Luin toisesta keskustelusta äsken yhden kommentin, ja vastauksena siihen kirjoitin tämän.
Sen halusin sanoa, etten ole käynyt tällä sivustolla neljään kuukauteen. En ole lukenut yhtään keskustelua, en kirjoittanut yhtään viestiä, enkä edes avannut koko sivustoa toukokuun jälkeen. Nyt tulin ensimmäistä kertaa kuukausiin katsomaan pikaisesti, mitä täällä oikein on viime viikkoina ollut.
Olen aina inhonnut tätä koko sivustoa, enkä ole käynyt täällä koskaan omasta halustani, vaan velvollisuudentunnosta.
Se en ole ainakaan minä, joka täällä haluaa olla, päinvastoin, olen yrittänyt saada jotain keskustelua ja yhteyttä aikaan nimenomaan muualla.
Olen pahoillani, kun en ole osannut ottaa yhteyttä muualla mitenkään järkevästi! Mutta rehellisesti sanottuna ei aina ole ollut kovin helppoa yrittää pitää yksipuolisesti yhteyttä, etenkin tilanteessa, jossa sanaton viestintä antaa ymmärtää jotain, mutta sanallinen viestintä taas jotain muuta eli käytännössä, että yhteydenottoni ei ole toivottavia ja joku toinen nainen on kivempi. En ole itse asiassa ikinä saanut "oikeasti" sellaista merkkiä, että haluaisit olla kanssani tekemisissä muutenkin, kuin silloin, kun on pakko tai se on kohteliasta. Jo ensimmäisestä tuollaisesta signaalista tulee se olo, etten ole toivottava henkilö, ja sen jälkeen toimiminen on, kuin toimisi itseään vastaan. Ja mitä useammin sitä kuulee, sitä vaikeampaa yhteydenotto on. Ylipäätään on kummallista, että yhteydenpito ja yhteydenotto on jotenkin kokonaan minun kontollani. Olen myös ujo ihminen ja itse asiassa lähtökohtaisesti ajattelen, ettei ketään hirveästi kiinnosta seurani, joten oman seuran tuputtaminen kenellekään on tosi outoa, vaikka olenkin aina tosi iloinen, jos saan tutustua johonkin kivaan ihmiseen. Se, että nämä kaikki asiat huomioonottaen olen kuitenkin se, jonka täytyy aina huolehtia kaikesta, on jotenkin outoa. Lisäksi omassa elämässäni on ollut aika raskaita juttuja, olen ollut lähes koko aikuisikäni häiriintyneiden ihmisten riepoteltavana, sellaisten ihmisten, joita en ole edes valinnut omaan elämääni, vaan jotka ovat vaan ottaneet minut kiusattavakseen, koska olen kiltti ja olen halunnut uskoa ihmisistä hyvää. Ei ole kovin helppo luottaa enää kehenkään. Elämääni on yritetty tahallaan tuhota, eikä selviäminen kaiken keskellä ole helppoa.
En ole käynyt täällä kuukausiin ollenkaan ja tuskin tulen tämänkään jälkeen täällä edes käymään pitkään aikaan, jos koskaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, etten välittäisi tai olisi kiinnostunut, täällä ei vain oikein enää pysty edistämään mitään, ja olen täsmälleen samaa mieltä, kuin otaksun sinun olevan, että tätä asiaa tulisi edistää jossain muualla kuin täällä.
Sen halusin sanoa, etten ole käynyt tällä sivustolla neljään kuukauteen. En ole lukenut yhtään keskustelua, en kirjoittanut yhtään viestiä, enkä edes avannut koko sivustoa toukokuun jälkeen. Nyt tulin ensimmäistä kertaa kuukausiin katsomaan pikaisesti, mitä täällä oikein on viime viikkoina ollut.
Olen aina inhonnut tätä koko sivustoa, enkä ole käynyt täällä koskaan omasta halustani, vaan velvollisuudentunnosta.
Se en ole ainakaan minä, joka täällä haluaa olla, päinvastoin, olen yrittänyt saada jotain keskustelua ja yhteyttä aikaan nimenomaan muualla.
