En ole tehty kivestä ja jokunen ruuvi puuttuu. Sen olet varmasti ymmärtänyt. Olen valehdellut kerran . En vastauksena suoraan kysymykseen, vaan paremminkin antamalla ymmärtää jotain, mikä ei ole koko totuus. Mut mulle sopii näin, jos se helpottaa:
https://youtu.be/QpGvBrHKFuw
https://youtu.be/QpGvBrHKFuw
Vastaukset 100
Vanhimmat
En mökötä mutta en voi tehdä mitään enempää. Pakkohan mun on uskoa mitä kerroit ja kunnioittaa toivettasi olisipa valetta tai totta. Niin kaun kun et ole valmis korjaamaan "virhettä" tai jollain lailla lähestymään tämä ei etene... Itse olen omasta mielestäni tehnyt mitä voin ja varmistanutkin missä mennään... Vastauksen saatuani olen toiminut sen mukaan. Jos et ole valmis niin anna mun olla tämmöinen "leikittely" sattuu itseeni kaikkein pahiten enkä kestä sitä enää.
En minä leikittele, vaikka huumoria koitan. Kaukana siitä. Tunnen itseni ja tiedän, mitä tapahtuu, kun annan pelolle periksi. On hirveän vaikea uskoa, että olen muuttunut. Sen perusteella epäilen, etten ole oikea ihminen sitä ihmistä varten, jota tässä ajattelin.
Myrskyn silmässä on tyyntä, sanotaan. Ei ole, sanon minä. Nyt olen ajautunut tilanteeseen, jossa pitäisi valita, palaako rantaan vai lähteekö ylittämään virtaa, jonka yllä tummat pilvet riippuvat matalalla. Pelottaa ihan hirveästi. Oma heikkous, riippuvuus toisesta. Mitä tapahtuu, jos uskoo itsensä toisen käsiin.
En keksi mitää sanottavaa
Ei jaksa aina
Masentaa
Joo huumori on hyvä piirre kyllä josta sinussa tykkään. Toisaalta tunnen itseni surulliseksi jos olen jollain tapaa niin vastenmielinen että pelkäät minua. Ei niin saisi olla! Voisiko kaikki lähteä vaikka ihan viattomasti kaverisuhteesta ja katsoa mihin se kantaa? Ehkä me molemmat otetaan tämä liian vakavasti... 🤔
Katsos kun minä otan nämä asiat vakavasti. Hän ei ole millään muotoa vastenmielinen. Ihan päinvastoin. En halua olla vain kaveri. En pystyisi siihen vielä.
Tarkoitatko nyt sitä että haluisit että juttu alkais tyyliin niin että härkää sarvista heti ja rakkaussuhde julkisesti käyntiin samantien?
Helvtti miten outo keskustelu. Vstenmielistä seurattavaa
Julkisesti- niinkuin miten? Salailuun en koe tarvetta, mutta ei kai se nyt ole ratkaisu. En toisaalta halua esittää kenellekään, ettei mitään ole. Jos uskallan suhteeseen ryhtyä, ei muiden mielipiteellä ole väliä. Siinä on tasan kaksi aikuista, joiden mielipiteellä on väliä ja muut saavat elää asian kanssa. Toisaalta miksi julistaa muille sellaista, joka on kahden ihmisen välinen tunne rakentumassa. Mikä on hyvä alku ja miten siihen päästään?
En halua olla tyly, mutta meneppä katsomaan vaikka jotain New Age- sivuja. Siellä on tilaa.
Tietenkin juuri noin! Mutta siis ymmärrät mitä tarkoitin että se alkaa heti vakavalla rakkaussuhteella. Hyvä alku hmm.. 🤔 niin jommankumman kait se askel pitäisi ottaa ja soittaa tai viestiä laittaa tai jotain muuta.
No, en halua säikyttää, mutta mikä on ei-vakava rakkaussuhde? Ihan kysyn vain, kun en tiedä. Mikä sellainen on sinun mielestäsi. Kerro joku esimerkki. Minä soitin viimeksi.
