttoi. Ne on kevyet. Ei paina. Niissä ei ole ollenkaan
tassuja. Luuta ja nahkaa jokaisen nenä on. Harvalla siinä on läskiä päällä.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Minulla muovisankaiset rillit auttoi. Ne on kevyet. Ei paina. Niissä ei ole ollenkaan
tassuja. Luuta ja nahkaa jokaisen nenä on. Harvalla siinä on läskiä päällä.

Eikö pottunenässä ole ainakin rustoa tai jotain pehmikettä?
Minulla on yksi kokemus täysin muovisista kehyksistä. Ei toiminut.
Niihin laitettiin tassut parantamaan istuvuutta jälkikäteen, ei hyvä.
Tuosta on jo vuosia.
Täytyy ensi keväänä, kun on aika uusia painottaa taas tuota kovanokkaisuusongelmaa.
Nykyisissä on metallia sangoissa.

Aivan mahtava syyssää.
Aurinko paistaa ja 4, kipuaa nopeasti.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Eikö pottunenässä ole ainakin rustoa tai jotain pehmikettä?
Minulla on yksi kokemus täysin muovisista kehyksistä. Ei toiminut.
Niihin laitettiin tassut parantamaan istuvuutta jälkikäteen, ei hyvä.
Tuosta on jo vuosia.
Täytyy ensi keväänä, kun on aika uusia painottaa taas tuota kovanokkaisuusongelmaa.
Nykyisissä on metallia sangoissa.

Aivan mahtava syyssää.
Aurinko paistaa ja 4, kipuaa nopeasti.

Kaunis päivä on ollut. Mitään ylimääräistä en saanut aikaiseksi silti.
Ahvenia paistelin pannulla luomuvoissa. Oli hyviä !
Eläkeläiseltä, harrastelija-kalastelijalta voin hankkia silloin tällöin ahventa ja kuhaa
"asevelihintaan", ei olisi varaa ostaa kaupasta.
Mukavaa iltaa kaikille !

Anonyymi00030 kirjoitti:

Kaunis päivä on ollut. Mitään ylimääräistä en saanut aikaiseksi silti.
Ahvenia paistelin pannulla luomuvoissa. Oli hyviä !
Eläkeläiseltä, harrastelija-kalastelijalta voin hankkia silloin tällöin ahventa ja kuhaa
"asevelihintaan", ei olisi varaa ostaa kaupasta.
Mukavaa iltaa kaikille !

Tulee kaipaus, että olisinpa kanssasi paistelemassa ahvenia luomuvoissa!

Siitä on pitkä aika kun viimeksi sain syödä ahvenia.

Onnellinen sinä!

Anonyymi00032 kirjoitti:

Tulee kaipaus, että olisinpa kanssasi paistelemassa ahvenia luomuvoissa!

Siitä on pitkä aika kun viimeksi sain syödä ahvenia.

Onnellinen sinä!

Olisit tervetullut ! En ole itsekään saanut syödä tuoreita ahvenia vuosikausiin,
Lidlistä ostan aina ahven- tai muikkukukkoa kun siellä on, eli noin joka kolmas
viikko Lidl ilmoittaa niistä tarjousvihkosessaan. Hinta ei ole paha, alle kympin/kpl.
Niitten paino on noin 800 grammaa. Niissä on ohuempi ja pehmeämpi kuori
kuin muissa tai isommissa. Kyllä ne hintansa väärti on. Mikrossa lämmitän
ja laitan luomukirnuvoita päälle. Ainakin s-market myy Juustoportin luomukirnuvoita
250 gramman pakkauksessa. Se on hyvää.
Hyvää iltaa taas !

Olen huono kutomaan. Ranteenlämmikkeitä voisin nippanappa saada kudotuksi
yksivärisenä ja kirjailla valmiina langalla ja neulalla vai onko nuo juuri niin tehty lopuksi ?

Moi,,

Elossa ollaan,

" aika kuluu aatellessa päivät päätä käännellessä "

vaivat kuuluu vanhuuteen,
ne paranee aikanaan,,,, viimestään haudassa,

siihen asti nautitaa elämästä iloineen, suruineen kipuineen ja vaivoineen,
ei ku töppöstä toisen eteen ja menoksi,,,

hymyillään kun tavataan,,
oishan se kiva tavatakki,,,

kirjoitellaan kuitenki,,

jaaa,,
mua tympii
ulkona satanu koko päivän
ja pimeetä on,

tänään ei edes puuhastelu kiinosta,,,


mitä tehtäs että piristyttäis,,, ?

Anonyymi00032 kirjoitti:

jaaa,,
mua tympii
ulkona satanu koko päivän
ja pimeetä on,

tänään ei edes puuhastelu kiinosta,,,


mitä tehtäs että piristyttäis,,, ?

Olet aika usein täällä.

Kysyt että mitä tehdä.
Vastaan, että jätä monta kertaa tämä palsta väliin ja käy kurkkaamassa, mitä muualla tapahtuu.
Esim puutarhapalstalla, eläinsuojelupalstalla, terveyspalstalla, eri paikkakuntien palstoilla, politiikka- yhteiskunta-historia ym ym palstoilla.

Elämää on muuallakin, piristyisit.

En neuvo tätä pahalla, vaan ihan että piristyisit.
Usein on niin, että jähmettyy yhdelle palstalle, ja päivät kuluu sitä seuratessa, varsinkin kun on koko ajan kotona.

Ihan hyvää tarkoitan, kun "neuvon" nyt, - kun kyselet.

Anonyymi00032 kirjoitti:

jaaa,,
mua tympii
ulkona satanu koko päivän
ja pimeetä on,

tänään ei edes puuhastelu kiinosta,,,


mitä tehtäs että piristyttäis,,, ?

@ 16:44
Hei !
Kirjoittelin sinulle tänne, mutta kirjoitukseni poistettiin,
vaikka siinä ei ollut mitään asiatonta tai loukkaavaa.
Kirjoitin lukemastani kirjasta kirjapalstalle,
ja sitten tännekin, koska arvelin kirjan voivan kiinnostaa
meidän ikäluokassa muitakin kuin minua
eivätkä kaikki käy kirjapalstalla.


Sain vihdoin kirjastosta Aila Meriluodon viimeiseksi jääneen kirjan,
hänen kuolemansa jälkeen ilmestyneen päiväkirjan "En minä vielä pääty".

Jos ei ole erikoisemmin Meriluodosta ja hänen kirjoistaan ollut kiinnostunut
ei ehkä tästä kannata aloittaa,
mutta jos on kiinnostunut vanhuuden kokemuksista ja elämästä,
(toisen) ikääntyneen ihmisen/naisen "ylöskirjaamana"
kirja kertoo pelkistetyin sanoin paljon ja kirjan kirjoittaminen 85-vuotiaana on saavutus
keltä hyvänsä kirjailijalta.

Aila Meriluoto tulee huomaamattaan kirjoittaneeksi oman sairautensa oireet
päiväkirjaansa tietämättä vielä saavansa alzheimer-diagnoosin.
Aila Meriluodon kirjoittaa:
"Olen ihan ulalla, kuten lähes joka päivä. En muista päivämääriä,
saati päivien tapahtumia. Totean ilta illan jälkeen, etten tunnista elämääni".
"Muisti klikkaa. Tasapaino horjuu".
"Tulen yhä sekavammaksi. Tarvitsen ehdottomasti tukea. Tarkoitan psyykkistä."
"Joko olen vain äärettömän uupunut tai sitten tämä on viimeistä aikaani".

Meriluoto on aina elänyt rohkeasti ja kirjoittanut rohkeasti ja avoimesti ja
tekee niin loppuun asti.
En heti muista ensinnäkään koskaan aikaisemmin lukeneeni kenenkään yli 80-vuotiaana kirjoittamaa kirjaa enkä 85 vuotiaan suomalaisen
naisen kirjaa (yllättävästä) rakastumisestaan.
Ehkä se on tabu ja kuten Aila Meriluoto toteaa:
"Kovin moni ei ole jaksanut edes tähän asti elää"
Aila Meriluoto halusi korjata vääriä käsityksiä ja kirjoittaa siitäkin asiasta,
mutta enemmän kirjassa on kaikesta muusta, mikä liittyy iäkkään päivään.
Minusta kirja on kiinnostava ja se on helppolukuinen ja pieni.

Sairaudestaan (alzheimer) huolimatta Aila Meriluoto pystyi vielä
vuosia asumaan kotonaan.
Kun näkö ja kuulo heikkenivät yksinäisyys hiipi elämään.
Hän ei pystynyt enää lukemaan eikä kirjoittamaan.
Viimeisen vuotensa hän eli hoitokodissa ja kuoli 95-vuotiaana 2019.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Olet aika usein täällä.

Kysyt että mitä tehdä.
Vastaan, että jätä monta kertaa tämä palsta väliin ja käy kurkkaamassa, mitä muualla tapahtuu.
Esim puutarhapalstalla, eläinsuojelupalstalla, terveyspalstalla, eri paikkakuntien palstoilla, politiikka- yhteiskunta-historia ym ym palstoilla.

Elämää on muuallakin, piristyisit.

En neuvo tätä pahalla, vaan ihan että piristyisit.
Usein on niin, että jähmettyy yhdelle palstalle, ja päivät kuluu sitä seuratessa, varsinkin kun on koko ajan kotona.

Ihan hyvää tarkoitan, kun "neuvon" nyt, - kun kyselet.

"Olet aika usein täällä"
Sinä vahdit kaikkia ketjuja ?

Anonyymi00032 kirjoitti:

Olet aika usein täällä.

