Avopuolisoni on mitä rakastavin ja huomioivin persoona useimmiten. Toisinaan, usein työstressin seurauksena, hänestä tulee välinpitämättömän ja kylmä, jopa ilkeän oloinen. Hän on huono puhumaan ja hänellä lienee piirteitä myös erityisherkkyydestä. Pari kertaa parin vuoden aikana hän on saanut silmittömän raivokohtauksen jostain minun kommentistani/sanomisestani j silloin on hajonnut jokin tavara ja hän on käynyt myös käsiksi... Hänen mielialansa saattaa vaihtua äärilaidasta toiseen syystä, jota on vaikea käsittää. Hän on välillä ahdistunut ja hänellä on huono itsetunto, koska vaatii omilta suorituksiltaan paljon. Kun iskee huono aika, häntä taas ei kiinnosta mikään eikä kukaan. Nämä vaiheet kestävät yleensä päivän tai kaksi... Olenkin miettinyt, voisiko hänellä olla sekä erityisherkkyyttä että epävakaa persoonallisuus?
Epävakaa persoonallisuus
Anonyymi-ap
121849
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jaa musta tuntuu että avain on se että hengittää välillä. Kenenkään kiukutteluja ei kenenkään tarvii hyväksyä.
Jos hänellä on BPD, olet vaarassa traumatisoitua vakavasti. Sinulta voi mennä työkyky ja elämänhalu. Eli jos tilanne alkaa käydä liian pahaksi, sinun kannattaa harkita lähtemistä, eikä jaksaa toisen sairautta. Hän kuitenkin voi jättää sinut hetkenä minä hyvänsä ja ilman isompia tunnontuskia.
Kauanko olette olleet yhdessä? Itselläni kokemusta epävakaan kanssa seurustelusta, en suosittele kenellekään.
Tuon runsaat 2 vuotta…
Huh huh, miten olet jaksanut? Itselleni riitti puolen vuoden tutustuminen josta muutama kuukausi seurustelua, meinasin seota itsekin, lähellä oli etten olisi pian mennyt kokonaan rikki. Onneksi ymmärsin lähteä, vaikka vaikeaa oli, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa kaikki yhteydenpito. Helposti jäävät roikkumaan ja koittavat ns. korjata kaiken ja saada toisen takaisin. Onneksi sain silmät päähän.
Sanotaan vaikka niin, että useimmat meistä kaipaa vakaata parisuhdetta.
Entä ADHD?
Juu, adhd. Minä epäilin itselläni epävakaata persoonallisuutta, mutta psykiatri sanoi, että koska minulla on pitkäaikaisia ystäviä... epävakailla kuulemma yleensä ei. Voi kuulemma liittyä adhd:hen tunnekuohut. Tunnistan kyllä yhä silti itseni epävakaan kuvauksesta. Raivoilu tulee enempi seurustelusuhteissa esille. Ystävyys/kaverisuhteissa haavoittuvuus ja herkkyys sietämättömille hylätyksi ja torjutuksi tulemisen tunteille ilmenee helpommin välttämisenä ja vetäytymisenä, joten se ei herätä niin toisten huomiota, vaikka minuun sattuu sisäisesti kovasti.
Exällä oli asperger ja epävakaan sekä epäsosiaalisen piirteitä. Hänen kanssa ollessa minä en juuri pimahdellut, kun piti varoa niitä hänen mielialojaan, mutta sehän ei taas sopinut alkoholismini kanssa, kun en voinut "vääriä" tunteita näyttää, niin ainoa tapa oli hukuttaa ne viinaan ja siitä hänen raivostelu vaan yltyi. Hänen aspergerissaan ei ollut itseeni eroa paljon muuta, kuin diagnoosi, parta ja tatuoinnit... No mustasukkainen ja jyrkkä myös, mutta meneekö se sitten sen epävakauden piikkiin vai aspergerin? Olen minäkin tietyissä asioissa keskivertoa jyrkempi... Mustasukkainen en niinkään. Hänen siskollaan myös asperger ja on mustasukkainen kavereistaankin, mutta on myös kehitysvammainen...
On ikävä usein tätä exää, koska tuntui, että hän ymmärsi minua niin hyvin. Vaikka juttu ei kyllä toiminut sitten... Ehkä se olisi toiminut jos olisin raitistunut kauan ennen kuin kohtasimme ja olisin sitten kestänyt katsoa selvästä päästä niitä kiukutteluita... Ja jos hän olisi käynyt jo vieläkin pidempään terapiassa, niin ehkä raivostelut ois tasoittuneet... Mutta ei varmaan koskaan. Tuntui olevan niin jyrkkä. Kaikki exät, joita oli monta kaameita pahiksia. Minä nyt sitten sinne jonon jatkeeksi :)
Sinun psykiatrisi on väärässä. Jos on epävakaa persoonallisuushäiriö, niin usein ei ole montaakaan pitkäaikaista ystävyyssuhdetta mutta ne ovat kyllä täysin mahdollisia jos sinun ystäväsi ovat tarpeeksi kärsivällisiä luonteeltaan.
Lue tästä Käypä Hoito suositus: https://www.kaypahoito.fi/khp00074
Lisää voi lukea täältä: https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00994 (tämä artikkeli on helpompaa tekstiä)
Minullakin on väitetty olevan epävakaa persoonallisuus, ja siltikin minulla on pitkäaikaisia ystäviä.
Olen siis samaa mieltä, että se psykiatri on väittänyt jotain huuhaata.
Kenties on saattanut kyllä sanoa, että pitkäaikaiset ihmissuhteet eivät välttämättä onnistu, mutta ei se tarkoita sitä jokaisessa tapauksessa.
Yleisesti ajatellen, epävakaa persoonallisuus taitaa olla aika hankalaa tunnistaa diagnosoitavaksi saakka.
Aina jonkun mielestä joku on epävakaan oloinen, oli sitten kyseessä lääketieteellinen näkökulma tai ihan tavisten näkemys.
Epävakaa ihminen aiheuttaa turhia huolia toiselle. Tyyliin, haluat varmaan että kuolisin, kun näkemyserot olleet suuria (tilanteen kärjistyminen). Toinen joka tulee mieleen, riippuvuuden tunne (harha), joka on ristiriitainen, et varmaan kohtaamme vielä uudelleen (toive, joka ei tunnu todelta toiselle) tietyn ajan sisällä, kun on koettu vähemmän mieleinen kokemus toisen kanssa?
Harhainen tunne toisen tuntemasta todellisuudesta harvemmin johtaa hyvään epävakaan ihmisen kanssa. Kärjistymisiä, ylireakointeja saa kokea, jos on liian ymmärtäväinen epävakaata ihmistä kohtaan. Itse halusin ymmärtää liikaa toista, jossain vaiheessa epäilin toisesta epävakautta ja ajattelin, että haluan auttaa, joka oli omaa harhaisuutta, koska emme tunteneet toisia riittävästi.
Itsestä tuntuu, että kaikki on mahdollista, kun kohtaa epävakaan ihmisen. Ja en tarkoita sillä hyviä asioita toiselle. Synnyttää itselle samalla epäilevän luonteen, jolla uskallus ja uteliaisuus muita kohtaan vähenee. Hyväuskoisuuden määrä katoaa. Uskon puute hyvään toisessa, jota ei tunne vähenee, kun on kerran erehtynyt toisesta pahasti.
Nettidiagnoosit on parhaita niiden viihdearvon vuoksi, raahaa puolisosi psykiatrille kysymyksinesi