Ei ainakaan oikeaa rakkautta ehkä sana muotoilu oli vähän kehno mutta älä takerru siihen. Sori et oo kohteeni et ole soittanut viimeksi vaan minä olen laittanut viestiä viimeksi. Tulipahan keskustelu toivottavasti löydät kohteesi.
No niinpä. Se ei ole oikeaa rakkautta. Kuin myös- onnea matkaan.
Suunniteltua teatteria ja kusettamista. .. Ö luokan suoritusta
Sivusta tää, mutta rakastan noita lauseita! ”muut saavat elää asian kanssa, kahden ihmisen välinen tunne! Mikä asenne! Ihana!!!
Onko jokin muu tapa suhtautua asiaan? Mitä pitäisi tehdä. Kysyä muilta, että onko tämä sopivaa? Voinko nyt varmasti ja mitä olette mieltä? Joskus musta tuntuu, että olen pudonnut tänne kuusta tai Jupiterista, joka loistaa taivaalla.
Ei ol kai mikkää pakko seurata jos nui vastenmielistä siu mielestä on
Ehkäpä vaiks sen jolla on numero ilman yhteystietoja voi olla tekemätön paikka
Seksisuhde esimerkiksi mu niissäkin tulee tunteet kuvioon jossain vaiheessa kerran tullu sekin kokeiltua
Miehet on kuulemma marsista ja naiset veenuksesta jot kumpainenko olet
Etkö vieläkään ymmärrä että nämä on trollimiehen yksinpuhelua nämä nk keskustelut 😉 Kyllä taidat ymmärtää mutta haluat fantasioida jotain tittujasi tänne keskustelemaan, sen verran läpinäkyvää on sinun päivittely hah haa🤭
Siellä voi sentään olettaa ihmisten kantavan hieman korkeampaa energiaa kuin jonkun suomi24-saitin porukka joka elää jumissa näissä huuhaadraamoissa ja kuvittelee jo seuraavan keskustelun tekevän itseänsä viisaammaksi ja läpätyksensä legiimiksi. Toivossa on hyvä elää
Niin, toiset nyt vaan tuntuu ottavan nämä miehen monologit itsensä kanssa liikuttavan vakavasti, sillä roolisuoritus osuu ilmeisesti elämänkpululaisille nappiin heidän suuren mielikuvituksensa vuoksi kun keskusteluissa on muka nainen. Miltähän tuntuu muuten lukea sama tylytys toistamiseen juuri kun on onnistunut mähöttämään itsetyytyväisenä ja kaikentietäväisenä
Ei se mitään. Joskus riittää, kun joku kuuntelee.
Minäpä kerron lisää pelosta. Se liittyy siihen, että jos joskus voitan pelkoni, toinen ei olekaan valmis ottamaan vastaan, sitä minkä lopulta uskallan antaa. Itseni kokonaan. Mitä jos sitten minulle esitetään kaikki ne hyvät ja pätevät syyt, miksi edetään puolivaloin tai odotetaan sitä päivää, kun taivas aukeaa, kaikki on täydellistä ja elämä hymyilee. Olen riippunut löysässä hirressä kauan sitten ja kadun tänäkin päivänä, etten valinnut toisin.
https://youtu.be/AHJKdNrEo_s
Olisiko aika unohtaa jo menneet jos ne tuo ikäviä muistoja ja keskittyä tähän hetkeen? Menneisyyttämme emme voi muuttaa ja paljon on itselläkin sellaisia asioita mitä olisin halunnut tehdä toisin ja uskon että kaikilla ihmisillä on... Tulevaisuuteemme voidaan vaikuttaa ja yrittää olla parempia ihmisiä. Kyllä minä rakastan ja olen valmis sun kaa vaikka mihin jos vaan tahdot.
En ny halua lannistaa muta varmaan kaikille tuttu tilanne.
En mökötä koskaan, mutta en jaksa tällaista älytöntä menoa. Kyllä, olen huomannut, ettei kaikki ole ok. Ota yhteyttä sitten kun haluat puhua.
Et puhu kenellekään tässä
Ok, ymmärrän.