Kysyt että mitä tehdä.
Vastaan, että jätä monta kertaa tämä palsta väliin ja käy kurkkaamassa, mitä muualla tapahtuu.
Esim puutarhapalstalla, eläinsuojelupalstalla, terveyspalstalla, eri paikkakuntien palstoilla, politiikka- yhteiskunta-historia ym ym palstoilla.

Elämää on muuallakin, piristyisit.

En neuvo tätä pahalla, vaan ihan että piristyisit.
Usein on niin, että jähmettyy yhdelle palstalle, ja päivät kuluu sitä seuratessa, varsinkin kun on koko ajan kotona.

Ihan hyvää tarkoitan, kun "neuvon" nyt, - kun kyselet.

Siis sinäkin olet aika usein täällä ano 19:01.
Noudata omia neuvojasi: Käy kurkkaamassa muuallakin,
mitä muualla tapahtuu.

Anonyymi00032 kirjoitti:

@ 16:44
Hei !
Kirjoittelin sinulle tänne, mutta kirjoitukseni poistettiin,
vaikka siinä ei ollut mitään asiatonta tai loukkaavaa.
Kirjoitin lukemastani kirjasta kirjapalstalle,
ja sitten tännekin, koska arvelin kirjan voivan kiinnostaa
meidän ikäluokassa muitakin kuin minua
eivätkä kaikki käy kirjapalstalla.


Sain vihdoin kirjastosta Aila Meriluodon viimeiseksi jääneen kirjan,
hänen kuolemansa jälkeen ilmestyneen päiväkirjan "En minä vielä pääty".

Jos ei ole erikoisemmin Meriluodosta ja hänen kirjoistaan ollut kiinnostunut
ei ehkä tästä kannata aloittaa,
mutta jos on kiinnostunut vanhuuden kokemuksista ja elämästä,
(toisen) ikääntyneen ihmisen/naisen "ylöskirjaamana"
kirja kertoo pelkistetyin sanoin paljon ja kirjan kirjoittaminen 85-vuotiaana on saavutus
keltä hyvänsä kirjailijalta.

Aila Meriluoto tulee huomaamattaan kirjoittaneeksi oman sairautensa oireet
päiväkirjaansa tietämättä vielä saavansa alzheimer-diagnoosin.
Aila Meriluodon kirjoittaa:
"Olen ihan ulalla, kuten lähes joka päivä. En muista päivämääriä,
saati päivien tapahtumia. Totean ilta illan jälkeen, etten tunnista elämääni".
"Muisti klikkaa. Tasapaino horjuu".
"Tulen yhä sekavammaksi. Tarvitsen ehdottomasti tukea. Tarkoitan psyykkistä."
"Joko olen vain äärettömän uupunut tai sitten tämä on viimeistä aikaani".

Meriluoto on aina elänyt rohkeasti ja kirjoittanut rohkeasti ja avoimesti ja
tekee niin loppuun asti.
En heti muista ensinnäkään koskaan aikaisemmin lukeneeni kenenkään yli 80-vuotiaana kirjoittamaa kirjaa enkä 85 vuotiaan suomalaisen
naisen kirjaa (yllättävästä) rakastumisestaan.
Ehkä se on tabu ja kuten Aila Meriluoto toteaa:
"Kovin moni ei ole jaksanut edes tähän asti elää"
Aila Meriluoto halusi korjata vääriä käsityksiä ja kirjoittaa siitäkin asiasta,
mutta enemmän kirjassa on kaikesta muusta, mikä liittyy iäkkään päivään.
Minusta kirja on kiinnostava ja se on helppolukuinen ja pieni.

Sairaudestaan (alzheimer) huolimatta Aila Meriluoto pystyi vielä
vuosia asumaan kotonaan.
Kun näkö ja kuulo heikkenivät yksinäisyys hiipi elämään.
Hän ei pystynyt enää lukemaan eikä kirjoittamaan.
Viimeisen vuotensa hän eli hoitokodissa ja kuoli 95-vuotiaana 2019.

19:17;32

Moi,,, kiitos mielenkiintoisesta komentista,

samoja vaivoja näyttää olevan kuin minullaki,
vanhuus on pikkuhiljaa luopumista
psyykkisesti kuin fyysisestikki kaikilta osian ,
kuuluu vanhan ihmisen loppuelämään,,,

" lopun aika on lähellä" ainaki minulla,
jos ny en satu elämään sata vuotiaaksi, jos luoja suo,

en haluaisi elää sata vuotiaaksi,

kiitos vielä komentistasi, se piristi

jaksellaan taas vaikka ei aina jaksetakkaa,,
huomenna on parempi päivä,,

Anonyymi00032 kirjoitti:

19:17;32

Moi,,, kiitos mielenkiintoisesta komentista,

samoja vaivoja näyttää olevan kuin minullaki,
vanhuus on pikkuhiljaa luopumista
psyykkisesti kuin fyysisestikki kaikilta osian ,
kuuluu vanhan ihmisen loppuelämään,,,

" lopun aika on lähellä" ainaki minulla,
jos ny en satu elämään sata vuotiaaksi, jos luoja suo,

en haluaisi elää sata vuotiaaksi,

kiitos vielä komentistasi, se piristi

jaksellaan taas vaikka ei aina jaksetakkaa,,
huomenna on parempi päivä,,

Sain taas hyvän kirjan käsiini. Se on kesken. Siinä on kertomuksia eri aiheista ja elämästä.
Siitä myöhemmin. Hyviä öitä ! Arvaisko vielä pirteää (?) huomista toivottaa !?
Toivotaan pirteä-mpää huomista meille kaikille !

jaaaaa,,,, mikä seillä hurisee,,,,, heh,,,,

vitsi,,, vitsi,,,

ilo rintaan,,, vaikka sydän märkänis,,

https://www.youtube.com/watch?v=phRDNe3O57E

Hereillä täällä.
Upea aurinkoinen sää.
Puolenpäivän aikaan ulos vasta, kun on asioita toimitettavana samalla.
Kyllä pääni tuuletusta kaipaakin.
Suihkussa kävin ripeästi, että tuoksuisin ihmiseltä ulkona, jos joku tulee lähelle.
Kyllä luontokin hyvältä tuoksuu enimmäkseen.
En tiedä mikä kasvi lie maatuessaan haiskahtaa viemäriltä.
Tai sitten hajuaistini on väljähtynyt tai hajallaan enkä tunnista hajun lähdettä.
Tässä nyt tuli mitään sanomatonta asiaa peräkkäin näpytellyistä kirjaimista.
Jouten ollessani ;)

Voi pa*ska, nyt tämäkin ketju on pilattu.

Eihän tuollaista halua kukaan.
Vaikuttaa jo seuratoiminnalta tai miten sen sanoisi

Anonyymi00038 kirjoitti:

Voi pa*ska, nyt tämäkin ketju on pilattu.

15:42:32

kuinka niin pilattu,

jokainen saa kirjoittaa ajatuksiaa, huoliaan , ilojaan , surujaan
aivan missä järjestyksessä tahtoo,
moilloin ikinä on tarve jotain sanoa julki,
että joku kuulis
etttttt,,,, minäki ooon vielä elossa ja täällä,,, halooooo,,

se on tämän ketjun tarkotus,

jokainen kirjoittaja on arvokas ihminen,,,

jakselaan vaikka aina ei jaksetakkaa,,,

Anonyymi00038 kirjoitti:

Voi pa*ska, nyt tämäkin ketju on pilattu.

Täällä rupatellaan rauhassa niitä näitä edelleenkin, kun jaksetaan ilman kunnianhimoisia
vaatimuksia "sisällöstä".

Anonyymi00038 kirjoitti:

Täällä rupatellaan rauhassa niitä näitä edelleenkin, kun jaksetaan ilman kunnianhimoisia
vaatimuksia "sisällöstä".

Hyvä, pelästyin, kai tulkitsin väärin.

Täällä ei ole pomoa eikä ketjun vetäjää eikä aamun avaajaa. Tämä ketju ei ole aamuhartaus
eikä pyhäkoulu, jossa yksi paapoo muita ja johon muut tulee paapottavaksi.

HYVÄ SINÄ,,,

oot reipas,,,


huomenna on tiedossa taas parempi päivä,,,

Anonyymi00039 kirjoitti:

HYVÄ SINÄ,,,

oot reipas,,,


huomenna on tiedossa taas parempi päivä,,,

Kiitos ystävällisistä sanoistasi, mutta älä vaan luule, että pidän itseäni reippaana.
Kun ajattelen, mitä ennen puolessa päivässä sain aikaiseksi,
(siivosin perusteellisesti koko asunnon)
nykyiset "saavutukset" tuntuvat naurettavilta ja säälittäviltä,
mutta tähän on tyytyminen, kun kunto on mikä on
ja olen sen eteen tehnyt jotain, en ole jäänyt löhöilemään
ennenkuin oli pakko hellittää,
en haluaisi sanoa ennenkuin oli pakko luovuttaa.
Mielessään haluaa sitkeästi yrittää ja potee joskus huonoa omaatuntoa,
kun ei enempää saa aikaiseksi.
Joskus taas ei välitä rahtuakaan, soromnoo !
Ajattelee, että olkoon kaikki miten on, ei maailma siihen enää kaadu enää.
Yritetään nukkua hyvin sen paremman huomisen toivossa !
Kuulumisiin !

