Onko teillä seitsenkymppisillä menneet koskaan välit huonoiksi aikuisiin lapsiin? Itselläni on nyt vaakalaudalla välit tyttäreen, jota olen kuunnellut ja tukenut tosi paljon päivittäin monenlaisissa asioissa. Pojan kanssa ei ole ongelmia.
Itselleni tuli sellainen ajatus, että miten pitkään on velvollisuus olla kuulolla ihan jokaiseen tyttären ongelmaan? Jos sanon vähänkin jotain omaa mielipidettä, tulee veetuilua ja sitä että minä liioittelen tai vielä pahempaa. Jos olen oikeista asioista huolestunut, tyttären mielestä se on katastrofiajattelua ja huutaa puhelimeen.
Nyt olen ajatellut, että minun taitaa olla aika siirtyä sivuun kokonaan vain omaa elämää varten. Minkä ihmeen takia täytyy aikuisia lapsia kuunnella joka ongelman kohdatessa kaiken aikaa. Ei tee mieli edes vastata aina puhelimeen..
Purin tässä vähän paineita, mutta miten te joilla joitakin ongelmia lastenne kanssa on, miten teillä menee?
Itselleni tuli sellainen ajatus, että miten pitkään on velvollisuus olla kuulolla ihan jokaiseen tyttären ongelmaan? Jos sanon vähänkin jotain omaa mielipidettä, tulee veetuilua ja sitä että minä liioittelen tai vielä pahempaa. Jos olen oikeista asioista huolestunut, tyttären mielestä se on katastrofiajattelua ja huutaa puhelimeen.
Nyt olen ajatellut, että minun taitaa olla aika siirtyä sivuun kokonaan vain omaa elämää varten. Minkä ihmeen takia täytyy aikuisia lapsia kuunnella joka ongelman kohdatessa kaiken aikaa. Ei tee mieli edes vastata aina puhelimeen..
Purin tässä vähän paineita, mutta miten te joilla joitakin ongelmia lastenne kanssa on, miten teillä menee?
Vastaukset 72
Vanhimmat
Miksi aika usein äitien ja tyttärien välit on vaikeimmat ?
Ehkä äidit tahtoo komennella aikuista tytärtä ?
Poikia ei komennella, koska pojat ovat miehiä ja naiset ei miehiä
komentele ? (yleensä...)
Ehkä nyt on aika elää omaa elämää ja vapauttaa itsensä aikuisista lapsista. Niin itse tein. Puutuin aika helposti asioihin, siitä pois oppiminen vei oman aikansa ja nyt on tilanne aivan hyvä. Meillä äideillä on ohjaamisen ja suojelemisen tarve, emmekä aina huomaa ahdistavamme lapsiamme hyvää tarkoittavalla aikeellamme. Kyllä ne aikuiset lapset pärjäävät ilman meitä, niinhän mekin pärjäsimme aikanamme. Toki oma äitinikin antoi ohjeitaan ja kyseenalaisti tekemisiämme, mutta se oli silloin ja ohjeet taisi tulla kuuroille korville. Tsemppiä.
Jos meillä olisi mielestämme syytä ohjeistaa aikuisia lapsiamme niin olisimme epäonnistuneet kasvattajina.
Tavoitteemme oli valmistella lapsiamme omaan elämään ja, omasta mielestämme olemme onnistuneet siinä.
Lapsemme ovat paremmin koulutettuja ja monessa suhteessa meitä etevämpiä.
Joskus lapsemme kysyvät joissakin asioissa mielipidettämme mutta soveltavat ne omiin kuvioihinsa.
Kysymykset koskevat yksinkertaisia käytännön asioita.
Vaimoni on matkustellut jonkin verran tyttäremme kanssa. Vajaasta viikosta kolmeen viikkoon. Vaimoni kielitaito rajoittuu alkeelliseen espanjaan joten tyttö hoitaa puhumiset peruskielillä ja osaa myös espanjaa vaimoani paremmin.
Viihtyvät yhdessä.
Miksi he matkustavat kuin uunot epsaniassa onlo heillä tuhlausvietti?
He ovat uunotelleet Kroatiassa, Sisiliassa, useita kertoja Berliinin joulutoreilla ja tietenkin Espanjan asunnollamme tehden retkiä lähikaupunkeihin.
Peruskielet? Saksa, enkku, espanja joka toimii myös Italiassa. Ruotsi on täysin hyödytön.
