Tieliikennelain lakiesityksessä kirjoitettiin seuraavaa:
"Eritasoisten tienkäyttäjien aseman turvaamisen voidaan niin ikään katsoa kuuluvan tieliikenteen yleisiin periaatteisiin. Lapset, ikääntyneet, aisti- ja liikuntavammaiset sekä muut henkilöt, joilla on vaikeuksia selviytyä liikenteessä, ovat tieliikenteessä erityisen suojelun tarpeessa."
Nämä esityksen mietinnät konkretisoituvat sitten valmiissa tieliikennelaissa esim. seuraavan laisesti.
"29 §
Turvallisen tilan antaminen ja varovaisuusvelvollisuus
Ajoneuvolla ajettaessa on annettava jalankulkijalle, pyöräilijälle ja tienkäyttäjän kuljettamalle eläimelle turvallinen tila tiellä.
Polkupyörällä ajettaessa on annettava jalankulkijalle turvallinen tila tiellä.
Lähestyttäessä ajoneuvolla pysäytettyä koulukuljetus- tai päivähoitokuljetusautoa, linja-autoa, raitiovaunua taikka lasta, vanhusta, eri tavoin vammaista ihmistä tai muuta henkilöä, jolla on ilmeisiä vaikeuksia selviytyä turvallisesti liikenteessä, on noudatettava erityistä varovaisuutta."
"Eritasoisten tienkäyttäjien aseman turvaamisen voidaan niin ikään katsoa kuuluvan tieliikenteen yleisiin periaatteisiin. Lapset, ikääntyneet, aisti- ja liikuntavammaiset sekä muut henkilöt, joilla on vaikeuksia selviytyä liikenteessä, ovat tieliikenteessä erityisen suojelun tarpeessa."
Nämä esityksen mietinnät konkretisoituvat sitten valmiissa tieliikennelaissa esim. seuraavan laisesti.
"29 §
Turvallisen tilan antaminen ja varovaisuusvelvollisuus
Ajoneuvolla ajettaessa on annettava jalankulkijalle, pyöräilijälle ja tienkäyttäjän kuljettamalle eläimelle turvallinen tila tiellä.
Polkupyörällä ajettaessa on annettava jalankulkijalle turvallinen tila tiellä.
Lähestyttäessä ajoneuvolla pysäytettyä koulukuljetus- tai päivähoitokuljetusautoa, linja-autoa, raitiovaunua taikka lasta, vanhusta, eri tavoin vammaista ihmistä tai muuta henkilöä, jolla on ilmeisiä vaikeuksia selviytyä turvallisesti liikenteessä, on noudatettava erityistä varovaisuutta."
Vastaukset 18
Vanhimmat
"Luottamusperiaatetta ei voida soveltaa puhtaasti silloin, kun on kyse lasten, ikääntyneiden tai vammaisten asemasta tienkäyttäjinä. Moottoriajoneuvon kuljettajan on tällaisen tienkäyttäjän havaitessaan otettava huomioon liikennesääntöjen vastaisen käyttäytymisen mahdollisuus. Jos kuljettaja ei pysty varmistumaan, kuuluuko hänen havaitsemansa jalankulkija tai polkupyöräilijä mainittuihin ryhmiin, hänen on oikeuskirjallisuuden mukaan sovitettava toimintansa sen vaihtoehdon mukaan, johon sisältyy suurin riski."
Lähde: Nykyisen tieliikennelain lakiesitys HE 180/2017.
Tieliikennelaki on kokonaisuus ja kokonaisuuteen vaikuttaa jokainen pykälä.
Jepulista. Turvallisen tilan antaminen ja varovaisuusvelvollisuus velvoittaa liikenteessä ihan samalla tavalla, kuin kolmion takaa väistäminen tai mikään muukaan liikennesääntö. Tieliikennelain 8 pykälässä mainitaan noudattamisjärjestys, mutta jos järjestystä ei ole sääntöjen välillä, niin yhtä "voimakkaita" ne ovat silloin.
Siksi jalankulkijalla ei ole edes suojatiellä ehdotonta oikeutta ajoradan ylittämiseen, mikäli yllättävä ajoradalle tulo aiheuttaisi esimerkiksi äkkijarrutuksen.
Mihin tuollaisen väitteen perustat?
27 § lukee selvästi että: "Ajoneuvolla suojatietä lähestyttäessä on noudatettava erityistä varovaisuutta ja ajettava sellaisella nopeudella, että ajoneuvon voi tarvittaessa pysäyttää ennen suojatietä. Jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai valmistautuu menemään sille, on annettava esteetön kulku."
Onko mielestäsi jokin sääntö, joka kumoaa 27 § velvoitteen?
Myös sillä jalankulkijalla on velvollisuus toimia nii ettei onnettomuutta tapahdu.
Se on ajoradan liikenne, joka on velvollinen antamaan jalankulkijoille esteettömän kulun suojatien yli, eli autoilijat ovat väistämisvelvollisia tilanteessa. Jalankulkijalla on toki tilanteessa varovaisuusvelvoite, mutta autoilijoilla on esteetön kulku velvoite, joka on astetta kovempi kuin "tavallinen" väistäminen.
