Jo eli mä oon 18v ja oon sellasessa aika ikävässä tilanteessa. Oon kihloissa yhen pojan kans ja meillä menee hyvin, tai ainakin sen mielestä. Mun osalta tää miejän juttu on kuivunu. Aina välillä me ollaan ihan vastarakastuneita enkä mä sillä kyl mä sitä rakastan ihan hirveesti enhän mä muuten olis sen kans kihloihin menny. Mutta sen menneisyys on tosi kauhee (se on reilusti mua vanhemipi en vaa viiti oikeeta ikää sanoo) Sen ongelmat on kerenny tuleen siä menneisyydessä niin suureks ja jotenki.. En mä osaa niin sitä selittää. Jonkin aikaa sitten mä itkin joka yö sen menneisyyden takia mietin et voiko se oikeesti rakastaa mua ja jotenkin säälin sitä mitä sille on tapahtunu. Sitte ite niinku "pääsin ylitte" siitä mut ny taas aina välillä sen mun miehen menneysyyden haamut on ruvennu kummitteleen.. Mua pelottaa että mä ite enää kestä tätä tilannetta. Mä viiltelen itteeni aika usein (oon tehny stiä jo monta vuotta) ja tuntuu että ei niinku mikään auta. Oon ruvennu miettii aika paljon mu yhtä entistä poikaystävääni. Mietin kuinka ihanaa sen kans oikeesti oli ja sitä et mun ei tarvinnu sen kans koskaan pelätä mitään. Haluisin niin palata ajassa taaksepäin. Mä vaan kysyisin ihan oikeesti et miten mä pystyn unohtaan sen mitä mun poikaystävälle on tapahtunu ja sen mitä se on tehny. Jos se tuntuu musta nii pahalta ni kuinak pahalta se siitä tuntuu.. Ymmärtäisin jos tää olis ollu siinä meijän suhteen alussa ja kaikkee, mutta että viäkin. Me ollaan oltu tosi pitkään yhessä, tietysti joo ku kihloissaki ollaan. En olsi menny kihloihin sen kans jos olisin teinny et tää tulee olee niin vaikeeta. Tuntuu et mua sattuu enemmän sen menneisyys ku sitä. Tietysti ku sen touhuista ja sen kaikkein ikävimmästä tapahtumasta on kuitenkin jo 10vuotta aikaa. Siitä ku mä kuulin sen ei oo kauheen kauaa.. joku vuos.. Mä oon kyl semmonen ihminen joak ottaa joakisen ihmisen surun niin ittensä ja pohdin niitä asioita aina enkä ollenka pääse niistä ylitte. Mut mitä mun pitäs tehä? Lähteekö tää tuska multa koskaan pois? Pitsäkö mun vaa lähtee pakoon, jättää se mies. Mun periaate on että kerran kihloihin ja kerran naimisiin, mutta entäs jos se periaate tuhoo mut kokonaan? Ja tosiaanki ymmärtäisin jso olisin paininu tän asian kans vasta muutamia viikkoja/kuukausia, mutta tää on painanu mua jo vuoden. Eikä helpotusta löydy ollenkaan.. Kiitos kaikille jotka jakso tän lukee ja jotka jotain järkevää viittii vastata..
Mitä mä teen
Mira
2322
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sopiiko kysyä miks sä jätit sen edellisen ukon?
ja helpottais,jos vaikka väärentäisit nimen ja kertosit vähän laajemmin..
Mä pystyn aika hyvi samaistuu sun stooriin,ku mun ex muija jätti mut,mutta se kaipaa välillä mun perään ku sen nykyinen poikakaveri on ihan hirvee ja ikä erooki meillä oli aikas ronskisti..
No sanotaan että tää mun nykyinen on Pekka ja se mun entinen on olli. Ollsita ja musta on aikaa jo aikas monta vuotta ja miejän ero tais tulla siitä että se ei hyväksyny maijän ikäeroo (4v) joka ei mun mielestä ollu paljoo koska mun ja Pekan ikäero on 7 vuotta. Oon seurustellu Ollin jälkeen kahen pojan kanssa ennen ku rupesin oleen Pekan kans. En oikee osaa laajalti tätä asiaa selittää. Mutta jos haluat jutella lähemmin niin mehän voitas vaihtaa maileja tai jotain. MOlemmat vosi olla apuna toisileen ja siä se keskustelu olis n iinku kahen välisä, eikä sillee et täälä kaikki saa tietää kaiken. Olis kiva saada kaveri joka painii ees jotenki samojen asioiden kanssa..