Anonyymi00039 kirjoitti:

Kiitos ystävällisistä sanoistasi, mutta älä vaan luule, että pidän itseäni reippaana.
Kun ajattelen, mitä ennen puolessa päivässä sain aikaiseksi,
(siivosin perusteellisesti koko asunnon)
nykyiset "saavutukset" tuntuvat naurettavilta ja säälittäviltä,
mutta tähän on tyytyminen, kun kunto on mikä on
ja olen sen eteen tehnyt jotain, en ole jäänyt löhöilemään
ennenkuin oli pakko hellittää,
en haluaisi sanoa ennenkuin oli pakko luovuttaa.
Mielessään haluaa sitkeästi yrittää ja potee joskus huonoa omaatuntoa,
kun ei enempää saa aikaiseksi.
Joskus taas ei välitä rahtuakaan, soromnoo !
Ajattelee, että olkoon kaikki miten on, ei maailma siihen enää kaadu enää.
Yritetään nukkua hyvin sen paremman huomisen toivossa !
Kuulumisiin !

Hyvää yötä,,,,


ei tällä ole yhtää paremmin asiat,


joskus mietin, tännehän kaikki jää kun kuolen,
ihan kaikki,,
koko huuholli roskineen,
kylläpä se perikunta sitten kaiken siivoaa,,,

Anonyymi00039 kirjoitti:

Hyvää yötä,,,,


ei tällä ole yhtää paremmin asiat,


joskus mietin, tännehän kaikki jää kun kuolen,
ihan kaikki,,
koko huuholli roskineen,
kylläpä se perikunta sitten kaiken siivoaa,,,

Miten meni yö ja aamupäivä ?
Taas uusi päivä koitti ja uusi kuu, marraskuu.
Tervetuloa mielenrauhaa tuova hämäryys !

Yöllä valvoessani mieleen tuli kaikenlaista.
Miten ihmisen ajatuksissa voikaan vilahdella kymmenittäin asioita,
kun ajatukset saavat vapaasti vaellella yön pimeydessä, kun ei unta saa.

Mietin mikä hetki se on, jolloin muut ihmiset alkavat pitää ihmisiä vanhuksena,
kun itse en tunne olevani vanhus.
Ajatteluni ei ole suuremmin muuttunut, vain keho kertoo ikäni.

Tunnen henkisesti olevani jossain "vieraassa paikassa",
kun muut ihmiset luokittelevat minut muuksi kuin tunnen olevani.

En haluaisi "opetella" olemaan "vanhus" nuorempien ihmisten mielikuvien
mukaisesti.
Tähän "vieraaseen henkiseen maaperään" mihin tunnen olevani "pakkosijoitettu"
ei oikein totu. Siihen ei "kotiudu". Ehkä se on onni ?

No, pohdinnoille on paras pistää piste ja alkaa tehdä pakollista askareita.
Päivänvalossa ihmisen mieli askartelee eri asioissa ja eri tunnelmissa kuin öisin
valvoessa. Ehkä sekin on onni ?

Rattoisaa päivää ! Kirjoitellaan, kun jaksetaan !

Anonyymi00039 kirjoitti:

Miten meni yö ja aamupäivä ?
Taas uusi päivä koitti ja uusi kuu, marraskuu.
Tervetuloa mielenrauhaa tuova hämäryys !

Yöllä valvoessani mieleen tuli kaikenlaista.
Miten ihmisen ajatuksissa voikaan vilahdella kymmenittäin asioita,
kun ajatukset saavat vapaasti vaellella yön pimeydessä, kun ei unta saa.

Mietin mikä hetki se on, jolloin muut ihmiset alkavat pitää ihmisiä vanhuksena,
kun itse en tunne olevani vanhus.
Ajatteluni ei ole suuremmin muuttunut, vain keho kertoo ikäni.

Tunnen henkisesti olevani jossain "vieraassa paikassa",
kun muut ihmiset luokittelevat minut muuksi kuin tunnen olevani.

En haluaisi "opetella" olemaan "vanhus" nuorempien ihmisten mielikuvien
mukaisesti.
Tähän "vieraaseen henkiseen maaperään" mihin tunnen olevani "pakkosijoitettu"
ei oikein totu. Siihen ei "kotiudu". Ehkä se on onni ?

No, pohdinnoille on paras pistää piste ja alkaa tehdä pakollista askareita.
Päivänvalossa ihmisen mieli askartelee eri asioissa ja eri tunnelmissa kuin öisin
valvoessa. Ehkä sekin on onni ?

Rattoisaa päivää ! Kirjoitellaan, kun jaksetaan !

Minulla kävi siivousfirma pesemässä ikkunat. Kamalan taitavia ovat. Onnistuivat pesemään yhdellä ämpärillisellä vettä 4 ikkunaa ulkopuolelta. Masennuin, koska itse joudun vaihtamaan veden moneen kertaan samaa työtä tehdessäni.
Jotkut ne vaan osaavat niin hyvin.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Minulla kävi siivousfirma pesemässä ikkunat. Kamalan taitavia ovat. Onnistuivat pesemään yhdellä ämpärillisellä vettä 4 ikkunaa ulkopuolelta. Masennuin, koska itse joudun vaihtamaan veden moneen kertaan samaa työtä tehdessäni.
Jotkut ne vaan osaavat niin hyvin.