Mikä tuossa on mielestäsi tuhlaamista?
Virikkeitä, vaihtelua!
Kyllä minäkin äidille huusin, kun olin nuori ja vielä nuorena aikuisenakin, miten ihmeessä hän niin ärsytti. Ja kuitenkin sinne halusi mennä, kovasti oli ikävä kotiin kun oli pidempään käymättä. Olin toki vuositolkulla sitten ihmisiksi kun sain oman elämän järjestykseen ja soitin joka viikko kysellen jaksamiset. Tuleekohan sinun tyttärellesi seesteisempi vaihe jossa tukee sinua eikä päinvastoin. Onkohan vaan kasvukipuja, joita pitää johonkin purkaa.
Omalle tyttärelle en oikein tohdi sanoa mitään. sieltä tulee heti napakasti vastaan. On ollut vähän känäväliäkin, mutta ei ihan mahdottomat. Molemmat ymmärtää että lastenlapsille on parasta on välilöissä.
Joskus tarvitsee toisen ihmisen johon purkaa harmejaan, väsymystään ja mitä milloinkin.
Kertooko sinun tyttäresi koskaan iloisempia tai vaikka vaan tavallisia asioita ja kuulumisia vai pelkästään vaan veemäisiä heittelee?
Jos tyttärelläsi ei ole ketään muuta kenen kanssa asioistaan jutella ?
Onhan se luottamuksenosoitus sinulle, että hän sinulle kertoo,
mutta tyttären olisi kai aika opetella ratkaisemaan itse ongelmiaan.
Kuuntele häntä, mutta älä neuvo jos ei neuvoa kysytä.
Palauta vastuuta hänelle itselleen: Kysy häneltä mikä ratkaisu hänen omasta
mielestään olisi paras.
Tsemppiä täältäkin !
Hyvin vaikea sanoa mitään toisten keskinäisiin asioihin.
Ainakaan en kuuntelisi huutamista, ehdottaisin, että soita uudelleen,
kun olet rauhoittunut ja pystyt keskustelemaan rauhallisesti.
Äläkä vaan huuda itse ! Ole esimerkki miten keskustellaan.
Usein aikuinen lapsi kaipaa vain kuuntelijaa, ei niinkään sitä, että heti ollaan neuvomassa mitä pitäisi tehdä tmv.
Minusta on hienoa, että lapsi luottaa aikuiseen niin, että kertoo murheensa tai ongelmansa.
Samaa mieltä.
Alottajalle :
Tyttärelläsi on todella suuria ongelmia
koska purkaa kaiken pahan olonsa äitiinsä , voi olla että syyttääki kaikesta äitiä,
nyt hän tarvitsee vain kuuntelua KUUNTELE KUUNTELE
annat ymmärtää että äiti kestää , sillä tyttäresi etsii selvästi vielä itseään, vaikka olisi jo aikuinen ihminen,
kaikki ihmiset tarvitsee toista ihmistä, ja mikä pars ja luotettavin on,, on aina oma äiti, se " kaikein pahan paska äiti " äiti on se joka kestää ja kestää,
ja jos apua pyyttää
autat kykysi mukaan
neuvoisin äitiä kuuntelemaan kaikki se purkaus
ja pahan olon tunteet mitä tyttäresi nyt kokee,
olen itsekki äiti ja samat ongellmat kohdannu,
usein olen vain kuunnellu kun olen saanu saavillisen moitteita haukkuja vihan purkauksia niskaani siitä kuinka huono äiti olen ollu,
MUTTA
väitän
äidin rakkaus ei kuole koskaan omiin lapsiin,
vaikka äitinä en ole suutani ehtiny avata kun olen saanu vain haukut ja kaikenlaiset vihan purkaukset osakseni,
äidin tehtävä on vain kestää kestää ja jaksaa,
silloin sinun tyttäresiki saa voimia ja jaksaa
hän huomaa äiti ei katoa mihinkää vaikka hän kuinka vihanen olisi
hän tajuaa omat heikoutensa ja saa siitä voimia kun huomaa äiti jaksaa jaksaa ja jaksaa
silloin hänki kyllä selviää just siitä syystä kun on saanu purkaa pahaa mieltään ja kaataa koko sontakunkion äidin niskaan,
