istun rannalla, pimeys laskeutuu
hiljaa itken, eikä kukaan kuule
tahdon että tulet keräämään sydämeni sirpaleet
jonka jo kerran murensit
hitaasti, pahoilla sanoillasi, ilkeällä naurullasi
kyyneleni tipahtelevat viileään hiekkaan
aivan kuten sydämeni sirpaleet
yksitellen, vähän kerrallaan
ja niin hiljaa ettei kukaan huomaa
et sinäkään
hiljaa itken, eikä kukaan kuule
tahdon että tulet keräämään sydämeni sirpaleet
jonka jo kerran murensit
hitaasti, pahoilla sanoillasi, ilkeällä naurullasi
kyyneleni tipahtelevat viileään hiekkaan
aivan kuten sydämeni sirpaleet
yksitellen, vähän kerrallaan
ja niin hiljaa ettei kukaan huomaa
et sinäkään
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.