Se on sama trollimies kun aloitustaan täyttelee…
Jaa tierä edes kuka mököttää ja kelle jaksa ite ainakaan tuhlata aikaa moiseen keksii mieluimmi jotai muuta si ni ei turhaan ala vituttaan
Mua rupee pelottaa
Jos puhut sekoja
Otan tämän vakavasti
Meijän suhteen
Ai niinkuin viimeksi
Kuinkahan sun pelkos si taas olis mun ongelma
Minä puhun selkeää kieltä ei joi ymmärtää väärin ja jos voi, niin vaivaa joutuu näkemään nääs. Sivusta
Tietääkseni en mökötä, enkä ole suuttunut mistään,viimeksi oli asiantuntija äänessä. Joka sai kansan hurmostilaan. Tulin siihen tulokseen että nyt pidän suuni kiinni,en puhu kun ei ole asiaa. Mukavien ihmisten kanssa turinoin niin kuin ennenkin. 🤷
En mökötä. Ja vaikka joskus mököttäisinkin, se menisi ohi hetkessä.
Harmi, että musta saa sen kuvan, että mököttäisin. En vain tiedä miten toimia sun kanssa. Oikeastaan kärsin tästä tilanteesta ja siksi yritän täyttää mieleni muilla asioilla.
Mökönturkkia paikkaat vai? Mikä mökötystarina tämä on eikö teillä oo puhelimia?
Niin noita asioita voisi hoitaa kasvotustenkin. Ainakin omassa tilanteessani.
No on sulla ainakin ottajia. En jaksanut edes lukea läpi joten hei hei vaan.
Minulla ei ole mökötys käynnissä. Minä vain en lähde arvailemaan mitä olet antanut minun ymmärtää valheellisesti vaan se on sinun tehtäväsi oikaista sen asian oikea kanta minulle, jos ajan kuluessa olet kerännyt tarpeeksi rohkeutta kertoaksesi asiat niin kuin ne ovat. En vaihda suuntaa kovinkaan herkästi, mutta vähennän toki nopeutta jos vaikuttaa siltä, että toinen ei ole valmis kulkemaan samaan suuntaan samalla nopeudella.
No kun toinen opettelis enstee oleen rehellinen siinäkin olis edes vähän jotain syytä yrittää kenties
Valovuoden tai pari, ehkä kolme... En tiedä. Pitkä tovi ainakin takuulla kuluu kun on sille tielle lähdetty. Eikä minkäänlaista mielenkiintoa asioiden edistämiseen, ei sitten tippaakaan. Keskityttävä nyt ihan muuhun ja -muihin.
No se on liian nolo juttu. Jopa minulta.
Kaikki ei koe sitä nolona vastailla provoihin ja ladella ihmisille täydlsidallista ehtaa skeidaa
Kenelle mököttäjälle tarkoitit tämän?
Sille, jonka hymy ulottuu silmiin. Silmiin, joissa on niin mielettömän kaunis katse. Josta hetken luulen pääseväni perille, kunnes matto vedetään alta. Voi olla, että vielä opin olemaan astumatta matolle likaisilla kengilläni. Jään ihmettelemään, mitäköhän tapahtui.
Tulee mieleen Claes Andersonin runo, jossa tämä on hyppäämässä ikkunasta ja äiti käskee sulkea ikkunan perässään. Siltä se tuntuu.
Ei ole tuttu runo, mutta en haluaisi tuollaista tunnetta aiheuttaa kenellekään, saatikka hänelle, joka kenties kokee, että mököttelen. Raskaita asioita elämässä ja liian kauan erossa hänestä. Anteeksi pyydän aiheuttamaani oloa, jos sattuisitkin olemaan hän.
Voimia sinne. Kyllä ne asiat siitä suttaantuu.
Minkä väriset silmät?
Ruskeat.
Kiitos :)
Eipä kestä.
Mulla olis ruskeat, tosin en mökötä nyt kenellekään.
Milloin tuijotti viimeksi niitä ruskeita silmiä?
Oli joskus ei ole enään ollu vuosiin
Eli aloitus kirjoittanut mies kyseessä on joku ärrän myyjä tms jolle sinä olet vain aasiakas
Juurikin näin, pågen.
Valehtelet koko ajan.
