Tavallinen elämä ei riitä

Kyse on ihmisten itsensä rakentelemien uskontojen ja varsinkin fundisuskontojen vallankäytön ja alistamisen mielenhallinnallisista metodeista, rakentelemansa dogmiikka käsikassarana.

Kyse on Chaplinin The Kids-leffan kaltaisesta metodiikasta. Ensi luodaan ongelma heittäen kivellä ikkuna rikki (syytetään syyllistäen synnillisyydestä) ja sitten siihen tarjoillaan koukutus-ratkaisua, ihmisvetoista sekin.

Suosittelen luettavaksi:

"Combating Cult Mind Control: The Guide to Protection, Rescue and Recovery from Destructive Cults" - by Steven Hassan

;-)

Kuka mistäkin suunnasta asiaa tarkastelee. Jotku uskovat yliluonnollisiin juttuihin, vaikka mikä olisi. Kun on opetettu, vaikka lapsuuden kodissa, että tämä on ainoa oikea usko, monelle se on sitten sitä.

Sitten on välimuotoihmiset. He lähinnä uskottelevat itselleen, että tämä on ainoa oikea usko, vaikka pohjimmiltaan tietävät, miten absurdia sellainen on. He ovat mukana lähinnä sen vuoksi, että suku ja ystävätkin ovat. Lisäksi he saavat hyviä , hartaita tuntemuksia liikkeen piirissä. Vähän kuin itsesääliä ruokkisi. Ja heitä on paljon.

Mutta sitten se kysymys, miksi jatkuvasti pitää pyytää syntejä anteeksi. Vieläpä siunaajaksi kelpaa vain toinen vl- uskovainen. Tämä, kuten monet monet muut liikkeen erityispiirteet on siksi, että ihmiset sitoutetaan liikkeen piiriin. Et voi olla pitkään käymättä seuroissa tai tapaamatta muita uskovaisia. Näin jokainen pysyy sievästi kytköksissä liikkeeseen.

Jeesus kuoli ihmisten syntien vuoksi. Miksi et siis haluaisi pyytää niitä anteeksi?

😋👏🙌👏👐👏🤲 https://youtu.be/AYG1w6aAUfA

>>Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta - ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille - minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.

Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen. Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.

Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä. >>

> Miksi tavallinen ns. Lainkuuliainen elämä ei riitä, vaan jatkuvasti pitää pyydellä syntejä anteeksi.

Ei syntejä pidä pyydellä anteeksi, jos ei tee syntiä. Raamatun perusteella ihmisten tulisi olla vanhurskaita, eikä vanhurskas tee syntiä.

"Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas. Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt. Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta."
1 Joh. 3:7-10

Tavallinen lainkuuliainen elämä ei riitä, koska lähes kaikki tavikset sortuvat sellaisiin kuolemansynteihin kuten TV:n katselu, meikkaaminen, alkoholin juominen, maallisen musiikin kuuntelu, epäsopivan kirjallisuuden lukeminen, väärän puolueen äänestäminen, tanssisynti yms.yms.
jumala ei katso hyvällä moisia pahiksia.
jumala ja jeesus on molemmat vakavia, ankaria, harmaita tiukkapipoja. Nauru ja iloinen laulu ei kuulu uskovaisen elämään.

Tuota itsekin ihmettelen. Kasvoin ateistisessa kodissa eikä meillä syytelty synneistä eikä rukoiltu anteeksi. Ihmisten tavoille toki opetettiin ja olihan se oppi helppoa ottaa vastaan kun sen ymmärsi.


Ei minulla tervettä uskonnollisuutta vastaan mitään ole. Uskonnoissa parasta on yhteisöllisyys sekä kristilliset arvot, tarkoitan niillä Kultaista sääntöä, Rakkauden kaksoiskäskyä jotka kylläkin ovat vanhempia kuin kristinusko.

Sen ymmärrän, jos on tehnyt jotain väärää toiselle ja pyytää sitä anteeksi. En kyllä ymmärrä, miksi pitää pyytää anteeksi kertomatta mitä pyytää. Puhujilla anteeksi pyytäminen tuntuu olevan melkein pakollinen rituaali. En ole koskaan kuullut mitä suuria syntejä pyytävät. Myös pyytävät epäilyksiä anteeksi. Mitähän epäilykset ovat? Voisihan edes sen joskus kertoa.

Synnintunto on hyvä, se opettaa ja ohjaa oikeaan käyttäytymiseen lähimmäisiämme kohtaan ja avaa tietä hengellisiin asioihin. Kun ihminen aikanaan yksilöllisesti, omasta tahdostaan, "uudestisyntyy,"siirtyy hän heti Jumalan ikuisen valtakunnan jäseneksi, jo täällä maanpäällä. Hän saa bonuksena siunatun, rauhallisen, iloisen ja yltäkylläisen elämän, täällä saatanan riivaamassa maailmassa. Kun hänen kehonsa kuolee, siirtyy hän heti Jeesuksen luo, odottamaan tämän maailmanajan loppua ja Jumalan mukana paluuta, uudeksi luodun maan pinnalle, jonne Isämme laskeutuu Uuden Jerusalemin mukana, hallitsemaan ikuisesti omaa valikoitua perhettään.

Entä jos ei halua mitään ikuista elämää, mieluummin samaan tilaan kuin ennen syntymää.