Toivon että hän joka ei ole enää kaivattuni, elää tyytyväistä elämää ja onnittelen lämpimästi jos hän on vaikka saanut perheen, vaimon ja lapsia tai miksipä vaikka ihmisen josta välttää kauheasti, siis sellaisia juttuja joita elämältään toivoo ja tekee onnelliseksi. Voihan olla että hän ei välitä tuollaisista asioista ja elää vaikka huippuvuorilla nauttien yksinäisyydestä. Ihmisillä on niin erilainen näkemys siitä mikä tekee onnelliseksi ja mitkä asiat ovat tavoittelemisen arvoista. Ajatukset häneen tuntuvat jotenkin enää niin vierailta ja en osaa tarkemmin kuvailla... ehkä jotenkin tyhjältä...kaukaisilta..turhilta..en voisi kuvitella olevani hänen kanssaan edes unelmissa koska hän ei enää tunnu oikealta ja sopivalta...
Ehkä osasin kertoa ajatukseni ja kaiken tunnetilan nyt sanoiksi kun olen sitä pitkään miettinyt ja hakenut. Vihdoin.
Ehkä osasin kertoa ajatukseni ja kaiken tunnetilan nyt sanoiksi kun olen sitä pitkään miettinyt ja hakenut. Vihdoin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onneksi olkoon.
No mikä sammutti kaipauksesi, eihän se sitten koskaan ollutkaan oikeaa kaipausta. Kyllähän tiikerin raidoistaan erottaa.
No mikä sammutti kaipauksen, mitä kaipauksesi kohde teki että kylmenit?
Tällainen herättää kyllä ajatuksia... Onkohan se omakaan täällä? Harmittaa sinun puolestasi.