se helpottaa tytärtäsi ja hän selviää just siitä syystä hän pystyy käsittelemään omia tunteitaan ja mitä haluaa oikeesti elämältään kun saa huutaa ja purkaa pahan olonsa luotettavalle ihmiselle, ja maailman luotettavin ihminen on OMA ÄITI, kein se kestää, kaiken se kärsii, jaksaa jaksaa ja jaksaa, se on oma äiti,
siitä tyttäresi saa voimaa ja sinnikkyyttä omaan elämäänsä,
siis äidiltä vaaditaan kestämistä, jaksamista kuunnella olla hiljaa
ja antaa lasten huutaa pahaa oloaan ulos ja rakkaus ei katoa minnekkää,
kuten raamatussaki kävi,
tuhlaaja poika otettiin avosylin vastaan kun hän palasi surkealta reissultaa onnettomana takaisin isänsä kotiin,
äidin ja isän rakkaus on loputon
loputtoman suuri,
rakkaus ei katoa ikinä,
pyydettäessä äiti antaa elämän ohjeita rehellisiä vastauksia,
OIKEAA mieltä
ohjaa lapsiaan aina oikeaan,
kaikki hyvät rakkaudelliset ihmissuhteen perustuu rehelliseen totuuden olemassa oloon
rakkaus ei kuole omiin lapsiin koskaan,,
alottajalle,,, pitkä mielisyyttä, kestä jaksa, KUUNTELE
annat apua KYKYISI mukaan olet tyttäresi TUKI ja TURVA kaikissa elämän tilanteissa,,,
LUOJA OLKOON TEIDÄN KANSSANNE ,,,
ohjatkoon teitä oikeaan,,,
suojelkoon ja varjelkoon elämän tiellänne,,,,
Ens kerralla sano tytölle: älä kuule tyttö ala vekuttamaan, tai mie näytän, mistä kana pissii.
Sitten alat nauraa oikein hohottamalla.
Välini aikuisiin lapsiini ovat kunnossa ja hyvät, vaikka eivät joskus kauan sitten vähään aikaan olleetkaan. Mutta muorin, äitini, kanssa on napit vastakkain silloin tällöin. - Nm. Kaksi saman- vai erilaista
Minulla myös hyvät välit, välillä en jaksa sitä jos krapulassa tullaan valittamaan kaikesta ja tuntuu et saa olla varpaillaan. Olen sanonutkin et ei enää krapulassa saa tulla, muuten ihan kiva tavata. Rajat pitää laittaa se on kaikille hyväksi.
Sukupolvien ero.
No. Ehkä aloittajan kannattaa laittaa tekstiviesti itsestään, mitä tehnyt ja miten voi. Ei marinoita. Loppuun kysymys. Mitens siellä?
Vastaus tulee kun tulee. Älä hoputa.
Uskokaa tai älkää, niin nuoret ovat jo huolissaan omista vanhemmistaan 70 .
Nuoret elävät ruuhkavuosia, joten ajankäyttöongelmia on.
Ja kun lapsi soittaa, kuuntele. Niin, kyllä, joo, tosiaan, ehkä. Täytesanat toimivat, jotkin pienet tarkastuskysymykset.
Kuuntelua nuoret kaipaavat, ei väittelyä.
Ihan itsekkäästi kerro muutama hyvä juttu itsestäsi.
Beng
Sitten kun on jotain todella vakavaa kerrottavaa, se sitten, silloin sekin menee perille.
Kandee välttää turhaa draamaa.
Noilla konsteilla kommunikointi pysyy jotensakin järkevänä.
Saa sitä säästää itseään.
Oikeastaan nuoretkin haluavat säästää meitä harmeiltaan.
Paise voi puhjeta ja sitten molemmilla on tylsää.
Jopa oli naivi vastaus.
Suoraan Senni-tädin palstalta.
Olen ollut kaksikymmentä vuotta auttaen joka ripsauksessa miniää. Hän ei ole ikinä osoittanut mitään kunnioitusta minua kohtaan, vaan on sanakääntein osoittanut, että olen tyhmä. Tilanne alkoi heti, kun hän tuli perheeseen, hän oli ikään kuin jokin kunigatar, jota pitää passata ja totella.
Lasten tulo oli tietysti suuri ilo, mutta olin jatkuvassa valmiudessa, kun soitto tuli, oli viidessä minuutissa paikalla. Äitiys on ollut hukassa, muut asiat ovat mielessä, mutta olen ollut aina hoitamasssa, kun on tarvittu.
Nyt tilanne on ohi, en halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan, onneksi pojan kanssa on välit aivan asialliset, joskus tavataan tai soitetaan.
