Kärsiikö tästä joku? Estää elämästä?
Sosiaalisten tilanteiden pelko
Anonyymi-ap
8775
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En kärsi mutta pari sosiaalista tilannetta sotkenut koko elämäni.
Eli minulla olisi varmaan ollut aihetta olla enemmän varuillani sosiaalisissa tilanteissa.
Alkuperäinen kirjoittaja ei ehkä tarkoittanut tuollaista tilannetta, vaan ylipäätään pelkoa olla muiden ihmisten kanssa.
Sosiaalisten tilanteiden pelon hallintaan on kaksi eri tietä, lääkkeet tai psykoterapia. Lääkkeet auttavat nopeasti ja toimivat hyvin. Tosin niitä pitää sitten syödä jatkuvasti.
Psykoterapia auttaa myös monia, mutta on kallista. Tosin KELA voi korvata osan kuluista, jos terapiaan saa lääkärin lähetteen ja KELA hyväksyy sen.
Yleensä suositellaan lääkkeiden ja terapian yhdistelmää.
Voi olla että toimii mutta autismiin ne ei vaikuta.
Koska tämä on autismikirjoisten elämää käsittelevä osio,
on syytä todeta, että synnynnäinen ja pysyvä Aspergerin
syndrooma (AS) merkitsee mm. sitä, että sosiaaliset tilanteet
altistavat AS-aivot ylikuormittumiselle.
Sitä ylikuormittumista AS-ihmisen on syytäkin pelätä, sillä
se usein johtaa aggressioiden lisääntymiseen ja
keskivaikeaan masennukseen.
Psykoterapia ei sitä ymmärrettävää sosiaalista pelkoa poista.
Sen sijaan auttaa tuntuvasti se, että hankkii AS:sta
oikeaa ja pätevää tietoa. Erityisesti auttaa tieto sosiaalisen
pelon syiden synnynnäisestä pysyvästä neurobiologisesta
alkuperästä. Mitä enemmän tietää AS:sta, sitä
todennäköisemmin löytää toimivia keinoja välttää
kuormittavimpia sosiaalisia tilanteita.
Aspergerin syndrooman syyt eivät ole millään lailla
psykologisia/psykiatrisia, vaan kokonaan neurobiologisia ja
geeneihin liittyviä. Aspergerin syndrooma ei ole sairaus vaan
aivojen toiminnan pysyvää synnynnäistä erilaisuutta.
Siinä on kysymys neurobiologisesta autismikirjon tilasta, jossa
on sekä rajoitteita että vahvuuksia. Kykyprofiili on
jyrkästi epätasainen muodostuen sekä "kykyrotkoista"
että kykyhuipuista.
AS-ihmistä sosiaaliset tilanteet usein ylikuormittavat mm.
siksi, että ihmisten enemmistöllä on edelleen AS:sta ja koko
autismikirjosta niin paljon ennakkoluuloista ja väärää tietoa.
Eipä heitä sitten kait mitenkään voi auttaa, jos lääkkeet eivät auta eikä psykoterapiastakaan ole hyötyä.
Neurobiologiaan tai geeneihin liittyvää aivojen toiminnan pysyvää erilaisuutta ei voi auttaa. Kuten itse toteat, se on pysyvää, synnynnäistä erilaisuutta!
Tarkoitatko "auttamisellasi" sitä, että assit muuttuisivat nenteiksi?
Se ei olisi alkuunkaan mitään auttamista!
Pysyvän erilaisuuden "auttaminen"/muuttaminen samanlaisuudeksi on
ahdasmielisten "telaketjunormaalien" sairas päiväuni.
Niin kauan kuin meidän autismikirjoisten ihmisten neurobiologista
erilaisuutta ei osata arvostaa eikä edes sietää, vaan yritetään
vääntää ja ahtaa kaikin keinoin (lääkkeillä, terapioilla jne.)
neurotyypillisyyden ahtaisiin muotteihin, autismikirjoisten
ihmisten todellinen auttaminen on täysin väärillä urilla ja
pahasti epäonnistuu.