Olen pahoillani, kun en ole osannut ottaa yhteyttä muualla mitenkään järkevästi! Mutta rehellisesti sanottuna ei aina ole ollut kovin helppoa yrittää pitää yksipuolisesti yhteyttä, etenkin tilanteessa, jossa sanaton viestintä antaa ymmärtää jotain, mutta sanallinen viestintä taas jotain muuta eli käytännössä, että yhteydenottoni ei ole toivottavia ja joku toinen nainen on kivempi. En ole itse asiassa ikinä saanut "oikeasti" sellaista merkkiä, että haluaisit olla kanssani tekemisissä muutenkin, kuin silloin, kun on pakko tai se on kohteliasta. Jo ensimmäisestä tuollaisesta signaalista tulee se olo, etten ole toivottava henkilö, ja sen jälkeen toimiminen on, kuin toimisi itseään vastaan. Ja mitä useammin sitä kuulee, sitä vaikeampaa yhteydenotto on. Ylipäätään on kummallista, että yhteydenpito ja yhteydenotto on jotenkin kokonaan minun kontollani. Olen myös ujo ihminen ja itse asiassa lähtökohtaisesti ajattelen, ettei ketään hirveästi kiinnosta seurani, joten oman seuran tuputtaminen kenellekään on tosi outoa, vaikka olenkin aina tosi iloinen, jos saan tutustua johonkin kivaan ihmiseen. Se, että nämä kaikki asiat huomioonottaen olen kuitenkin se, jonka täytyy aina huolehtia kaikesta, on jotenkin outoa. Lisäksi omassa elämässäni on ollut aika raskaita juttuja, olen ollut lähes koko aikuisikäni häiriintyneiden ihmisten riepoteltavana, sellaisten ihmisten, joita en ole edes valinnut omaan elämääni, vaan jotka ovat vaan ottaneet minut kiusattavakseen, koska olen kiltti ja olen halunnut uskoa ihmisistä hyvää. Ei ole kovin helppo luottaa enää kehenkään. Elämääni on yritetty tahallaan tuhota, eikä selviäminen kaiken keskellä ole helppoa.
En ole käynyt täällä kuukausiin ollenkaan ja tuskin tulen tämänkään jälkeen täällä edes käymään pitkään aikaan, jos koskaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, etten välittäisi tai olisi kiinnostunut, täällä ei vain oikein enää pysty edistämään mitään, ja olen täsmälleen samaa mieltä, kuin otaksun sinun olevan, että tätä asiaa tulisi edistää jossain muualla kuin täällä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olet viisas nainen. Me emme kuulu tänne. Oli tyhmää että lähdettiin, varrelle "palstan".
Epäilyttävä kirjoitus. Tulit katsomaan "pikaisesti" ja luit viime viikkojen kirjoitukset! Ja sinusta ei oltu kuitenkaan kiinnostuneita!
Aloitus on nimenomaan sitä, hyvin epäilyttävä.
Ei tuossa mitään pahaa silti ole
On täysin käsittämätöntä laittaa tänne tällaista ja kuvitella oikein miehen se lukevan, jos ei ole itse täällä edes kuukausiin ollut!
Ei ole minulta. Minusta ei noin käsittämätöntä saa yrittämälläkään.
Kuulostaa ihan minun elämältäni.
Hjyvä jot kuulit kirjoitetun tekstin vieläkin mietin kui se on mahrollista ainakaan tällä sivustolla
Selitys se on sekin.
Olet varattu...
Varaus edessä
KIITOS, KUN ET KIRJOTTELE, TÄSEHEN, PUUDUTTAVAA LUELLA.
Jos olet sitä mieltä että se mieskin on täällä niin olisiko paikallaan edes alkukirjaimet?
Harvemmin miehet meinaan mitään meedioita on.
Empä ol eläissäin tavannut miestä jok ossois ajatuksia lukea monasti olen kyl miettinä jot mahtaisiko moinen olla edes mahdollista
Edistetän toisiamme,,,
Kyllä nää ymmärrät...
mhp...
kohtaa tuo mies rohkeasti,heti vaikka huomenna hihasta nykäiset ja sanot että haluat keskustella. aikuiset tekevät usein niin.
Liian pitkä osaatko tiivistellä
Sen verran aloittaja kirjoittaa vielä tänne, että halusin sanoa miehelle, jolle aloitus on, että olet minulle tosi rakas.
Kun rehellisyydestä puhutaan, niin voin kertoa, etten ole ajatellutkaan ketään muuta miestä kuin sinua sen jälkeen, kun tapasin sinut. Minulla ei ole ollut ketään miestä, enkä ole edes ajatellut ketään. Rakastuin sinuun ja tiesin, että haluan elää kanssasi loppuelämäni. Kukaan muu mies ei ole saanut pienintäkään sijaa edes ajatuksissani. Siksi en ole koskaan edes maininnut ketään miestä sinulle.
Olen uskollinen ihminen, ja jos johonkin ihmiseen tai asiaan rakastun, rakkauteni harvoin muuttuu. Ja toisaalta en rakastu kovin helposti.
Olet minulle todella rakas, ihminen, jonka kanssa haluaisin elää loppuelämäni.