Loukkasimme molemmat toisiamme, etkä halua olla kanssani enää missään yhteydessä. Hyväksyn tämän, vaikka se on vaikeaa.
Tämä kaikki rikkoi minussa niin paljon, ettet usko. Toisaalta tämä kaikki on antanut eväitä ja mahdollisuuden kasvuun. Mikä minussa oli vikana? Miksi pelkäsit? Miksi et ollut rehellinen? Omia vai minun reaktioita? Miksi toimit niin rumasti lopuksi, vaikka alkuun olit ihana?
Mikä sulle tuli? Oliko se toinen joka kiinnosti enemmän? Toivottavasti olet onnellinen näin ja voit hyvin.
Tämä kaikki rikkoi minussa niin paljon, ettet usko. Toisaalta tämä kaikki on antanut eväitä ja mahdollisuuden kasvuun. Mikä minussa oli vikana? Miksi pelkäsit? Miksi et ollut rehellinen? Omia vai minun reaktioita? Miksi toimit niin rumasti lopuksi, vaikka alkuun olit ihana?
Mikä sulle tuli? Oliko se toinen joka kiinnosti enemmän? Toivottavasti olet onnellinen näin ja voit hyvin.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Minulla johtuu miehistä, koska en halunnut tulevan mieheni olevan kaikkien kanssa yhteinen. On tapaillut muita naisia ihan tarpeeksi useita. Toisista en tiedä.
Taidat olla väärällä palstalla.
Minä mietin. Aina välillä. Minua loukkasi hänen epämääräiset välit entisiin. En ollut aikaisemmin ollut naisen kanssa suhteessa. Olin hyvin epävarma itsestäni ja kaikesta mitä suhteeseen naisen kanssa liittyi, pelkäsin myös muiden mielipiteitä ja suhtautumista. Tähän liittyen toisen aiemmat suhteet ja niiden näkyvyys vielä silloisessa uudessa suhteessa (yökyläilyt & yhteydenpito minun lisäkseni) olivat vain liikaa, kun oma mieli oli muutenkin sekaisin. Loppu oli rumaa ja koen itsekin toimineeni väärin. Häpeän omaa käytöstäni ja lopuksi kaikki tuntui vaan liian kipeältä, vaikka tunteita oli jäljellä. Näin parhaaksi ettemme loukkaa toisiamme enempää. Toivon hänelle kaikkea hyvää ja kaunista. Tulevaisuudessa jos joskus päätyisin naisen kanssa suhteeseen, toivon osaavani olla parempi ihminen sekä että myös minua kohdeltaisiin hyvin..
Toisaalta ero voi olla uusi suunta elämälle ja kaikella tapahtuneella on tarkoitus. Sanotaan, että aika parantaa haavat
Mietintä on pelkästään haitallista, tossa kohtaa siis. Sattuu ja sattuu. Parempi olla miettimättä. Hiljaisuus on lopullisuutta, Eikä ihmeitä tapahdu.
Asiat on kuitenkin käytävä mielessään läpi tai vielä parempi ex-kumppanin kanssa, jos mahdollista. Hetken aikaa kaikki sattuu, mutta sitten helpottaa.
Parasta olisi, jos kipeät asiat käytäisiin yhdessä läpi. Läheskään kaikkien kanssa ei onnistu, jotkut ei ota mitään vastuuta omista teoistaan, jättävät toisen yksin tai pahimmassa tapauksessa järjestävät jotain ongelmia. Ystävälle kävi tällainen tapaus.
Pitääkin käydä asiat lävitse, selvittää mahdolliset väärinkäsitykset. Kävipä kummin vaan lopulta, niin ainahan tunteita ollessa sattuu. Ei kipu ole ongelma, turha kipuilu on ja sitä ei pidä aiheuttaa.
Ehkä tyyppi ei ole vielä itsekään yli tapahtumien, koska normaalisti ihminen kykenee selvittämään asioita. Lapsellista käytöstä.