Ammattitaito on ihmeellistä. Yhdellä (likaisella) vedellä ammatti-ihminen suhauttaa
pestä ikkunat ja parvekkeenlasit parissa tunnissa. Pitäisi itsekin tilata pesijä,
kun nyt saa kotitalousvähennyksessä 60% takaisin työn hinnasta, ei alvista,
mutta on firmoja, jotka tekee "vanhuspalveluja" eikä alvia peritä ollenkaan.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Miten meni yö ja aamupäivä ?
Taas uusi päivä koitti ja uusi kuu, marraskuu.
Tervetuloa mielenrauhaa tuova hämäryys !

Yöllä valvoessani mieleen tuli kaikenlaista.
Miten ihmisen ajatuksissa voikaan vilahdella kymmenittäin asioita,
kun ajatukset saavat vapaasti vaellella yön pimeydessä, kun ei unta saa.

Mietin mikä hetki se on, jolloin muut ihmiset alkavat pitää ihmisiä vanhuksena,
kun itse en tunne olevani vanhus.
Ajatteluni ei ole suuremmin muuttunut, vain keho kertoo ikäni.

Tunnen henkisesti olevani jossain "vieraassa paikassa",
kun muut ihmiset luokittelevat minut muuksi kuin tunnen olevani.

En haluaisi "opetella" olemaan "vanhus" nuorempien ihmisten mielikuvien
mukaisesti.
Tähän "vieraaseen henkiseen maaperään" mihin tunnen olevani "pakkosijoitettu"
ei oikein totu. Siihen ei "kotiudu". Ehkä se on onni ?

No, pohdinnoille on paras pistää piste ja alkaa tehdä pakollista askareita.
Päivänvalossa ihmisen mieli askartelee eri asioissa ja eri tunnelmissa kuin öisin
valvoessa. Ehkä sekin on onni ?

Rattoisaa päivää ! Kirjoitellaan, kun jaksetaan !

Luulikohan itsekin nuorena, että ihminen sisäisesti muuttuisi joksikin "toiseksi ihmiseksi" ikääntyessään ? Niin kauan kuin aivot ja muisti pelaavat, ihmisellä on aika samat
ajatukset, ajattelutapa, mielenkiinnon kohteet, mielihalut ja tavat.
Eivät ne sen enempää muutu kuin monen vuosikymmenen pituisen aikuisiän matkan
varrella muutenkaan. Tottakai, kun maailma muuttuu ja uutta tietoa tulee
vielä iäkkäänäkin näkökulmat muuttuvat sen mukaan ja niinhän se kuuluu
ollakin.
Ehkä "nuoriso" luulee, että ihminen jossain kohtaa jämähtää paikalleen,
kaikki aivotoiminta lakkaa.
Sen voi toki hitaasti tai nopeasti aiheuttaa sairaus tai lopullinen lähtö.

Siksi nauttikaamme tästäkin päivästä sen minkä voimme !

Anonyymi00039 kirjoitti:

Miten meni yö ja aamupäivä ?
Taas uusi päivä koitti ja uusi kuu, marraskuu.
Tervetuloa mielenrauhaa tuova hämäryys !

Yöllä valvoessani mieleen tuli kaikenlaista.
Miten ihmisen ajatuksissa voikaan vilahdella kymmenittäin asioita,
kun ajatukset saavat vapaasti vaellella yön pimeydessä, kun ei unta saa.

Mietin mikä hetki se on, jolloin muut ihmiset alkavat pitää ihmisiä vanhuksena,
kun itse en tunne olevani vanhus.
Ajatteluni ei ole suuremmin muuttunut, vain keho kertoo ikäni.

Tunnen henkisesti olevani jossain "vieraassa paikassa",
kun muut ihmiset luokittelevat minut muuksi kuin tunnen olevani.

En haluaisi "opetella" olemaan "vanhus" nuorempien ihmisten mielikuvien
mukaisesti.
Tähän "vieraaseen henkiseen maaperään" mihin tunnen olevani "pakkosijoitettu"
ei oikein totu. Siihen ei "kotiudu". Ehkä se on onni ?

No, pohdinnoille on paras pistää piste ja alkaa tehdä pakollista askareita.
Päivänvalossa ihmisen mieli askartelee eri asioissa ja eri tunnelmissa kuin öisin
valvoessa. Ehkä sekin on onni ?

Rattoisaa päivää ! Kirjoitellaan, kun jaksetaan !