Oma isäni tapasi miniän ensikertaa, totesi onpa melkoinen vouhake ja vanha verrettuna poikaan. Ehkä poikani olikin hänen viimeinen toivo löytää mies. Hän on kertonut, että poikani on mustasukkainen hänestä, on kyllä kumma maku, jos jollekin kelpaisi ison kaljamahan omista rupsahtanut akka, joka nauraa tekonaurua.
Autit todennäköisesti poikasi takia.
Ehkä olisi kannattanut sinun pikkuisen hidastaa ja harventaa aikanaan.
Mutta hyvin rumasti kirjoitat miniästäsi viimeisessä virkkeessä.
Oletkohan malttanut itse pitää suutasi kiinni vaan livautellut milloin mitäkin.
Ne siipat ovat lastemme valinta. Ei meidän.
Ei pidä arvostella.
Haet itse vielä tähänkin vahvistusta isäsi mielipiteestä ja olet 70 .
Beng
Sinulta ei kysytty neuvoa.
Panitko vähän Lapin lisää ?
En pannut, en edes kertonut kaikkea. Läpeensä kieroja löytyy joskus ja heille ei todellakaan voi mitään. Parempi panna välit poikki, on henkisesti helpompaa kuin jatkuvasti tulla vedätetykisi tai naljaillun kohteeksi.
Ihan niin, välit poikki silloin kun ei kertakaikkiaan jaksa enää, näiden egoisten kanssa
Niitä on aikuisia ja naimisissa olevia lapsia,jotka soittelee päitäin vielä vanhemmilleen.
Lähipiirissä uudenlainen tapa toimia saattaa herättää aluksi vastustusta. Tätä ei pidä pelätä liikaa.
Jos tiedostaa kuormittuvansa erittäin voimakkaasti toisen ihmisen takia,
voi alkaa kieltäytyä taakan ottamisesta.
Uudenlainen tapa toimia saattaa herättää aluksi vastustusta.
Tätä ei pidä pelätä liikaa.
Voi käydä niinkin, ettei vastarintaa edes nouse. Ja joka tapauksessa se toinen
tottuu lopulta muutokseen.
Jomman kumman on tehtävä joku valinta, ja molemmat todennäköisesti hyötyvät
lopputuloksesta. Ei paikalleenkaan kannata jäädä junnaamaan, jos hermot menee.
Itse aikoinaan riitelin aina äitini kanssa,
hän teki kaikkensa mun hyväksi, passasi viimesen päälle,
no sitten kun tilanne ei korjaantunu,
hän otti ja lähti yllättäin kauas pois
eikä palannu takasi,
no ,, aika kuluin ja minä itse aloin ikävöidä häntä otin yhteyttä, kuinkas ollakaan matkusti lasteni kanssa häntä katsomaan,
niin vain välimme korjaantui, äitini tietenkää ei koskaan munulle suuttunu tiesin että hänen rakkautensa on ikuista, mutta minulla oli vaikeuksia tuntea itseni MYÖS jo aikuiseksi hänen seurassaan, siitä johtui minun suuntalta ärhäkkä syhtautuminen omaan äitiini, koitin aina todista MINÄKI TIEDÄ, MINÄKI olen jo aikuinen,
näin kummallisia voi olla tyttären suhde äitiin,
omalla kohdallani se oli kun ÄITINI oli aina parempi, täydellisempi, tietävämpi,
minun piti koittaa todistaa aina myös omaa pätevyyttäni,,
alottajalle,
sinunki kohdalla voi olla, että tyttäresi kokee sinut ettet tajua että hänki on jo aikuinen ja tietää mitä elämältä haluaa,
hänellä voi olla vain taloudellisia vaikeuksia toteuttaa kaikkia unelmiaan, hän siinä mielessä kokee itsensä heikoksi ja tarvitsee sinun tukea hieman kaikessa myös taloudellisesti ,,,
kannattaa olla piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkä mielinen,
kaikki kääntyy teidän kohdalla vielä hyväksi,
TUE kaikessa tytärtäsi,
ÄLÄ väännä tytärtäsi sinun omaan muottiin,
( niin kuin minun äitini yritti vääntää minut hänen muottiinsa )
sillä hän ON YKSILÖ,
ERI ihminen erilainen kuin sinä hänen pitää saada opiskella niin kuin hän itse kastoo parhaaksi,