Silloin kun olen juonut juu moni muu valehtelee selvinpäin ni mä ajattelin opetella valehteleen silloin ku on hyväs hutikas
Kenelle sä kuvittelet kommunikoivasi? Ei ole tervettä porukkaa täällä, tuo on nimittäin itselleen valehtelua, että voi kommunikoida ja maalata toisista ihmistä rumia kuvia netin kautta tai ainakin saattaa ilmestyä vaihtoehtoisia näkökantoja. Tämä ei ole mikään henk koht hiekkalaatikkonne.
Liityn anonyymeihin möksöttimiin. Oikeasti en vaan osaa edetä tässä tilanteessa, joten etäännyn koko ajan. Oon liian sosiaalisesti osaamaton.
Mökötys on toinen nimeni, mutta eihän tämä minulle ollut.
Olen miettinyt, että jos suhdetta harkitsen jonkun kanssa, pistän facebookkiin kyselyn, jossa kysytään, että onko tämä henkilö minulle sopiva. Hyväksyykö somekansa suhteen ja saavatko tulevat yhteiset postauksemme tykkäyksiä. Sydän jos on ja hymynaama, jos ei ole. Kavereille, jotka eivät naamakirjassa, lähetän vastaavan webropolilla. Tietty pitää se henkilö siinä sitten yksilöidä ja käydä läpi kaikki perusasiat. Näin se menee. Ja tänne tietysti sama anonyyminä etukirjaimin ja tunnistein. Mitä sanotte?
Harmi, että ei ole tullut mieleen aiemmin.
Kenelle tämä on?
Ihan kai kenelle vai jok viitsii kirjoitel
Ihan kai sinäkin voit muodostaa ihan vapaasti omia erittäin uskottavia synteesejäsi jostain trollaavan miesten jutuista ja syytää niitä muiden niskaan ihan puhtaana kostona jostain omasta mikrotason mielipahasta. Halpamaista
En minä pelkää vanhoja burn-out kokemuksia. En pelkää sisäistä herkkyyttä, vaan juuri se sisäinen herkkyys vetoaa. Sisäisesti herkkä on usein myös empaattinen ja sitä taas arvostan suuresti.
On asioita, jotka ei ole este menneisyydessä, mutta tulevaisuudessa on. Se millä elantonsa hankkii on väliä, tulevaisuudessa. En ala seuraavaksi asiakkaaksi, ”alan” vain rakkaudesta. Ja mihinkään epäilyttävään en ole sotkeutumassa.
Se mitä toinen omista tunteistaan ja tahdostaan sanoittaa, on pakko usko. Niin minunkin on pakko. Jos sanoit eri lailla kuin tarkoitit, on sinun vastuullasi korjata asia! Pidän edelleenkin seuratasi, mutta koitat säännöstellå tekemisissä olemista, jotta en jää sinuun kiinni ja jumiin turhauttavaan rakkauslooppiin, Ja varon tilannetta, jossa sinusta voisi tuntua ahdistellulta. Halusit olla kaveri ja koitan pitää etäisyyden niin, että toive pysyy ilman tunteiden lehahtamista. Kovin kauan emme enää edes näe toisiamme, joten minun ei tarvitse enää kovin kauan pidätellä.
Ehkä sanon liikaa ”ääneen”, mutta taidat olla aika pahasti hukassa itsesi kanssa. Sellaisessa kohtaa ei ole valmis kovin vakaviin suhteisiin. Suhteen pitää alkaa ystävyydellä, läheisyydellä ja korkeitaan seksillä. Oman itsensä löytämiselle pitää antaa aikaa ja ihmissuhteille avoimuutta, läheisyyttä ja luottamusta. Muu sujuu itsestään ja ajallaan, jos sujuu, Riski on vain otettava, jos haluaa onnistua! Pelkään toki, mutta en niin paljon etten olisi valmis yrittämään rauhassa. Ja itsekin elän kohtaa, jossa ei ole kiire mihinkään.
Asia on täysin sinusta kiinni. Muistan sanasi ja kunnioitan niitä! Nyt on hyvä ja luonnollinen kohta pitää pienen porukan tai kahden ihmisen illanistujaiset/läksiäiset, jos haluaa, Sellaisissa tilanteissa on helppo aloittaa syvempi tutustuminen. Tai sitten on mahdollista vain jättää kaikki taakseen. Valinta on sinun!
