Terve,
Mulla on se tilanne, että pitäisi nyt ehdottomasti kaikista merkeistä päätellen kertoa tunteet naiselle jonka oon tuntenut nyt 10kk. Ollaan nähty sellain 2 kertaa viikossa tuo 10kk ja ollu tosi hauskaa ja hän on kyllä antanut signaaleja paljonkin että olisi kiinnostunut muutenkin kuin ystävänä kuten kertonut miten on ikävä ja oon kuulemma ihana ja on itse asiassa sanonut vieläkin suorempia asioita mutta tää meidän tunteiden vaihto on ollut tekstarissa ja sitä varsinaista suoraa ilmaisua ei ole tullut. kumpikin ollut aika hermostunut tilanteen koittaessa.
Ajattelin josko mailikirje auttaisi asiaan jossa kertoisin tunteeni ja samalla kuitenkin sanoisin että haluan joka tapauksessa olla tekemisissä vaikka ystävänä mutta pakko oli kertoa.
Olisiko tämä hyvä keino? Kun tuo kasvotusten tuntuu olevan niin kovin vaikeaa, puolin ja toisin.
Mä tuosta mailista vaan vielä että onhan se nyt vähän jotenkin alhainen keino kertoa tunteista kun vuoden lähes nähty mutta... toisaalta ajattelin pistää siitäki asiasta vähän alkuun siitäkin että näin kirjotettuna saan sanottua paremmin mitä tarkoitan.
ymmärrän kyllä että naiset tietty haluais sitä rautaista itseluottamusta puhua suoraan mutta mä toisaalta myös oon kuullut tapauksista et pitkän ajan jälkeen nimenomaan kirje voisi olla hyvä aloitus aiheeseen mutta olisihan se tietty hienoa jos ois se pokka sanoa silmästä silmään nämät kaikki ja siinä ois se etu, että pystyy hakeen oikeen tilanteen sille mutta taas suuri riski, että kuitenkaan ei saa sitä sanottua mitä haluaa ja tapaaminen menee entistä enemmän mönkään kuten viime tapaaminen vähän meni jo siihen suuntaan, että en muuta ajatellut kuin milloin ja miten aloittaisin kertomaan hänelle...
joten, mitkä on teidän näkemykset?
Mulla on se tilanne, että pitäisi nyt ehdottomasti kaikista merkeistä päätellen kertoa tunteet naiselle jonka oon tuntenut nyt 10kk. Ollaan nähty sellain 2 kertaa viikossa tuo 10kk ja ollu tosi hauskaa ja hän on kyllä antanut signaaleja paljonkin että olisi kiinnostunut muutenkin kuin ystävänä kuten kertonut miten on ikävä ja oon kuulemma ihana ja on itse asiassa sanonut vieläkin suorempia asioita mutta tää meidän tunteiden vaihto on ollut tekstarissa ja sitä varsinaista suoraa ilmaisua ei ole tullut. kumpikin ollut aika hermostunut tilanteen koittaessa.
Ajattelin josko mailikirje auttaisi asiaan jossa kertoisin tunteeni ja samalla kuitenkin sanoisin että haluan joka tapauksessa olla tekemisissä vaikka ystävänä mutta pakko oli kertoa.
Olisiko tämä hyvä keino? Kun tuo kasvotusten tuntuu olevan niin kovin vaikeaa, puolin ja toisin.
Mä tuosta mailista vaan vielä että onhan se nyt vähän jotenkin alhainen keino kertoa tunteista kun vuoden lähes nähty mutta... toisaalta ajattelin pistää siitäki asiasta vähän alkuun siitäkin että näin kirjotettuna saan sanottua paremmin mitä tarkoitan.
ymmärrän kyllä että naiset tietty haluais sitä rautaista itseluottamusta puhua suoraan mutta mä toisaalta myös oon kuullut tapauksista et pitkän ajan jälkeen nimenomaan kirje voisi olla hyvä aloitus aiheeseen mutta olisihan se tietty hienoa jos ois se pokka sanoa silmästä silmään nämät kaikki ja siinä ois se etu, että pystyy hakeen oikeen tilanteen sille mutta taas suuri riski, että kuitenkaan ei saa sitä sanottua mitä haluaa ja tapaaminen menee entistä enemmän mönkään kuten viime tapaaminen vähän meni jo siihen suuntaan, että en muuta ajatellut kuin milloin ja miten aloittaisin kertomaan hänelle...
joten, mitkä on teidän näkemykset?
Vastaukset 6
Vanhimmat
On ok ilmaista, vaikka maililla.
Ei siinä mitn sen kummasempaa ja saa ainakin kerrottua kaikki mitä haluaa. Siis joskus "kasvotusten" unohtuu osa asioista ja sitten jää harmittamaan.
Maili on erittäin hyvä idea, ei ollenkaan alhainen. Ja varmasti saat vielä monia kertoja kertoa tunteesi hänelle kasvokkainkin. Jos kirje tuntuu parhaimmalta teidän tilanteessa, niin raapustamaan vaan. Kirjeessä on helpompaa sanoa kaikki mitä tulee mieleen ja helpottaa myös vastaamista, koska ei tarvitse ihan pystymetsästä vastata.
Jos haluaisit tavata ja puhua asiasta, niin laita sekin kirjeeseen. Siinä on se hyvä puoli, että tunteista voidaan sitten puhuakin, mutta ilman noita kynnyksiä, mitä kerroit.
tarkoitin tuossa siis kirjeellä siis mailikirjettä.
Niin kirje on hyvä idea,mutta suosittelen antamaan sen henk.koht.Joten tiedät että menee oikeaan osoitteeseen.
Itse olen miettinyt samaa ratkaisua,
kun suoraan ei voi sanoa mitään(iskee ujous)
Mutta koska sen saan kirjoitettua onkin ihan toinen juttu.
Aloituksia on jo vaikk kuin paljon.
On niin paljo mitä pitäis sanoa,mutta ei oikein tiedä miten ja mistä aloittaisin,,,,
ONNEA VAAN !!
Kyllä mä jo oonkin aloittanut raapustamisen. toimitan sen hänen emailiboxiinsa vkl aikana. toivottavasti ei ole liian myöhä. niin kun hän on tosiaan nyt vkl matkoilla.
Oli helpottavaa kuulla naisilta, että se ei sittenkään olisi niin huono keino! tässähän taas alkaa into palamaan. hemmetin psykologiset kynnykset.. noh, kait tästä on vaan yks tie ja ylöspäin.
tärkein juttu lienee tosiaan se, että kirje jättää kaiken avoimeksi eikä ole painostava vaan ystävällissävyinen sillä tavalla, että nainen tuntee olonsa... no enkussa on se termi, comfortable sen asian kanssa.. ilman paineita siis.
okei, nyt hommiin....!
kiitos vielä..
Kai se meili on parempi kun ei mitään, mutta muista että kannattaa antaa paras mahdollinen vaikutus ja sen tekee aina ihminen, joka voi keskustella asioista suoraan. Siinä on sekin hyvä puoli, että väärinkäsitysten määrä pienenee, kun kasvokkain voi väärinymmärretyn asian oikaista. Kirjoitettua sanaa voi aina tulkita vaikka miten päin hölmösti.