muista omat lapset oan parasta mitä elämä on sinulle antanu
ÄIDIN RAKKAUS ei kuole koskaan
Minunkin tyttäreni kohteli minua aikanaan hyvin huonosti kunnes n. 10 vuotta sitten lopetti pitämästä yhteyttä syystä jota en tiedä. Hän oli yksinhuoltaja ja ajattelin ettei hänellä ole ketään muuta aikuista kenelle purkaa itseään. Eihän se aina mukavalta tuntunut, mutta ajattelin että jos se on hänelle helpotus niin jaksan kiukuttelua kuunnella. Monesti hänen käyntinsä jälkeen ajattelin, että oliko pakko käydä pahoittamassa mieleni, mitään hyvää sanottavaa ei hänellä yleensä ollut. Onneksi minulla on hyvät välit hänen jo aikuisiin lapsiinsa, mutta hän ei tosiaan ole yli kymmeneen vuoteen ottanut yhteyttä. Ja kun olemme jossakin sukulaisissa nähneet, hän ei tule lähelle lainkaan, kiertää kaukaa eikä missään nimessä halua puhua minulle mitään. Joskus on tehnyt mieleni lapsilta kysyä tietävätkö he syytä äitinsä käytökseen, mutta olen antanut asian olla. Aikanaan asia oli todella kipeä, mutta olen jo tottunut tähän tilanteeseen ja ajatellut sananlaskun tapaan että joka syyttä suuttuu se lahjatta leppyy (jos leppyy).
Äidin kohtalo on ilmeisesti olla aina syntipukki ,
olen joskus kuullu raamatun sanssa
lapset nousee vanhempiavastaa,
se kai kuuluu evoluution kiertokulkuun, jälkikasvus itsenäistymisvaiheeseen,
onhan eläinkunnassaki paljon esimerkkejä
kuinka esm. karhu emoki ajaa kylmästi pois liian suuret pentunsa, ym. kaikki eläimet tekee samoin,
mutta
oma kokemus on, vaikka kuinka kiukuttelevat yksi on jopa hyljänny kymmeniksi vuosiksi kokonaan pois perheestä, silti koen kaikki omat jälkeläiset rakkaiksi,
rukoilen heille luojan suojelua ja oikeaan ohjausta,
kun itse en siihen pysty,
Bengille 07.10.2022 14:41
Jospa et puuttuisi tähän, asia ei kuulu sinulle.
Jos noin käy, niin tietysti harmittaa, ja täällä saa purkaa pahaa mieltään.
Missä muualla?
Ymmärrä sinä tämä. Ei kannata sinun aina olla arvostelemassa.
Joka ainut ilta rukoilen poikani puolesta, joka uhkasi kerran jopa tappaa minut.
Unissa olen nähnyt hänen kuitenkin lähestyvän.
Jatkan rukoilemista.
Bakteerit käsienpesualtaassa.
Tuli kinaa, kun tyttäreni istutti 1-vuotiasta tyttövauvaa käsienpesualtaassa ja minä olin sitä mieltä että siinä on paljon bakteereja tyttövauvan pyllykälle.
Miten on?
En istuttaisi. On vähän eri asia vaikka lapsi istuu perspaljaana kuivalla latialla kuin märkäpohjaisessa altaassa. Oliko muka joku leikki vai miksiköhän istutti. No. toisaalta sanotaan että nykyisin elämä on liian steriiliä eikä tule vastustukykyä.
Anteeksi mitä?
Julkaiset omat ongelmasi täällä.
Eikös tämä ole keskustelupalsta, ei mikään sinun yksityinen palsta.
Rajoita nyt vähän.
En ole tarpeeton myötäilijä.
Jos itse arvostelet miniääsi, pitää sinun sietää myös arvostelua anoppina.
Beng
Ehkä osuin?
Niin sinäkin, olet koko ajan täällä hölöttämässä ja arvostelemassa muita.
Ja joka ainoassa linkissä, monta kertaa päivässä, eikö sinulla ole omaa elämää ollenkaan?
Sinä nimenomaan pidät tätä OMANA PALSTANASI.
Arvaa miten moni on kyllästynyt sinun ikuisiin juttuihin.
Tällä palstalla puhutaan vanhempien ja lasten välisistä kinoista ja suhteista.
Minullakin on lupa.
Rauhoitu!
Oli muuten ensimmäinen kerta kahteen kuukauteen, kun edes olen kysynyt mitään täällä.
