Kuopiolaiselle miehelle

Onko meistä jäljellä enää mitään? Onko meille jäljellä mitään?

On joskus outoa ja surullista elää ja rakastaa sinua yhtä aikaa tietäen, ettet ole kuitenkaan olemassa minulle.

En ole epätoivoinen ja suurimman osan ajasta olen iloinen, tyytyväinen ja onnellinen ihminen mutta tiedäthän, millaista on kaivata sitä yhtä ja ainoaa keinottomana, voimattomana, kadottaneena.

Joo. Totta, totta. Voisin soittaa. Mutta mitä ihmettä? Tiedät, että kaipaan ja rakastan, mutta et ota yhteyttä, etkä vastaa viesteihin, eihän kukaan oikeasti voi soittaa ihmiselle, joka on tehnyt tilanteen näin selväksi.

Rakas. Onhan se niin suloista, miettiä, mitä jos. Ei se ole keneltäkään pois. Miettiä sitä, miten sydän hakkais, jos soittais, jos kuulis, jos joskus vielä näkisikin. Olisin kuin rippikoulutyttö.

Oikeastaan uskon niin. Elämä ei voi mennä niin, etten koskaan enää sinua näkisi.

Naiselta
992
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Hyvää yötä kadotetulle!

-aloittajanaiselta

Äänestä
  • Öitä tuskinpa ne koskaan loppuelämäksi katoaa ainakaan

    Äänestä

Kyllä kai sitä kaverina voi soitellakkin jos siltä tuntuu et keskustelu seuraa on vajjoo ja tietää et jos on aikaa ni toinen kerkiää kuunnel vähintäänkin

Äänestä

Koko käsi kakkoseen.

Äänestä
  • Miten tämä sinun selkeä impentenssin ja naisvihan sekainen kakofoniasi oikein muhii ja marinoitu täällä suomi24- trolleissa- siirrytkö seuraavaksi väkivallan tekoihin vai odotatko ensin, että pari muutakin incelia tuulettaa kainalot?

    Äänestä

Voi voi oletko se sama joka vinkui kesällä, että ukon pitäs tulla sua varten jonnekin Kirjurinluodolle. Mene nyt hyvänen aika eteenpäin.

Äänestä
  • Älä satuile. Äijä ei vaivautunut edes Mikkeliin saakka.

    Äänestä

  • Täytyy uskaltaa

    Havitella unelmiaan kohti

    Että saisi haluamansa elämän

    Ettei kaduta

    Äänestä

  • En ole sama.

    Aloittaja nainen

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Onko meistä jäljellä enää mitään? Onko meille jäljellä mitään?

On joskus outoa ja surullista elää ja rakastaa sinua yhtä aikaa tietäen, ettet ole kuitenkaan olemassa minulle.

En ole epätoivoinen ja suurimman osan ajasta olen iloinen, tyytyväinen ja onnellinen ihminen mutta tiedäthän, millaista on kaivata sitä yhtä ja ainoaa keinottomana, voimattomana, kadottaneena.

Joo. Totta, totta. Voisin soittaa. Mutta mitä ihmettä? Tiedät, että kaipaan ja rakastan, mutta et ota yhteyttä, etkä vastaa viesteihin, eihän kukaan oikeasti voi soittaa ihmiselle, joka on tehnyt tilanteen näin selväksi.

Rakas. Onhan se niin suloista, miettiä, mitä jos. Ei se ole keneltäkään pois. Miettiä sitä, miten sydän hakkais, jos soittais, jos kuulis, jos joskus vielä näkisikin. Olisin kuin rippikoulutyttö.

Oikeastaan uskon niin. Elämä ei voi mennä niin, etten koskaan enää sinua näkisi.

Naiselta

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu