täällä ihmiset jakaa kokemuksia pitkäkestoisista (pysyvistä?) seksuaalisen toiminnan ongelmista mitkä on puhjenneet masennuslääkkeiden myötä. Kyseessä on salainen, kätketty epidemia jossa lääketieteellä ei tunnu kiinnostavan juurikaan joutuuko osa ihmisistä kemiallisesti kastroiduksi tai menettämään palasia ihmisyydestään kuten seksuaalisuuden pillereillä jotka toimii marginaalisesti plaseboa paremmin. Ihmiset kärsivät piilossa. Tosin ihmiset on alkaneet jakaa haitoistaan tietoa somessa.
https://www.dailymail.co.uk/health/article-11269871/The-hidden-epidemic-sexual-dysfunction-experts-blame-SSRI-antidepressants.html
https://www.dailymail.co.uk/health/article-11269871/The-hidden-epidemic-sexual-dysfunction-experts-blame-SSRI-antidepressants.html
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen joskus aikoinaan käyttänyt SSRI-pohjaisia masennuslääkkeitä.
Kykenen kyllä kiihottumaan, ja olemaan kumppanin kanssa luontevasti, ja pidän koskettelusta, mutta en kykene laukeamaan ja saamaan orgasmia.
En tiedä, miten lienee muilla, että onko vastaavia kokemuksia.
Itselläni SSRI-lääkkeet varasti seksuaalisen puolen 100 prosenttisesti. Niitä määrättiin nuoresta asti masennukseen mainitsematta seksuaalisuuteen liittyvistä ongelmista sanallakaan. Olin silloin myös masennuksessa ns.normaali seksin eli halujen, tunnon, orgasmin suhteen.
Voin varmasti kuvitella miten ihmiset seksin kokevat tuon kautta. Nykyään seksi ei enää merkitse minulle mitään.
Alkuun vaikutus ei ollut niin dramaattinen lääkkeissä, oli lievää tunnon alenemaa, hankaluuksia saavuttaa orgasmi. Minulla oli silti jopa ihan jollaintavoin tyydyttävä seksielämä. Vuosia myöhemmin kun annosta oli nostettu menetin orgasmin lähes kokonaan. Se oli todella vaimea ja mielihyvätön. Tuntoaisti genitaaleissa oli kateissa kuin genitaaleissa olisi ollut puudutusainetta. Seksi ei juuri enää kiinnostanut maksimiannoksella.
Jätin kerran SSRI-lääkkeet. Seksipuoli palasi takaisin ja sain jälleen nautintoa. Orgasmi palasi. Tunto palasi. seksin "vau-efekti" palasi. Muistan kun tunto alkoi palautua asteittain. Nämä oli todisteita siitä että vaiva oli lääkkeen puhkaisema. Sitten tein elämäni yhden suurimman virheen ja palasin lääkkelle ahdistusoireiden takia mitkä puhkesi vieroituksessa. Hiljalleen samat ongelmat taas hiipi päälle. Minulla oli seksielämä parisuhteineen mutta jotain jäi aina puuttumaan.
Viimeisen vieroituskerran jälkeen seksielämäni tuhoutui 100 prosenttisesti.
Minulle diagnosoitiin masennusrelapsi kokiessani vieroitusoireita(mitä epäilen että kyseessä edes oli mikään relapsi vaan vaikeampia vieroitusoireita) ja määrättiin uusia lääkkeitä. Tämän jälkeen en koskaan palautunut vaikka olen irroittautunut pillereistä. En koskaan. Uskon että nuo pillerit haittoineen oli viimeinen tikki. Genitaalini ovat turrat tai niitä pistelee koskettaessa mutta siihen ei sisälly mielihyvää), orgasmi on mielihyvätön, vaimea jopa hiukan kivuliaan pistävä, en kykene saavuttamaan minkäänlaista kiihottumista, romanttiset tunteeni on täysin kuolleet. Yhteys sukupuolielinten ja aivojen välillä on katki. Seksi tuntuu siltä että kehoni on tunnoton ja itselle vieras.
Kärsin PSSD:stä. Tunnen oloni friikiksi jolta on varastettu ihmisyys. Ja sen varasti psykiatria. Eikä heillä edes kiinnosta!
Muutama vuosi sitten SSRI-paketteihin ilmestyi merkintä että lääkkeiden puhkaisemat seksuaalisen toiminnanhäiriöt voi jatkua käytön loputtua. Tämä jos minulle nuorena olisi sanottu en olisi käyttänyt lääkkeitä.
Mutta niinhän se menee kärjistetysti että lääketiede kehittyy yksi tuhottu ihmiselämä kerrallaan.
Olen hyvin pahoillani siitä, mitä SSRI-lääkkeet ovat sinulle aiheuttaneet. Itsekin olen lukenut jonkin verran PSSD: hen liittyvistä asioista. Et ole ainoa, joka on kokenut vastaavaa, tai jolla on samat kokemukset. Itsellänikin on samanlaisia kokemuksia. Tämä ei tietenkään sinua lohduta.
Omalla kohdallani on ollut pakko etsiä muita keinoja löytää elämään merkityksellisiä, iloa ja positiivisuutta lisääviä asioita. Seksi on vain yksi osa elämää. Näin ajattelen, mutta johtunee masislääkkeiden ja vieroitukseen liittyvistä vaikutuksista. Mutta ei sukupuolielämän ja sen vaikutuksen vähätteleminenkään ratkaise tätä, miten monia asia oikeasti koskettaa. Minusta terveydenhuollon, siellä toimivien lääkäreiden ja lääkeyhtiöiden pitää myöntää nämä lääkkeiden haittoihin liittyvät asiat. Ja oikeasti he olisivat korvausvelvollisia. Mutta kun näitä asioita ei myönnetä siellä, niin kanteen nostaminen, ainakin yhden henkilön osalta ei varmaan auttaisi.
On ollut vastuuttomia ne, jotka sen paskan päästivät markkinoille. Niiden kuuluu ottaa vastuu virheestään. Ulosmittaukseen omaisuudet ja uhrien vahingonkorvauksiin ne, tosin ei riitä mutta eipähän virheen tehnyt voi vääryydellä saamistaan eduista enää nauttia. Se olisi oikea ratkaisu..
Voi olla että Suomessa tulee myöhemmin ilmi ainakin G5:n takia haittoja joska impulssisäteet voimakkaita ja rikkovat vesimolekyylejä mutta bisnes edellä tässä maassa mennään, ei turvallisuus. Monissa muissa Euroopan maissa niitä tukiasemia ei koulujen eikä päiväkotien katoille saa asentaa. Toisin on Suomessa. Testataan niiden turvallisuutta ja myöhemmin vaikkapa Sveitsi päättää ottaako itse tekniikkaa käyttöön vai ei. Liekö päättäjät saaneet EU:ssa palkkioita viedessään kansansa kokeeseen?
Kyllä lääkkeiden tuoteselostuksessa mainitaan haitat
Ei mainittu pysyvistä seksuaalihäiriöistä ennen vuotta 2019. myös vähättelevät tilapäisten seksuaalihäiriöiden osuutta pakkausselosteissa. Lääkäri ei sanonut sanallakaan näistä.
Paskoja lääkkeitä, elämää tuhoavia haittoja. Kusetusta ovat.
Pitäisikö lääkärin varoittaa myös sellaisista häiriöistä, joista ei ole näyttöä ennen vuotta 2019?
Peikkomainen flaksi, mutta lääkkeet eivät ole tehneet tuota sinun persoonaa, se on ollut jo silloin kun olet saanut lääkkeet.
Ja mitenköhän persoona tähän liittyy?
Summa summarum: en enää luota lääkäreihin ja heidän määräämiin psykoaktiivisiin aineisiin joita on tutkittu huonosti.
Joanna Moncrieff totesi hyvin twitterissä
"It is very worrying that this is not being communicated to patients- how many people would really agree to play dice with their long-term sex-life if they knew the risk?"
Itse en ainakaan pillereiden NNT luvun ja erot plaseboon joissain tutkimuksissa tietäen plus vieroitusoireet vielä päälle mitkä laittaa oloa heittelemään. pillerit on kuin hautaisi maton alle jotain. Siellä se on odottelemassa ja päälle vielä lisämurhetta. Siinä missä en turruta päätäni päihteillä, en myöskään psykiatrian aineilla. Elämäni on pilattu koska uskoin alle kaksikymppisenä psykiatriaan.
Höpö höpö
Niin suurelle määrälle määrätään näitä pillereitä että myös seksuaalihaittoja saavien osuus ja pitempikestoisia seksuaalihaittoja saavien osuus voi olla merkittävä.
Vaikka niitä saisikin pieni määrä käyttäjistä, jos niitä määrätään miljoonille länsimaissa esimerkiksi, näiden haittojen määrä voi olla kuitenkin jonkunlainen. Miten voit vain todeta höpö höpö?
Psykiatri J.Moncrieff, yksi niistä harvoista oikeasti vastuullisista psykiatreista joka miettii myös psykiatrien määräämien aineiden pitkäkestoisempia (pysyviäkin?) haittoja kirjoittaa näin:
"Further evidence of long-lasting changes associated with antidepressants, in this case, comes from the emerging literature on post-SSRI-sexual dysfunction. It is well established that SSRIs commonly impair sexual function while they are being taken, but there are mounting reports of persistence of some difficulties following cessation of the drugs for months and sometimes years (11). Persistent sexual impairment is also demonstrated in male rats treated with SSRIs during adolescence (12, 13). It is difficult to estimate the prevalence of persistent sexual dysfunction given the currently limited data, but one survey identified that 34% of respondents showed evidence of possibly having the condition, and 4.3% showed a high probability of having it (14). I have heard some psychiatrists protest that post SSRI sexual dysfunction is ‘psychological’ and simply a re-emergent symptom of an underlying depression, but the fact that it is consistent with known acute effects of SSRIs and with animal research into lasting effects makes it difficult to uphold this position. It seems more likely that it is another example of a long-lasting, and possibly occasionally permanent, change to normal bodily functions induced by some prescribed psychiatric drugs."
https://joannamoncrieff.com/2019/04/01/persistent-withdrawal-and-lasting-damage-from-prescribed-drugs/
Tässä Moncrieffin mielipiteitä asian merkityksestä väestötasolla esimerkkinä hänen kotimaansa Iso-Britannia:
"There is no research on the mechanisms underlying antidepressant withdrawal or post SSRI sexual dysfunction.
Yet is has been estimated that around 16% of the population of the United Kingdom are taking antidepressants currently (20) and the latest data from the United States, from 2011-2014, put the figure at 12% (21). If even a small proportion of these people experience protracted withdrawal or post SSRI sexual dysfunction, it is a sizeable problem! Furthermore, recent figures from the England show that prescriptions have doubled in the last decade, now topping 70 million for a population of 56 million. It is unbelievable that the leaders of the medical profession are so unconcerned about this situation that the president of the Royal College of General Practitioners cautioning against viewing the increase in prescriptions ‘as a bad thing’ (22)."
Psykiatria on vastuuton roiskiessaan pillereillä noin laajasti mihin sisältyy tämäntyyppisiä riskejä ja vielä tutkimuskin ongelmien aiheuttajasta on lapsenkengissä. Kuinkakohan moni ihminen tulee jopa tietämättään "kemiallisesti kastroiduksi?" ja joutuu menettämään puolia siitä mitä on olla ihminen jopa plaseboonkin teholtaan joissain tutkimuksissa vertautuvien aineiden takia?
Serotonergisten masennuslääkkeiden käyttöön liittyviä tai niiden käytön jälkeen jäljelle jäävien seksuaalisten toimintahäiriöiden mekanismia ei tunneta. Useita hypoteesejä on esitetty. Serotoniinilla on keskeinen rooli hypotalamus-aivolisäke-sukurauhasakselin toiminnassa. Suuri serotoniinipitoisuus hypotalamuksessa saattaa johtaa tämän akselin vaimennussäätelyn käynnistymiseen ja pienentää testosteronipitoi-suuksia (6). SSRI-lääkityksen johtaa juuri 5-HT1A-reseptorien vaimennussäätelyyn (down-regulation) ja desensitisaatioon, joka saattaa olla myös pitkäaikaisten seksuaalihaittojen mekanismi (18,19). On myös ehdotettu, että ”serotonergisellä neurotoksisuudella” voisi myös olla merkitystä pitkäaikaisten seksuaalihaittojen synnyssä, koska 3,4-metyleenidioksimetamfetamiini eli ekstaasi lisää serotoniinin vapautumista ja estää sen takaisinottoa, ja tiedetään, että sen aiheuttamat seksuaalisen toiminnanhäiriöt voivat jatkua pitkään huumeen käytön lopettamisen jälkeen. Tällöin oletettu mekanismi on aksonaalinen vaurio (13). "
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/118360/voiko_masennuslaakkeen_aiheuttama_2018.pdf?sequence=2&isAllowed=