Ja johan tuolla joku toinen vastasi kysymykseeni.
Kiitos hänelle.
Minä tosiaan olin huolissani lapsenlapsen pyllykästä, käsienpesualtaassa on vaikka minkä verran basilliskoja.
Hirveää liioittelua kaikissa väitteissäsi.
Sinusta on kivaa käydä ihmisten kimppuun. Niinkö?
Voihan siitä kukin päätellä jotain.
Kirjoitat myös suulla suuremmalla.
En ole nähnyt valtakirjoja muilta kirjoittajilta, josta pauhaat.
Sinä olet se vaientajatyyppi täällä.
Beng
Suomi on vapaa maa. Suomessa on sananvapaus. Minullakin.
Kirjoitan juuri silloin kun huvittaa ja milloin haluttaa.
Siitä, miten usein sinä kirjoitat, ei voi olla kenelläkään tietoa.
Kovin äkäiseltä vaikutat, joten en ihmettelen...
On elämää. Harrastuksia useitakin. Tapaamisia. Yhteydenpitoa. Yhteys lapseeni.
Et pysty ampumaan minua alas.
Mutta, on ihan asiantuntijoita, joiden kanssa voit keskustella ja mihin voit mennä lapsesi ja miniäsikin kanssa purkamaan ongelmianne eikä vain haukkumaan miniää täällä.
Minulle ei tulisi mieleenikään arvioida tai arvioituttaa täällä lapseni puolisoa.
Se poika oli nainut vanhan ämmänloka ei tietty tule toimeen toisen samanlaisen kanssa eli anopin, jota voi käyttää silti lastenhoitajana ja käyttötilinä
Pitäisi mennä naimisiin saman ikäisen koulukaverin kanssa mutta joskus ei voi jos koulutus jää alakouluun tai sen alapuolelle
Voi, voi.
Ihan niin itsekkään en aina tiedä syitä tuittuiluun joten opettelen elämään ilman näitä vihaisia narsisteja.
Kyllä toisinaan kaipaa aikaa kun kaikki oli hyvin., vaan erinlaisuus ajatuksissa panee nuoren ottamaan esille syyttelyt millon mistäkin.joten kuka sellaista jaksaa
Itse en ole koskaan puuttunut aikuisten lasten elämään millään lailla, enkä näyttänyt jos en pidä heidän puolisoistaan.
Enkä neuvo ketään heistä siltikin Haetaan vikoja
Anna tytön tehdä tavallaan ja sinä omallasi
Ja hölö hölö.
Minäkin - nääs - kirjoitan milloin huvittaa.
Katso itse peiliin - lopultakin...
Älytöntä tapella lapsien kanssa ja ensin elättää tai jopa maksaa ruokkoja tai auttaa perheitä ja puuhastella ahneiden lastenlasten oikkujen tahdissa ja miettiä näiden porukkojen murheita
Taii vielä tukea työllä tai rahalla
Ihminen on luotu vapaaksi sieluksi joka voi olla ottamatta murheita tyypeiltä, joihin ei voi vaikuttaa
aloittaja kommentoi: olipa raikas kommentti sinulta. Juurikin tuo alkaa myös kypsyttää, että koko loppuelämäkö pitäisi "auttaa ja puuhastella" kaikkien oikkujen tahdissa. Omalta osaltani kuuntelin viimeisen kerran tyttäreni haukkumista. Jollakin lailla helpotti se ajatus, että nyt riitti.
Samaa mieltä!
Kiitos!
Liikaa olen passannut ja paaponut.
Lapsiani ja lapsenlapsiani rakastan.
On kuitenkin aika laittaa rajat tyttärieni oikuille.
Alotuksentekijälle :
Älä pane välejäsi poikki tyttäreesi, hän tarvitsee sinua,
anna hänen purkaa pahaa mieltään, hän tarvitsee sinua,
kuunte vaan ja auta kukujesi mukaan,
ÄLÄ määrää häntä omien näkemystesi mukaan opiskelemaan, tai valikoimaan ammattinsa,
on tärkeää että hän itse saa huomata mikä hänelle itselleen on parasta ja mieleistä,
muista ole tukena, auta kykysi mukaan,
KUUNTELE ,, anna aikaaa,,,
KAIKKI KÄÄNTYY LOPULTA PARHAINPÄIN !
siihen luota,
luoja olkoon kanssanne,,,,
Selailen viikkolehtiä kirjastossa. Lähes joka viikko on joku julkkis nuorehko äiti tarvinnut psykiatria, tänään radiotoimittaja. Onkohan niin että jos tuntee tarvetta riidellä, eikä meinaa jaksaa lapsia, se tunne tukahdutetaan ja ajatellaan että se pitää asiantuntijan avulla häätää pois. Toimittaja kertoi ettei halua että lapsensa joutuu kestämään.