Sanoit todellakin liikaa toisen ihmisen puolesta. Mistä päättelet että hän olisi hukassa itsensä kanssa?
IRL sanat.
Kerran riittää, kun sen tekee oikeassa tilanteessa.
Sori, mulla on muuta ajateltavaa:
https://youtu.be/x3kaLLkktM4
Ehkä ei mökötä vaan etsii vakavasti otettavaa seuraa, nyt kun häätkin peruuntuivat.
No voi apua maar nääs notta ha mitä näitä nyt on kun on äärimmäisen kiinnostavaa- joku valehteli netin provon mukaan jotakin. Eiköhän ihmiset valehtele muista ihmisistä nimenomaan näiden tiheätunnelmaisten trollausten kautta?
Mä en ole hirveän hyvä leppymään kun oikeasti todella suutun. Niin harvinainen tapahtuma että kyllä se yleensä johtaa siihen että pistän välit kokonaan poikki.
Mulla on sama
Kun on niitä ihmisiä, jotka eivät ikinä pääse loukkauksen yli, niin toisen pitäisi se ottaa huomioon alusta alkaen.
Jotkut sietävät kauan, vakuuttavat itselleen, että kyseessä on väärinkäsitys, ei hän oikeasti tuota tarkoittanut, hän on rasittunut, minä olen väsynyt, kyllä tämä tästä . . .
Sitten se lopulla lyö vasten kasvoja: Tämä on ihan totta!
Se on sitten siinä.
Toi on muuten totta. Sitä loputtomiin hakee jotain selitystä ja yrittää ymmärtää. Jotenkin vaan niin vaikea hyväksyä että toinen on vaan nii mulkku loppupeleissä.
Näin on. Joskus itsekin ihmettelee, mistä se viimeinen niitti tulee. Toinen ei varsinkaan sitä tajua, mikä kamelin selän lopulta katkaisi. Itselläni on se valitettavakin piirre, että kun minulle riittää, paluuta ei ole, vaikka mitä tekisi . Siihen voi kyllä mennä aikaa ja toinen saattaa kuvitellakin, että palaan aina lopulta pyytämään anteeksi/ antamaan anteeksi. Kyllä minusta eroon pääsee ja siitä voi olla jopa varma, jos tekee tiettyjä asioita. Hän vain päätän, että ei enää, ja se päätös pitää. En toivo tässä niin käyvän kummallekaan. En missään tapauksessa.
Huijuijui ku pelottaa meitä kaikkia ny.
Miehet usei on . Iteki kohdannut monta mulqqua ja kakki ne on jälkeen jääneet.
No, älä tee siitä minun ongelmaa. Totesin tosiasian. Kiltti, mutta en ole mikään poljettava enkä potkittava. Kumibarbarat on sitten erikseen.
Itse en arvosta pätkääkään sellaisia ihmisiä jotka lyö silloin kun toinen on heikoimmillaan. Jos huomaa että toinen viestittää pahaa oloa tai käyttäytyy jotenkin luonteelleen sopimattomasti johtuen jostain mistä ole mitään tietoa. Niin kenenkään ei ole pakko välittää tai edes ymmärtää. Antaa sitten olla rauhassaan.Mutta ei sitä pahaa oloa tarvitse myöskään lisätä. Ihminen joka muutenkin voi huonosti kokee ne asiat erilailla ja raskaammin. Todennäköisesti jo omakuva on muutenkin negatiivinen johtuen voinnista. Mulle kävi esim. Niin että humalassa mulle sanoi eräs ihminen ettei kukaan halua sun ongelmia kuulla. Meni lähes 15 vuotta ennen kuin puhuin ongelmistani taas hänelle. Enkä sen jälkeen ole muutenkaan puhunut ongelmistani oikein kellekään. Otan ne niin herkästi itseeni. Ja se todellakin tuntuu minusta ettei kukaan halua kuulla.
Aika typerästi sanottu. Ei sellaiselle kannata puhuakaan. Löytyy kyllä ihmisiä, jotka kuuntelee ja välittää.