En liity tapaukseesi, mutta kyllä mulla on joskus ollu tapana tämmönenkin, vanhojen asioiden ja tapahtumien miettiminen ja vatvominenkin. Liikaa on välillä tullu elettyä menneessä, se kun on kumminkin mennyttä. Aika paljon tulee ajateltua myös sitä, jos ois tehny jonkin asian toisin tai joku juttu ois vaan menny eri tavalla. Mitä meistä olisi voinut tulla jos rakkautta olis riittänyt.
Tulevaisuudesta ei taas tiiä, eikä sitäkään kai kannata liikaa ajatella... sitä, mitä meistä voisi tulla...
Jossittelu on vihoviimeinen tapa, sillä jos millä saa päänsä sekaisin. Itekin sitä harrastaneena (saanu takuulla mustan vyön ansaittua), ni kyllähän sitä saa päässään vääntää ja kääntää asioita vaikka loputtomiin ja lopputulos on ja pysyy samana kun aloittaessa.
Oikeessa oot. Vanhojen juttujen jossittelu on ihan vihoviimestä ja tulevien toiseks viimestä. Ja sitten se sitku.
Puhumattakan mutkusta, se vasta turhaa onkin. Mutta kun, se vaan taitaa olla ihmisen sisäänrakennettu ominaisuus, tyyppivika kenties?
En osannut silloin osoittaa tunteitani, vaikka olit niin suunnattoman suuri
ihastukseni. Sinä olit ja merkitsit niin valtavasti, olin palavasti rakastunut . Mutta hylkäsit ja valitsit toisen . Jäin kaipaamaan Sinua . No sitten löysit puolison ja kai teillä lapsiakin jo ,
eihän siinä että lapsia. Mutta olen fyysisesti hyvin huonossa kunnossa ja psyykkisesti olen luovuttanut elämän suhteen, en näe mitään toivoa. Ja mitäpä tässä kirjoitan , täysin turhaa, Sinulla on elämäsi .
Juuri samalla tavalla voisin kysyä sinulta. Narsisti peilaa omat tunteensa toiseen. Sairasta. Siinä syy kaikkeen.
Narsisteja on lopulta aika vähän. On kai yleisempää, että ihmiset tekevät virheitä, eivät itse ole sinut tunteidensa suhteen. Olen aidosti pahoillani kaikesta. Jos olisin psykopaatti tai narsisti en todennäköisesti osaisi olla. Osaan olla itsekäs ja hankala ja kadun sanojani. Tekemättömiksi niitä en saa.
Sama kaava, hetki kadutaan ja pyydellään anteeksi, kunnes sama sekoilu taas alkaa. Jossain kohtaa tulee väistämättä raja vastaan. Narsisti myös esittää katuvansa, eihän se muuten toistaisi samoja virheitään monta kertaa.
En vaan ollut se ainoa sekoilija. Siksi asiat olisi ollut parempi selvittää ajoissa. Ehkä olemmekin narsisteja sitten molemmat? 😀
Kait jokaisessa voi olla vähän narsistisia piirteitä, mutta aidon narsistin tulkitsemiseen tarvitaan jo enemmän tietoa. Yleensä puhumattomuus ja kyky käsitellä vaikeita konfliteja on monessa parisuhteessa ongelma.
Noin just. Narsisti on jo sanana ja käsitteenä kokenu inflaation. Nykyään tuntus olevan mentaliteetti, että jollei toinen pompi sätkynukkena toisen pillin mukaan, niin sillon on ilman muuta täys narsisti, ilkee ja itsekäskin vielä. Oikean narsistin kynsiin joutuessa, saattaa huomata vissin eron luultuun narsistiin.
En mieti. Ahdistit mut nurkkaan enkä löytänyt muutakaan ulospääsyä. Luulin että puhuimme sillon jo asiat selviksi, ikävää että sulle jäi vielä jotain hampaankoloon.
Selkeesti kuitenkin mietit, kun täällä roikut kertomassa ettet mieti. Taisi sulla jäädä jotain hampaankoloon.