Aamu meni aatellessa,
päivä päätä käännellessä,,

eipä juuri mitään suurempaa ole tullu tehtyä,
pyykkiä koneellinen pesty ja kuvumaan laitoin, oikomisessa meni omasta mielestä liikaa aikaan, kumma kun pyykinpesuki nykyisin käy työstä, hah,

yhden kaktus-ryhmään kuuluvan huonosti kavavan kukkasen leikkelin pätkiksi,
istutin kaikki pätkät samaan kukkapurkkiin,
nyt jännityksellä seuraan alkaako pätkät siis oksat juurtumaan,
samalla keskustelin sen kanssa, sanoin jos nyt et ala kasvamaan kunnolla
mä hävintän sinut kokonaan, heh, ei vastannu,

olisi kyllä paljonki tekemistä
saisi vain aikaseksi alkaa tehdä,

useamman housun lahkeet pitäisi lyhentää,
ku jostain syystä ne tuntuu liian pitkältä,
aina pitäisi olla korkeammat kannat kengissä ettei ne laahaisi tai mua häiritsisi,

vaikka ilta-sanomissa kyllä oli nyky muotia taas liian pitkät lahkeet,
en vaan pidä liian pitkistä lahkeista,

ilta meneeki tv:tä kattoissa,
ja aattelin tänään viettää löhöilu luontoisen päivän ,,, laiskansuonta vetää kummasti,,, johtuisko kaamoksesta,,, tiedähäntä,,,

jakselaan,,

Anonyymi00040 kirjoitti:

Aamu meni aatellessa,
päivä päätä käännellessä,,

eipä juuri mitään suurempaa ole tullu tehtyä,
pyykkiä koneellinen pesty ja kuvumaan laitoin, oikomisessa meni omasta mielestä liikaa aikaan, kumma kun pyykinpesuki nykyisin käy työstä, hah,

yhden kaktus-ryhmään kuuluvan huonosti kavavan kukkasen leikkelin pätkiksi,
istutin kaikki pätkät samaan kukkapurkkiin,
nyt jännityksellä seuraan alkaako pätkät siis oksat juurtumaan,
samalla keskustelin sen kanssa, sanoin jos nyt et ala kasvamaan kunnolla
mä hävintän sinut kokonaan, heh, ei vastannu,

olisi kyllä paljonki tekemistä
saisi vain aikaseksi alkaa tehdä,

useamman housun lahkeet pitäisi lyhentää,
ku jostain syystä ne tuntuu liian pitkältä,
aina pitäisi olla korkeammat kannat kengissä ettei ne laahaisi tai mua häiritsisi,

vaikka ilta-sanomissa kyllä oli nyky muotia taas liian pitkät lahkeet,
en vaan pidä liian pitkistä lahkeista,

ilta meneeki tv:tä kattoissa,
ja aattelin tänään viettää löhöilu luontoisen päivän ,,, laiskansuonta vetää kummasti,,, johtuisko kaamoksesta,,, tiedähäntä,,,

jakselaan,,

Jaksellaan !

Anonyymi00041 kirjoitti:

Jaksellaan !

18:47

jaaa, mä en vaan jaksa,,,

tietääkö joku,,,

miksi selkä väsyy
jos esm. tiskaa seisollaan, tai silittää pyykkiä,
tai pistää pyykkiä kuivumaan,
aina pikku hommassa selkä väsyy
eikä millä jaksais tehdä työtä loppuun,,,,

mikä neuvoksi,

väliin voimistelen että selkälihakset vahvistuisi, ei vaan auta,,

Anonyymi00041 kirjoitti:

18:47

jaaa, mä en vaan jaksa,,,

tietääkö joku,,,

miksi selkä väsyy
jos esm. tiskaa seisollaan, tai silittää pyykkiä,
tai pistää pyykkiä kuivumaan,
aina pikku hommassa selkä väsyy
eikä millä jaksais tehdä työtä loppuun,,,,

mikä neuvoksi,

väliin voimistelen että selkälihakset vahvistuisi, ei vaan auta,,

Moi ! Ehkä se on selkärangan rappeutumista ?
Ainakin omalla kohdallani olen tullut siihen tulokseen.
Teen joka päivä hitaita venytyksiä vuorokäsin kohti kattoa,
se tekee hyvää selkälihaksille (vaikkei lihaksista voi enää puhua...)
Ei oikein tehokkaampiin liikkeisiin pysty ja olen lukenutkin,
että ikääntyneelle kropalle hitaat venytykset ja taivutukseton parhaita liikkeitä,
kun säännöllisesti tekee.
Ei saa riuhtoa, ettei mikään revähdä eikä jänteet hajoa eikä paikat kipeydy liikaa.
Jossain vaiheessa ei kai mitään voi enää. Niin kauan on hyvä, kun ei ole
kovia selkäkipuja,. Venytyksillä voinee niitä vähän estää ennakkoon ?

