Muistatko sarjan "Puhtaat valkeat lakanat" ?
Juhani Laitala näytteli siinä.
https://www.etlehti.fi/artikkeli/ihmiset/se-oli-elamani-heikoin-hetki-nayttelija-juhani-laitala-sairastui-koronaan
Juhani Laitala näytteli siinä.
https://www.etlehti.fi/artikkeli/ihmiset/se-oli-elamani-heikoin-hetki-nayttelija-juhani-laitala-sairastui-koronaan
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä muistan ja monta muuta, Metsolat, Hovimäki, Tyttö tuli taloon,
Kotikatu jne joissa oli oikeat näyttelijät ja tasoa.
Minä kaipaisin vastaavanlaisia uusia sarjoja, uutta kunnon draamaa.
Salkkarit ei täytä hyvän sarjan paikkaa, se on niin alkeellinen ja keinotekoinen
kaikin tavoin. "Ismoa" lukuunottamatta kukaan ei osaa näytelläkään eikä
Ismonkaan vähäiset lahjat sarjaa pelasta. Sarja on tönkkö, sitä ei pysty katsomaan.
Samaa mieltä. Tapahtumat epäuskottavia, puolet talon asukkaidta vankilassa, lesbotrinit naimisissa ja toiselle syntyi lapsi, tappoivat mihen. Kaikki nai vuoronperään toisiaan. Ylilääkäri juoppo homo. Välillä sairaalapomona muistinsa menettänyt linnakundi ja pappi.Joskus telkkari jää päälle niin tulee katsotuksi.
Draamaa ei tehdä enää. Telkkarin sarjat on väkivaltaisia, murhaa, murhaa
ja murhaa joka kanavalla. En halua katsoa niitä.
Ketjussa jo mainittujen hyvien sarjojen lisäksi nousee mieleen vielä muutamia. Myrskyluodon Maijan karun kaunis ympäristö ja ankara elämä tempasi mukaansa, hieno musiikki täydensi elämyksen. Komeaa Kemijärven erämaaluontoa ja erilaisia, originellejakin ihmisiä nivoutuneina mukaansa vievään tarinaan nähtiin Taivaantulissa.
Lyhyempi sarja oli Rauta-aika, Kalevalan pohjalta tehty tarina sankareineen ja taistoineen. Vesa-Matti Loiri siinä esitti Seppä Ilmarista, muutkin näyttelijät ja lavastus huippuluokkaa.
Mieleen on jäänyt myös Helppo elämä, nykyaikaan sijoittuva talousrikosten mahdollistava perheen makea elämä kaikessa haavoittuvuudessaan. Rooleissa Carl-Kristian Rundman oli hyvin vakuuttava, samoin hänen vaimonaan Anu Sinisalo. Sama Rundman esitti Pauhtaat valkoiset lakanat -sarjassa Ensio Raikkaan vävyä Eero Kurppaa mainiosti.
Samaa mieltä olen siitä, että kotimaiselle draamalle olisi tilausta, niin historiasta kuin nykypäivästäkin kertovia tarinoita kaivataan telkkariin. Saa nähdä, muotoutuvatko nämä lähiaikojen kansakunnan koettelemukset, kuten korona, Ukrainan sodan mainingit ja energiakriisi draamallisin keinoin tarinoiksi. Varsinkin nuorten mielenterveyttä ja elämänuskoa viime vuodet ovat koetelleet.
"Taivaantulet" on jäänyt mieleeni laatusarjana, vaikken siitä enää paljon
muistakaan.
Aikoinaan Ykköskavavalla on TV-teatteri, YLE:n tuottamaa teatteria
televiossa, sitä katselin aina.
Sarjat ovat enimmäkseen ulkomaalaisia ja ne ovat kuivettuneet tylsiksi ja pinnallisiksi tai ne ovat raakoja, veri lentää jo ensimmäisellä minuutilla. Ei kiitos !
Ihmissuhdedraamaa ei ole, on vain murhasarjoja.
Murhat ja tappaminen ei ole viihdettä.
Niitä on huomattavan suuri osa tarjonnasta.
Ylelläkin on turruttu. Alkuillasta esitetään usein historiadokumentteja,
mikä on sinänsä kiinnostavaa, mutta miksi ne ovat usein natsi-Saksasta ?
Uutiset tulevat väliin ja sitten alkaa murhasarja.
Väkivaltaa on aivan liikaa.
Mieluummin katsoisin vaikka tasokkaita kevyen musiikin konserttiesityksiä.
Musiikkiakin on aivan liian vähän, ohjelmia, joissa vain lauletaan lyhyine välispiikkeineen.
Uudempia ohjelmaformaatteja ei jaksa "sössötyksineen".
Elämäni biisi menettelee huippuhyvän orkesterin takia ja joskus on
hyviä laulajiakin.
Muistatteko aikaa ennen televisiota, kun istuuduttiin radion ääreen
kuuntelemaan kuunnelmia ?
Se oli aito elämys silloin.