Olen nuorena äitinä menettänyt malttini monta kertaa, huutanut ja mesonut sekä lapsille että puolisolle. Lapsista on kuitenkin tullut normaaleja, eivät ole siitä vaurioituneet. Nyt itse vanhempina ilmeisesti toimivat samoin omien lastensa kanssa. Hekin ovat normaaleja. Ei ole menty psykiatrille. Mikä on se raja että sinne menee. Ja mikä asia, lasten vai oman itsen takia.
Ei ole ollenkaan tarkoitus vähätellä ammattiapua, mutta pyrkiikö ihmiset olemaan liian täydellisiä ja cooleja. Eikö olisi parmpi joskus antaa pahan olon purkautua vaan purkautua luonnollisesti.
17:19
Huomaatko mitään kirjoituksessasi?
Jos joku on avoin ja kertoo tarvitsevansa ammattiapua, sehän on hyvä että käyttää.
Toiset pienten lasten vanhemmat voivat olla hyvin epävarmoja.
Tuo normaali-käsitteen käyttösi jättää taustaoletuksen, että asiantuntija-avun käyttäjät ja heidän lapsensa ovat epänormaaleja.
Ja mistä päättelet, etteivät pura pahaa oloaan.
Voi pyhä yksinkertaisuus.
Eletään vuotta 2022.
Beng
Kyllä jotkut vanhat ihmiset ovat omahyväisyydessään rasittavia.
"Eletään vuotta 2022", niin tylsä plasee...
Kuka lienee omahyväisyydessään rasittava?
Kantsi kattoo peiliin, olisko Biäng itse?
Ei minun tarvitse katsoa peiliin.
En riitele lapseni kanssa. En arvostele hänen siippaansa.
Beng
Ok.
Täällä riehut silti tekopyhänä.
Omahyväistä.
Miksi yleensä tulet tänne kehuskelemaan itseäsi?
Narsistista pätemisen tarvetta?
19:03
Ottaaks päästä.
Mitä kehumista siinä on, jos ei tule tänne marisemaan lapsistaan ja heidän kumppaneistaan ja kirjoittaa sen selvästi.
Eiköhän jokainen meistä äiteinä ja isinä parastaan ole tehnyt.
Mä luulen myös, että on aivan erilaisia lähtökohtia on ollut niin meillä kuin lapsillammekin.
Beng
Eikös tuolla alempana vasta itseään kehutakin. Ellei suorastaa kimppakivaa vai keskustellaanko siinä itsens kanssa.
Missään vaiheessa ei ole tarvinnut huutaa eikä mesota. Pelisäännöt ovat olleet alusta alkaen selvät ja niiden mukaan on eletty.
Penskamme ovat 70-luvun tuotantoa eikä yhtään välirikon tapaistakaan ole ollut.
Meillä ei ole ollut mitään syytä puuttua heidän elämäänsä eivätkä he ole kysymättä neuvoneet meitä.
Meidän mittapuumme mukaan he kasvattavat omia lapsiaan mallikelpoisesti.
Tyttären kanssa on mutkattomat ja läheiset välit. Hän asuu satojen kilometrien päässä, mutta tiedämme koko ajan kuinka tärkeitä olemme toisillemme.
En puutu heidän elämäänsä, eikä hän minun. Mutta kun tavataan niin istutaan pitkää iltaa ja puhutaan kaikesta mahdollisesta.
Olen kiitollinen että välit ovat hyvät. Murrosiässä oli vaikeampaa, kaksi murkkua jotka eivät ollet helpommasta päästä. Mutta kun ikää tuli niin kaikki muuttui paremmaksi. Heistä tuli pärjääviä fiksuja aikuisia.
Edesmennyt poikani oli tempperamenttinen, meillä säkenöi välillä kovastikin, mutta nopeasti kaikki erimielisyydet unohtui.
Ei mene tuntia etteikö poika kävisi mielessä vaikka maaliskuussa tulee jo 13-vuotta hänen kuolemastaan.