Anonyymi00041 kirjoitti:

Moi ! Ehkä se on selkärangan rappeutumista ?
Ainakin omalla kohdallani olen tullut siihen tulokseen.
Teen joka päivä hitaita venytyksiä vuorokäsin kohti kattoa,
se tekee hyvää selkälihaksille (vaikkei lihaksista voi enää puhua...)
Ei oikein tehokkaampiin liikkeisiin pysty ja olen lukenutkin,
että ikääntyneelle kropalle hitaat venytykset ja taivutukseton parhaita liikkeitä,
kun säännöllisesti tekee.
Ei saa riuhtoa, ettei mikään revähdä eikä jänteet hajoa eikä paikat kipeydy liikaa.
Jossain vaiheessa ei kai mitään voi enää. Niin kauan on hyvä, kun ei ole
kovia selkäkipuja,. Venytyksillä voinee niitä vähän estää ennakkoon ?

Niimpä
ei auta kuin yrittää,
siis voimistella,

aikansa kutaki sano pässi kun päätä leikattiin,,

hyvää yötä,,,

No miksi ???

MIKSI,,,
kenelle olet vihanen ??????,,,

Kun liikkeelle pääsee aika vierähtää. Lähteminen on hitainta.
Joskus se kestää viikon :)

Anonyymi00042 kirjoitti:

Kun liikkeelle pääsee aika vierähtää. Lähteminen on hitainta.
Joskus se kestää viikon :)

jaaa siinähän kerkiää hiki tulla kun viiko tekee lähtöä,,

Tuo olisi hyvä ratkaisu. Kannatetaan.

NO JAAAAAAA,,,

hiukan arveluttava kysymys,

ilmeisesti erittäin sinnikkään UTELIAAN nuoremman idologinen ajatus
tiedustella kuinka me vanhuksest asiaan suhtautuisimme,

olettaisin kaikille vanhuksille ajatus ei ole sopiva

tietenki voi olla vanhuksia jotka mielelläänki ehkä jaksaisi paneutua pienten lasten leikkeihin,
lapsethan on ihania

mutta, mutta mutta on paljon mutti,,, asia ei ole noin yksinkertanen kuin ensi silmäyksellä olettaisi,, hymmmmm,,
kysyjän pitäisi kysyä itseltään,
miettiä perin pohjin mitä itse tuntis jos aivan vieras mummo tai pappa
antaisiki aivan itselle vieraita näkemyksiä elämästä ja kulttuurista,

on jopa tietoa että lapsen ja vanhemmpien välit voi mennä ikuisiksi ajoiksi poikki
lapsen aikuistuttua, eikä ole edes harvinainen tapaus, että kannattaa harkita pitkään moista ajatusta,


---

omat pienokaiset ovat sydänkäpysiä,

Anonyymi00047 kirjoitti:

NO JAAAAAAA,,,

hiukan arveluttava kysymys,

ilmeisesti erittäin sinnikkään UTELIAAN nuoremman idologinen ajatus
tiedustella kuinka me vanhuksest asiaan suhtautuisimme,

olettaisin kaikille vanhuksille ajatus ei ole sopiva

tietenki voi olla vanhuksia jotka mielelläänki ehkä jaksaisi paneutua pienten lasten leikkeihin,
lapsethan on ihania

mutta, mutta mutta on paljon mutti,,, asia ei ole noin yksinkertanen kuin ensi silmäyksellä olettaisi,, hymmmmm,,
kysyjän pitäisi kysyä itseltään,
miettiä perin pohjin mitä itse tuntis jos aivan vieras mummo tai pappa
antaisiki aivan itselle vieraita näkemyksiä elämästä ja kulttuurista,

on jopa tietoa että lapsen ja vanhemmpien välit voi mennä ikuisiksi ajoiksi poikki
lapsen aikuistuttua, eikä ole edes harvinainen tapaus, että kannattaa harkita pitkään moista ajatusta,


---

omat pienokaiset ovat sydänkäpysiä,

niin ja lapsia p i t ä ä aina SUOJELLA

jopa omassa suvussakin voi olla lapsia manipuloivia
jopa niin pahoin
että lapsi vihaa vanhempiaan,
ja kuten tuolla aikasemmin oli juttua, lapsia aikuistuttuaan voi panna välit täysin poikki omiin vanhempiinsa
näitä erittäin surullisia ihmis-suhde tradekioita ON LIKKAA suomessa,,

Jaaa, mä kävin uimassa
ilma tänään oli synkkä kostea tihkusateinen päivä ,
ei hyvä ulkoilupäivä,

söin tuossa " pottu-keittoa "
oli oikein hyvää ihanaa, maukasta,

jotenki vaan on tökkyräinen olo,
olisko verensokerit hieman ,
liian pitkä tauko ehti olla edellisestä syömisestä, ,,,

vanhana pitäisi muistaa syödä pikkusen ja tiehään,
aina ei muista kun ruokahaluki on mitä sattuu,,,