Ollaan elämissämme menty toistemme polkuja. Välillä on kohdattu, enkä uskalla mitään. Olet antanut minulle tilaisuuksia, mutta olen ollut aina liian arka. Lyhyt suhteemme oli niin rankka minulle, että pelkään sinua kai vieläkin, 30 vuoden jälkeenkin. Meidän välillä on jotain niin vahvaa kemiaa, että samaan tilaan ei mahdu muita. Älä luule, että en välittäisi, olen aina välittänyt. Olen panikoinut kanssasi alusta lähtien. Enkä ole pitänyt itseäni sinun arvoisena.
Ristiin rastiin
Anonyymi-ap
557
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko hyvä näin?
Jos olisit hän, mitä en usko, koska olemme aina vain lyhyesti nähneet, mutta emme ole edes koskaan esim. suudelleet, joten suhteesta ei voi puhua.
Mutta tämä sopii muuten jotenkin hyvin. Olet varmaan panikoinut, mutta niin olen minäkin. Kuten tiedät, hyvin vähän olen uskaltanut lähestyä sinua.
Minua yleensä luullaan ihan erilaiseksi, mitä olen. Itsetunto ei kohonnut kovin korkealle kasvaessani tosi vähävaraisessa perheessä. Olen ujo ja herkkä, Olen saanut kovia kolhuja parissa suhteessa, jotka olivat minulle ihan vääriä, joten luulin, etten koskaan voisi rakastua, mutta kuinka kävikään...
Tiedän, että en voi kohdata toista kertaa miestä, joka aiheuttaisi sellaisen tunteen kuin sinä. Tuo viimeinen lauseeesi kuulostaa kovin pahalta, sillä pidän sinua niin korkeassa "arvossa", kuin vain miestä voi, sillä olet herkkä, tunteellinen, uskollinen ja taiteellinen jne, eikä voi sanoa, etten yhtään tuntisi sinua kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Olen itsekin nainen, siis aloittaja. Todennäköisyys on olematon, että täällä tavoittaisi oikean henkilön. Tämä on vain keino purkaa tuntemuksia. Toive, että ihmeitä tapahtuisi.
Onko kukaan kenenkään arvoinen ennen kuin toisen oppii tuntemaan ja millä voi arvottaa ihmisen elämän arvon jonkun toisen elämässä tai millä voi arvottaa ihmisen arvon jolle kulle
Totta :-) eipä sitä alle parikymppisenä ymmärtänyt.