Huijui itsellesi. Alkupiste on juuri tuo, että ei uskota, kun toinen vakavasti sanoo, että tämä oli sitten viimeinen kerta. Ensi kertaa ei enää tule, usko se.
Itselleen ei voi mitään, kun on kaikki keinot käyttänyt ja usko toiseen loppuu.
Usein se ei ole isokaan asia, ehkä rikottu lupaus, kiinni jääminen pikkuasiasta, pikku valhe, vähättely. Saattaa olla, että viimeinen niitti on yllätys molemmille, mutta kun se isketään, ei paluuta ole.
Pitäisi uskoa, ajoissa.
Avautuminen ja uskoutuminen on opittu taito. Jos lapsena ja nuorena on kuullut vähättelyä ja sanottu, että muilla on sentään aitoja huolia, sinä vain mariset ja leikit marttyyria, niin lukkiutuu ja vaikenee loppuun asti.
Vaikeudet vain kasvavat, kun ei niistä osaa puhua. Toisen pitäisi olla herkällä mielellä ja ymmärtää, että puhuminen voi olla ylivoimaista, sanatkin puuttuvat.
Mä olen mestari salamaan omat tunteeni. Pienenä mua kiusattiin pitkään ennen kuin kukaan sai tietää senkin vasta kerroin koulupsykologille. Lopulta olin vissiin vaan itkenyt kotona illat.
Sitten nuorena aikuisena mulla alkoi kehkeytyä erittäin vakava masennus eikä lähipiiri huomannut mitään. Silloin se meni niin pitkälle sitten kun romahdin siihen kuntoon että itkin vaan muut huomasi. Harvemmin multa edes kukaan kysyy miten mulla oikeasti menee . Pinta puolista vaan. En ikinä oikein ole halunnut kuormittaa muita omilla ongelmilla kaikilla on ongelmia . Kaikki tuollaiset tökkäyseyttelyt saaneet vielä enemmän sulkeutumaan. Ja parisuhteessa kun yrittänyt puhua toista ei ole kiinnostanut. Paremminkin jätetty asioiden kanssa yksin. Eipä niistä tule sitten enää puhuttua kellekään. Tottakai se kuormittaa ja huomaan itkeväni taas paljon mutta mikäs teet. Yritin kyllä puhua lähipiirille mutta heillä omat ongelmansa niin en enää kehtaa tai halua niillekään puhua.
Lisäksi aikoinaan mun exä kutsui minua martyyriksi kun yritin puhua ongelmistani. Sekin syöpynyt mieleeni. Tuntuu etten koko elämäni aikana tavannut ihmistä jolla olisi aikaa tai ymmärrästystä kuunnella ja nähdä minut oikeasti sellaisenaan ja hyväksyä.
Poistin numerosi.
En taida pystyä kertomaan. En mä osaa enää. Mutta se meni nyt näin, eikä korjaamaan pysty.
Niin, no kukapa sitä virheetön olis, mököttääkin osaan mutta vielä ei taideta olla siinä vaiheessa. Nyt enemmän sellaista paluuta maanpinnalle ja omaan itseen, kun en taida olla aivan sitä millaisena olet tottunut näkemään. Usein aikoja jolloin ei vaan löydy sitä draivia edes yrittää ylittää itseään. Suhde kuitenkin tavallaan vaatii sitä, edes silloin tällöin, että pysyy tuntuma johonkin vielä näkemättömiin mahdollisuuksiin.
On eri asia mököttää kuin nousta ja lähteä, ja sulkea ovi.
Se on monelle lopun merkki, eikä se korjaannu pikkuisella "älä nyt, sori, ei ollu tarkoitus".
Mitä tässä mököttäisin, hyvissä merkeissä me erottiin aikoinaan. Otahan yhteyttä taas jos mentäisiin vaikka kahveelle:)
Onko tästä tapahtuneesta vuosi, vähän toista?
Saattaahan tuosta ollakin.
Mitä siis vastasit?
Ei lisättävää:
https://youtu.be/nMO5Ko_77Hk
Olet pohjimmiltasi uskomattoman itsekäs ja omahyväinen ihminen, vailla empatiaa. Rikoit minut pahasti.