"säkenöi välillä kovastikin" - tosi hienosti ilmaistu!
En ole ennen kuullut noin tyylikästä ilmaisua,
Beng Ali-Tikku
Tunnettu pals taliainen
Kave reiden kesken BAT- man
5:53
Huomenta RYD-man
Aamukahvia juodessasi päästit sitten aivopierusi kaikkien katseltavaksi.
Tönäly
Hyvin on toiminut,tasapuolisuutta vaatii ja neuvon vain kysyttäessä.
Aikuiset lapset jo lähes 50vuotiaita. Niistäkö pitäisi olla huolissaan? Ei missään tapauksessa pidä kuunnella niiden huolia enään 70vuotiaana yhtään. Tulkoot toimeen omillaan. Vanhuksilla pitää olla rauha sillä päivät ovat vähissä mistä voi nauttia.
Välit aikuisiin lapsiin olleet aina lämpimät ja läheiset. Kun kuitenkin kaikki elämme omaa itsenäistä elämäämme, niin tilaa on annettava myös ja usein yhteydenpito rajoittuu puhelinsoittoon pari kertaa viikossa, meseviesteihin ja tapaamisiin kerran tai korkeintaan pari kertaa kuussa. Nyt kun tyttärenpojat ovat jo teini-ikäisiä, niin eivät käy mummolassa enää yhtä tiheään yökylässä, heillä on omat kaverit ja omat menot ja niinhän sen pitääkin olla.
Omat lapset ja lapsenlapset ovat ja tulevat aina olemaan osa elämäämme ja rikastuttavatsitä rakkaudellaan ja huolenpidollaan.
Ihme tullut takaisin, ihanaa
Ajattelin että valaistuit eikä enää koskaan tätä
Palstaa
Tämän tyhjenpää ei ole
Hyvät ovat välimme, soittelemme muutaman kerran kuukaudessa, lisäksi viestejä.
Tapaamiset valitettavasti harvenivat, kun muuttivat poronhoitoalueelle , liki tuhannen kilsan päähän.
Mitä tulee tuohon neuvomiseen "vain kysyttäessä", niin neuvon ilman kysymistä.
Olen elänyt 30 vuotta enemmän, ja neuvon asioita, joita lapset eivät ole tulleet itse ajatelleeksi.
Hyvää tarkoittaen.
Olen siten estänyt monta pahaa ja neuvonut hyviä niksejä heidän elämässään.
Olet toiminu erittäin fiksusti,
noin voisi kaikki vanhemmat tehdä
samoin omat vanhempani antoi minulle neuvoja maan ja taivaan väliltä,
olen heille ikuisesti kiitollinen
lapsi ja nuori ihminen IMEE kaiken tideon mitä ikinä saa
Kyllä juuri tyttären perheeseen.Kun 8 vuotta jaksoin Vain olla heidän yleistalouskone!Siivoja,pykinpesijä ja lasten hoitaja. Kun sanoin en jaksa enempää lapsia hoitaa:Syy Ilmotti uusi tulokas tulee.Kitti mulle riiti. Otti ja lähti kuin Annikki Tähti!Paskat sain lisäksi palkaksi.
Minulla on lämpimät ....jopa rakastavat välit lapsiini ....tyttö ja poika ...
Tunnen sen kun poikakin käy minua tapaamassa...että huokuu sellainen auttamisen halu ja rakkaus....sellainen kun lapsiin voi ollakin...
mimmimum-..mi
Neuvon tarvittaessa, ja halataan tavattaessa.
Sivusta nähdyt niin varmaan moni muukin, lapsi suhteet on niin erillaisia, ja kun siihen saattaa sotkeua miniä suhde, että anoppi suhde.
Lapsen avioliiton ongelmat, todellisuudessa suhde vanhempiin on hyvä kaikilla lukuun otten joitakin poikkeuksia, lapsen lähtiessä pois kotoa on napanuora katkennu lopullisesti.
Päihde ongelmat on varmaan ikävistä pahimpia, sanallinen riitely on siihen verrattuna vähäpätöisintä.
Oma lapseni suhde on kunnossa, enempi hän minusta huolestunut kuin minä hänestä.
pe
lol
Viivettä??
Päihdeongelmaista ei voi auttaa kuin siihen koulutetut, jos ei itse osaa tervehtyä. Vanhemmille liian suuri taakka katsoa juopottelevaa läheistä eli hyysätä ei saa.