Huckleberry Finnin seikkailut

Kuuntelin tänä vuonna Huckleberry Finnin seikkailut äänikirjana, ja olen jo aiemmin lukenut osia teoksesta. Edesmennyt isäni piti kovasti Huckleberrystä, ja minulla oleva kirja onkin peräisin häneltä.

Sattumoisin innostuin Huckleberry Finnin seikkailuista juuri samoihin aikoihin, kun netissä kohuttiin Esko Valtaojan ja Renaz Ebrahimin N-sanan käyttöä koskeneesta erimielisyydestä. Olin jo vuosia sitten havainnut, ettei Huckleberry Finnin seikkailuissa suinkaan ole kyse vain N-sanasta, vaikka sitä käytetään romaanissa peräti 219 kertaa! Huckleberry on alkoholisti-isän lapsi, joka joutuu pakenemaan puukon kanssa riehuvaa isäänsä. Kirja on myös orjuudenvastainen, eikä Huck ole ensimmäinen eikä viimeinenkään kirjallisuuden sankari, joka vieroksuu ns. sivistystä. Teoksessa on myös täysin odottamattomia ja hulvattoman hauskoja juonenkäänteitä.

Olen jo kertonut 8-vuotiaalle pojalleni, kuka Huckleberry Finn on, ja selittänyt päihteidenkäyttöä ukko Finnin hahmon kautta. N-sanan käytöstä olen varoittanut poikaa useaankin kertaan, etenkin, koska käsiteltyäni Huckleberryä Facebookissa sain moitteita siitä, että edes viittasin N-sanaan osana teoksen maailmaa. Äänikirjaa kuunnellessani en kiinnittänyt edes huomiota koko sanaan.

Yksi poikani kavereista on tummaihoinen, ja kysyin keväällä hänen isältään, mitä mieltä tämä olisi, jos poika teini-iässä lukisi Huckleberry Finnistä ja Jimistä. Pojan isä on suomalainen ja äiti gambialainen. Isä suhtautui myönteisesti ajatukseen romaanin lukemisesta, mutta ennen sitä pojalle varmasti kerrotaan orjuuden historiasta.