Lisäksi jos pohditaan vähän ylempänä olevaa, niin lapsen, vanhuksen tai jollain tapaa vammaisen kohdalla ajoradan liikenne tulee jopa varautua liikennesääntöjen vastaisen käyttäytymisen mahdollisuuteen.
Toki tieliikenteellä on omat velvollisuutensa mutta siitä huolimatta ei ole syytä unohtaa sitä tosiasiaa, että myös jalankulkijalla on omat velvollisuutensa onnettomuuden välttämiseksi.
Tuo "kovempi" tai "tavallinen" velvoite on sitten veteen piirry viiva jonka jokainen tulkitsee omalla tavallaan.
Se on totta, että lasten, vanhusten ja vammaisten taholta on odotettavissa liikenteessä varsin odottamattomia toimintoja, johon ryhmään on helposti yhdistettävissä myös hullut ja humalaiset.
"Mihin tuollaisen väitteen perustat?"
Tuo on suoraan kopioitu hallituksen esityksestä.
Tieliikennelaki 16 § 2 mom: "Ajoradalle menevän jalankulkijan on noudatettava sitä varovaisuutta, jota lähestyvän ajoneuvon tai raitiovaunun etäisyys ja nopeus edellyttävät. Hänen on ylitettävä ajorata tarpeettomasti viivyttelemättä."
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2018/20180729#L3P16M2
Myös uuden TLL:n hallituksen esityksen perusteluissa oli tällainen teksti: " Tieliikennelain 44 § edellyttää, että suojatielle tai muuten ajoradalle, pyörätielle tai raitiotielle astuvan jalankulkija noudattaa varovaisuutta, jota lähestyvän ajoneuvon tai raitiovaunun etäisyys ja nopeus edellyttävät. Siksi jalankulkijalla ei ole edes suojatiellä ehdotonta oikeutta ajoradan ylittämiseen, mikäli yllättävä ajoradalle tulo aiheuttaisi esimerkiksi äkkijarrutuksen."
44 §:llä viitattiin silloin voimassa olleeseen tieliikennelakiin, mutta sama johtopäätös pätee tässä uudessakin, vaikka pykälän numero on muuttunut. Astua-sana vaihdettiin uudessa laissa vähemmän ongelmalliseksi. (Esim. pyörätuolilla liikkuva jalaton ihminen ei pysty astumaan suojatielle.)
Ote 27 § on kylläkin suoraan kopioitu tieliikennelaista 729/2018.
Jalankulkijan varovaisuusvelvoite verrattuna ajoradan liikenteen esteetön kulku velvoite, ovat eri tasoisia velvoitteita. Voit tieliikennelaista katsoa, mitkä kaikki muut tilanteet vaativat esteettömän kulun antamista ja huomaat, että esteetön kulku on vähän voimakkaampi velvoite, kuin väistäminen.
Kolaritilanteessa kyse ei ole joko tai -tilanteesta, jossa vain jompikumpi on syyllinen.
Jalankulkija on voinut rikkoa varovaisuusvelvoitettaan ja ajoneuvon kuljettaja omia velvollisuuksiaan.
Riippuu tilanteesta ja osallisista. Kyllä oikeusaste ottaa takuulla ratkaisussaan huomioon ajoneuvon versus suojaamattoman ihmisen, jos nämä osapuolet ovat osallisina. Monesta lakipykälästä näkee periaatteen, jonka mukaan suojaamattomia ihmisiä pitää ajoneuvojen kuljettajien suojella ja varoa. Tieliikennelain 27 § ja 29 § ovat hyviä esimerkkejä tästä. Muitakin löytyy.
Nuo pykälien "voimasuhteet" on asia josta aina voidaan kiistellä pääsemättä puusta pitkään.
Liikenneturvallisuuden näkökulmasta, nuo "eritasoiset" velvoitteet on kuitenkin varsin samantasoisia siinä mielessä , että kaikkien liikenteen osapuolien on syytä omia velvoitteitaan noudattaa.
Se mikä on "vähän voimakkaampi" velvoite ratkaistaan onnettomuuden sattumisen jälkeen oikeudessa, joka on sinällään varsin myöhäistä siihen verraten jos molemmat osapuolet olisi noudattaneet omia velvollisuuksiaan ennen onnettomuutta.
Oikeus tutkii itse tieliikennelain lisäksii myös lakiesitystä, tehdessään työtään. Sieltä löytyvät monet perustelut lain pykälöille. Tässäkin keskustelussa siihen on viitattu.
ILMASTOPANEELIN PUHEENJ. SANOI, JOKU VANHA VIREÄ IKONHÖPÄKKÖ, ETTÄ AUTOILU TULEE LOPETTAA.
Mikä pitäisi lopettaa, tuli varsin selväksi tuon mainitun pallinaaman varsin kaukana elävästä elämästä olevia jorinoita kuunnellessa.